Onhan se joskus ihan hyvä palauttaa mieleen kaikki ne tappiot mitä kissallesi on käynyt!
Tässä tulevat minun:
Minttu I:
Kaunis sinihopea kissan pentu joka kuoli 26 päivä joulukuuta. 8kk:ta vanha poika joka kärsi sydän viasta, silloin 26 päivä Minttu sai sydänkohtauksen ja minä ja äitini kiidätettiin Minttu-kissa helsingin eläinlääkäriin. Siellä Minttu sai parhaan mahdollisen hoidon mitä niin pienelle kissalle saattoi antaa. Mutta kun Minttu oli vielä pentu niin se ei olisi kestänyt leikkausta. Joten se lopetettiin. Se oli oikein koska se ei ansainnut kitua! En unohda pikku Minttuani!
Rosa:
Kaunis 1 vuotias tyttö kissa joka leikki sisaruksiensa kanssa kotona kotona raapimispuun kanssa. Kun ne juoksivat siinä kiini yksi ylhäällä kaksi alhaalla, ja sitten se alkoi kaatua ja kissani Tiikeri oli siinä alla. Sitten Rosa tuli ja tonäisi Tiikerin pois siitä alta. Rosa itse jäi siihen alle! Rosa kuoli siihen paikalle ja sisarukset vain katsoivat Rosaa joka makasi siinä hengittämättä! Olet suuri sankaritar Rosa!
Karvinen:
Vanha kissa joka laihtui paljon kesän aikana, syyskuussa sitten huomasimme että kissaparka ei voi hyvin! Jonkin aikaa yritin sitä syöttää mutta turhaan. Jossain lokakuun vaiheilla Karvinen oli vietävä lopetettavaksi. Soitimme lääkäriin ja sielä sanottiin että 3 päivän päästä olisi aikaa jos kissamme (olisimme vieneet 2 mutta se ei onnistunut) kestäisi siihen asti. No vikana yönä ,ennen kuin olimme viemässä kissojamme lopetettavaksi, Karvinen kiljui! Se huusi varmaan apua sen tuskaan valvoin Karvisen korvaa rapsutellen 2 asti koska se rauhoitti sitä. Sen jälkeen äitini tuli sanomaan että nyt pitää mennä nukkumaan. Laitoimme Karvisen omaan rauhaansa kylpyhuoneeseen. Aamulla herättyäni karvinen oli mennyt käpertyneenä pyykkikaapin alle, siltä oli valunut verta suusta sen yön aikana. Rakastan sinua iänkaiken Karvinen!
Mokö:
Se oli se toinen kissa joka piti viedä Karvisen kanssa lopetettavaksi, mutta sai mennä yksin. Mökö lopetettiin sen takia kun sillä oli tauti jota ei voinut parnataa. Emme tiedä mikä sillä oli mutta Mökö ei siitä pitänyt joten se piti lopettaa. Se oli sille oikein, nimittäin mikään ei sitten ihminen tai eläin niin ei saa kitua!
Kukaan meistä ei unohda super-äiti-kissa Mököä!
Nytten en jaksa enkä halua muistaa yhtään enempään kissojen kuolemia! Kiitän kaikkia jotka eivät unohda lemmikkiään!
Terveisin CatGirl (omaa nimeä en sano)
Tässä tulevat minun:
Minttu I:
Kaunis sinihopea kissan pentu joka kuoli 26 päivä joulukuuta. 8kk:ta vanha poika joka kärsi sydän viasta, silloin 26 päivä Minttu sai sydänkohtauksen ja minä ja äitini kiidätettiin Minttu-kissa helsingin eläinlääkäriin. Siellä Minttu sai parhaan mahdollisen hoidon mitä niin pienelle kissalle saattoi antaa. Mutta kun Minttu oli vielä pentu niin se ei olisi kestänyt leikkausta. Joten se lopetettiin. Se oli oikein koska se ei ansainnut kitua! En unohda pikku Minttuani!
Rosa:
Kaunis 1 vuotias tyttö kissa joka leikki sisaruksiensa kanssa kotona kotona raapimispuun kanssa. Kun ne juoksivat siinä kiini yksi ylhäällä kaksi alhaalla, ja sitten se alkoi kaatua ja kissani Tiikeri oli siinä alla. Sitten Rosa tuli ja tonäisi Tiikerin pois siitä alta. Rosa itse jäi siihen alle! Rosa kuoli siihen paikalle ja sisarukset vain katsoivat Rosaa joka makasi siinä hengittämättä! Olet suuri sankaritar Rosa!
Karvinen:
Vanha kissa joka laihtui paljon kesän aikana, syyskuussa sitten huomasimme että kissaparka ei voi hyvin! Jonkin aikaa yritin sitä syöttää mutta turhaan. Jossain lokakuun vaiheilla Karvinen oli vietävä lopetettavaksi. Soitimme lääkäriin ja sielä sanottiin että 3 päivän päästä olisi aikaa jos kissamme (olisimme vieneet 2 mutta se ei onnistunut) kestäisi siihen asti. No vikana yönä ,ennen kuin olimme viemässä kissojamme lopetettavaksi, Karvinen kiljui! Se huusi varmaan apua sen tuskaan valvoin Karvisen korvaa rapsutellen 2 asti koska se rauhoitti sitä. Sen jälkeen äitini tuli sanomaan että nyt pitää mennä nukkumaan. Laitoimme Karvisen omaan rauhaansa kylpyhuoneeseen. Aamulla herättyäni karvinen oli mennyt käpertyneenä pyykkikaapin alle, siltä oli valunut verta suusta sen yön aikana. Rakastan sinua iänkaiken Karvinen!
Mokö:
Se oli se toinen kissa joka piti viedä Karvisen kanssa lopetettavaksi, mutta sai mennä yksin. Mökö lopetettiin sen takia kun sillä oli tauti jota ei voinut parnataa. Emme tiedä mikä sillä oli mutta Mökö ei siitä pitänyt joten se piti lopettaa. Se oli sille oikein, nimittäin mikään ei sitten ihminen tai eläin niin ei saa kitua!
Kukaan meistä ei unohda super-äiti-kissa Mököä!
Nytten en jaksa enkä halua muistaa yhtään enempään kissojen kuolemia! Kiitän kaikkia jotka eivät unohda lemmikkiään!
Terveisin CatGirl (omaa nimeä en sano)
Vastaukset 17
Vanhimmat
se kissa ei ollut minun omani,mutta se oli minulle rakas... kun olin kylässä ja lähin, kissa(en sano kissan nimeä)
meni pellolle ja huuhkaja tappo sen!!!
se oli kaunis venäjänsininen pitkäkarva.
muistan vielä kun olin sen kanssa, en unohda sitä ikinä!
Mun kissalle kävi kerran tosi pahasti:
Olin lähdössä mun kamun kaa elokuviin ja Ninni-kisu joka on sisäkissa yrittää aina päästä ulos ku vaan tulee pieniki tilaisuus. Mä menin ovesta edellä ja mun kaveri perässä, sitte paiskasin äkkiä oven kiinni ettei Ninni pääsis ulos... se oli just juoksemassa ovea kohti ku mä paiskasin sen kiinni ja se törmäs siihen TOSI lujaa!!! Ninni jäi makaamaan maahan, silmät oli silleen puolix auki ja kieli roikku suusta, se ei hengittäny. mä aloin paniikissa kiljua et: "soittakaa ambulanssi!" Mun isä nosti sen syliin ja sitte me juostiin äkkiä autolle, ku en halunnu nähä sitä... Itkin koko elokuvan ajan, et miten Ninnille käy, ja ku se vihdoin loppu soitin heti kotii ja sain ilokseni kuulla, et hengissä oli! pari päivää se oksenteli ja kulki silleen hiipimällä ja kun se hyppäs sille kävi päähän kipeää... Nyt se on kuitenki terve ja elämänilonen 1-vuotias poikakissa!!
oot iki onnellinen varmana!
mä en tiiä sen kissan kohtalosta :(
se harmittaa...
se oli nii ihana ku se käpertyi minun syliin ja kehräsi....
oon onnellinen jos sen ei tarttenu kärsii
..venäjänsininen lyhytkarvainen poikakissa, ei tullut kotiin kun huutelin sitä syömään, kunnes kuukausi kului ja totuin ajatukseen, että kisuni ei ole enää olemassa :( Olen josta kuulunut että se on ammuttu kun se tunkeutui toiseen pihaan :(
Poikakissaa en unohda koska se on harvinainen kissa mulle mitä mulla on ollut verrattna entiseen kissoihin. Nimeä olin unohtanut, kuvia en ole ehtinyt ottanu :( Mutta se on muistossani.
Otan osaa! Tiedän miltä tuntuu kun kissa kuolee!
Jotkut sanoo ettei lapset sure mutta minä suren! Silloin kun kissa kuolee suree hullukin (olen 12)
Hyvä ettei kuollut!
Kyllä ne on ikäviä ja kamalia nuo kissan kuolemat ja tapahtumat! Venäjänsininen on minum mielestäni ainutlaatuinen kissa! Se on lempeä kissa! Ainakin minun mielestäni!
...että kirjoitin kauan sitten muistikirjaan kissojen synttäripäivät ja tarkistin ne kirjasta ja löytyi edesmenneen kissani nimeä: Tipi, oli syntynyt 3.7.1993 ja katosi heinäkuussa 1995, vielä aika nuori kolli.
helevetissä pystyit lähteen elokuviin????????
no en mä voinu kotonakaan olla!!!
Se ois ollu mun syy jos se ois kuollu!!
niin, venäjän sininen on kaunis harmaan turkkinsa kanssa ja se on kamalan lempeä.
mulla on allergia ja se kissa tuli mun tykö ja mulla ei ollu sillo cyrtekkiä nii mun piti häätää se siitä huoneesta jossa olin :(
se oli kamala kuulla että se on kuollu!!!
minullakin edesmenneet ystäväni - uskollisimmat sellaiset. Kun toinen ihminen pettää sinut, huomaat, kuinka uskollinen ystävä esim. juuri kissa on. Eläimen puolelta tullut luottamus omistajaansa on aito, pyyteetön ja viaton. Näin minä näen asian. Kisujasi muistaen, t. Kai & kissat.
olen kuitenkin realisti - leikatun kollipojan suurin rakkaus on tölkkisapuska, ja naisen tehtävä taloudessa on käyttää tölkinavaajaa ;) Ei vainen, on se kyllä ihana tullessaan suukottelemaan aamuisin (haluaa aamiaista) ja uskon, että sen kiintymyksessä on jotain vilpitöntäkin.
Hirveimpiä tilanteita elämässäni taisi olla hetki, kun kaahasin mielipuolen lailla puusta pudonnut kymmenkuukautinen kollipoika pahvilaatikossa, suu veressä, leuat murtuneina, silmät suurina minuun tarkennettuina (se selvästi sanoi "apua") kohti eläinsairaalaa. Onneksi poika selvisi :)
Oletko muuten femakko-palstan Kai??
Ei tarvitsis antaa kissan kitua ja kuolla verta vuotaen kylpyammeeseen vaan samantien lääkärille kun huomataan ettei kaikki ole kohdallaan. Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun ei sen vertaa elävästä olennosta välitetä että yritettäisiin auttaa tuskissaan valittavaa kissaa?
Meillä kissa on perheenjäsen eikä todellakaan koskaan saisi tuollaista kohtelua.
wn tiedä kuinka mä kestäisin jos mun rakkaat kisut menisivät pois.vanhempi on ollut mulla jo 7 vuotta.nuorempi 6 vuotta.tää vanhempi on käynyt jo lähellä kuolemaa kun mun kamala silloinen naapurini viritteli tikkuja aidan alle että kissat jäisi niihin kiinni.tietenkin minun kulta repäisi kolme haavaa mahaansa ja yksi niistä oli sentin syvyinen.se lähti sitte jonnekkin piiloon kuolemaan.kun me se vihdoin löydettiin, se ei enää pystynyt kävelemään.kisuliini vietiin nopeasti lääkäriin(ihana lääkäri suostu ottamaan sen vastaan heti!)ja lääkäri poisti tulehtuneen kudoksen ja ompeli mahaan tikit!lääkäri oli tosi mahtava.kertaakaan se ei maininnut mitään lopettamisesta ja jutteli mun nukutetulle kissalle:)onneksi se selvisi!kissa on mun silmäteräni jatkuvasti eikä sitä ole sen jälkeen vapaaksi päästetty!sitten kun kissoistani aika jättää aion tatuoida itseeni heistä jonkun ihanan muiston.ne tulevat varmasti kulkemaan mun mukana aina!pidä kiinni niistä ihanista muistoista mitä sulla on!
Olet onnekas! Se on niin kauheaa kuin kissa kuolee!! En tiedä miten äitini kestää sen tuskan! Minä en ikinä voi olla yhtä onnekas kuin moni muu! Mutta Rakastan kissojani siinä missä muutkin!
Olet onnekas! Se on niin kauheaa kuin kissa kuolee!! En tiedä miten äitini kestää sen tuskan! Minä en ikinä voi olla yhtä onnekas kuin moni muu! Mutta Rakastan kissojani siinä missä muutkin!