Onko itsemurha ainoa looginen ratkaisu?

Aikoinaan Gordionissa oli temppelissä vaunu, joiden ies oli kiinnitetty aisaan todella monimutkaisella solmulla. Oli ennustettu, että hän joka avaa solmun, pääsee Kaakkois-Aasian valtiaaksi.

Aleksanteri Suuri meni temppeliin, ähelsi aikansa ja kypsyi. Hän veti miekkansa, ja yhdellä humauksella löi remmin poikki solmun kohdalta. Ies irtosi aisasta.

Itsemurhassa on kyse täsmälleen samasta asiasta. Mennään aidan yli siitä, missä se on matalin. Tottakai sääntöihin kuuluu, ettei saa vahingoittaa ketään eikä myöskään itseään. Mutta koska sääntöjen rikkomisesta ei sanktioida, kuka tai mikä vaatii pelaamaan sääntöjen mukaan? Eikö kuitenkin vain lopputuloksella ole merkitystä, ei suinkaan käytetyillä keinoilla?

Tässäpä pähkinä purtavaksi.

"Ainakin joissakin buddhalaisuuden suunnissa ajatellaan, että perustietoisuuden jatkumo ei kuolemassa mihinkään katkea. Perustietoisuus ei ole sama kuin tämä kuvitelmamme Minästämme eikä se ole skandhojen jatkumoa."

Tässä on hinajanan ja mahajanan suurin ero. Tuo, mitä mainitset ylempänä, kuuluu mahajanan opetuksiin. Heillä todellakin on tuo käsitys, että ihmisellä (ja muilla elollisilla olennoilla) olisi eräänlainen "perustietoisuus" tai "ydinsielu", joka siirtyisi inkarnaatiosta toiseen. Tällöin myös kaikki karma koskisi nimenomaan sitä ja sisältyisi siihen. (Luonnollisestikaan se ei ole sama kuin arkitajunta eli ego.) Hinajana puolestaan kiistää tuon "ydinsielun" olemassaolon kokonaan, ja hinajana olettaa, että koko tietoisuusjatkumo on pelkkää skandhojen kolinaa.

Länsimaissa hinajana on paljon mahajanaa tunnetumpi, ja länsimainen buddhalaisuus on paljon lähempänä oikeastaan materialistista ateismia kuin buddhalaisuutta sellaisena, mitä sitä Kauko-Idässä harjoitetaan.

"Ilman pitkäaikaista harjoitusta emme opi tunnistamaan tuota tietoisuutta elämässä tai kuolemassa ja niin jatkamme täällä karman kiertokulussa tietämättöminä todellisesta luonnostamme."

Tuo liittyy samoin mahajanaan - ja moniin muihinkin uskontoihin. Kristinuskossa on myös mukana oppi "vanhan minän kuolettamisesta" ja "uudestisyntymisestä" eli tuon "ydinsielun" oivaltamisesta ja lopullisesta poispääsystä.

Samoin, mikäli oletamme, että mahajana on oikea oppi ja että meillä todellakin on "ydinsielu", joka siirtyy inkarnaatiosta toiseen, tällöin myös palaset loksahtavat yhteen. Itsemurha on tällöin yksi viheliäisimpiä tekoja, mitä ihminen voi tehdä itselleen, sillä silloin siinä paitsi tuhoaa itsensä (ja mahdollisuutensa valaistumiseen), samalla hankkii valtavan määrän karmaa itselleen uuteen inkarnaatioon. Itsemurha ja karma ei tällöin enää olekaan mikään TJ-pila, vaan kaiken minkä on taakseen jättänyt, joutuukin löytämään edestään.

kunhan kyselen kirjoitti:

"Ainakin joissakin buddhalaisuuden suunnissa ajatellaan, että perustietoisuuden jatkumo ei kuolemassa mihinkään katkea. Perustietoisuus ei ole sama kuin tämä kuvitelmamme Minästämme eikä se ole skandhojen jatkumoa."

Tässä on hinajanan ja mahajanan suurin ero. Tuo, mitä mainitset ylempänä, kuuluu mahajanan opetuksiin. Heillä todellakin on tuo käsitys, että ihmisellä (ja muilla elollisilla olennoilla) olisi eräänlainen "perustietoisuus" tai "ydinsielu", joka siirtyisi inkarnaatiosta toiseen. Tällöin myös kaikki karma koskisi nimenomaan sitä ja sisältyisi siihen. (Luonnollisestikaan se ei ole sama kuin arkitajunta eli ego.) Hinajana puolestaan kiistää tuon "ydinsielun" olemassaolon kokonaan, ja hinajana olettaa, että koko tietoisuusjatkumo on pelkkää skandhojen kolinaa.

Länsimaissa hinajana on paljon mahajanaa tunnetumpi, ja länsimainen buddhalaisuus on paljon lähempänä oikeastaan materialistista ateismia kuin buddhalaisuutta sellaisena, mitä sitä Kauko-Idässä harjoitetaan.

"Ilman pitkäaikaista harjoitusta emme opi tunnistamaan tuota tietoisuutta elämässä tai kuolemassa ja niin jatkamme täällä karman kiertokulussa tietämättöminä todellisesta luonnostamme."

Tuo liittyy samoin mahajanaan - ja moniin muihinkin uskontoihin. Kristinuskossa on myös mukana oppi "vanhan minän kuolettamisesta" ja "uudestisyntymisestä" eli tuon "ydinsielun" oivaltamisesta ja lopullisesta poispääsystä.

Samoin, mikäli oletamme, että mahajana on oikea oppi ja että meillä todellakin on "ydinsielu", joka siirtyy inkarnaatiosta toiseen, tällöin myös palaset loksahtavat yhteen. Itsemurha on tällöin yksi viheliäisimpiä tekoja, mitä ihminen voi tehdä itselleen, sillä silloin siinä paitsi tuhoaa itsensä (ja mahdollisuutensa valaistumiseen), samalla hankkii valtavan määrän karmaa itselleen uuteen inkarnaatioon. Itsemurha ja karma ei tällöin enää olekaan mikään TJ-pila, vaan kaiken minkä on taakseen jättänyt, joutuukin löytämään edestään.

Lue lisää

"Länsimaissa hinajana on paljon mahajanaa tunnetumpi..."

Ei pidä paikkaansa. Pelkästään Tiibetin buddhalaisuutta harjoittavia on länsimaissa jo niin paljon, etten voi uskoa hinayanan olevan tunnetumpi. Hinayanaa esiintyy juuri kauko-idässä...Sri Lankassa, Thaimaassa jne.. Tiibetin buddhalaisuus ja esim. Sri Lankan buddhalaisuus eroavat hyvin merkittävästi toisistaan relatiivisella tasolla.

Mitä tulee mainitsemaasi "perustietoisuuteen" ja "ydinsieluun", niin sekään ei täysin pidä paikkansa. Näitä asioita on todella vaikea esittää puheen avulla. Olen joskus kuullut erään munkin vertaavan karmista jatkumoa kynttilän liekkiin. Jos kynttilän liekillä sytyttää toisen kynttilän, niin tämän toisen kynttilän liekki ei ole sama kuin ensimmäisen kynttilän, muttei täysin erikään.

Ei se nyt ihan noin mene. Totta, jokainen meistä kuolee joskus, mutta itsemurhaa suunittelevat / itsemurhan tehneet omaavat peruusteellisen motiivin teoille. Itsemurhan tekeminen hetkenmielijohteesta on hyvin harvinaista. Yleensä itsemurhaa harkitaan kauan ennen tekoa ja lopulta joudutaan kehään, jossa tilanne on semmoinen, että elämää olisi lähes mahdotonta jatkaa.

Et ehkä ymmärrä sitä, koska et ole joutunut koskaan itse miettimään itsemurhan tekoa, taikka kukaan läheisesi ei ole tehnyt itsemurhaa.

KivaKamu kirjoitti:

Ei se nyt ihan noin mene. Totta, jokainen meistä kuolee joskus, mutta itsemurhaa suunittelevat / itsemurhan tehneet omaavat peruusteellisen motiivin teoille. Itsemurhan tekeminen hetkenmielijohteesta on hyvin harvinaista. Yleensä itsemurhaa harkitaan kauan ennen tekoa ja lopulta joudutaan kehään, jossa tilanne on semmoinen, että elämää olisi lähes mahdotonta jatkaa.

Et ehkä ymmärrä sitä, koska et ole joutunut koskaan itse miettimään itsemurhan tekoa, taikka kukaan läheisesi ei ole tehnyt itsemurhaa.

Lue lisää

Olen miettinyt. Kehästä murtautuminen oli ainakin minulle lopulta pienestä kiinni. Täytyi vain tunnustaa todella, että millään ei ole mitään merkitystä. Edes itsemurhalla. Asiat, jotka siihen olivat ajamassa, muttuivat tietysti myös sellaisinaan merkityksettömiksi.

koska elämä joka tapauksessa on kärsimystä, tekipä mitä tahansa, ja parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Tätä tarkoitan sillä, että itsemurha on ainoa rationaalinen teko.

Minä muuten en ole ainoa, joka tätä asiaa on pohtinut ja samoista lähtökohdista: ranskalaiset eksistentialistit, etunenässä Camus ja Sartre, ovat pohtineet tätä samaa kysymystä jo vuosikymmeniä ennen minua.

Tietoisuusjatkumo on nimenomaan jatkumo. Niin kauan kun tätä yksilön elämää kestää, se toimii jatkumona eli muutos ja tuhoutuminen ja uudelleen syntyminen tapahtuu jatkuvana soittona, ilman keskeytystä. En tietenkään ole sama kuin sekunti, tunti tai vuosi sitten, mutta jatkumo on sama - minulla on yhä edelleen sama yksilöllinen identiteettini ja minuuteni, joka on tämän jatkumon primus motor.

Kuolema merkitsee tämän jatkumon katkeamista - kaikki muistot, oppimani asiat, tekoni, saavutukseni, kaikki häviävät huis vaan taivaan tuuliin, ja häviän kertakaikkiaan olemattomuuteen. Minua ei sen jälkeen enää ole enää missään muodossa. Skandhat ovat hajaantuneet eivätkä enää kokoonnu yhteen. Vain karmani eli tekojeni seurausten summa jää jäljelle - ja se kertyy jonkun toisen otuksen sovitettavaksi. Ei minun.

Koska mieli ei ole todellinen, silloin myöskään sitä ei voi sen enempää tuhota kuin luodakaan, ja itsemurha merkitsee pelkästään olemattomuuteen häviämistä. Minä en synny itsemurhassa uudelleen, vaan siinä syntyy joku toinen yksilö, joka perii minun karmani. Se Afrikkaan syntynyt paranoidi skitsofreenikko en ole minä, vaan se on joku toinen, jolle olen jättänyt kivan TJ-pilan setvittäväksi. Hänen tehtävänsä on setviä minun sotkuni. Minä olen hävinnyt jo olemattomuuteen enkä tule ikinä tietämään tästä toisesta onnettomasta ja hänen vaikeuksistaan yhtään mitään.

Tuo määritelmä, minkä annoit nirvanasta, on hindulainen. Buddhalaisuudessa nirvana määritellään anattan kautta ja se merkitsee nimenomaan olemattomuuteen häviämistä, liekin sammuttamista, tyhjyyteen katoamista. Se ei merkitse rajatonta vapautta, kaikkitietävyyttä, pelottomuutta, ylittämätöntä iloa eikä voimaa vaan nimenomaan olemattomuutta ja tyhjyyttä. Kaikkien tunteiden tyrehtymistä, elämänjanon sammuttamista ja tilaa, jota kreikkalaiset filosofit kutsuivat nimellä "apatia", intohimottomuus.

En myöskään ymmärrä tuota väitettä "Ihmiselämä on kallisarvoisin kaikista elämänmuodoista, koska se tarjoaa optimaaliset olosuhteet kehitykselle", sillä mitä merkitystä lopultakaan kehityksellä on, jos ja kun tietoisuusjatkumo päättyy joka tapauksessa kuolemaan, ja olipa ihminen oppinut tai oppimaton, nero tai idiootti, fiksu tai ääliö, valaistunut tai damiainen - kaikkien kohtalo on joka tapauksessa täsmälleen sama?

kunhan kyselen kirjoitti:

Tietoisuusjatkumo on nimenomaan jatkumo. Niin kauan kun tätä yksilön elämää kestää, se toimii jatkumona eli muutos ja tuhoutuminen ja uudelleen syntyminen tapahtuu jatkuvana soittona, ilman keskeytystä. En tietenkään ole sama kuin sekunti, tunti tai vuosi sitten, mutta jatkumo on sama - minulla on yhä edelleen sama yksilöllinen identiteettini ja minuuteni, joka on tämän jatkumon primus motor.

Kuolema merkitsee tämän jatkumon katkeamista - kaikki muistot, oppimani asiat, tekoni, saavutukseni, kaikki häviävät huis vaan taivaan tuuliin, ja häviän kertakaikkiaan olemattomuuteen. Minua ei sen jälkeen enää ole enää missään muodossa. Skandhat ovat hajaantuneet eivätkä enää kokoonnu yhteen. Vain karmani eli tekojeni seurausten summa jää jäljelle - ja se kertyy jonkun toisen otuksen sovitettavaksi. Ei minun.

Koska mieli ei ole todellinen, silloin myöskään sitä ei voi sen enempää tuhota kuin luodakaan, ja itsemurha merkitsee pelkästään olemattomuuteen häviämistä. Minä en synny itsemurhassa uudelleen, vaan siinä syntyy joku toinen yksilö, joka perii minun karmani. Se Afrikkaan syntynyt paranoidi skitsofreenikko en ole minä, vaan se on joku toinen, jolle olen jättänyt kivan TJ-pilan setvittäväksi. Hänen tehtävänsä on setviä minun sotkuni. Minä olen hävinnyt jo olemattomuuteen enkä tule ikinä tietämään tästä toisesta onnettomasta ja hänen vaikeuksistaan yhtään mitään.

Tuo määritelmä, minkä annoit nirvanasta, on hindulainen. Buddhalaisuudessa nirvana määritellään anattan kautta ja se merkitsee nimenomaan olemattomuuteen häviämistä, liekin sammuttamista, tyhjyyteen katoamista. Se ei merkitse rajatonta vapautta, kaikkitietävyyttä, pelottomuutta, ylittämätöntä iloa eikä voimaa vaan nimenomaan olemattomuutta ja tyhjyyttä. Kaikkien tunteiden tyrehtymistä, elämänjanon sammuttamista ja tilaa, jota kreikkalaiset filosofit kutsuivat nimellä "apatia", intohimottomuus.

En myöskään ymmärrä tuota väitettä "Ihmiselämä on kallisarvoisin kaikista elämänmuodoista, koska se tarjoaa optimaaliset olosuhteet kehitykselle", sillä mitä merkitystä lopultakaan kehityksellä on, jos ja kun tietoisuusjatkumo päättyy joka tapauksessa kuolemaan, ja olipa ihminen oppinut tai oppimaton, nero tai idiootti, fiksu tai ääliö, valaistunut tai damiainen - kaikkien kohtalo on joka tapauksessa täsmälleen sama?

Lue lisää

Lainaus:
En myöskään ymmärrä tuota väitettä "Ihmiselämä on kallisarvoisin kaikista elämänmuodoista, koska se tarjoaa optimaaliset olosuhteet kehitykselle",

Toinen: sillä mitä merkitystä lopultakaan kehityksellä on, jos ja kun tietoisuusjatkumo päättyy joka tapauksessa kuolemaan, ja olipa ihminen oppinut tai oppimaton, nero tai idiootti, fiksu tai ääliö, valaistunut tai damiainen - kaikkien kohtalo on joka tapauksessa täsmälleen sama?
Kolmas:Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa,ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Monta ihmeellistä asiaa,Jos sun tietoisuusjatkumo päättyy kuolemaan,niin mitä sitten?,vai onko maailma pelkkä illuusio?ehkä,mut
kun mä maadun hautausmaalla,tai jossain muualla,niin ei kai musta silti mitään poistu minnekkään,mä vaan muutan muotoa.Emmä katoa mihinkään.Mä päädyn jonkun madon sisään,jonka ehkäpä vaikka joku lintu syö ja lentelee jonnekkin kasvimaalle kuolemaan/maatumaan, josta poimitaan porkkana, jonka joku syö ja liikkuu ja kehittyy jnejne.
Tost erillisestä sielusta en tiiä mitään.en oo nähny.

kunhan kyselen kirjoitti:

Tietoisuusjatkumo on nimenomaan jatkumo. Niin kauan kun tätä yksilön elämää kestää, se toimii jatkumona eli muutos ja tuhoutuminen ja uudelleen syntyminen tapahtuu jatkuvana soittona, ilman keskeytystä. En tietenkään ole sama kuin sekunti, tunti tai vuosi sitten, mutta jatkumo on sama - minulla on yhä edelleen sama yksilöllinen identiteettini ja minuuteni, joka on tämän jatkumon primus motor.

Kuolema merkitsee tämän jatkumon katkeamista - kaikki muistot, oppimani asiat, tekoni, saavutukseni, kaikki häviävät huis vaan taivaan tuuliin, ja häviän kertakaikkiaan olemattomuuteen. Minua ei sen jälkeen enää ole enää missään muodossa. Skandhat ovat hajaantuneet eivätkä enää kokoonnu yhteen. Vain karmani eli tekojeni seurausten summa jää jäljelle - ja se kertyy jonkun toisen otuksen sovitettavaksi. Ei minun.

Koska mieli ei ole todellinen, silloin myöskään sitä ei voi sen enempää tuhota kuin luodakaan, ja itsemurha merkitsee pelkästään olemattomuuteen häviämistä. Minä en synny itsemurhassa uudelleen, vaan siinä syntyy joku toinen yksilö, joka perii minun karmani. Se Afrikkaan syntynyt paranoidi skitsofreenikko en ole minä, vaan se on joku toinen, jolle olen jättänyt kivan TJ-pilan setvittäväksi. Hänen tehtävänsä on setviä minun sotkuni. Minä olen hävinnyt jo olemattomuuteen enkä tule ikinä tietämään tästä toisesta onnettomasta ja hänen vaikeuksistaan yhtään mitään.

Tuo määritelmä, minkä annoit nirvanasta, on hindulainen. Buddhalaisuudessa nirvana määritellään anattan kautta ja se merkitsee nimenomaan olemattomuuteen häviämistä, liekin sammuttamista, tyhjyyteen katoamista. Se ei merkitse rajatonta vapautta, kaikkitietävyyttä, pelottomuutta, ylittämätöntä iloa eikä voimaa vaan nimenomaan olemattomuutta ja tyhjyyttä. Kaikkien tunteiden tyrehtymistä, elämänjanon sammuttamista ja tilaa, jota kreikkalaiset filosofit kutsuivat nimellä "apatia", intohimottomuus.

En myöskään ymmärrä tuota väitettä "Ihmiselämä on kallisarvoisin kaikista elämänmuodoista, koska se tarjoaa optimaaliset olosuhteet kehitykselle", sillä mitä merkitystä lopultakaan kehityksellä on, jos ja kun tietoisuusjatkumo päättyy joka tapauksessa kuolemaan, ja olipa ihminen oppinut tai oppimaton, nero tai idiootti, fiksu tai ääliö, valaistunut tai damiainen - kaikkien kohtalo on joka tapauksessa täsmälleen sama?

Lue lisää

> 1) En tietenkään ole sama kuin sekunti, tunti
> tai vuosi sitten, mutta jatkumo on sama -
> 2) minulla on yhä edelleen sama yksilöllinen
> identiteettini ja minuuteni, joka on tämän
> jatkumon primus motor.

Väitteiden (1) ja (2) välillä on looginen ristiriita. Tuollainen jatkumo on vain näennäinen. Se on harhaa. Et voi löytää pysyvää "minää" tai "identiteettiä", joka tuon jatkumon omistaisi.

> Kuolema merkitsee tämän jatkumon katkeamista -
> kaikki muistot, oppimani asiat, tekoni,
> saavutukseni, kaikki häviävät huis vaan
> taivaan tuuliin, ja häviän kertakaikkiaan
> olemattomuuteen.

Tuo on nihilismiä. Buddhalainen sanonta kuuluu: "Jos uskoo asioiden todellisuuteen, on tyhmä kuin nauta, jos uskoo niiden olemassaolemattomuuteen, on vieläkin tyhmempi."

> Minua ei sen jälkeen enää ole enää missään
> muodossa. Skandhat ovat hajaantuneet eivätkä
> enää kokoonnu yhteen. Vain karmani eli
> tekojeni seurausten summa jää jäljelle - ja se
> kertyy jonkun toisen otuksen sovitettavaksi.
> Ei minun.
>
> Minä en synny itsemurhassa uudelleen, vaan
> siinä syntyy joku toinen yksilö, joka perii
> minun karmani.

Tuo on sekava ja ristiriitainen näkemys kausaalisuudesta, joka heijastaa nihilismiä. Sen mukaan syyn ja seurauksen välillä ei ole yhteyttä, mikä on hyvin perverssi näkemys.

Jos ajattelet, että nykyinen tilasi ei ole omien aiempien tekojesi seurausta, uskot vastaavasti, että nykyisillä teoillasikaan ei ole mitään seurausta itsellesi. Näin menetät kaiken sen hyödyn, joka karman käsitteellä on, ja vajoat helposti alempiin olotiloihin.

Esim. kun näet unia, näet unia, jotka liittyvät tavalla tai toisella SINUN aiempaan elämääsi eivätkä naapurin tai jonkun afrikkalaisen elämään.

Kun teet negatiivisia tekoja, mielesi täyttyy negatiivisuudesta, näet epämiellyttäviä unia ja maailma näyttää epämiellyttävältä. Kun teet positiivisia tekoja, mieleesi kertyy positiivisia vaikutelmia ja sen seurauksena koet onnellisuutta ja näet miellyttäviä unia. Jos haluat vapautua tuosta hyvien ja huonojen kokemusten hullunmyllystä, voit halutessasi löytää siihen ratkaisun buddhalaisuudesta.

Jos taas haluat vajota olemattomuuteen, niin siinä buddhalaisuus ei voi sinua auttaa.

Anattan merkitys on lopettaa itsekeskeinen käyttäytyminen, jolle ei ole mitään perusteita, koska "itseä" ei voi löytää kehosta, ajatuksista eikä tunteista. Sen sijaan olisi fiksua opetella ja harjoittaa epäitsekkästä käyttäytymistä, josta on hyötyä kaikille.

> Buddhalaisuudessa nirvana määritellään anattan
> kautta ja se merkitsee nimenomaan
> olemattomuuteen häviämistä, liekin
> sammuttamista, tyhjyyteen katoamista.

Sorry, mutta olet täysin väärässä :) "Tyhjyys on muotoa, muoto on tyhjyyttä; tyhjyys ja muoto ovat erottamattomia", kuten Ydinsutrassa todetaan. Kuinka ilmiö, joka ei alunperinkään ole syntynyt, voisi kadota? Koska karma ei ole todellista, et pääse siitä eroon, kun kuolet. Jos taas todella haluat vapautua karmasta, saat apua buddhalaisista opetuksista.

> En myöskään ymmärrä tuota väitettä "Ihmiselämä
> on kallisarvoisin kaikista elämänmuodoista,
> koska se tarjoaa optimaaliset olosuhteet
> kehitykselle",

Tätä voi tutkia kirjallisista lähteistä, jotka käsittelevät aihetta kallisarvoinen ihmiselämä ("precious human life").

Buddha antoi täsmäopetuksia aina oppilaiden tarpeita vastaavasti. Buddhan mahayana-opetukset tyhjyydestä eivät sovi kaikille. On parempi uskoa karman todellisuuteen kuin vajota nihilismin syövereihin, ja harha "itsestä" on hyvä valjastaa hyötykäyttöön: positiivisten tekojen suorittajaksi. Vasta sitten kun olet täysin valaistunut, et tarvitse enää karman käsitettä.