Onko kelleen koskaan sattunut niin, että ihastuu joko väärään tyyppiin tai väärään aikaan oikeaan ihmiseen?
Minulle käynyt monesti molemmat.
Nyt keväällä ihastuin vuotta vanhempaan poikaan(olen kohta 19)ja tottakai taas väärään aikaan.
Poikahan tietty aikoi kesällä armeijaan,eikä met tunnettu niin hyvin että olis voinu mitään suunnitella.Toki hieman tunsimme toisiamme(siskon kautta tutustuin) mutta ei edesauttanut asiaa.Molemmat aika ujoja.
Noh ajattelin että ehkä armeijan jälkeen voitaisiin tutustua, mutta kuulinki että armeijan jälkeen tämä poika hakee Tampereen ammattikorkeaan.Fiksuna poikana sinne kyllä pääsee varmasti. Täytyi siis haudata kaikki.
Elättelen aina toiveita kaikesta,turhaan.
Toki kuulemma oli harmitellut kun armeijaan pitää lähteä,jos ei pitäisi,olisi vienyt minut jo treffeille. Siskolleni oli näin sanonut ja sen kautta lähettelee terkkuja(ovat reenikavereita).
Tiedä sitten tosissaanko on tarkoittanut.Olen kuitenkin kovin sinisilmäinen ja herkkä uskomaan kaikenlaista.Minua on helppo satuttaa.
:( Luultavasti koko elämä tulee tälläistä olemaan.
Onko kokemuksia?
Minulle käynyt monesti molemmat.
Nyt keväällä ihastuin vuotta vanhempaan poikaan(olen kohta 19)ja tottakai taas väärään aikaan.
Poikahan tietty aikoi kesällä armeijaan,eikä met tunnettu niin hyvin että olis voinu mitään suunnitella.Toki hieman tunsimme toisiamme(siskon kautta tutustuin) mutta ei edesauttanut asiaa.Molemmat aika ujoja.
Noh ajattelin että ehkä armeijan jälkeen voitaisiin tutustua, mutta kuulinki että armeijan jälkeen tämä poika hakee Tampereen ammattikorkeaan.Fiksuna poikana sinne kyllä pääsee varmasti. Täytyi siis haudata kaikki.
Elättelen aina toiveita kaikesta,turhaan.
Toki kuulemma oli harmitellut kun armeijaan pitää lähteä,jos ei pitäisi,olisi vienyt minut jo treffeille. Siskolleni oli näin sanonut ja sen kautta lähettelee terkkuja(ovat reenikavereita).
Tiedä sitten tosissaanko on tarkoittanut.Olen kuitenkin kovin sinisilmäinen ja herkkä uskomaan kaikenlaista.Minua on helppo satuttaa.
:( Luultavasti koko elämä tulee tälläistä olemaan.
Onko kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
omaani tutustuin kolme kuukautta ennen armeijaa. aluksi tuntui kamalalta, mutta nyt kun kulta kahden viikon jälkeen tulee lomille, on se ihanaa! vahvistaa suhdetta tämä välimatka. tartu tilaisuuteen tai jäät ikuisesti yksin, rohkea rotan syö!
Mulla tapahtu tänä kesänä vähän samalla tavalla. Löysin mukavan, mielenkiintoisen ja fiksun pojan. Oikeestaan tutustuttiin vaan yhden illan ajan ja sitten se kerto kuinka se lähtee armeijaan ja rauhanturvaajaks.
Onneks varauduin jo sillon illalla siihen, että meillä ei voi tulla oleen mitään :(
Tämän kanssa ollaan tekstailtu jotain mukavaa ja hän muistuttaa kokoajan, että voidaan palata myöhemmin asiaan.. ja mun mielestä tää on just hyvä näin. Annan koko asian olla ja sitten kun törmään tähän joskus, niin mistä sitä tietää, vaikka sillon voisi tulla olemaan jotain :)
Mutta ei kannata yhden pojan perään ainakaan jäädä ruikuttamaan.. jos ei vielä ole kunnon seurustelua takana.
Ja oikein teinkin.. tässä tapahtunut jo kaikenlaista ja kerinnyt jo seurustelemaankin. Että muistakaa kyllä se elämä jatkuu.. vaikka joku jätkä lähtiskin armeijaan tai jonnekkin muualle :)
joo fakta fiktio.barbara-kenny,sylaasydän tinakuoret pinjatta,tekoäly,ja lebo-gay tämä on se jossa rypee,ja on varmaan myös joku seleainen jota ei edes villieläin tee,harhaaskeltakaan,miksi ihmisen pitää olla näin tyhmä,ei tunteita.