Oikeus
Onko sinulla oikeutta,
minua arvostella,
elämääni punnita
tahollasi.
Onko sinulla oikeus,
halventaa ajatukseni -
omien tuntojeni
ulosanti -
tekstini mustata !
Mikä oikeus osoittaa
sormella,
mikä oikeus lyödä
sanoilla ?
Minun rakkauteni,
on minun salaisuuteni.
Minun tuskani on
sinulle kuulumaton.
Jos tuntoni muutankin
runoksi,
jos haaveeni lauseiksi -
ne ovat aidointa minua.
Eikä sinulla ole oikeutta,
tehdä minusta pilaa.
Onko sinulla oikeutta,
minua arvostella,
elämääni punnita
tahollasi.
Onko sinulla oikeus,
halventaa ajatukseni -
omien tuntojeni
ulosanti -
tekstini mustata !
Mikä oikeus osoittaa
sormella,
mikä oikeus lyödä
sanoilla ?
Minun rakkauteni,
on minun salaisuuteni.
Minun tuskani on
sinulle kuulumaton.
Jos tuntoni muutankin
runoksi,
jos haaveeni lauseiksi -
ne ovat aidointa minua.
Eikä sinulla ole oikeutta,
tehdä minusta pilaa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
hyvä ja paha
et ole kumpaakaan
vaan jotain enemmän!
Aurinkoista aamua tässä toivottelen sinulle Rellu!
kaikkea hyväksyä, mieli menee
joskus maahan, halusi tai ei.
Sinä olet ystäväni aamussa,
päivässä ja illassa -
kiitos ja lämmin halaus.
Aurinko täälläkin jo pilkistelee :D
Älä Rellu välitä,kaikkia ei voi koskaan miellyttää ja miksi edes pitäisi..
Tämä palsta on runoja varten ja sillä siisti :)
niin olen minäkin ymmärtänyt, mutta
joita kuita kirjoitteluni tuntuu
jostain syystä ottavan pattiin,
väkisin se satuttaa, mutta en aio
antaa periksi :))
Niin, ei todella tarvitsekkaan miellyt-
tää kaikkia.
Paljon kiitosta sinullekkin ja hyvää
päivän jatkoa.
Kateus ei tunne kipuasi, joka jokaisella on omansa. Sydämelläs syvästi kirjoitat, rakkaudella.
kuten olen aiemminkin sinulle sanonut,
löydät aina oikeat sanat.
Kirjoitan omista tunteistani,
tuntemuksistani -
olen syytön siihen, jos niistä joku
ottaa pultteja, enkä aio antaa periksi.
Lämmin kiitos ja halaus sinulle :-*
kaveri otti pultteja tuolla edellä oikein tosissaan...
loukkaantuminen ja pulttien otto
on kaksi eri asiaa.
Son moro !
vai mitä komiikkaa se olikaan..? Vaiko tragiikkaa.
oli komiikkaa, jos jotain pitää
vastata.
Päivän jatkoo hyvvää :D
Niinhän se on..Helpompi puhua pahaa aina kuin hyvää.
Mutta mehän siskoni tiedetään,että hän joka puhuu pahaa on huonolla itsetunnolla varustettu ja päin vastoin.
Kultani kuinka oikeaan taas runossasi osuitkin,,,kiitos
kummallista on tässä elämässä,
että se hyvän sanominen on toisille
niin mahdottoman vaikeaa, ja paha
helppoa heittää.
Totta puhut sisäkin, joka sanasi
takana seison.
Ja kiitän, halauksen kera.
mutta huono itsetunto on aika kaukana meikäläisestä, tätä nykyä:)
niciä käyttää, tai halua -
outoa, mutta jokainen taaplaa
tyylillään.
Jatka valitsemallasi tiellä :D
kirjoittautua tämmöiselle lähinnä pelleily palstalle. Uskaltamisesta en ala väittelemään. Tyylini on tuttu, varmasti. Hyvässä tai huonossa.
siis sama persoona, kuin tuolla aiemminkin,
että kiitos vaan ja moi !
Sepä siinä onkin, että kaikki eivät ymmärrä useimpien täällä runoilevien pääosin vain purkavan tuntojaan runoihin. Täältä haetaan sympatiaa niiden ihmisten joukosta, jotka mahdollisesti ovat kokeneet vastaavasti. Jos muuten ei kirjoittelua harrasta, syntyy rakkausruno useimmiten puhtaasta tunteesta, ei niinkään tunteen ja taiteellisen palon (mitä se sitten lieneekin) yhdistelmästä. Rakkauden sisälle mahtuvat tuntemukset ovat arkoja. Ne helposti tekevät kahta kipeämpää, jos joku muka-asiantuntevasti hyökkää arvostelemaan säälimättömän kriittisesti toisen henkilökohtaisia kipupisteitä sisältävää runoa kuin mitä tahansa muuta korkeaan tasoon tähtäävää kirjallista tuotosta.
Ylläoleva on syy siihen, miksi minä useimmiten olen vaiti. Omia räpellyksiäni lukuunottamatta, etsin täältä helmiä sanantajuani (olkoon kuinka olematon tahansa) miellyttämään. Minun on vaikea suhtautua vieraan ihmisen runoon kuin se olisi tämäntyyppistä kuulumisienvaihtoa:
- Minulla on ollut tänään vähän huono päivä. Lisäksi olen kuollettavasti rakastunut ja pelkään, että tunteeni on täysin yksipuolinen. Se tekee kipeää, tiedättehän...
- Heippa sulle! Onhan tuo tunne ihan tuttu myös minulle. Pää pystyyn, ystävä kallis! Sydämeen kävivät sanasi ja olen varma, että vielä se tuska helpottaa. Jaksele.
Kaikkihan täällä pääosin ovat ystäviä (ainakin nettitasolla) keskenään. Joku jo aiemmin mainitsi palstan miellyttävästä ja kannustavasta ilmapiiristä. Aina silti joukkoon mahtuu joku, joka ei tajua olla hienotunteinen. Minä en todellakaan halua loukata ketään. Siksipä ennen kommenttini räiskäisyä hieman tunnustelen, kuinka kriittinen sopii olla, haluaako kirjoittaja runoaan arvosteltavan vai tuulettaako hän vain tunteitaan. Epäkohteliaisuuteen suhtaudun huumorilla. Kannattaa ottaa välinpitämätön asenne, jos ei kerta kaikkiaan naurata: Tämä on internetti. Täällä ihmiset voivat olla lähestulkoon keitä vain tahtovat. Useimmiten toisiaan ei tunneta henkilökohtaisesti, joten kenenkään sanomisia ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Ihminen, joka on minulle tuntematon molemminpuolisesti, ei voi hetkauttaa maailmaani kovin pahasti.
Sanottakoon tähän nyt vielä, että (uskokaa tai älkää) olen todellisuudessa nyt hiukkasen katkera eräälle henkilölle, jota en oikeastaan tunne (nettituttu ilman henkilöllisyyttä), mutta josta pidän paljon. :) Pelkään, että minut on yksinkertaisesti unohdettu/ minut kieltäydytään muistamasta. *Huoh* "Elä, niin kuin opetat." Juupa-juu... ;D
vastaan viestiisi huomenna,
ajan kanssa.
Sinun palautteesi pistää aina
ajattelemaan,enkä osaa nyt
vastata extemporee, mutta
kiitän huomiostasi.
olin kirjottanu sulle varmaan kilometrin tekstiä, ja sormi paino
vahingossa jotain namiskukkelia, ja tekstit häipy avaruuteen !
En jaksa kyllä enää niin paljoo kirjottaa,mutta
kirjotan tiivistelmän siitä, mitä aikasemmin
kirjotin;
tämä runo syntyi aiemman runoni kommentoijan
aiheuttamasta fiiliksestä, joka aiheutti sellaisen mielen pahennuksen.
Tosin, sain myötäeläviä kommentteja sen jälkeen,
mutta sillä hetkellä syntyi tämä runo, ihan
tuosta vaan - ei tarvinnut juurikaan miettiä.
Rakkaus on aihe, josta on kirjoitettu varmaan
eniten iskelmäsanoituksia, runoja ja romaaneja.
Onhan se aihe, josta on helppo kirjoittaa, keltä
se kirjoittaminen nyt yleensä luonnistuu.
Oma kirjoitteluni on ollut minussa varmaan jo
syntymästäni asti. Koulussa kirjoittelin näytelmiä juhliin,
myöhemmin kirjoittelin lehtiin runoja,
Reginaan muistaakseni sillon likkana ollessa,
ja nyt sitten toisenlaista tekstiä.
Näihin rakkausrunoihin olen vain jotenkin jumittunut.
Kirjoitan kyllä muutakin, mutta näitä ehkä eniten.
Osa on syntynyt omista tuntemuksista, osa on
pelkkiä runoja, joskus onnistuu, joskus ei.
Kai meistä jokainen pitää omia kirjoituksiaan
"räpellyksinä" muut antavat palautteen, jonka
perusteella räpellys muuttuu joko laaturunoksi
tai se tallataan.
Ei se silti välttämättä ole oikeaa tai väärää
arvostelua, mieltä kun on yhtä monta, kuin on lukijoitakin.
En osaa suhtautua itse epäkohteliaisuuksiin
huumorilla, kyllä minä pahoitan mieleni, mutta
tuo aiemmin mainitsemani palaute onkin ainoa,
jonka olen kitkeränä muistaakseni saanut sinä
aikana, kun olen tänne kirjoitellut, noin puolen vuoden ajan.
Voin hyvin kuvitella tuon viimeksi mainitsemasi
kommentin aiheuttamat fiilikset.
Olen chattaillut itse yli 1,5 vuoden ajan, ja
sekaan on mahtunut monenmoista, tosin pääosin
pelkästään mukavia kokemuksia.
Ikävää, jos hän on sinut unohtanut, mutta aina
voi olla jokin järkevä syykin siihen, että hän
ei ole ilmaantunut linjoille, voin sanoa tämänkin
omasta kokemuksestani.
Eräs hlö oli kauan poissa,
ja luulin samoin, mutta ajan myötä asialle löytyi varsin luonnollinen selitys.
Joten - sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä,
että älä heitä kirvestä vielä kaivoon.
Mutta, laitan jossain vaiheessa sulle sähköpostia, voidaan vaihtaa
ajatuksia enemmän.
Nyt on vain sellainen tilanne kotona, että sitä
omaa aikaa ei juurikaan ole,
enkä pysty keskittymään sähköposteihinkaan, en muidenkaan
s-postiystävieni kanssa.
Mutta, lupaan että kirjoitan sulle vielä.
Oikein hyvää päivän jatkoa ja kiitos lämmin
palautteestasi, joka - kuten aiemmin sanoin, laittaa aina ajattelemaan.
Kaikki sympatiani sun puolellas tossa "ja sormi paino vahingossa jotain namiskukkelia, ja tekstit häipy avaruuteen !". Kyseiset käsittämättömästi käyttäytyvät namiskukkelit ovat minullekin harmillisen tuttu ilmiö. :) Iso KIITOS vastauksestasi. On oikeasti mukavaa, kun keskustelupalsta toisinaan toteuttaa tehtäväänsä, ja jonkun kanssa voi todella jutella asioista. Minäkään en tähän nyt laittele pidempää rimpsua: meilaillaan sitten. Itse katoan myös viikoksi (huomisesta alkaen) netin tahmaisen kouran ulottumattomiin, joten sinä aikana minäkään en ehdi meileihin vastaamaan. Mutta myöhemmin kyllä. Ja vielä kiitos ymmärryksestä tuossa nettituttutapauksessa. Minä olen siitä positiivinen, että tapauksessani kirves ei juuri koskaan (ihan kokonaan) sinne kaivoon uppoa. :) Päivän jatkoa!
Wufff!
Kirjoitit syvällisen viisaan kannanoton. Luin sen oikein ajatuksella. Olen kokenut tuon yksipuolisuuden tunteen lähihistoriassani - ja kukapa meistä ei ainakin joskus. Eletään ja puretaan, meillä kaikilla on siihen oikeus.
Kannustus on paras kannanotto, ja se ei tarkoita vain pelkkää kehumista, mutta asiallista kommentoimista kuitenkin. Ihmisiä ovat kuitenkin nekin, jotka nickiensä takana lymyävät - niin rekatut kuin rekkaamattomatkin.
Sinulla on taito sanoa kauniisti, älä ole hiljaa, jos näet aiheen kommentoida. Kiitos sinulle!
Ystävällinen "Wufff-wuff" ja *hännän heilautus*!
Ihmisiä me olemme, ties keiden vaatteissa, mutta ihmisiä yhtä kaikki. Siksipä joskus ihmettelen, miksemme mene täältä, ja etsi ihmisiä, jotka ovat sataprosenttisesti olemassa. Minä ajattelin ainakin sammuttaa tämän rinnakkaismaailman loppupäiväksi. Enempää en voi luvata minäkään ;) (Kissat eivät heiluta häntäänsä, elleivät ole ärsyyntyneitä. Toivottavasti ystävällinen puskeminen käy korvaukseksi:))