Korpi-bileet

KultaharjaLeijona kirjoitti:

Palautetta...

Kika selitti mulle innolla edellisestä viikonlopustaan. Sen jokainen sana huokui itse-luottamusta. Sä varmaan ajattelet, ettei tytöt voi olla itserakkaista -tai ainakaan kovin paljoa, mutta voi ne -usko tai älä! Ainakin jos puhutaan Kikasta. Ja sellaista elämää voi elää, jos sattuu asumaan Neuoniemessä. Siis se on pieni kylä.
Sä et tiiä sitä jos oot Hesasta, mutta jos et oo
-oot ehkä joskus kuullut. Neuvoniemessä on sellanen asuinalue kuin Syntti. Siis ei "synti" -Syntti. Syntissä asuu vähän epämääräistä porukkaa, kuten kaupunkilaiset sanoo. Syntin porukat ryyppää ja rellestää. Nuoristahan ne puhuu. Yleensä nuoriso kokoontuu grillin nurkilla tai rantsulla. Siellä on koko elämä! Yhen Sepenkin elämä särky kun se joutu muuttaan pois.

-Tuu! Lähetään kattoon onko rantsulla elämää!
Kika huikkasi ja mä hyppäsin sen pyörän tarakalle.
-Juttu on niin, että Sirpalla ois tänään kämppä vapaana! Se huusi kun ohi ajavat traktorit mainasivat pörinällään peittää meidän jutut alleen.
-Ollaanko menossa? Mä kysyin ja Kika nyökkäili.
-Joo, Ipeltä juomat!
Tie kääntyi rannalle ja porukkaa olikin jo kerääntynyt laavulle hyvissä määrin.
-Tytöt! Ninnin kimakka ääni kuului ja se juoksi paikalle. Se halasi vuorotellen kumpaakin. Kika tuhahteli jotain.
-Täällä on Sakukin! Ninni iloitsi. Saku oli sen serku ja valtavan hyvän näköinen ja suosittu!
-Siiiirpaaaa! Kikkia huusi kun se juoksi mäkeä alaspäin kohti vaalealettistä tyttöä. Mä kuulin miten nyrpeästi Sirpa suhtautui kun se kuuli että mäkin olin tulossa sen bileisiin. Ninnin kanssa me juostiin alas mäki ja vauhdin hurmassa mä tumpsahdin polvilleni rantaveteen.
-Au! Porukassa syntyi naurua.
-Oot tainnu alottaa jo juomisen? Saku kysyi multa kuin ohimennen, mutta mä en myöntänyt mitään. Kika ja Sirpa kaveerasivat taas. Ne hihittivät ja kahlasivat vedessä.
-Hei! Ketä me vielä odotellaan? Mä kysyin ja löin käteni yhteen huomiota haeskellen.
-Pipsa puuttuu.
-Ja Tilhi! Kivellä istuva Fecu-liikennevalo huudahti. Feculla oli punainen lakki, keltainen paita ja vihreät housut. Mä säpsähdin.
-Kuka on "Tilhi"? Taisin olla kuvioista liian kauan erossa.
-Tuolta se tulee! Joku hihkaisi ja kaikki kääntyivät katsomaan poikaa joka ajoi rantaan mopolla. Se nappasi tarakalta kassin ja kipitti rantaan.
-Moi kaverit! Se tervehti rennosti ja iski Kikalle silmää. Kikan polvet notkahti ja se katsoi mua "tiedäthän-mitä-tuo-tarkoitti"-ilmeellä. Mä kohautin myrtyneenä olkiani. Ja paskat mä Kikan menemisistä! Kika lähti kulkemaan samaan suuntaan Tilhen kanssa. Pipsakin tuli pian rannalle punaiset hiukset tuulessa viuhuen. Ihme että sen nimi oli Paula eli Pipsa, eikä Peppi Pitkätossu! Pepin tunnuslaulu kajahti ilmoille Fecun suusta. Sakukin yhtyi lauluun. Kika kurkisti Tilhen kainalosta. Sen kasvoilla käväisi tyytyväinen hymy. Eikö se idiootti tajunnut että tämä hänen salaperäinen Tilhensä oli umpi-päissään jo tässä vaiheessa iltaa?!
Mä en haluaisi että se särkisi Kikan sydäntä. Sirpa katteli innoissaan kelloaan ja tunnelma oli kuin uudenvuoden aattona. Kaikki odotti hetkeä, jolloin Sirpan vanhemmat lähtisi ja jättäisi kämpän kokonaan nuorten huostaan. Mun suuta kuivasi ja mä ehdotin että voitaisiin jo lähteä kohti biletys-paikkaa.
Muille se sopi vallan hyvin ja noin vartissa me kaikki seisottiin Sirpan kämpän eessä.
-Onko ne varmasti lähteny? Pipsa halusi tietää,
-On noloa, jos jäädään kiinni.
-Hei haloo! Kika naurahti. Se halaili edelleen Tilhen kanssa. Vain Luoja tietää, mistä tuollainen nimi oli saatu pojalle! Päissään kuin tilhi? Tilhen töyhtö? Kummastakin saattoi vetää johtopäätöksiä.
-Millä vuosituhannella sä oikein elät, Pipsa?!
Pipsa ei vastannut vaan kääntyi mennäkseen. Se oli aika uusi meidän jengissä ja joitain Sepen entisiä kavereita. Mulla ja Sepellä oli ollut kuuma romanssi viime kesänä. Se oli kaatunut siihen, kun se oli joutunut muuttamaan. Ehkä me oltaisiin nyt kihloissakin. Mä katsoin mun tyhjää nimetöntä. Mua vitutti.
-Söpöliini... Kuulin äkkiä Fecun äänen takaani,
-Eks sä aio tulla sisälle ollenkaan?
Mä käännähdin ja näin että muut oli jo päästetty riehumaan bile-mestaan. Hymyilin hiukan nolosti ja me lähdettiin kohti taloa. Mä ja Liikennevalo-poika. Tällaista se oli jokainen viikonloppu.

Sisällä vallitsi täydellinen sekasorto, mutta mä uskoin sen vielä särkyvän kun juhlat pääsisivät vauhtiin. Kika selitti innoissaan jotain Tilhelle, joka makasi sohvalla kuin kotonaan. Mä en tollasta miestä ottais! Pipsa istui sohvan toisessa päässä punastellen ja ujostellen. Saku katseli telkkaria. Sirpa hääri keittiössä ja Ninni oli auttamassa sitä juomien lappaamisessa jääkaappiin ja tiski-altaaseen.
Fecu auttoi multa takin päältä ja me siirryttiin keittiön pöydän ääreen.
-Onko sulla omat juomat mukana? Sirpa kysyi ja näytti siltä että saisin lähteä, jos ei ollut.
-Tuota... on mulla. Vastasin nopeasti, vaikka ei kyllä ollut. Fecu iski mulle silmää ja supisi, että Feculta kyllä saisi. Se oli kunnon jätkä ja sikarikas pampun poika. Mä aloitin illan lasilla Niinan tarjoamaa valkoviiniä. Se maistui inhottavan kuivalta ja vaihdoin Fecun Koskenkorva-pulloon. Oli sillä pontikkaakin, mutta me kaksi oltiin joskus tehty vala, ettei ikinä maistettaisi. Olin mä silti mennyt juomaan sitä ja seuraavana aamuna olo oli kuin hakatulla! Mä en tekisi sitä enää uudelleen.
-Mä rakastan Tilhee! Tilhi on mun mies! Kika kirkui sohvalla ja pomppasi lasi ojossa ylös kun sitä käännyttiin katsomaan.
-Nostetaan lasi Tilhelle! Hei, kaikki ylös! Lasi Tilhelle! Mäkin ojensin hitaasti lasini. KILI KILI KILI -kaikkea hyvää teille. Musiikki oli laitettu soimaan. Se oli jotain teknoa.
Fecu tanssi lökäpöksyissään keskellä lattiaa. Nyt se oli ja saanut otteen bileistä ja se haki mua tanssimaan. Mä potkaisin piikkarit nurkkaan ja aloin riehua kuin viimeistä päivää. Oikeastaan se ei tuntunut missään. Sirpa katseli mua taka-alalla vähän arvioivasti. Mä tiesin että se vihasi mua... mutta kun se vähän irrottelisi ja joisi, se ei enää ajattelisi kuin musiikin rytmissä pysymistä ja poikia. Tai sitten tyttöjä.
Mistä mä tiesin -Niinastakaan ei ikinä tiennyt.

-Kauan ne on pois?! Mä huusin Sirpalle musiikin yli vaikka tekikin äänihuulille tiukkaa,
-Tuleeks ne vasta aamulla?! Sirpa ei kuullut, se keskusteli kiihkeästi Niinan kanssa eräässä nurkassa. Aina niin mulle ystävällinen Fecu kuitenkin kuuli ja päätti tulla kuiskaamaan vastauksen ihan niin lähelle kuin pystyi. Se astui humalapäissään melkein mun kengille, mutta sen pehmeät huulet kutittelivat mun korvaa.
-Ne tulee vasta joskus viideltä. Sitten poika kääntyi ja katsoi mua silmiin hihitellen kuin siinä olisi ollutkin jotain hauskaa. Mä virnistin sille vinosti ja läpsäsin takapuolelle.
-Koita selvitä! Liikennevalo hymyili ja mä epäilin, tajusiko se että mä meinasin sen humalaa. Mä halusin että se selviäisi mahdollisimman pian. Ei oo hyvä olla bileissä ainoana selväpäisenä. Jopa Pipsa alkoi olla enemmän sekaisin kuin mä. Se tuli ja tarjosi mulle sipsejä kulhosta. Mä kieltäydyin, mutta se vaan hoki kuin vajaa-järkinen:
-Ota ota nyt! Ota ota ota! Saa niitä ottaa!
Mä viskasin kulhon pois niin että sipsit lensi.
Kika hihitteli innoissaan sohvalla.
-Kattokaa! Lumisadetta!
-Ne on sipsejä, idiootti! Pipsa kiljui ja kaikilla oli hauskaa. Mä aloin jo vähän kyllästyä.
Musiikki pauhasi vielä ainakin tunnin, ennen kuin se sammutettiin. Sirpa julisti, että kaikkien piti kertoa, kenestä tykkäsi.
Aloitettiin sohvalla makaavasta Tilhestä. Se vastasi puhe sammaltaen että Kikasta tietenkin. Kikakin tykkäsi Tilhestä. Seuraavaksi oli Pipsan vuoro. Se punasteli tapansa mukaan ja sanoi, ettei tiennyt.
-Hei, nyt ei tuu mitään! Fecu valitti,
-Tottakai sä kerrot!
Pipsa kieltäytyi yhä ja pallo siirtyi Sakulle. Se kertoi, ettei tykännyt juuri nyt kenestäkään. Eli se oli tylsä. Kuka tahansa olisi maksanut jos olisi saanut sen! Sillä oli piikeiksi harotut vaaleat hiukset ja tummanruskeat silmät. Sen kasvot oli miehekkäät ja se oli muutenkin tosi mukava ja fiksu. Niina olisi sopinut sen kainaloon. Niina tykkäsi kuitenkin jostain Pepestä, joka oli ruotsalainen. Sitten tuli Sirpan vuoro. Se sanoi pitävänsä Niinasta ja huoneessa kohahti. Kika intoili, että se oli ihana ihminen kun uskalsi tunnustaa. Mä kehotin sitä pitämään näppini irti musta. Toisten mielestä oli typerää olla rasistinen -sai syntyä miksi halusi. Kyllä mäkin niin sisimmässäni mietin. Ehkä. Sitten oli mun vuoro ja mä jouduin tunnustamaan, että Sepestä. Jotkut nauroivat, varsinkin Pipsa joka oli keksinyt työntää sipsi-kulhon päähänsä. Fecu oli viimeisenä ja mä tiesin ennalta sen vastauksen. Silti se ilmaisi asian vähän herkemmällä tavalla, mitä se yleensä asioita kertoili. Se kääntyi mun puoleen ja tapitti mua suoraan silmiin.
-Mä rakastan Katjaa. Huoneessa syntyi syvä huokaus ja Niina ryntyi ylistämään, miten ihanalta me näytettäisiin yhdessä. Mä kuitekin siirryin kauemmas ja Fecu perääntyi vähän vasta-hakoisasti.
-Anteeksi, mä sanoin sille. Mä en voinut hylätä Sepeä. Harmi etten koskaan kertonut sille totuutta. Jonain päivänä mä matkaisin sen luo ja sanoisin sille kaiken vaikka päin naamaa, jos olisi pakko. Leikki päättyi ja juhlat jatkuivat -vaikkakin entistäkin jännittyneempinä. Niina vältteli Sirpaa. Sirpa istui yksin keittiössä. Mä tavallaan kuitenkin ihailin sitä. Kaikki ei ollut noin rohkeita! Kika hillui ympäriinsä sillä aikaa kun Tilhi oli röökillä. Mä päätin pudottaa hullun ystäväni maan pinnalle.
-Hei Kika! Mä huikkasin äkkiä kun näin sen olevan vihdoin ja viimein yksin.
-Tiedätsä ton Tilhen oikeeta nimee?
Kika mietti hetken ja sanoi sitten että Eero.
-Miksi sitä sanotaan Tilheksi?
-Emmä vaan tiiä.
-Missä se asuu?
-Espoossa.
-Mutta ettehän te nää sitten paljon koskaan! Mä huudahdin lähes koomiselta vaikuttavalle tilanteelle.
-Nähdään me! Mä muutan sinne joulukuussa asumaan!
-Voi hyvä ystävä, mä tokaisin toverillisesti ja laskin käteni Kikan olkapäälle,
-Musta tuntuu että sä taidat olla aika sekaisin.
Kika katsoi mua suu ammollaan ja sitten se päästi huvittuneen naurahdusta muistuttavan tuhahduksen:
-Mitä sä voisit rakkaudesta tietää, lehmä!

Mä päätin näyttää Kikalle, että mua onnisti rakkaudessa. Siispä mä etin Fecun käsiini ja kysyin, saanko mä tulla sen kainaloon. Tietysti sille passasi. Se virnisteli tyytyväisenä punaisen piponsa alta.
-Saanko mä suudella sua vaikka sä pidätkin Sepestä? Se kysyi äkkiä ja mä tuskin ehdin sanoa mitään kun jo tapahtui... Se taivutti käsillään mun päätä hellästi oikealle ja sen huulet painautuivat mun huulilleni. Mä ummistin silmäni ja se tuntui mielettömän hyvältä!
-Meissä on paljon yhteistä! Se kuiskasi käheästi ja mä painoin pääni sen syliin. Mä en sanonut mitään. Kika oli nähnyt ja mä olin tyytyväinen.

Bileet jatkuivat täydessä vipinässä vielä yöllä kolmeltakin. Kika ja Tilhi jammailivat pöydällä ja kaikki muutkin tanssivat, mutta show meni ehdottomasti näiden kahden rakastavaisen piikkiin. Fecun kanssa me oltiin jo erkaannuttu. Se ei ollut juonut enää moneen tuntiin ja se alkoi selvitä. Sitä nolotti selvästikin ja se pysytteli kaukana. Sirpakin vältteli Niinaa ja Niina sitä. Nyt niiden ystävyys oli paskana niinkuin ehkä mun ja Liikennevalonkin. Joskus viideltä Kika ja Tilhi siirtyivät sohvalle suukottelemaan ja mä katselin Tilheä tarkkaavaisesti. Sen liikkeet olivat aika holtittomia ja Kika vain suukotteli sitä kokoajan.
Tilhi avasi suunsa. Se ainoi varmaan sanoa rakastavansa Kikaa. Ja Kika odotti jännittyneenä... mutta sitten Tilhi laskikin päänsä, huokaisi -ja sammui.
Pipsa nukkui sohvan toisessa päässä. Äkkiä ikkunaan ilmestyi auton valot ja kaikki ei-sammuneet pomppasivat pystyyn kuin sähkö-iskusta.
-Ne tuli! Sirpa alkoi kirkua ja mä ryntäsin ainoana viisaana herättelemään sammuneita.
-Mä sanoin niille että mä oon Niinalla yötä! Sirpa huusi itkun partaalla ja alkoi keräillä hätääntyneenä juomia muovikasseihin ja Fecu piilotti kaikki särkyneet kamat takkinsa uumeniin.
-Mennään takaovesta! Se ehdotti ja kaikki lähtivät pakenemaan. Tilheä edes Kika ei saanut hereille ja Saku nappasi sen selkäänsä. Sirpa jäi seisomaan ovelle ja odotti että kaikki pääsi ulos. Se sammutti huolellisesti kaikki loputkin valot ja sulki jääkaapin. Sitten sekin juoksi pimeään yöhön. Jos se jäisi kiinni, sen kiltin tytön maine olisi kerralla mennyttä!

Mä pakenin etunenässä ja raivasin muille tietä. Mä pujahdin ruusupuskarivistöjen välistä ja muut tuli perässä. Jostain Saku oli napannut taskulampun ja se auttoi huomattavasti matkassa. Me juostiin Sirpan naapurin pihan läpi ja valot syttyi ikkunaan. Joku vanha nainen tuli portaille.
-Juoskaa! Sirpa kiljui ja taka-alalle jäänyt Pipsa ojensi kättään. Sirpa tarttui siihen ja veti häntä mukanaan.
-Mä en pysy pystyssä! Mä en voi juosta! Kika mongersi. Ei ihme -mitäs oli juonut!
-Minne mennään? Mä kysyin. Kaikki oli sitä mieltä, että laavulle. Rantsulle ei onneksi ollut pitkä matka. Me ohitettiin autio, pieni kauppakeskus ja koulu. Sitten me käännyttiin Havukujalle -se oli jo hyvä merkki. Jostain kääntyi auto ja me pelättiin että joku oli lähtenyt meidän perään. Sirpa ja Pipsa hyppäsi ojaan ja muut perässä. Fecu tiesi laavun olevan aivan lähellä ja puoli-sokeina me lähdettiin metsään päin. Saku oli pudottanut tasku-lampun.
Mä kirosin äänekkäästi ja Sirpa tönäisi mut kumoon.
-Oo hiljaa, ääliö! Se parkui ja mä yritin epätoivoisesti ottaa vauhtia liukkaasta nurmikosta.
Se ei onnistunut ja Fecu auttoi mut pystyyn. Mä olin satuttanut polveni, mutta tämä poika, joka sanoi rakastavansa mua -kantoi mut laavulle. Mä kiitin sitä kauniisti. Pian muutkin tuli meidän perässä ja lysähti uupuneina makaamaan kuka minnekin. Kika veti Tilhen viereensä. Kun se heräisi, se olisi autuaan tietämätön kaikesta mitä oli tapahtunut ja siitä, missä oli. Espoon suuri Eero -tosi kova jätkä. Mua nauratti ja mä painauduin Fecua vasten.
-Mitä sä oikeen naurat? Se kysyi.
-Mä oon elossa. Mä hihitin ja sekin alkoi hihittää. Me hihitettiin siinä ja muut jatkoi ryyppäämistä. Tyhjät pullot ne heitti veteen. Kikakin muka niin luonnonsuojelija!
-Joku saa joskus kossu-postia! Niina intoili,
-Tulis joskus meillekkin kossua veden mukana!
Pipsa kiroili ja sanoi että eihän niin voinut käydä -nuokin pullot tyhjiä. Mä kuuntelin niiden sekoja juttuja ja nukahdin vihdoin niihin.

Aamulla jokaisella oli paikat kipeänä -mikä kullakin. Mulla polvi, Sakulla selkä. Muilla onneton krapula. Sirpa heräsi omaan itkuunsa ja se tunnusti meille, miten paljon pelkäsi aina viikonloppuja.
-Mä joudun aina keksimään tekosyitä kun mä en pääse tästä kierteestä eroon! Se marmatti.
Toiset kuunteli käsi poskella. Mäkin.
-Äiti tappaa mut kun saa tietää!
Toiset nyökytteli. Tilhi ei silti halunnut lopettaa, koska vain "kovat" jätkät ryyppäsi. Ei Sakukaan halunnut, eikä Niina. Pipsalle oli aivan sama, se halusi vain pysyä porukassa. Fecu ei pahemmin koskaan juonutkaan. Me lähdettiin yhdessä laavulta kahden maissa kun oltiin ensin uitu joessa ja soitettu vanhemmille että oltiin tulossa.
-Nähdään, mä sanoin Feculle kun me oltiin eroamassa yhden tien risteyksessä.
-Nähdään, se vastasi. Se hymyili ja mä takaisin. Mä lähdin kulkemaan ja katselin tätä pientä kylää. Sen aikuiset olivat paikalleen jämähtäneitä juntteja ja lapset tympääntyneitä pikku-rikollisia. Nuoret ryypiskeli. Ehkä Sepekin oli tavallaan tajunnut tän kaiken.
-pitäskö munkin tajuta? Mä kysyin pikkulinnuilta ja ne visersi "ei,ei,ei". Ei niin, mä tunnustin.
En mä halunnut. Mä en voinut enää kääntyä. Ei ei ei, mä jäisin tänne. Mun polvea särki. Mä kumarruin katsomaan sitä tarkemmin ja se oli aivan turvonnut.
-Aivan kuin sun pää! Joku sanoi äkkiä mun takaani.
-Sepe! Mä huudahdin ja syöksyin sen kaulaan,
-Mitä SÄ teet täällä?!
-Tulin käymään. Mennäänkö vaikka grillille? Mulla on sulle paljon kerrottavaa!
Mä nyökkäsin ja me lähdettiin toiseen suuntaan.
Ees ja taas. Uudelleen. Samaa oravanpyörää tämä oli, ehkä vain vähän maustettua, kun Sepekin oli nyt täällä. Mä en tiennyt miten mä pääsisin pois!
Seuraava viikonloppu oli samanlainen. Ja seuraava. Ja sitä seuraava. Sitten lähti Sepekin. Ja mä heräsin yksin kylmään todellisuuteen. Lopulta mun vierelleni jäi vain viina. Mä odotan yhä sitä päivää kun saan luvan ja rahaa lähteä pois Sepen luo. Jokainen tän kaupungin asukkaista odottaa sitä päivää. Vain harva pääsee pois.
Se oli yhteenlaskun tulos... mutta ehkä mä olenkin vain vähän huono matikassa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä