metsästyskoira-sukuista (hirvikoiraa ja karhukoiraa) sekarotuista pentua. Me emme kuitenkaan harrasta metsästystä, joten mieltä vaivaa, kuinka metsästyskoira sopii perhe- ja harrastekoiraksi, jos ei saa toteuttaa metsästysviettiään. Onko kokemuksia? Tietenkin koira saisi muuta liikuntaa. Onko vinkkejä harrastemahdollisuuksista?
olen ehkä
ostamassa
3270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos ei käy metsällä en TODELLAKAAN suosittele ottamaan miinkään laista riista koiraa teille selvästikkin sopii nämä pienet räksy piskit.
tätä täytyy toistella ihmeen usein, mutta sanonpa sen taas. miksi otattte metsästyskoiran, jos ette harrasta metsästystä? kun tarjolla on kotikoiriakin pilvin pimein joka makuun! metsästyskoiralla on voimakas vietti metsälle, miksi ette siis ottaisi muuhun käyttöön jalostettua koiraa? sitäpaitsi hirvi-/karhukoira ei todellakaan ole mikään helppo koulutettava, kun oikeasti niillä kiinnostaa vain se metsästys. tai siis esim. omat koirani eivät koskaan ole olleet erityisen kiinnostuneita mistään tottis-koulutuksista, vaan metsälle on aina mielineet ja siellä ovat päässeet oikeuksiinsa. kotonahan nämä koirat ovat erinomaisia koiria, perheuskollisia ja kilttejä, mutta mielestäni pelkästään kotikoiriksi eivät sovellu...
Mun äiti hankki beagle-suomenpyskorva seropin pieneen kerrostaloon lähiöalueelle. Ite mietin että mitenköhän tuollainen koira sopeutuu kun kukaan meiän suvusta harrasta metsästystä, aktiviteettia muuten kyllä oli tarpeeksi tarjolla.
Kasvattaja oli sanonut että he olivat teettäneet toisen poikueen koirista, koska ensimmäisen vahinkolaukauksen koirista oli tullut niin paljon kehuja. Ite aattelin joo joo.. Mutta äitini kävi kumminkin hankkimassa koiran itelleen.
Tarvii kyllä sanoa että yllätyin todella koirasta ja sen käytäytymisestä. Aivan mahtava yhdistelmä! Pentu sopeutui todella nopeasti ns.lähiöelämään. Vaikka äiti käy töissä, niin pentuaikana koira ei tehnyt mitään merkittäviä pahuuksia yksinollessa, mitä nyt joskus oli joitain kirjaa jyrsinyt.
Ite en ole ikinä tavannut niin rentoa koiraa kuin tämä. Uskomatonta on se että koira ei hauku lähes ollenkaan, ei edes ovikellon soidessa. Alueella on paljon koiria jotka jaksavat räksyttää mutta tämä beagle-pystorva ei ole siitä moksiskaan.
Sitten koiran sosiaalisuus on ihan uskomatonta, se rakastaa lähes jokaista vastaantulevaa koiraa tai ihmistä, mitä nyt koirapuistossa vain jotain perhoskoiria pelkää.
Mäkin innostuin koirista kun tapasin tämän veijarin. Käynkin aina välillä äitini luona hoitamassa sitä. Meidän perheellä on ollut ennenkin koiria, mutta tämä on kyllä ihan ykkönen.