Olen itse töissä sosiaalialalla ja toimin myös tukivanhempana, aikaisemmin myös pitkäaikaisena sijaisvanhempana. Olen monasti miettinyt syitä omasta taustastani, miksi olen valinnut niin kuin olen valinnut ja myös keskustellut muiden sosiaalialalla työtä tekevien kanssa asiasta. Monilla on takanaan rankkoja omia kokemuksia, harvalla ne jäävät vanhempien avioeroon. Itselläni on lapuudessa vanhemmilla ollut sekä päihde-, että mielenterveysongelmia, minä olen kuitenkin selvinnyt. Mietinkin joskus, mitkä asiat suojaavat joitain meistä asioilta, jotka murtavat toisen... miksi toisen käy hyvin ja toisen..
sijaisvanhempien oma lapsuus?
Sijaisnen
562330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Tieten tai tietämättäsi hoidit itseäsi sijaislasten avulla.
Tätä vastaan olen taistellut kun lapseni sijoitettiin sijaisille. Itse näin, että ongelmia heillä on ja pilaavat lapseni. Olen ollut täysin yksin asian kanssa, olen joutunut vierestä seuraamaan sijaisten tuhotessa lapsiani. Joroisten sosiaalilautakunta varmisti lasteni tuhoutumisen laittamalla minun ja lasteni välille yhteydenpidonrajoituksen ja isä joka käyttää alkoholia saa tavata lapsia vapaasti. Isän luona lomalla on lapseni pahoinpidelty niin, että hammas on katkennut. Sosiaalitoimisto lyhensi minun ja tämän lapsen tapaamisaikaa kahteen tuntiin kuukaudessa rangaistakseen lasta siitä, että tämä kertoi pahoinpitelystä minulle. Käytännössä tapaamiset on kuitenkin estetty, näyttäää että lopetetaan kokonaan.
Ehkä nyt siitä syystä, että kantelin Joroisten kunnanhallitukselle lautakunnan kyvyttömyydestä hoitaa tehtäväänsä, koska siellä lautakunnan jäsenet saavat torkkua unten maillla, eikä puheenjohtaja Juutilainen määrännyt edes taukoa pidettäväksi jäsenten kokouskykyisyyden palauttamista varten. Siellä nukkuvat osallistuvat päätöksen tekoon ja kuittaavat kokouspalkkion. Loput katselevat katonrajaan.
Myöskään lastensuojelulakia ei lautakunnan jäsenillä ollut kenelläkään edessään. Puheenjohtaja vastasi kun kysyin onko jäsenillä olemassa lastensuojelulaki, että puheenjohtajalla on laukussa, esittelijällä sosiaalijohtajalla on ja muut jäsenet voivat sitten jälkikäteen käydä vaikka kirjastossa lukemassa.
Aioin jo aikaisemmin laittaa vastausta tai oikeastaan varoitusta, että älkää hyvät sijaisvanhemmat kertoko täällä muusta kuin ruusuisesta lapsuudestanne.
Muuten juuri teidän vaikeutenne lapsuudessa käännetään biojen taholta siihen, että terapoitte nyt itseänne sijoitettujen lasten avulla!
Kun taas bioja pitäisi ymmärtää ja kannustaa ja ymmärtää ja auttaa looooputtomiin.
Moni heistä terapoi itseään päihteillä, ehkä se on oikein?
Mitähän terapoivat ne sijarit, joilla todellakin on ollut lapsuus ja nuoruus tasapainoista ja onnellista perhe-elämää ehjässä perheessä?
Kyllä biot siihenkin keksivät varmasti jotain närisemistä.
Uskomatonta skeidaa taas mutta niin tuttua.
Sosiaaliverkostossa pyörimisen kulttuuri milloin vastaanottajana, milloin antajana on kokonaisuudessaan katkaistava, ettei siitä tule määräävää osaa meidän yhteiskunnassa ja normaalista perheestä vastuunkantajana omista sukulaisistaan väistyvä malli. Ehdotan, että irtaudut noista ympyröistä ja keksit muuta sisältöä elämääsi ja lastesi elämään.
että irtaudut näistä ympyröistä ja keksit jotain konkreettista sisältöä omaan elämääsi.
Keskustelisin mieluimmin muiden sijaisvanhempien kanssa.
En koko systeemin kritisoijan kanssa.
kritisoida ja ASIALLISESTI vastailla asiattomiinkin kommentteihin.
On se merkillistä, että iso osa sijareista jaksaa taistella laittomuuksien puolesta puhujina. Miksihän?
Olisi todella kiva nähdä se päivä, että suomalaisessa lastensuojelussa toiminnan säätäisi selkeä voimassa oleva, lasten oikeudet turvaava laki, eikä jokin muu, kuten nyt...
tuo sana ei kyllä kuvaa Helinä-Keijun tapaa vastata tai kommentoida juttuja.
Hänellä on kyyninen jopa agresiivinen tapa.Hän aloittaa ns.asiallisesti mutta mopo karkaa useimmiten käsistä ja niin syyllistyy itsekkin lapsellisiin kommentteihin.Ei asiallinen!
Jaa-has. Yhtään järkevää vastausta ei ajatuksiini ole tullut. Onko kuitenkin tämän palstan tarkoitus keskinäinen sättiminen ja riidan haastaminen. Harmi.
No, odotellaan vielä jospa joku uskaltaisi.
Minulla ei ole takanani oikeastaan mitään ihmeellistä. Tai onkohan se nykyään ihmeellistä, kun tuntuu, että kaikki oli kunnossa... ;o)
Vanhempani ovat vieläkin keskenään naimisissa. Minulla on muutama sisarus, joilla kaikilla perheet. Lähisuvussa ei ole alkoholismia eikä mielenterveysongelmia.
Vasta aikuisella ikää olen kokenut mitä on kun joku läheinen kuolee.
Lapsuuteni oli "tasapaksua", mutten tarkoita että olisimme olleet vain kotona oman perheen kesken. Asuimme kaupungissa kerrostalossa ja maalla oli mökki, jossa vietimme kesät ja muita vapaa-aikoja. Matkustelimme jonkun verran. Sisarusten välistä nahistelua tietysti aika ajoin oli, muttei onneksi koskaan tarvinnut kuunnella aikuisten riitoja. Vanhempani osasivat hoitaa erimielisyytensä keskustelemalla ja samaa linjaa noudatamme mekin mieheni kanssa.
Rikkaita emme olleet, mutta mistään tärkeästä ei ollut puutetta.
Mitä muuta kertoisin? Kysy jos tahdot tietää jotain muuta.
Eihän tämä riitely mitään kivaa ole, eikö kaikkien mielestä jo pitäisi vetää valkoinen lippu salkoon?
Kuvittelin tämän palstan löytäessäni että täältä saisi tukea, vastauksia kysymyksiin ja muuta lämminhenkistä.. No, on täällä onneksi poikkeuksiakin, mutta aivan liian paljon toisten halventamista, mollaamista ja kummallista kiukkuamista.
En ole siis sijaisäippä vielä, mutta toivoakseni joskus tulevaisuudessa. Olen itse kokenut lapsuudessani vanhempien eron, isän väkivaltaista käytöstä äitiä kohtaan, isän alkoholismin, itsemurhan. Äitini on ollut yksinhuoltajana suurenmoinen, hoitanut kotona meitä ja muita. Hän on antanut minulle onnellisen lapsuuden kaikesta huolimatta. Mieheni taas on "ehjästä kodista". Haluan tarjota turvallisen kodin lapsille, kun rakkautta riittää. Kokisin vääräksi sen, etten tarjoaisi, kun mahdollisuus on ja tarvitsevia riittää.
Minulle voi kirjoittaa meiliin:
[email protected]
Vastaan asiallisesti esitettyihin sijaishuoltoa koskeviin kysymyksiin.
..sinulle! Laitan varmaan jossain vaiheessa sähköpostia. On vaan vielä niin alussa tämä asioitten selvittely, lähes kaikki uutta. On hankala saada niitä kysymyksiä jäsenneltyä järjelliseen muotoon. Lähinnä tekee mieli sanoa kaikille: Kerro kaikki! :) Koitan järjestellä aivojani ja kyselen sitten.
on mahdollisuus saada omia lapsia. Miksi ihmeessä haikailet toisten perään, kun on vielä puolisokin rinnalla? Tehkää nyt hyvät ihmiset omia lapsia ja nauttikaa heistä.
Koko sijoitustoiminta todennäköisesti tulee "romuttumaan", niin paljon sen nimissä tehdään vääryyttä.
Ainakin se on jo päättäjien tiedossa ja asiasta keskustellaan eduskunnassakin.
Vai onko teilläkin taas se raha ainoa motiivi hankkia vieras lapsi (jonka oma äiti itkee jossain)?
Luopukaa, please ajatuksestakin!
..ei, raha ei ole motiivi. Motiivina on se, että rakkautta riittää useammallekin lapselle (riippumatta siitä ovatko he "omia" vai vielä vähemmän omia) ja jos joku pieni sitä tarvitsee, koemme oikeaksi tarjota turvapaikkaa, kun meillä kerran siihen on mahdollisuus. Ketään ei ole tarkoitus satuttaa enempää, vaan suojella lapsen oikeuksia lapsuuteen.
Sijaisvanhemmuus ei käsittääkseni myöskään poissulje biologisten lasten saamista. Asioiden pohdinta on vasta aluillaan, emmekä tee näin tärkeää päätöstä ilman, että asiaa on ajateltu joka taholta, pitkään ja hartaasti. Kiinnostaisi tietää miksi vastustat sitä, että lapsi (jos hänet joka tapauksessa otetaan huostaan) saisi kodin (väliaikaisen tai pysyvän) rakastavien, ymmärtävien ihmisten luota?
rakastamisen halun lisäksi. Sinulla on aika traaginen lapsuus takana. Kerrot äitisi hoitaneen teitä ja "muita". Kun takanasi on sekalainen koti et tietysti muunlaista osaa kuvitellakaan. Omat lapset on omalla vastuulla, sijaislapsista vastuun kantaa sijoittaja viimekädessä. Tuli mieleeni, että haluatko mahdollisesti kokeilla sijaislapsilla vanhemmuutasi ja tehdä siihen tarvittavia korjauksia. Sijaislapset on kuitenkin ihmisiä, ei mitään nukkeja. Heillä on oma tulevaisuus edessään. Toivon ettet ota sijaislapsia.
Miten lie kun sinulla on niin rikkinäinen koti, oliko siellä hyväksikäyttöä, ettet sitäkin veisi seuraavan sukupolven taakaksi ottamalla sijaislapsia. Tällaisia tuli mieleeni kun luin kirjoituksiasi, en ole se keneltä vastausta pyysit.
Minusta on ihan pielessä tuo, että sekalaisessa kodissa kasvaneet sijaislapset ja sijaisvanhempien biologiset lapset jatkavat sijaiskotikulttuuria seuraavassa polvessa, joka huostaaotettujen lasten biovanhempina tai sijaisvanhempina. Mielestäni yhteiskunnan tulee panostaa ydinperheeseen eikä edesauttaa epämääräistä, ja ainakin sijaislapselle varmaan oikeudellisestikin hämäräksi jäävää perhekulttuuria.
Uskomatonta miten ihmiset on valmiita kertomaan onko toisella edellytyksiä johonkin vai ei muutaman viestin perusteella. :D Eiköhän nuo edellytykset katsota aika tarkkaan siinäkin vaiheessa, jos sijaisvanhemmuus tulee ajankohtaiseksi, tuskin lapsia kenelle tahansa halukkaalle annetaan sijoitukseen. Älä huoli.
Äitini oli perhepäivähoitaja. Mitä sekalaista siinä on? Itsekin aion perhepäivähoitajaksi.
Ei, hyväksikäyttöä en ole kokenut sentään. Aika vilkas mielikuvitus sinulla tuntuu olevan, kun tuollaisia mietintöjä olet kirjoitusteni perusteella kehitellyt. Kannattaisiko sitä hyödyntää esim. sanataiteeseen?
Taisitte hyvät ihmiset käsittää väärin tuon "meitä ja muita" -kohdan. En ole sijoitettu lapsi, eivätkä vanhempani ole sijaisvanhempia "meille eikä muille".
Ihmettelen edelleen mikä siinä on niin väärin, että ihmiset haluavat tarjota lapsille turvaa, hoivaa ja rakkautta.
Outoja käsityksiä sinulla. En ymmärrä. Koitappa selittää mitä tarkoitat "sekalaisella kodilla", "sijaiskotikulttuurilla", "epämääräinen perhekulttuuri". Vielä olisi tosi mielenkiintoista, että selittäisit oman käsityksesi mukaan "ydinperheen". Ei vastauksistasi muuten mitään tolkkua saa...
"Olen itse kokenut lapsuudessani vanhempien eron, isän väkivaltaista käytöstä äitiä kohtaan, isän alkoholismin, itsemurhan. Äitini on ollut yksinhuoltajana suurenmoinen, hoitanut kotona meitä ja muita."
Ei tarvitse mielikuvitukseen turvautua, kertomuksesi lukeminen riittää. Kotisi on ollut sellainen, että sinut olisi tullut ottaa sieltä huostaan kehityksesi turvaamista varten. Nyt noilla saamillasi eväillä suunnittelet ottavasi sijaislapsia. Lue hyvä ihminen kertomuksesi lapsuudenkotisi oloista.
Itsemurha on vakava asia, oliko jotenkin isäsi äitisi tiellä ja hänen poistaessaan itsensä äitisi pääsi näyttämään "vahvuutensa" ja hoiti sinut ja muut. Olet hyvin äitisi kaltainen, saman ammatinkin aiot valita. Mikä lie ikäsi on, etkö ole opiskellut ja mikset ole, suunnittelet ryhtyväsi perhepäivähoitajaksi.
Ulkopuolisesta näyttää, että olet ailahteleva tunteissasi pyöriskelevä oma elämä sekaisin.
..faktatietosi, joiden perusteella minun elämääni, persoonaani ja olemustani tulkitset. Äidistäni nyt puhumattakaan. :)
Vanhempani erosivat kun olin 2-vuotias. Siitä lähtien äiti on hoitanut meidät yksin, mutta niin hyvin, ettei huostaanotto ole käynyt kenenkään pienessä mielessäkään. Minua suuresti huvittaa tapasi vetää mitä ihmeellisimpiä johtopäätöksiä muutaman rivin perusteella.
"Itsemurha on vakava asia", kerrot minulle. Luuletko että minä en sitä jo tiedä? Isäni itsemurha tapahtui yli 10 vuotta avioeron jälkeen.
Tämä olkoon viimeinen kommenttini tässä ketjussa. Ehkä se on vaan niin, että on ihmisiä, jotka haluavat tieten tahtoen vääntää kaikki asiat pälaelleen, totuudesta mitään tietämättä. Jatka vaan vääntämistä jos saat siitä hyvän olon itsellesi. Mielenkiinnolla odottelen mitä vielä keksit. :)
Onko sijaisiksi aikovilla yleensäkin vaikeuksia ymmärtää abstrakteja käsitteitä?, huolestuttavaa.
Sekalainen koti: kun puhutaan sijoituslapsista, niin heidän näkökulmastaan ja muidenkin näkökulmasta tämä sijoituskoti, mihin heidät on toimitettu, on varsin sekalainen (siellä asustaa sijaisvanhemmat, kaksin tai yksin, näiden biologiset lapset, mikäli niitä on, toisia sijoituslapsia ehkä, jotka voivat kotiutua, siihenhän tähdätään toiminnalla ja uusia voi tulla tilalle). Sekalaisen kodin vanhemmat rakastavat kaikkia lapsia, mutta perintökaaren mukaan vain heidän biologiset lapset havaitsevat tämän rakkauden kun näistä aika jättää.
Sijaiskotikulttuuri: häilyvä käsite siitä, kuka on äiti (äitejä on kaksi, nimiäiti ja sijaisäiti), sama varmaan isien kohdalla, sisaruksista ja sijaissisaruksista nyt puhumattakaan. Tätä pidetään noissa piireissä luonnollisena ja normaalina kulttuurina, ettei pieni lapsi, eikä ulkopuolinen perhemuodostelman kohdatessaan tiedä totuutta.
Epämääräinen perhekulttuuri = sijaiskotikulttuuri
Ydinperhe: vanhanaikainen kahden tai yhden huoltajan ja huollettavien muodostama yksikkö
Selitys ei ole kaikenkattava, mutta suuntaa antava ehkä.
kommentit. Niihin ei ehkä kannata vastata enempää.
Nämä ihmiset täällä eivät ole sijaisvanhempia vaan sitä vastustavia, katkeria ihmisiä.
..edelliseen vastaukseeni, etten jatka enää mokomaa höpöhöpövääntöä. Näistä en mieltäni pahoita. Kovasti vaan kiinnostaisi motiivit moiseen, mutta niitä tuskin tulen koskaan kuulemaan. :)
On hyvä vääntää rautalangasta silloin kun käsitteiden tulkitsemisessa on näinkin paljon eroja. Suurin osa näistä käsitteistä, joita ilmeisesti olet itse keksinyt, menee kyllä minunkin ymmärrykseni yli. Teet myös karkeita väitteitä tulkitsemistasi käsitteistä väittämällä, että ne ovat yleisesti sinun tavallasi ymmärrettyjä esim. "muidenkin näkökulmasta tämä sijoituskoti, mihin heidät on toimitettu, on varsin sekalainen", kenen muun? Minä en tätä mene ainakaan allekirjoittamaan.
Lisäksi en voi olla mainitsematta "sijaiskotikulttuuri"-käsitteestäsi; Mielestäni mitään yleistä sijaiskotikulttuuria ei voi nimetä. On vain perhekulttuureja, joista kaikilla on omanlaisensa, myös sinulla. Meidän perheessä on vain yksi äiti ja isä. nimitykset heille voi jokainen lapsi itse valita. Sijaislapset ovat meillä puhuneet joko etunimellä tai äitinä ja isänä. Lapset kyllä tietävät totuuden omista asioistaa, ihan jokainen.
Kauheesti teikäläisten kuitenkin pitää selitellä itse kunkin roolia ja nimitystä muodostelmassa. Sekalaisesta seurakunnasta on kyse.
Helinä-Keiju vastustaa!Ei se muuta osaakaan.
Jos Keiju pistäisi kaiken sen energian ja intonsa mikä hänellä on sijaisvanhemmuutta herjaamiseen varten-lastensuojeluun ja ennaltaehkäisyyn olisi ehkä joku saanut konkreetista apua häneltä.Mutta onko hänestä muuhun kuin kirjoittaa nimimerkin takaa,usein solvaavia kannanottoja,mielipiteitä.
Mene ihmeessä mukaan auttamaan apuatarvitsevia perheitä,vanhempia,uusavuttomia jne!Apua tarvitsevia on!
Sijaisvanhemmat tekevät konkreettisesti jotain,MITÄ SINÄ TEET,Helinä"keiju"?!?
K.S.P kirjoitti
"Mene ihmeessä mukaan auttamaan apuatarvitsevia perheitä,vanhempia,uusavuttomia jne!Apua tarvitsevia on!
"
En näe, että nykyisin sovellettavassa lastensuojelusysteemissä olisi mahdollisuuksia auttaa lasta. Apu kohdistuu lähinnä lastensuojelun piirissä työskentelevien aikuisten hyysäämiseen. Alalla rehottavat epäkohdat rahavirroista lähtien kielletään. Ensimmäinen rahavirtaepäkohta on se, että kunnat saavat valtiolta rahoitusken huostaanottojen perusteella mutta maksavat avohuollon kunnan kassasta. Näin olen ymmrtänyt. Siksi haluan muutoksen systeemiin. Kun kuitenkin taas kysytään mitä muutoksia, niin listaan ne jo valmiiksi, vaikka onhan niistä täällä puhuttu:
1) Lapsiperheille parempi toimeentulo (valtioministeriön asia).
2) Kotiäitiyden arvon nostaminen uraputkiajattelun edelle (arvovalinta). Eihän vanhemmuuteen kunnolla edes ylletä, jos lasta ei hoideta kuin pari valveillaolotuntia päivässä.
3) Vaikeuksissa olevien perheiden avuksi ensisijaisesti etsittävä sukulaisten piiristä hoitaja eikä huostaanotto virkavallan toimesta ole ensisijainen toimenpide.
4) Huostaanottoviranomaiselle erittäin korkeat pätevyysvaatimukset ja korkeakoulutausta sekä huippupalkka.
5)Huostaanotot määräaikaiseksi (ei sallita toistaiseksi voimassaolevia). Jos on tarvetta jatkaa, oltava perustelut paperilla ja uusi, erillinen päätös. Muussa tapauksessa huostaanotto märää-ajan päätyttyä loppuu.
6)Harkittava luopumista amatöörimäisistä sijaishoidoista sijaisperheissä kokonaan ja mikäli ylläpidetään, on sijaisvanhemmalta edellytettävä pätevyyttä nimenomaan sijaisvanhemmuuteen tähtäävällä koulutuksella.
7) Biologisten vanhempien yhteyttä lapseensa tuettava.
8)Lastenkotisysteemiä kehitettävä niin, että kauhukuviin ei ole aihetta.
8)Jokaisen huostaanotetun lapsen kohtalo seurantaan riippumattomalta ja toimivallan omaavalta taholta jo nyt, heti.
Laitan lisää, jos keksin.
miettisi noin ettei voi konkreettisesti mitään tehdä kuin valittaa ja kirjoittaa pitkiä juttuja nettikeskustelupalstoille,olisi asiat todella hullusti.
Noin jos miettisi ei esim.kannattaisi auttaa nälkiintyneitä lapsia,juuri nyt ja tänään vaan paheksua eri tahoja nettisissä ym.
On raukkamaista jakaa neuvoja ja arvostella jos ei kykene muuhun kuin valittamiseen!On tartuttava toimeen eikä jättää muille.Tuolla tarmolla kun käyt todellisiin ongelmiin kiinni voi saada jotain aikaiseksi.Tai sitten voi huomata ettei asiat olekkaan niin musta valkoisia ja helppoja kun luuli.Sinulla tuntuu olevan vahvoja mielipiteitä mutta siihen ne jääkin,sillä ne ei todellisuudessa toimisi.
Joissakin asioissa voin osittain olla kanssasi samaa mieltä mutta et kuvaile sitä arkea mitä elämme,ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Mitä konkreettista huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten eteen on mahdollista Suomen nykyisessä systeemissä tehdä?
oma osuutesi niin hyvin kuin pystyt.
Niin mekin teemme.
Sinullehan se ei riitä mitä muut tekee, tiedetään.
Minne kehotat minua menemään, sano vaikka osoite tai jotain muuta KONKREETTISTA.
Aloita vaikka lähimmästä työvoimatoimistosta, jospa löytyisi vastaus ja konkreettista tekemistä perään kuuluttamassasi asiassa, sinähän kysyit:
"Mitä konkreettista huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten eteen on mahdollista Suomen nykyisessä systeemissä tehdä?"
Ehkä pääset ammatinvalinnanohjaukseen jos eivät suoraan keksi sinulle tekemistä.
Fiksuna ja sanavalmiina luulisi sinun itsekin osaavan hakeutua tehtäviin, jotka antaisivat tilaisuuden tehdä jotain konkreettista.
Minä olen valinnut sijaisvanhemmuuden omaksi "konkreettiseksi tekemisekseni".
Jos koulutuksesi riittää (laki, valtiotiede), voisit hakeutua vaikka stm:ään lakeja valmistelevaksi virkamieheksi tai osallistumaan neuvottelutyöryhmiin, jotka suuria linjoja pohtivat.
Kuntatasoilla on monenlaista hommaa ihan jalkautuneista vapaaehtoityöntekijöistä alkaen, lastenkoteihin ja kunnallispolitiikkaan (lautakunnat)ja johtavat kunnan virat.
Kansanedustuslaitos ja työt siellä.
Hakeutuminen politiikkaan tai puoleisiin ja vaikuttaminen sitä kautta.
Keksi itse lisää ja itsellesi sopiva muoto.
Sellainen varmasti löytyy.
Kerro joskus, mikä.
Marttayhdistyksiä, jotka auttavat osaltaan syrjäytyviä perheitä ja uusavuttomia vanhempia. meidänkin kaupungissa martat järjestivät äideille ilmaisen ruuanlaittokurssin.
Enpä usko Heluna-keiju että olet etsinyt missä ois mahdollista tehdä jotain konkreettista,sillä fiksuna naisena(?)olisit kyllä löytänyt paikkasi.Tekemällä oppii!
Näkisit muutakin kun oman heijastuksen koneenruudulta...
*seurakunnat,säätiöt,ry:t,järjestöt tekevät vapaaehtoistyötä niin lasten,syrjäytyneiden vanhempien kanssa.Auttamalla vanhempia autat myös heidän lapsia!Ja toisinpäin.
Ja kun olet sitä tehnyt ja ken ties oivaltanut jotain kirjoita muille neuvoja!
Olen itse yrittänyt olla avuksi ja käytettävissä sellaisille oka apuani tervitsee,mutta harvoin apuapyytävät tulevat sitä kotioveltasi kysymään-sinun on itse lähdettävä sohvaltasi ylös-tekee muuten hyvää!
Olen huomannut että halveksit niitä jotka on löytäneet paikkansa,antamalla kodin sellaiselle jolla ei turvallista ja tasapainoista kotia ole.
-HÄPEÄ!Tekisit itse jotain!
euron ruokailu kerran viikossa?
Kerro, sellaiseen vapaaehtoistyöhön minäkin haluaisin osallistua, koska tuollaisesta en ole kuullutkaan, vaikka ystäväpariskunta ovat kirkon työntekijöitä.
Ja eiköhän se perhekuntoutuskeskus kuitenkin olisi se järkevämpi vaihtoehto uusavuttomille kuin Martta-kerho...
luontoista avustusta, siis kerran elämänsä aikana voi saada avun kriisiytyneeseen taloustilanteeseen. Silloin saatava apu on korkeintaan pari kolme satasta ja korostan sitä, että sen voi saada KERRAN elämänsä aikana.
Sitä en tiedä, miten usein voi saada ns. ruokakassin, joka sisältää ranskanleipää ja muutaman purkin säilykkeitä. Sillähän pitkälle potkitaankin lapsiperheessä, jossa on monta suuta syömässä.
Mutta ikävä kyllä Helsingissä tilanne on se, että sosiaalitoimistosta avun tarvitsijoita ohjataan kirkon piiriin ja heillä on tarjota tasan tämä, mitä olen kuvannut.
on kirkon apu hädässä oleville.
juuri sitä, mitä edellä kuvasin.
Ai niin, unohdin mainita tietysti sielunhoidolliset keskustelut, joita voi vapaasti varata kuka tahansa. Mutta eivät tietysti vastaa terapeutin kanssa käytyjä sellaisia.
vapaana. Ihan konkreettista.
Varainkeruuta esimerkiksi, että apua voisi oikeasti lisätä tarvitseville.
innokkaalle ihmiselle kuten Helinä-keiju,paikkoja josta saisi tehtävän tehdä jotain konkreettista!Ei Helinälle ruokapaikkaa,puuroa tai muuta-JAKAMAAN PUUROA KENTIES?!
Elikkä konkreettista työtä,vapaaehtoista usein kyllä-keinoa jolla voisi auttaa apua tarvitseville.Helinän mielestä sellaista ei ole.
Hän kun ei ole vastaillut vähään aikaan niin on ilmeisesti kanavoinut auttamisensa oikein!
Kyllä tällä saralla jokainen TODELLA auttamishaluinen tehtävää löytää.
SEKALAISESTA SEURAKUNNASTA KYSE!
ERILLAISUUS ON RIKKAUTTA!
EI KAIKKIA TARVITSE TIETTYIHIN LOKEROIHIN ÄNGETÄ!
MUTTA JOS ON VÄHÄN YKSINKERTAINEN,VOI SE TIETYSTI OLLA HELPOMPAA YRITTÄÄ YMMÄRTÄÄ TOISTA..?
Seuraavia ratkaisuja ehdotettu:
Kummamamman ehdotukset:
työvoimatoimistosta, virkamieheksi, jalkautuneista vapaaehtoityöntekijöistä, kunnallispolitiikkaan (lautakunnat)ja johtavat kunnan virat.
Kansanedustuslaitos ja työt siellä.
Hakeutuminen politiikkaan tai puoleisiin ja vaikuttaminen sitä kautta.
Sijaisnesen taholta:
Marttayhdistyksiä,
Nimimerkin löytää taholta:
seurakunnat,säätiöt,ry:t,järjestöt
Kummamamman taholta lisäys:
Varainkeruuta
Plus vielä diakoniatyötä.
Kommenttini: Ehdotukset kuvastavat halveksuntaa huostaanotettuja ja kotinsa ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja heidän biologisia perheitään kohtaan mitä suurimmassa määrin. Jos noista avuista olisi jotain hyötyä lapsille ja perheille, ei maassamme eläisi hälyttävät n. 14.500 lasta huostaanotettuna ja kodin ulkopuolelle sijoitettuna. Hävetkää ehdottajat.
Kyse on paljon vakavammasta ja suuremmasta katastrofista, kuin mitä hepposet ehdotuksenne ilmentävät. Noilla eväillä ei lasten tilanne ole parantunut vaan huostaanotot ovat päinvastoin lisääntyneet. Antakaa konkreettiset ehdotukset eikä vanhentuneen mallin mukaisia epäonnistuneiksi jo ajat sitten osoittautuneita.
joutuisi tehdä jotain konkreettista?!?!!!!
Eli saat mielestäsi jatkaa muitten haukkumisen ja arvostelemisen.Tiesin kyllä että vastaat juuri noin,ei yllätys.
Olet varmaan patalaiska,tai peukalo keskellä kättä mitä tulee käytännön hommiin,helpompi naputtaa konetta?
Eli ei semmoista ole keksittykkään miten vois lapsia ja apuatarvitsevia auttaa!?Eli ei kannata yrittää,istua vaan perseellään ja valittaa,ja tietysti huonoaomatuntoa potemana,arvostella muita jaotka sentään yrittävät tehdä jotain!
Olet oikea yhteiskuntamme tukipilari!!!
Uskomaton!
Tavallaan petyin kuiteskin halusin ehkä uskoa että pystyt parmpaan...mutta vaikea on tietty kauhalla ottaa jos ludikalla annettu...
Luulisi että politiika olisi jotain johon lähtisi mukaan,kun osaa tuon p..jauhamisen!?
Mutta Helinä kokee turvalliseksi istua kotonaan,ja laulaa:Maanantai ei mittää,tiistai ei mittää..keskiviikko,torstai ei mitttääää....
Turha on tuolle etsiä mitään ei se tosiaan tekis mitään,ja melkein toivonkin että pysyy poissa.
Tuolla asenteella ei tehdä mitään hyvää.
Kun ei ole haluakaan tehdä!
Jos haluatte parannusta kovaosaisten lasten asemaan Suomessa ryhtykää oitis toimimaan ehdottamieni uudistuksen toimeenpanemiseksi. Systeemi tulee muuttaa kauttaaltaan. Vai haluatteko säilyttää nykysysteemin. Pyydä rehelliset vastaukset. Oletteko nykyisen, epäonnistuneeksi todetun lastensuojelujärjestlmän kannalla.
Mieti sitä?
Älä varasta, koskee myös elämää.
Kaikki käytännön apu on kaikkea muuta kuin heppoista!
Suuta osaa kuka tahansa paukuttaa, mutta kun tarvitaan tosi apua niin moni kaikkoaa. Niinkuin ilmeisesti sinäkin, Helinä-keiju...
Jos useampi olisi valmis auttamaan niin tiedät varmaan mitä sanotaan pienistä puroista.
Noista em töistä on hyvä aloittaa tai ryhdy sijaisvanhemmaksi. Tosin siihen ei kaikkia huolita, mutta yrittää kannattaa. Meille sossu sanoi, että kolmannes sijaisperheiksi hakevista hyväksytään. Tosin sijaisvanhemmuus vaati muutakin kuin suunsoittoa, joten ehkä se ei olekaan sinua varten.
Helpoin tapahan tietysti on tuo käyttämäsi eli että haukutaan muita, muttei itsekään tee mitään asioiden eteen. Kohdista energiasi paremmin ja tee jotain konkreettista.
Mitä taas siihen "koneella istumiseen" tulee, niin epäilenpä ettei sinunkaan päiväsi ole 100% tehokasta työtä. Itselläni on tapana tulla juomaan kahvikupponen koneelle.
Missä vaiheessa muuten oletat sijaisvanhempien hengähtävän jos esim. klo 7-22 olisi mentävä koko ajan kieli vyön alla?
Ihmisiä mekin vain olemme.
Lopetetaan kaikki tuet lapsiperheille, vapaaehtoisavut ja kunnan/valtion myöntämät, niin etköhän sinäkin sitten älyä, mikä on syrjäytyville ja syrjäytyneille syydetyn tuen voima jo tällä hetkellä. Pakkoadoptioita ehdotan minä. Lapset pois sijaishuollosta, sijaisperheistä ja laitoksista ja adoptioon jos huosta on kestänyt yli kaksi vuotta!
hävettävää Helinä-Keiju?
Ehdotusta täydentäisin sillä, että osoittaakseen sitoutumisvalmiutensa saamaansa sijaislapseen tulee sijaisperheen olla valmis adoptoimaan lapsi kokonaan, mikäli lapsen vanhemmat eivät häntä enää halua kahden vuodenkaan poissaolon jälkeen. Tällöin myös sitten sijaisperheeltä lakkaa hoitopalkkio ja kulukorvaukset.
Tietääkseni adoptiota ei voi tehdä vain osittain, eli kyllä se lapsi ihan KOKONAAN adoptoidaan silloin kun adoptoidaan.
Halusin korostaa nimenomaan sitä, että adoptoitaessa ei pääse pakenemaan vastuuta ja velvollisuuksia lasta kohtaan siten, kuin sijaisvanhemmuudessa, jossa ei voida puhua kokonaisvaltaisesta vanhemmuudesta. Hyvä että olet samaa mieltä.