ei enää

Omani on vielä nuorempia, mutta luulen että sekä pojalle, sinulle ja teidän väleille olisi parempi kun poika muuttaa omaan asuntoon. Minusta siinä vaiheessa kun nuori alkaa viettää aikuisen ihmisen elämää on hänen otettava vastuuta myös. Jos sitä ei vanhempien asunnossa onnistu ottamaan niin omassa on pakko ottaa vastuuta tekemisistä. Lisäksi jos alkoholi on ollut ongelma niin on ikävä jos vanhempien pitää yöllä odotella tuleeko kotiin, missä kunnossa...Itse muistelen omaa nuoruuttani, elin hyvin voimakkaan murrosiän. Vanhempani eivät jaksaneet katsella aikuista tytärtä joka ei ottanut mitään vastuuta. Muutin vanhempieni pienestä painostuksesta 17 vuotiaana yksin. Tovin jatkoin vanhaan malliin, mutta vuodessa olin jo ottanut homman hanskaa. Äitini ei varmaan olisi koskaan voinut uskoa, että lapsi joka ei siivonnut koskaan omistaa aikuisena niin siistin ja puhtaan kodin. Lapsi jonka rahat kuluivat heti, on nyt ihan hyvin toimeentuleva ja laskut aina ajallaan maksettu... Ja suhteeni vanhempiini on lämmin ja hyvä. Olen nyt siis jo yli 30v. kolmen lapsen äiti. Muutenkin on hassu suuntaus nykypäivänä, että aikuiset lapset jäävät vanhempien kotiin asumaan, kuin ilmaiseen täyshoito hotelliin.Toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

viestistäsi ei ilmennyt, käykö poika vielä koulua. Omani on menossa lukion kolmannelle. Hän on helppo, kiltti ja kiva poika, mutta joissakin asioissa saamaton. Esim. kesätyön hakeminen oli jokseenkin ponnetonta, eikä töitä sitten löytynytkään. Nyt hän lukee syksyn kirjoituksiin. Alkoholiakin on kokeiltu, mutta ei liikaa.

Ehkä poikasi on hyvä muuttaa erilleen. Eiköhän hän pärjää. Onhan hän huolehtinut työnsäkin. Vuokrakuluihin osallistumisesta sanoisin, että se on tapauskohtaista. Meillä saisi pitää omat kesätulonsa, sillä meillä ei ole taloudellista tiukkuutta juuri nyt. Pitkäaikaisemmassa työssä käyvä aikuinen kotona asuva lapsi on tietenkin velvollinen osallistumaan kuluihin huolimatta vanhempien tuloista. Mutta miksi silloin enää edes asutaan kotona?

Kodinhoidosta olen sitä mieltä, että jokainen hoitaa paikkaa, jossa asuu. Jos ei palkkaa jotakuta hoitamaan sitä puolestaan, tekee työn itse. Pitää silti myöntää, että oma poikani voisi enemmän osallistua kotitöihin. Siitä olen kuitenkin pitänyt huolen, että hän on oppinut tekemään kaikkia kotitöitä.

Monesti kotoa irtaudutaan riidan kautta. Meillä vanhempi lapsi on jo muuttanut kotoa. Erimielisyyksiä alkoi tulla irroittaumisvaiheessa, emme enää "mahtuneet" samaan asuntoon. Välimme olivat ja ovat kuitenkin erittäin hyvät.

Puhukaa asiasta, kuten kaksi aikuista puhuu. Asioilla on tapana järjestyä. Hän ei ehkä puheistaan huolimatta lähde juuri ensi viikolla, mutta lähellä tuo aika saattaa olla. Miettikää yhdessä, mitä muuttaminen tarkoittaa teidän kummankin elämässä. Tue häntä irtautumisessa ilman syytöksiä ja kiukkua. On hyvä puhua myös taloudenpidosta ja kaikista erilaisista kuluista,joista hänen täytyy alkaa itse huolehtia. Tulee myös hankintoja, jotka pitää rahoittaa. Jne.

Poikasi on VASTA 18 ja sen lisäksi että odotat hänen käyttäytyvän kuin aikuinen odotat että hän maksaisi vuokraa kotonaan asumisestaan. Vähemmästäkin lähtisin ovet paukkuen.

Jokaisen huushollissa asuvan on kyllä syytä osallistua kotitöihin yms. mutta anna nyt hyvä ihminen poikasi pitää omat kesätyörahansa. Poikasi asuu vielä kotonaan eikä lasten kuulu maksaa vanhemmilleen rahaa asumisesta. Vanhemmat ovat omasta valinnastaan lapsia tehneet. Moni täysi-ikäinen käy vielä koulua ja joutuu asumaan kotona. Ei ketään voi kotoaan heittää pois.

Se että poikasi on täysi-ikäinen ei sano vielä yhtään mitään. Lapsi se on täysi-ikäinenkin omille vanhemmilleen ja jos ei ole vielä lapsuudenkodista lähtenyt, niin ei sitä pelkän ikänumeron perusteella voi alkaa uloskaan heittämään tai vuokrarahoja vaatimaan.

Vanhempien elatusvelvollisuus päättyy pääsääntöisesti vasta lasten täyttäessä 18 vuotta. Myös lapsen täytettyä kahdeksantoista vuotta vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi.

kun on tuttavia ja sukua katsellut niin onpa siinä sitten jo asiaa omaltakin kohdalta pohdittu välillä.

Kesätöiden rahat on lapsen rahoja joita sa käyttää miten haluaa, mutta niillä myös sitten hankittava vaatetta yms asiallisesti. Eli toki edelleen hankitaan tarpeelliset vermeet, mutta ei niin hövelisti kuin sitä ennen. Asumiseen ja ruokaan ei tarvitse osallistua pelkillä kesätöillä. Kotityöt ovat taas se mihin on osallistuttava sillä täysihoitola tämä ei ole vaan siitä sitten ehkä jo pitäisikin maksaa..

Tilanne on teillä kuitenkin aika erilainen koska ilmeisesti olet yksin? Olisi todella kohtuullista että poika vippaisi hieman äidillekkin sitä rahaa kun kerran tienaa eikä hassaa kaikkea. varsinkin kun koulu päättyy ja on oikeasti töissä on todella oikein että osallistuu kuluihin omalta osaltaan.

Meillä ollaan kummipoikaa yritetty ohjailla noissa asioissa koskapa äitinsä ei siihen näe tarvetta. lapselal ei ole mitään käsitystä rahan tulosta ja menosta vaan kaikki menee mukavaan elämään ja äidiltä ja mummolta lisää. Kaikki on oltava viimeisen päälle ja elämisen hinnasta ei ole mitään tolkkua. Kun rahasta juteltiin tuossa niin homma oli selvä; autoon meneexx€, mäkkäriin tms ruokaan xx€, vaatteisiin xx€ ja asumiseen menisi xxe joten mullehan jää säästöön vaikka mitä! Unohtui sitten se aamu ja iltapala muusta ravinnosta puhumattakaan, kännylasku, sähkölasku, vesimaksu, pesuaineet sun muut hankinnat ja sen asunnon kalustus.. Hankalaa on tuon rahan kanssa, mutta siperia opettaa pukeutumaan sanoi mummoni aikanaan (tosin sekään ei nykyisin näytä olevan totta..).

Täysi-ikäisyys on kynnys jossa lapsi ottaa irtiottoja kodista ja vanhemmistaan. Omaan asuntoon muutto ei ole niin innostavaa monestakaan kuin annetaan ymmärtää ja todella sen rahoittaminen vuokratakuineen pitää monen kotona nöyränä poikana kun syksy saapuu. Tilanteessanne olisi reilua sekin että jos poika ei osallistu yhtään kuluihin kahden hengen taloudessanne ei sinunkaan tarvitse rahoittaa häntä sykyn koittaessa vaan saa edelleen tehdä töitä hupiensa rahoittamiseksi. Koulun tai opiskelun rahoittaisin edelleen sitli jotta pääsee siltä osin omilleen aikanaan.

Jos poikaa ei haluta jutelal asioista niin voithan kirjoittaa säännöt ihan omatoimisesti ja vain ilmoittaa ne. Jos haluaa niihin muutosta niin siitä vaan juttelemaan. Ovien paukkominen ja huutaminen on myös tapoja joista olisi hyvä päästä eroon joten niihin kannattaa reagoida jollain tavalla joka teillä toimii.

vaikeita aikoja nuo itsenäistymisen ajat ja useammankin äiteen kanssa niitä ollaan pohdittu ihan akkavoiminkin välillä järjestykseeen..