Rakas koiramme lähti tänään viimeiselle matkalleen. En olisi uskonut että koiran lopettaminen/menettäminen olisi näin hirveetä. Mitään muuta ei voi ajatella ja vaan itkettää. Kukaan ei heiluta häntää kotiin tullessa, ei ole lenkkikaverina, ei nuku vieressä.. ihan kamalaa.
Molemmat ..jopa mieheni ollaan kuin shokissa. Haluaisin ottaa toisen koiran, mut eihän se entistä korvaa ja yhtään koiraa ei enää pystytä hautaamaan.
Tämä ihana, maailman uskollisin haukku kerkesi elää vain muutaman vuoden. Elämänsä oli elänyt hakattuna jne.. ja meillä ollessa olot parani vaan koiran psyyke ei kestänyt enää, ikävä on!
En voi käsittää kuinka joku voi hakata koiraa tms. vittuun moiset kusipäät, jotka eivät osaa muuta kuin puolustuskyvytöntä eläintä rääkätä!
Molemmat ..jopa mieheni ollaan kuin shokissa. Haluaisin ottaa toisen koiran, mut eihän se entistä korvaa ja yhtään koiraa ei enää pystytä hautaamaan.
Tämä ihana, maailman uskollisin haukku kerkesi elää vain muutaman vuoden. Elämänsä oli elänyt hakattuna jne.. ja meillä ollessa olot parani vaan koiran psyyke ei kestänyt enää, ikävä on!
En voi käsittää kuinka joku voi hakata koiraa tms. vittuun moiset kusipäät, jotka eivät osaa muuta kuin puolustuskyvytöntä eläintä rääkätä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tiedän tunteen.
Otan osaa ;( Anteeksi kun kysyn, mutta HAKATTIINKO KOIRASI??
Tuli itku kun luin viestisi. (omiakin koiriani ajattelin ja tuota luopumistilannetta joka jonain päivänä koittaa..) Olen pahoillani puolestanne. Koittakaa jaksaa. Ja muistakaa, että teidän ansiostanne koiran loppuelämä, vaikkakin lyhyt, oli kuitenkin elämisenarvoista, jotain hyvää siinäkin... Halauksia...
Itseltäni ei ole kuollut koskaan koiraa, mutta läheisten koiria on tullut itkettyä siitäkin edestä.. Ystävä se on läheisenkin koira.
Samantapainen tilanne oli kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan, ja koirani jäi äidilleni koska koira ei pystyisi koskaan sopeutumaan kaupunkiin. Itkin kuin pikku lapsi ikävääni ensimmäiset päivät.. hirvittää ajatella millaista on kun siitä aika sitten jättää.
Otan osaa.