Olen kiinnostunut alasta jolle hain, mutta eipä tullut kutsua. Lähtöpisteeni olivat hyvät, paljon parempia ei olisi voinut saada. Pääsykokeissa oli vain opettajan haastattelu, sekä ryhmäkeskustelu. En ole kovin hyvä sellaisissa tilanteissa, jännitän liikaa ja ajatus ei kulje.
Silti, sisään pääsi varmasti moni sellainen, jolla ei kiinnosta yhtä paljo ala saatika opiskelu yleensä. Onhan noita nähty. Ja sellaiset joita kiinnostaa, eivät pääse sisään. Masentavaa! enkä ole "ensisijainen hakija".
Silti, sisään pääsi varmasti moni sellainen, jolla ei kiinnosta yhtä paljo ala saatika opiskelu yleensä. Onhan noita nähty. Ja sellaiset joita kiinnostaa, eivät pääse sisään. Masentavaa! enkä ole "ensisijainen hakija".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Cry me a river
Epäreiluus riippuu vähän siitä mihin olit hakemassa. Jos olet hakenut sellaiselle alalle, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä (eli melkein kaikki alat) on ihan selvää, että epäonnistuminen esimerkiksi ryhmätehtävässä vaikuttaa paljon. Jollakin tavallahan ihmiset pitää erotella ja kyllä minä ainakin ottaisin opettajana sisään ennemmin reippaan ja aloitteellisen keskustelijan, kuin hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän.
alalle sopimattomaksi! Sitä varten soveltuvuustestejä tarvitaan! Kiinnostus ei riitä.
Hei vaan
Ei ole olemassa tässä maailmassa sellaista testiä, jolla voitaisiin selvittää, onko joku jollekin alalle sopiva vai sopimaton. Testit voivat parhaillaan mitata vain ko. testitilanteessa joitakin asioita, jotka eivät aina kovin hyvin ennusta ko. alan työtehtävistä selviämistä lainkaan...
Minusta on törkeää, että joku voi tuntematta viestin kirjoittajaa ilmoittaa, että tämä olisi alalle sopimaton. Hän ei näytä tietävän kovin paljoa siitä, mitä kaikkea työelämässä ja jopa yksityiselämässä tarvitaan... Sitä vain harvoin voidaan testeillä mitata, kun ne ovat tilannesidonnaisia. Ja jokainen ihminen muuttuu - jotkut kasvavat opintojensa aikana ko. alan tehtäviin sekä henkisesti että oppimalla sen tiedot ja taidot. Toki jotkut oppivat ne vain ulkoisesti ja toiset sisäistävät ne täysin jne.
Älä lannistu. Mieti, voisitko esim. päästä ko. alan joihinkin työtehtäviin tilapäisesti kokeilemaan, onko ala sittenkään omasi.
Hei vaan!
Olen ollut "saman alan" soveltuvuustesteissä aiemminkin, ja käynyt jo alan koulun. Kyseessä on jatko-opinnot. Tiedän mitä elämältäni haluan ja mitä työtä haluan lopun elämääni tehdä. työtäkin olen alalla tehnyt, joten tiedän mikä on homman nimi.
Mielestäni on väärin se, että kiintiöiden vuoksi linjoille "tulee" sellaisiakin, jotka eivät oikeasti alaa edes halua opiskella. Esim. lukiolaiset, jotka haluavat yliopistoon, mutta eivät päässeet ja lähtevät ammattikorkeaan sen vuoksi. Ja totuushan on se, että heissäkin on paljon sellaisia, joita ei kiinnosta oikeasti. Ja paikat menevät sellaisilta, joita kiinnostaa.
Mielestäni opettajat eivät ole kykeneviä päättämään sitä, kuka soveltuu alalle ja kuka ei.
Toki haen taas seuraavassa haussa uudestaan ja uskon, että jossain vaiheessa pääsen sisälle. Kuitenkin mieltäni kaihertaa se, että tällä hakumenetelmällä "pakotetaan" ihmiset työskentelemään aloilla jotka eivät välttämättä kiinnosta. Ja sehän on sitten suoraan verrannollista ihmisten hyvinvointiin.
Itse ainakin haluan tehdä työtä joka kiinnostaa ja tuo haasteita koko lopuksi elämääni. Ettei työ ja arki käy tympeäksi.
Heips!!
Olen pahoillani, ettet päässy kouluun. Ymmärrän tilanteesi täysin, koska itselleni kävi melkein samoin. Minulla kouluun pääsy terveysalalle jäi kiinni kielistä, joita en koskaan uskonut sen alan pääsykokeissa olevan.
Se harmittaa, kun tietää, että tykkäisi oikeasti siitä hommasta ja se olisi unelma-ammatti. Mutta jos ei pääse edes kouluun...
Toivottavasti vielä pääset kyseiseen kouluun ennemmin tai myöhemmin.
Itselleni pettymys oli niin suuri, etten tiedä uskallanko edes heti hakea uudestaan. Ehkäpä aika auttaa tähän asiaan.
Tsemppiä!