ja aina sama tunne kun palaan sukulaisten luota.Eli miksi pitäs nähdä kun kaikki kuitenkin vinoilee toisille koko ajan.Siiderin avittamana tietysti,mutta?
ei ollu kivaa
kateuttako?
16997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikille tulee lisämausteet ajan kuluessa. Etäisyys ja välimatka antaa tilaa hengittää vapaasti. Niin ja ne odotukset sitten kun näöhdään... Täytyy vaan antaa asioiden olla niinkuin ne ovat ja jos mahdollista pomia helmet joukosta (tarttua vain hyviin asioihin). Lienee suuresta ja käsittämättömästä asiasta kyse - yhteydenpito, huomaavaisuus, kemiat, ikä, eletyn elämän historia... Viisaus tylee ymmärtämisestä, elämään liittyy tuskaa ja harmia. Tärkeintä on ettei pahoita mieltään ja ala miettimään asioita liikaa asioita joille ei voi mitään.
viisaasti, kunpa osaisin ajatella noin. Mieheni sisarussarjassa on eräs sisar, joka on koko ajan katsellut minua nokkaansa pitkin ja suhtautunut kummallisen vinoilevasti. Mielestäni en ole antanut siihen aihetta. Häneen suhtaudun varauksellisesti aina kun hän vain soittaakin meille, onneksi asuvat hyvin kaukana meistä. Joskus tosin lomilla hän yövierailee perheineen meillä ja silloin pitää vain passata heitä, koska mieheni suhtautuu heihin ystävällisesti. Muuten hänen suuri sisarussarjansa onkin tosi mielyttävää porukkaa. Aika tosin on hionut pahimmat särmät myös minun asenteestani tähän hankalaan sukulaiseen.
Niin mitä järkeä on tuppautua seuraan, jossa ei edes viihdy???
Unohda ne sukulaiset ja pysy ystävien seurassa. Ystävänsä sentään voi valita.
Olen samaa mieltä kuin Loistava polku: miksi pitäisi seurustella sellaisten sukulaisten kanssa, joista ei pidä? Minä olen oman ratkaisuni tehnyt jo siinä vaiheessa kun muutin pois kotoani, ja olen tekemisissä vain niiden sukulaisten kanssa, joiden kanssa on mukava olla. Tosin heistäkään kaikkien kanssa ei ehdi seurustella, kun asuvat sen verran kaukana. Osa on taas itse valinnut, ettei pidä minuun yhteyttä, enkä tuppaudu joulukortin lähettämistä enempää.
ja sanoisit: "Tulen teille päin parin viikon kuluttua. Voinko pistäytyä tervehtimässä?"
Voisit ilahduttaa sinusta pitävää sukulaistasi tosi paljon, hän laittaisi maittavan lounaan, istuisitte partsilla jutustelemassa ja nauramassa, molempain sielut avautuisivat elämälle.
Memento vivere! Carpe diem!
Elämä helposti kapeutuu pelkkien ennakkoluulojen takia. - Jos suvussa on yksi äijä, joka haluaa omistaa vaimonsa, niin hän tekee kaikkensa katkaistakseen vaimonsa sukulaisiin välit. Ei 'katketa' kuitenkaan.
Olen kanssasi samaa mieltä. Oma asennevammaisuuteni on ollut suurin este hyvien ihmis- ja sukuilaissuhteiden muodostumiselle. Kun olen "pakottanut" itseni varautuneesti suhtautuneeni ihmisen seuraan, hän onkin osoittautunut "timantiksi". Löydä omat timanttisi enkkoluulottomasti. Suosittelen.
Ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole. Yksi sukulainen, johon yhteys on katkennut, on minulle rakas serkku, jonka kanssa olimme lapsena kuin sisaruksia. Serkulle ei vain löydy puhelinnumeroa, ja osoitteenkin olen tarkistanut VRK:sta (jossa voi olla vanhat tiedot, jos ei serkku ole tehnyt muuttoilmoitusta).
Jos hän ei pidä sen vertaa yhteyttä, että tietäisin, missä hän asuu, minun on pakko olettaa, että hän ei halua olla tekemisissä minun eikä paljon muidenkaan sukulaisten kanssa.
Ne muut taas asuvat niin kaukana, ettei sinne niin vain "pistäydytä".
Olen kanssasi samaa mieltä. Ikävää, jos se loukkaa muita. En ole itse ajatellut että olisin heille jotain velkaa, siksi että he ovat sukua. En vihaakaan ketään ja ikävää, jos suku tulkitsee valintani niin. En ymmärrä, ketä se "kaventaa". Niin paljon on jäänyt taakse ystäviä, joihin ei ole tullut pidettyä yhteyttä, mutta en minä niin ole välinpitämättömyyttäni tehnyt vaan elämäntilanteet ovat muuttuneet. Yhtä arvokkaina koen muutkin ihmiset kuin oman sukuni edustajat. Usein meidän suvun keskuudessa on vain keskusteltu ja kehuskeltu itsekunkin saavutuksilla - kovin pinnallista - en voi mitenkään kokea niitä ystäviksi enkä osaa kehuskella ja keskustella sellaisesta, vaikka tuskin olen huonompi muita. Tavallaan ei ole muuta yhteistä puhumista, kun kaikilla on omat juttunsa ja elämänsä - jotenkin se vaan saa tuntemaan olon vaivaantuneeksi. "Kun meidän poika se pääsi ..." "Meillä on nyt tällainen auto, tällaisia ei olekaan..." "Meidän suvussa kun on näitä siinä ja siinä asiassa menestyneitä.." Ja kaikkeen sopii vastaukseksi:"Sehän on hyvä", "Jopas onkin hieno" "Niinpä taitaa olla" "Mulle riittää vähempikin, kunhan toimeen tulee ja on onnellinen ja itse saavat tiensä valita" (minä:"ai oliko minulla syntymäpäivä-enpäs muistanutkaan", kuten en muistanutkaan, en ikinä muista) On se kumma, että juhlissa hirveinkin/ilkeinkin sukulainen jaksaa olla mielin kielin, arkeahan me kuitenkin suurimmaksi osaksi elämme ja ne teot arjessa ovat ratkaisevampia kuin juhlapuheet - siis minulle. Miksi tuppautua siis? Olen tosi huono teeskentelemään ja saattaisin vaikka nauraa väärässä kohdassa - olen muuten kait niin tehnytkin, niinhän sitä teatterissakin tehdään, kun joku esittää hyvän näytelmäsuorituksen...
niin vinoilua se on ja se juoruilu sitten jälkikäteen näiden kesken jotka enemmän kaveeraavat.
En ikinä enää kerro yhdellekään sukulaiselle elämästäni mitään.
Nykyänsä pidän yhteyttä vain äitiini ja veljeeni ja tietty lapsieni kanssa.
Äidille olen sanonut, ettei tarvitse kertoa minusta mitään kenellekään.
Olen aika hyvin menestynyt elämässäni/työssäni ja sukulaisia kiinnostaa minun asiani kovasti.
Toisen menestymistä kun on niin vaikea sulattaa.Ehkä se on kateutta tai sitten ei.
patoutumia sukulaistenkin kesken. ettei pääse pattiutumaan potutukset. Sillai kun aattelet niin hyvä asiahan tää,eiks vaa.
Mutta en ole myöskään milloinkaan kuullut mitään ikäviä kommentteja. Hyvin tulemme aina toimeen. Tapaamme pari kertaa vuodessa koko suvun kesken.
Minulla on kaksi serkkua, sisarukset, jotka eivät ole keskenään puheväleissä. Se ei haittaa ollenkaan muita. Jos on monia sukulaisia koolla, niin ei sisarusten tarvitse olla toistensa kanssa. Kaikki osaavat kohdata tilanteen ja seurustelevat tasapuolisesti kummankin kanssa. Heidän huonot välinsä eivät kuulu muille. Molemmat ovat ihan mukavia ihmisiä.
Sukuni on ihan miellyttäviä ihmisiä täynnä, vaikkei heitä niin paljon olekaan. En anna muiden huomata ärsyyntymistäni siitä, että eräs serkkuni puhuu liikaa ja liian "vitsikkäästi". En jaksaisi millään kuunnella. Mutta en ole koskaan kertonut kiusaantumistani kenellekään. Hän kun on muuten ihan OK-tyyppi.
Ja sitten on eräs entinen urheilusankari, joka on täysin alkoholisoitunut. Ei sekään ketään hetkauttaisi, ellei hänen tyttärensä tekisi isänsä juomisesta niin suurta numeroa. Hän vahtii juoppoa isäänsä joka hetki ja läksyttää tätä kaiken aikaa ja herättää paljon huomiota. Tämä huusholli kyllä jää useimmiten pois suvun tilaisuuksista.
Vaikka suvussa on perheiden sisäisiä ongelmia, niin suku sinänsä keskenään tulee mainiosti toimeen. Ei ole vinoilua, ei mitään muutakaan erikoista. - Taidamme kaikki olla vähän lällyjä, mutta iloisia lällyjä.
Se pätee sukuun kuten ystäviin ja tuttaviinkin.
Eli miten itse käyttäytyy saa samaa takaisin.
Minä esimerkiksi tunnen luonnemerkit. Se olisi kaikkien hyvä osata. Koska meidän suvussa on paljon sellaisia luonteita joita en ikinä sietäisi ystävinäni. Mutta haluan heidät silti tuntea kun ovat lähisukua. Haluan että he tulevat kylään ja me saamme mennä heille. Esimerkiksi Leijonamerkkinen on tosiaankin miinusta minun luonteeseeni nähden ja taitaa olla päinvastoinkin. Minä käytän psygologista metooria häntä kohtaan. Eli kehun aina käydessäni heillä, heidän kotiaan. Vaikkei heidän kotinsa ole yhtään kummempi kuin muidenkaan. kehun aina kaikkee mitä näen. Siitä tulee Leijonaluonteinen aina kamalan iloiseksi.
Toinen merkki on Skorppioni. Myöntelen kaiken aikaa kuinka hän on viisas ja tietää paljon asioita. Kehun aina miten mukavaa oli tavata ja että olisin kuunnellut häntä vaikka kuinkakauan, mutta on pakko lähteä nyt. Kun tulee meille kehun hänen tyyliään pukeutua ja ihmettelen koska on ostanut noin hienot saapikkaat?
Kolmas on Rapuluonteiset joista en pidä oikeasti meidän suvussa. Heidän kanssaan olen hyvin hiljainen en kehu myöntelen vain kun hän puhuu. Olen oikein säälivän näköinen kun hän valittaa asioistaan.. voi, voi sinua raukkaa.
Voin erittäin hyvin kaikkien muiden kanssa. Ei kenekään muun kanssa tarvitse teeskennellä ja mielistellä vain näiden edellä mainitsemieni kanssa. Te olette nyt ensimmäiset jotka saitte tietää miten näyttelen näiden nektiivisten kanssa eli olen tosi taitava. Olen tätä roolia vetänyt jo kymmeniä vuosia.
Olisikohan mahdollista, että asennoidut määrätyllä tavalla tietäessäsi edeltä käsin jonkun horoskooppimerkin?
Itse en edes usko niihin, muuten kuin joskus leikkimielellä puhun ja osallistun astrologia-hömpötykseen.
Jos uskot, että noiden kahden tähtimerkin, leijonan ja skorpionin kanssa tarvitsee teeskennellä, niin maksaako se vaivan?
Tavallaan prostituoida itseään henkisesti ja teeskennellä? Kehua, tarkoittamatta totta sillä mitä sanoo, tai olla olevinaan kiinnostunut toisen viisaista neuvoista, tai esittää osaaottavaista kun rapu valittaa vaikeuksiaan.
Etkö oikeasti pidä leijonasukulaisesi kotia viihtyisänä, etkä skorpioniystävääsi fiksuna, tai pysty ottamaan osaa ravun vaikeuksiin?
Sanoit, että olet vetänyt tuota roolia kymmeniä vuosia. Huh!
Itse yrittäisin(ainakin yrittäisin) saada mahtailevan leijonan, itsetietoisen skorpionin ja itsesäälisen ravun näkemään realiteetit. Uskotko, että suoruus kuitenin kannattaa?
Voihan leijonalle sanoa, että kotisi on viihtyisä kuten aina, skorpionille esittää eriävän mielipiteensä, jos kokee olevansa eri mieltä ja rapua kehoittaa näkemään asioiden hyvät puolet. Kaiken tämän voi mielestäni tehdä kohteliaasti ja hienotunteissti.
Jos et aikaisemmin huomannut, niin olen alttiisti "viisaita" neuvoja jakeleva skorpooni:))))
...yhteydessä että oli puhe "SUKULAISISTA" En ikinä alennu teeskentelemään ystävien kannssa en myöskään seurustele vakituiseen näiden minulle kielteisten henkilöiden kanssa.
Mutta sukulaisena minun on pakko olla mieliksi. En ole ainoa perheessämme joka on sukulaistemme kanssa yhteydessä. Jos minä rupean näyttämään etten pidä heistä tai sanon suoraan mielipiteeni niin saan olla varmasti yksin. Mutta kun aina olen niin kiltti niin eivät raskitte minua heittää pois tuttujensa joukosta, olemmehan sentään sukulaisia.
Elämässä on asioita joskus joita ei nähdä päivänvalossa.
Ihminen jolta puuttuu syvällisyys ei näe pintaa syvemmälle. Minun suku on tosi kirjava luonnemerkeiltään. Minä kyllä sovin hyvin näiden Ravun ja Skorppionin kanssa kun olemme kahdestaan. Leijona on vaikeampi kun pitäisi osata aina kehua oikeissa paikoissa. Kyllä minä pidän Leijonan kodista heillä on hyvin äveriästä. Mielelläni käyn kylässä. Mutta joudun joskus kehumaan ääneen jotain uusia ostoksia. Vaikken pitäisikään niistä.
jos olisit kirjoittanut "pitkän kirjoituksesi", etkä käyttänyt ilmaisua "pitkän sepustuksesi."
Taidat todellakin osata laskelmoida kenelle kannattaa olla kohtelias ja kenelle ei.
Sanoit, että sukulaisille on pakko olla mieliksi.
Tarkoittakohan se sitä, että sinä odotat perintöä tai jotain noilta sukulaisiltasi, joille olet mieliksi, kehut ja imartelet, oikeastaan valehtelet. Entäpä jos he näkevätkin kuitenkin lävitsesi, jospa aliarvioit heidät.
"Sellainen mielistelijä", saattaa joku tarkkasilmäinen sukulaisesi ajatella, jopa sanoa ääneen.
Näitä sukulaisuussuhteita olen itsekin pohtinut ja kukapa ei joskus ajattelisi, että suku on pahin. On se kuitenkin sellainen turvaverkosto, joka auttaa ja tukee toisiaan vaikeina aikoina.
Kun nyt sepustelin tässä tälläistä, niin tarkoitukseni ei ole haastaa riitaa. Ihmettelen vain sinun "syvällisen" ihmisen ajatusmaailmaailmaasi ja asenteitasi.
Olisin minäkin voinut tänään loukkaantua tuolla toisella sivulla, aivan samallaisesta aloituksesta.
En loukkaantunut. Minulla on hyvä huumori. Onko sinulla? En halua sinun kannssa riidellä. Sinä voit pitää mielipiteesi minusta.
Mutta kukas sen voi vannoa, vaikka samaiset ihmiset mielistelevät minulle, siksi kun olen aina "AUTTAMASSA" jos tarvitaan apua. Milloin matkustan hurjaa vauhtia auttamaan lastenhoidossa tai huolehtimaan koirista tai hevosesta kun herralle ja rouvalle tulee pieni matka.
Ei uskalleta pyytää omia lapsia apuun tai toisesta suvusta. Minä olen paljon parempi" haluan huutaa sen maailmalle "MIKSI!!? Miksi minä olisin luotettavampi apuri kuin esimerkiksi oma poika? Sano sinä se kun olet viisaampi? Tässä kun vuodet kulkee kulkujaan
Samalla suomenmatkoja harvennetaan.
Täälläkin on tarpeeksi tätä sukua, en viitsi edes pitää lukua.
Mutta aina kun heidät tapaan, niin ystävän halauksia alan jakaan.
Jokainen ihminen hyvä on, vastako sinä huomasit ton?
Minä en ketään loukata halua, en heidän luitansa kalua.
Annan aina apuni heille, siitä koittaa ilo, heille ja meille.
Jo ois aika sinunkin tietää, ettei koskaan saa ihmisyyttä kieltää.
Kaikki mikä asiaa ja materiaa, se ei satuta kuten ihmistä parjaa.