Tahtoisin kuulla mielipiteitänne ja kokemuksianne seuraavasta:
Onko hyvä, että sijaisvanhemmiksi haluavilla on jo biologisia lapsia ennen kuin sijoituslapsi tulee perheeseen? Jos kyllä, miksi? Jos ei, miksi? Onko mielestänne parempi, että sijoitettu lapsi on perheen ensimmäinen muksu? Miksi? Onko joku tehnyt ratkaisun, ettei tahdokaan biologisia lapsia, vaan ainoastaan "lainalapsia"? Jne..
Tästä asiastahan ei mitään yksiselitteistä faktaa voi olla olemassakaan, jokainen tapaus ja tilanne on erilainen. Miten teillä on mennyt tämä lasten syntymäjärjestys ja oletteko kokeneet sen hyväksi, sen tahtoisin kuulla. Kiitos asiallisista vastauksista!
Onko hyvä, että sijaisvanhemmiksi haluavilla on jo biologisia lapsia ennen kuin sijoituslapsi tulee perheeseen? Jos kyllä, miksi? Jos ei, miksi? Onko mielestänne parempi, että sijoitettu lapsi on perheen ensimmäinen muksu? Miksi? Onko joku tehnyt ratkaisun, ettei tahdokaan biologisia lapsia, vaan ainoastaan "lainalapsia"? Jne..
Tästä asiastahan ei mitään yksiselitteistä faktaa voi olla olemassakaan, jokainen tapaus ja tilanne on erilainen. Miten teillä on mennyt tämä lasten syntymäjärjestys ja oletteko kokeneet sen hyväksi, sen tahtoisin kuulla. Kiitos asiallisista vastauksista!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä sijoitetut ovat perheemme pienimpiä, omat biolapseni ovat vanhempia, siihen kai yleensä pyritään. Meidän kohdallamme se on ollut hyvä ratkaisu.
Ainha se tietenkään ei ole mahdollista.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sijaisvanhemmiksi haluavilla olisi hyvä olla omia lapsia.
Mutta sekin on tapauskohtaisesti arvioitavissa joten en tyrmää ennestään lapsettomien ryhtymistä sijaisvanhemmiksi :)
Itselläni on sen lisäksi vuosien työ lasten parissa jo ennen sijoitettujen tuloa
Olisi hyvä, jos olisi kokemusta lastenhoidosta. Omat lapset olisi hyvä olla tehtynä, jotta sitä arjen kokemusta olisi ihan oikeasti.
Useasti sijoitetut lapset ovat aika traumaattisia, jopa pienet lapset. Siinä olisi kokemus tarpeen.
on biologisia lapsia ja sijoitettu on aina tullut nuorimmaksi. On helpottanut todella paljon lapsen ymmärtämisessä. Kaikkea lapsessa ei heti pidä epänormaalina ja toisaalta ei kaikkea normaalinakaan. Tietää mistä kannattaa hakea apua jne.
Mutta lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia. Lapsettomista voi mielestäni tulla ihan hyviä sijaisvanhempia. Lapsettomien kannattaa seurailla lapsiperheiden palstoja ja muiden lapsiperheiden elämää avoimesti. Ihmiset kertovat yleensä mielellään ja kaikenlainen ajatusleikki valmistaa vanhemmuuteen, vaikka jokainen ihminen oppii vanhemmaksi vasta vanhemmuuden myötä.
Ehkä kuitenkin olisin varovainen ottamaan kovin monella tavalla vaikeaa tapausta, ilman henkilökohtaista kokemusta lapsiperheen arjesta. Esimerkiksi vammaisen lapsen vanhemmuus voi olla hyvin raskasta ihan terveille ja hyvinvoiville vanhemmillekin, lisäksi tulee vielä tämä jaettu vanhemmuus, johon on riitettävä voimia siihenkin.
Kun pidän sijaisvanhemman tärkeimpinä ominaisuuksina lapsen biologisten juurien ja vanhempien kunnioittamista (lapsesta nauttimisen jälkeen tietysti, jokaisen lapsen täytyy ehdottomasti saada kokea olevansa ilo) nämä kriteerit koskevat tietysti lapsettomiakin. Eli koskaan ei pidä uskotella että lapsi on oma, yhtä lailla voi rakastaa kuitenkin toisenkin omaa.
Lapsiperheen arjen harjoitteluun sijaislapset eivät sovi, jos nyt jolle kulle tuollainen mahdollisuus alkuperäisestä kysymyksestä tulee mieleen.
...minulla on aivan pienet lapset menossa sijoitukseen ja toivon hartaasti et lapseni olisivat sijaisperheelle ainoat lapset sillä hetkellä.
Lapsemme on olleet sijoitettuna laitokseen ja siellä ei lapsemme ole saanut sitä huomiota mitä ikä vaatisi, koska se on laitoksissa kuulemma mahdotonta.Lapsemme tarvii siis kaiken vapaa- ajan perheessä sijais äidiltä ainakin jos ei sit molemmilta tunteakseen olonsa rakastetuksi.
Sijaisperheellähän on voinut olla jo kokemusta muista sijaislapsista aikaisemmin eli ei tarvii olla omia lapsia, jotta tietää millasta on olla lasten kanssa.
Kauhulla odotan meidän seko soskun valintaa.
(hän on kyllä tehnyt selväksi näpäyttää minua äitinä ja tekee varmaan minut jatkossakin hulluksi huolesta, sijoittamalla lapseni mahdollisimman kaottiseen sijaisperheeseen:Ongelma nuorison kanssa samaan vähintääkin.)