(...jatkoa edellisestä)
Yhtäkkiä Matteus päästi lyhyen huokauksen, joka päättyi kitalaesta, tai pikemminkin kurkunpäästä kantautuvaan rohinaan, jonka keskeytti katkonainen liplattava ääni. Tyhmempi olisi luullut hänen yskivän. "He eivät ole vielä voittaneet meitä", hän sanoi tuntien kiihtymystä äänessään ja suoristautui täyteen mittaansa. Wandan sydän löi yhtäkkiä kovemmin, hän ei saanut sanaa suustaan. Kuinka hän ei ollut tullut tuota itse ajatelleeksi? He tuijottivat toisiaan kiinteästi silmiin ja sanoivat sen yhtäaikaa: "Konfederaatio ei ole löytänyt Rolloa." Se tiesi vain yhtä asiaa: heidän oli toimittava nopeasti. Konfederaatiolla oli kaikki tarvittava laitteisto, mutta ilman Rolloa operaatio Flash From The Sky To Make Everything So Dry viivästyisi ainakin neljä kuukautta.
"Meidän on mentävä Aamun Temppeliin", Matteus kuiskasi, "vaikka se toisi konfederaation perässämme. He saattavat olla jo nyt jäljillämme." Wanda nyökkäsi vakavana, hänen kätensä hakeutui väkisinkin atomiveitsen perälle, mutta hän pakottautui pysymään rauhallisena. Nyt coolisti, hän ajatteli. Hän katsoi hetken ystävänsä perään, kun tämä lähti kapuamaan alas kanjoniin, nosti sitten reppunsa kivikosta ja lähti itsekin. Ylhäällä ei olisi enää turvallista. Konfederaatiolla oli tuhat silmää ja tuhat korvaa. Lähtiessään jokin plötkähti heidän perässään. Molempien huippuunsa kehittynyt kuulo kuuli tuon äänen täsmälleen samalla hetkellä, mutta he eivät reagoineet siihen mitenkään. Planeettahan plötkähteli vähän väliä. Todennäköisyys sille, että nyt olisi ollut vaaraa, oli siis äärimmäisen pieni. Taakseen katsomalla he olisivat kuitenkin välttäneet taistelun biologista torakkaa vastaan (jonka he kuitenkin voittivat, tekijän huomautus).
Yhtäkkiä Matteus nukahti, kun he olivat leiriytyneet ja pystyttäneet teltan. Wandakin nukkui. Molemmat näkivät samaa unta, heillä huhuttiin olevan Yhteys. Aamulla Wanda heräsi ropinaan ja herätti Matteuksen. "Sateet tulivat sittenkin", hän ikäänkuin ihmetteli. Siihen toinen vastasi: "Kummallista kyllä, mutta tällä kertaa Konfederaatio teki virheen meidän eduksemme." Näin seikkailu päättyi onnellisesti ilman että täytyi käydä läpi kiivaita taisteluita ja riskeerata henkiä. Toisen virheestä toinen saavutti selvää etua.
Yhtäkkiä Matteus päästi lyhyen huokauksen, joka päättyi kitalaesta, tai pikemminkin kurkunpäästä kantautuvaan rohinaan, jonka keskeytti katkonainen liplattava ääni. Tyhmempi olisi luullut hänen yskivän. "He eivät ole vielä voittaneet meitä", hän sanoi tuntien kiihtymystä äänessään ja suoristautui täyteen mittaansa. Wandan sydän löi yhtäkkiä kovemmin, hän ei saanut sanaa suustaan. Kuinka hän ei ollut tullut tuota itse ajatelleeksi? He tuijottivat toisiaan kiinteästi silmiin ja sanoivat sen yhtäaikaa: "Konfederaatio ei ole löytänyt Rolloa." Se tiesi vain yhtä asiaa: heidän oli toimittava nopeasti. Konfederaatiolla oli kaikki tarvittava laitteisto, mutta ilman Rolloa operaatio Flash From The Sky To Make Everything So Dry viivästyisi ainakin neljä kuukautta.
"Meidän on mentävä Aamun Temppeliin", Matteus kuiskasi, "vaikka se toisi konfederaation perässämme. He saattavat olla jo nyt jäljillämme." Wanda nyökkäsi vakavana, hänen kätensä hakeutui väkisinkin atomiveitsen perälle, mutta hän pakottautui pysymään rauhallisena. Nyt coolisti, hän ajatteli. Hän katsoi hetken ystävänsä perään, kun tämä lähti kapuamaan alas kanjoniin, nosti sitten reppunsa kivikosta ja lähti itsekin. Ylhäällä ei olisi enää turvallista. Konfederaatiolla oli tuhat silmää ja tuhat korvaa. Lähtiessään jokin plötkähti heidän perässään. Molempien huippuunsa kehittynyt kuulo kuuli tuon äänen täsmälleen samalla hetkellä, mutta he eivät reagoineet siihen mitenkään. Planeettahan plötkähteli vähän väliä. Todennäköisyys sille, että nyt olisi ollut vaaraa, oli siis äärimmäisen pieni. Taakseen katsomalla he olisivat kuitenkin välttäneet taistelun biologista torakkaa vastaan (jonka he kuitenkin voittivat, tekijän huomautus).
Yhtäkkiä Matteus nukahti, kun he olivat leiriytyneet ja pystyttäneet teltan. Wandakin nukkui. Molemmat näkivät samaa unta, heillä huhuttiin olevan Yhteys. Aamulla Wanda heräsi ropinaan ja herätti Matteuksen. "Sateet tulivat sittenkin", hän ikäänkuin ihmetteli. Siihen toinen vastasi: "Kummallista kyllä, mutta tällä kertaa Konfederaatio teki virheen meidän eduksemme." Näin seikkailu päättyi onnellisesti ilman että täytyi käydä läpi kiivaita taisteluita ja riskeerata henkiä. Toisen virheestä toinen saavutti selvää etua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei liikaa kaikkea vaan vältetään niitä
Hyvä Master!
Siinä olet oikeassa, että liika on liikaa. Joskus on kuitenkin hyvä kartoittaa huonouden äärirajojakin. Sieltä nimittäin voi yllättäin löytää jotain hyvää. Harkittu huonous näet edustaa järjestelmälliseltä puolelta lähestyvää kaaosta, jonka suuret linjat ovat hallinnassa, mutta jonka detaljit tuntuvat tulevan hallitsemattomasti. Kutsun sitä järjestelmälliseksi luovuudeksi, tai laiskaksi luovuudeksi. Laiskaksi siinä mielessä, että itse ollaan vain ruorin takana ohjailemassa tarinan kulkua ja tunnelmia antaen detaljien vyöryä vapaasti ilman turhia itsekritiikin patoja. Tämän luomistyylin hallitseminen on tavoittelemisen arvoinen asia. Työtieteistä löytyy yhtymäkohta hallitulle kaaokselle aivoriihi- menetelmästä, jonka jokainen varmaan tuntee tehokkaana uusien ideoiden etsimismenetelmänä. Ja kuvitteellinen kirjallisuus jos mikä rakastaa kaikkea uutta.
melko hyvä!
Niin, eihän mikään tyyli ole automaattinen tie onnelaan, kun puhutaan luovuuden kehittämisestä. Tällainen tapa on joillekin se oikea, muttei suinkaan sovi kaikille. On hyvin tapauskohtaista, kenen luovuutta yleensä kannattaa lähteä erikseen analysoimaan ja muka "kehittämään". Paras tietenkin on, jos kritiikinkin jälkeen luottaa omaan näkemykseensä. Sehän todistaa, että on vahvasti löytänyt jotain löytämisen arvoista.