oon tosi ihastunut yhteen tavallaan työkaveriin(samassa paikassa,eritehtävissä)
en oikein tiedä miten voisin lähestyä,nähdään usein mut molemmat o hieman ujoja(ilmeisesti)ku keskutelu on jääny..lähinnä katseita..
vinkkejä
en oikein tiedä miten voisin lähestyä,nähdään usein mut molemmat o hieman ujoja(ilmeisesti)ku keskutelu on jääny..lähinnä katseita..
vinkkejä
Vastaukset 7
Vanhimmat
katsoa näitä viestejä ja oho, huomaisit että n. joka toinen on samasta aiheesta. Eli sieltä sitten neuvoja ammentamaan.
Minusta asia on selkee, jos et keksi mitä tehdä, se ei ole sulle silloin.
Työkaverit on hottia!Nyt ainakin siltä vaikuttaa...Mikäs sen mukavampi työmotivaatio,kuin se ihana,kaunis työtoveri;)
Mulla on ihan sama ongelma. Nähdään usein töissä, mutta sanat jäävät sitäkin vähemmälle :( taidan tosiaan itsekin olla sen verran ujo etten osaa tehdä aloitetta suuntaan tai toiseen. tai noh, ehkä se on tämä pieni ihastus sisälläni, joka kadottaa sanat sopivan tilaisuuden tultua. Niin nätti ja suloinen tyttö saa jo jalatkin altani.
Kaikista huvittavinta on se, että kaikkien muiden kanssa tuntuu olevan paljon helpompaa vaihtaa sana tai pari, mutta koskaan en saa mitään sanottua ihastukselleni.
Ehkä pitää vain toivoa, jotta kohtalo laittaa sormensa peliin ja saa tuon ujouden väistymään ja asioihin ns. vipinää ;)
saako udella missä töissä?tai siis jotain vihjettä?
Hmm.. sanotaan vaikka, että se on tehdas muutamalla sadalla työntekijällä.
Mietin miten paljon on ihmisiä maailmassa, jotka
salaa haaveilevat ihastuksestaan. Salaa toivovat, että jotain tapahtuisi. Salaa unelmoivat, että saisi edes koskettaa toista kädestä. Saisi edes hetken olla hänen vierellään kauemmin kuin ohimennen.
Ihastuksia on valtavasti. Miten ihanaa olisikaan, jos jokainen ihastunut osaisi/pystyisi/rohkenisi kertoa sen. Edes sanoa kuinka mielenkiintoinen persoona hän onkaan. Kuinka ihanaa olisikaan saada se pieni mahdollisuus.
Sen sijaan ei uskalleta, ei ole mahdollisuutta ja ei pystytä puhumattakaan siitä, että sanat jäävät kurkkuun jalat vapisevat alla ja ne muutamat vähäiset sanat mitä suusta saa ovat sellaisia, jotka olisi toivonut sanovansa toisin.
Minäkin olen ihastunut samassa työpaikassa olevaan tyttöön. Alkuun tervehdittiin nähtyämme, mutta jostain syystä ei enää. Aina yritän, mutta en vain saa sanoja tarpeeksi vikkelään suusta ulos, kun kävellään toistemme ohi. En oikein osaa sanoa, onko hänenkin katseet kiinnostusta vaiko vain vilkuilua kellon suuntaan. Ihastunut kun olen, kaikki eleet tuntuvat vastaihastukselta, vaikka toisinaan tuntuu että hän koettaa vältellä.
Jos olisi sellainen hyvä tilaisuus, tahtoisin mennä juttelemaan hänen kanssaan vaikkakin sitten mongertaen jotakin epäselvää, mutta ainakin voisin sanoa yrittäneeni.
Kyllä se tervehtiminen ja hymyilykin on jo hyvä alku =)
Eli pyydä vaikka kahville;)