Tiedonkulku sukupolvelta toiselle ei enää toimi

Jokainen sukupolvi on kautta aikojen halunnut tehdä samat virheet uudelleen, ja vasta kaikki samat virheet tehtyään myöntävät, että olisi ollut hyvä kuunnella neuvoja.

Niin mekin olemme tehneet. Tosin nykyään on sikäli parempi tilanne, että on muitakin kuin omat vanhemmat kertomassa, mitä pitäisi tehdä. Omia vanhempiaan nuoret eivät kuuntele. Hehän ovat kalkkiksia, joiden typerät ajatukset ovat jämähtäneet vuosikymmenten taa.

Tämä tsunamijuttu on ehkä erilainen. Se voi hyvin olla asia, jossa nuoret kuuntelevat vanhempiaan. Varsinkin, kun eläimet osaavat menetellä samalla tavalla. - Turistipaikoilla sellaiseen ei kiinnitetä mitään huomiota. Voi olla, etteivät muualta tulleet hotellinpitäjät edes tiedä koko asiaa.

Kuitenkin on niin, että paras tieto tulee kokemuksesta. Ja kun sen huomaa oikeaksi, niin alkaa kunnioittaa sitä.

tärkeän asian. Ihan henkilökohtaisen tiedonkulunkin jätämme jonnekin tulevaisuuteen. Nyt kuuskymppisenä minua harmittaa kovasti, etten aikoinaan kysellyt vanhemmiltani heidän vaikeasta elämästään sodan ja puutteen aikana! Ei vaan kiinnostanut, nyt se on myöhäistä.Omille lapsilleni yritän kertoa lapsuuteni ja nuoruuteni tapahtumista. Lastenlapset ovat siitä kiinnostuneet, ehkä minusta jää heille jotakin,,,,

Kirkko ja verottaja merkitsivät muistiin tietoja ihmisistä ennenvanhaan. Ilman kirkonkirjoja sukututkimus olisi poskellaan. Yleisesti ottaen tietoa on paljon, mutta läheisistämme vähän. Harva tietää vanhemmistaan tuskin mitään heidän pois mentyään, isovanhemmistaan ei sitäkään.

Töissä on joskus vilahtanut kaunis sanonta "hiljainen tieto", jolla tarkoitetaan ns. vanhempien/kauan olleiden työntekijöiden kokemustietoa ja -taitoa eli että hiljaista tietoa kannattaisi hyödyntää ennenkuin nämä ihmistietopankit poistuvat kuka minnekin.

Harvempi työnantaja sitä kuitenkaan on noteerannut miksikään. Luultavasti huokailllut eläkekahvien tai irtisanomisten jälkeen, että hyvä, kun siitäkin vanhasta jäärästä päästiin. Sääli, niin menee kaivoon monta kehitysideaa.

Samoin on varmaan useissa perheissä mummon/vaarin juttujen kuuntelun laita. Jos sitä mummoa/vaaria yleensäkään on enää olemassa. Uusi tekniikka jyrää, uutisia, ajanvietettä vaikka mitä on tarjolla ajanvietteeksi.

Olen mahdottoman onnellinen siitä, että olen saanut kasvaa ja varttua aikana, jolloin ei ollut hirveästi ajanvietettä eikä rahaa. Ajanviete piti keksiä, eikä tylsää hetkeä ollut. Minulla on kiva suku ja me olemme aina puhuneet paljon, karjalaista perintöäkö lienee. Omalle pojalleni olen siirtänyt mummon, tätien, enojen ja setien kertomuksia. En ole kysellyt kiinnostaako, olen vain kertonut. Hyvinhän tuo näkyy perille menneen.