Katsoin tänään peiliin. Katsoin, kuka siinä oikein seisoo? Suomen tuleva, arvostettu, eläinlääkäri? Rakastettu ja rakastava vaimo ja äiti? Lemmikkien rakastava omistaja? Tuttujeni rakastama persoona? Perheeni ylpeys? Toivon, että kaikkia noita. Näen edessäni joko pikkutytön, joka tutkii itseään ja kysyy peilikuvalta "Miksi?", utelias katse painuneena varpaisiin, tai sitten aikuisen naisen, jolla on muotoja, joka on haluttu ja kaunis. Mikä on oikein noiden sekoitus? En ymmärrä. Kysyn sitä peilikuvalta, mutta se ei vastaa. Sydän vilpitön, peloissaan, onnellinen, onneton, iloinen, surullinen. Silmät iloiset, mutta yhtäkkiä tunnin kuluttua kyynelten kostuttamat. Iho pehmeä, mutta samanaikaisesti likainen. Peilikuvasta voi vain nähdä, miten elämäni kokeilee siipiään.
Olen pieni lintunen, joka kiipeää pesän laidalle ja opettelee lentämään. Se on niin vaikeaa, olla putoamatta maahan, mutta elämälentäminen on niin palkitsevaa. Aluksi pienet siivet väsyvät helposti, mutta pikkuhiljaa ne vahvistuvat ja kestävät pitkiäkin matkoja elämämme kaarella.
Vai olenko minä koiranpentu, joka otetaan äidiltään ja sisariltaan pois? En tiedä. Joskus tunnen olevani tiikeri, hurmaava ja villi, joskus pieni kyyhkysenpoikanen, avuton ja herkkä. Joskus olen lauman johtajasusi, itsevarma ja rohkea. Joskus taas marsu, joka säikkyy kaikkea, mutta on utelias. Miksi sitten pitää kestää niin paljon muutoksia? Miksi emme voi olla heti tiikereitä tai susia? Koska meidän pitää oppia, kumpi meidän pitää olla.
Ennen kuin tiedät, miltä kipu tuntuu, et voi oppia välttämään sitä. Ennen kuin et ymmärrä, että monet asiat eivät ole kyyneltesi arvoisia, et elä täysillä. Siksi me kaikki teinit kärsimme, jokaikinen: kiusaaja ja kiusattu, pissis ja gootti, tavis ja nörtti. Kenenkään kipu ei ole toisen kipua suurempaa, koska kaikki me olemme ihmisiä. Jos luulet kuolevasi jokaikisestä haavasta, joka läpäisee ihosi, elämäsi on helvettiä sinun itsesi ajatusmaailman takia. Monet meistä ovat sokeita elämälleen. Luulevat tekevänsä kaikkensa, mutta todellisuudessa eivät tee mitään negatiivisuutensa vuoksi. Siksi avaa märät, kyynelistä kastuneet siipesi, ja suuntaa katseesi kohti auringonnousua elämässä. Ainoa, joka voi siihen vaikuttaa, olet Sinä. Eivät vanhempasi, ei kukaan. Vain Sinä. Vaikka vanhempasi, rakkaimpasi tai ystäväsi olisivat turmelleet sinua, Sinä pystyt nousemaan ylös ja suhtautumaan asioihin positiivisesti. Tee työtä, räpyttele henkisesti siipiäsi, yritä tosissasi ja oikeasti ja rakasta sitä, mitä teet. Rakasta virheitäsikin, koska ne opettavat sinua saavuttamaan joissakin asioissa virhettömyyden.
Pääset pian vauhtiin.
Pian olet se, joksi haluat.
Onnea elämäsi upeaan seikkailuun!
Olen pieni lintunen, joka kiipeää pesän laidalle ja opettelee lentämään. Se on niin vaikeaa, olla putoamatta maahan, mutta elämälentäminen on niin palkitsevaa. Aluksi pienet siivet väsyvät helposti, mutta pikkuhiljaa ne vahvistuvat ja kestävät pitkiäkin matkoja elämämme kaarella.
Vai olenko minä koiranpentu, joka otetaan äidiltään ja sisariltaan pois? En tiedä. Joskus tunnen olevani tiikeri, hurmaava ja villi, joskus pieni kyyhkysenpoikanen, avuton ja herkkä. Joskus olen lauman johtajasusi, itsevarma ja rohkea. Joskus taas marsu, joka säikkyy kaikkea, mutta on utelias. Miksi sitten pitää kestää niin paljon muutoksia? Miksi emme voi olla heti tiikereitä tai susia? Koska meidän pitää oppia, kumpi meidän pitää olla.
Ennen kuin tiedät, miltä kipu tuntuu, et voi oppia välttämään sitä. Ennen kuin et ymmärrä, että monet asiat eivät ole kyyneltesi arvoisia, et elä täysillä. Siksi me kaikki teinit kärsimme, jokaikinen: kiusaaja ja kiusattu, pissis ja gootti, tavis ja nörtti. Kenenkään kipu ei ole toisen kipua suurempaa, koska kaikki me olemme ihmisiä. Jos luulet kuolevasi jokaikisestä haavasta, joka läpäisee ihosi, elämäsi on helvettiä sinun itsesi ajatusmaailman takia. Monet meistä ovat sokeita elämälleen. Luulevat tekevänsä kaikkensa, mutta todellisuudessa eivät tee mitään negatiivisuutensa vuoksi. Siksi avaa märät, kyynelistä kastuneet siipesi, ja suuntaa katseesi kohti auringonnousua elämässä. Ainoa, joka voi siihen vaikuttaa, olet Sinä. Eivät vanhempasi, ei kukaan. Vain Sinä. Vaikka vanhempasi, rakkaimpasi tai ystäväsi olisivat turmelleet sinua, Sinä pystyt nousemaan ylös ja suhtautumaan asioihin positiivisesti. Tee työtä, räpyttele henkisesti siipiäsi, yritä tosissasi ja oikeasti ja rakasta sitä, mitä teet. Rakasta virheitäsikin, koska ne opettavat sinua saavuttamaan joissakin asioissa virhettömyyden.
Pääset pian vauhtiin.
Pian olet se, joksi haluat.
Onnea elämäsi upeaan seikkailuun!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa tekstiä. :)
*niiaus ja kumarrus* Kiitos! :)
iha vittu kyrvästä painu vittuun kehomaan horo
Sori, mutta ei vaikuttanut minun itsetuntooni ;D