Tilanne on seuraava. Olen ulkomailla au pairina perheessä, jossa päätehtävänäni on hoitaa kaksi vuotiasta tyttöä. Perheen isä työskentelee kotona (yritys) ja äidilläkin on kerran vkossa ns. home office. Minun kanssani kahdestaan tyttö kyllä tottelee ja tykkää muutenkin seurastani, mutta aina kun vanhemmat ovat lähellä, niin minä en saakaan tehdä mitään. En saa vaihtaa vaippaa, kiljuu kuin syötävä. En saisi edes lähestyä häntä, koska silloin alkaa huuto, että haluan äidin/isän. Onko tämä vain vanhempien huomion hakemista, eikä johdu mitenkään minusta? Vai mitä ihmettä tyttö meinaa?Itselläni ei luonnollisestikaan ole omia lapsia, joten tilanne on vähän uusi. Aiempaa kokemusta lapsista on kyllä paljon,mutta tällaista ei ole tullut vielä vastaan.
Sattuisiko joku tietämään mistä on kyse tai voisiko neuvoa jonkun nettisivun aihetta käsitellen? Psykologiaa lähinnä ajattelin, kiinnostaa aihe muutenkin. Kirjallisuutta en täällä englanniksi tai suomeksi saa, joten kirjoja on turha suositella. =)
Sattuisiko joku tietämään mistä on kyse tai voisiko neuvoa jonkun nettisivun aihetta käsitellen? Psykologiaa lähinnä ajattelin, kiinnostaa aihe muutenkin. Kirjallisuutta en täällä englanniksi tai suomeksi saa, joten kirjoja on turha suositella. =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Poissa silmistä, poissa mielestä"
Eli kun vanhemmat ovat poissa niin kelpaat hyvin, mutta kun äiti tai isä ilmestyy näköpiiriin niin olet pelkkää ilmaa.
Vaikuttaa ihan normaalilta kaksivuotiaan käytökseltä, hoitajassa ei ole mitään vikaa:)
Lapsen tuleekin kiintyä johonkin aikuiseen ihmiseen yli muiden: oma äiti ja isä ovat muita ihmisiä tärkeämpiä, rakkaampia. Muutenhan lapsi lähtisi ihan kenen tahansa matkaan... Leimautumalla ja takertumalla vanhempiinsa lapsi oppii rakentamaan pysyviä ihmissuhteita. Esim. lapset, jotka ovat kasvaneet orpokodeissa jatkuvasti vaihtuvien hoitajien hoidossa, eivät ole päässeet kiintymään kehenkään erityiseen ihmiseen. Myöhemmin elämässä heidän on edelleen monesti vaikea erottaa luotettavaa ja epäluotettavaa ihmistä toisistaan ja vaikeuksia kiintyä ja sitoutua yhteen/useampaan ihmiseen, edes omaan puolisoon ja lapsiin.
Kuullostaa minusta ihan siltä, että tämä hoitamasi lapsi erottaa väliaikaisen hoitajan omista vanhemmistaan, pitää omia vanhempiaan itselleen tärkeämpinä kuin muita ihmisiä. Siksi hän mieluummin haluaa oman äidin tai isän, jos siihen vain on mahdollisuus, vaikkei sinun hoidossasi mitään vikaa olisikaan. Mikä on tervettä. Käytännön elämässä tuollainen käytös ei kuitenkaan ole kovin mukavaa eikä suotavaa: olisi hyvä, jos lapsi oppisi tottelemaan sinua silloinkin, kun vanhemmat ovat kotona. Lapselle sinun totteleminen voi tuntua rikokselta omia vanhempia vastaan, heidän hylkäämiseltä (?)... Mutta jospa hänelle saataisiin selväksi se, että äiti ja isi rakastavat häntä, vaikka hän antaakin sinun hoitaa itseään, että äiti ja isi haluavat hänen touhuavan sinun kanssasi, vaikka ovatkin kotona, että hän voi sillä tavalla olla vanhemmilleen mieliksi...