Kysyn kaikilta kummitus palstan henkilöiltä, minkälaisina pidätte henkiä. Kun en vielä ole saanut aivan tarkkaa arviota, minkälaisena täällä ihmiset pitävät henkiä. Kirjottakaa pitkästi tai lyhyesti, mutta mielummin luen vähän pitempiä jos asiaa löytyy. Tänne siis asiallista tekstiä kiitos.
Itse pidän henkiä olentoina, jotka ovat juuri irtautuneet kehosta, tai syntyneet maailmaan ilman mitään tietoa maailmasta. Vanhat ja nuoret henget (Sielut, astraalikehot) ovat erilaisuuksiltaan erilaisia toisistaan. Jokainen on oma itsensä. Nuoret sielut ramppaavat useasti jengin mukana jossakin ryyppyreissulla, ja eivät ymmärrä mitä sitä tahtoisi. Vanhat sielut jotkut heistä ymmärtävät ihmisiä, ja yrittävät sopeutua joukkoon ettei kiusausta tulisi, mutta eivät pidä elämästään vaikka näyttäysi että olisi hauskaa.
Jotkut vanhoista sieluista ovat elänyt elämää, jossa ei ole ystäviä, kaikki on pimeyttä, elämäkin on varjossa, eikä halua ketään elämään. Jotkut heistä ymmärtävät joskus kykynsä, että he voivat viedä toisilta energiaa vaikka ei haluaisi. Pelkää katsoa ihmisten silmiin, koska on joskus elämässä kokenut tilanteen, jossa jotkin olennot, ehkäpä ihmiset ovat katsoneet sitä pahaksi. Jos joku tässä maailmassa ymmärtäisi vanhojakin sieluja, olisi se hyvä. Vanhat sielut yleensä laitetaan kiusaus listalle, ja yleensä vanhoja sieluja kiusataan paljon vaikka ne eivät ole tehneet mitään.
Ihmiset ymmärtävät väärin nämäkin käsitykset, ihmisillä on näistäkin asioista käsitys että nämä ovat vain puppua, eli ei totta. Jokainen ymmärtää paremmin kuoleman jälkeen henkiset asiat, mutta nuorien sielujen on vaikea löytyy taas vapaa keho koska he eivät osaa synnyttää omaa kehoaan. Joten nuoret sielut yleensä taipuvat suuntaan, jossa varastetaan toisen keho, eli nyt puhutaan niistä demoneista ja niin, jotka ottavat toisen kehon haltuun, ihmiset kutsuvat sitä sillä nimellä. En ymmärrä miksi ihmiset kutsuvat sitä sillä nimellä, koska en ole koskaan elänyt sellaisessa maailmassa missä on kutsuttu nuita henkiä tuolla nimellä.
Olen nuori ihminen, mutta vanha sieluniältäni. Minulla on vahva tunne siitä että olen vanha sieluniältäni, ja minulla on joitakin näkyjäkin sattunut eteeni, mutta unohdan ne sitten hetken kuluttua. Ne mitkä valtaavat joidenkin kehon, tahallaan tai vahingossa, kuuluvat hyviin tai pahoihin nuoriin ja vanhoihin sieluihin. Myös vanha sielukin voi olla ilkeä, mutta harvoimpa olen nähnyt sellaisia. Puhun henkimaailmasta, jossa olen joskus käynyt, eli siitä maailmasta mikä on ympärillämme ainiaan.
Sitten sielusta se että on vahvoja ja heikkoja ja normaalihkoja sieluja. Itse kuulun vahvaan sielulajihkoon, kun olen testannut itseäni. Eri tavoin, vaikkapa nostan käden ylös kohti kattoa, ja keskityn käteen, tunnen kuinka vahva energiaa kulkee käsistäni läpi kohti kattoa. Keskilämpöinen tunne tuntuu siinä vaiheessa. Nuorillakin sieluilla saattaa joskus olla vahva sielu mutta yleensä nuorilla sieluilla on normaalihko tai heikko sielu. Riippuu siitä minkälainen henkilö se on.
Jotkut tässä vaiheessa tekstiä sanovat että tämä menee jo yliluonnollisuuksiin. No ihminen on ihminen, ja sielut ovat erilaisia. Toinen sielu tiedostaa jo nuorena kehoa viime elämästään, ja toinen vähän vanhempana. Itselläni sieluni alkoi tiedostamaan minua vähän vaikka ja mistä yläaste iässä. Se on hirveän nuori ikä. En koskaan ollut ajatellutkaan asioista esimerkiksi henkimaailma jne. Ja netistäkään en voinut oikein paljon asioita lukea, koska meillä oli modeeminettiyhteys ja vieläpä minuuttimaksuinen, joten netissä ei saanut olla paljon.
kirjoissakaan ei puhuttu paljon rajatiedon asioista, silti minä tiesin paljon. Raamattuakaan en ole koskaan lukenut läpi, ehkä 5-8 lausetta rippikoulussa. Tiesin senkin aivan melkeinpä joka sanalta ja kuvalta että mitä on tapahtunut ja niin. Osa kuvista oli erilaisia kuin mitä raamatussa oli, ja rupesin tutkimaan itsenäisesti kuvaa jossa oli erilaisia tapahtumia kuin muukalaiset. No tiesin muukalaisista ja ufoistakin paljon ja kaikkea muutakin. Tutkin sitäkin aihetta itsenäisesti, ja vielä silloinkin oli modeemi.
No voin sanoa ufoista sen että minulle tuli kirjakerhosta ufo kirja. Kirjakerhon nimi oli "Merkurius Kirjakerho". Mutta luin siitäkin juttuja mutta en paljon, ja mieleeni alkoi tunkeutua kaikenmaailman tietoja senkin jälkeen. Että vaikka olisi kuka tahansa, ei koskaan voi salailla tietoja koska henget ovat kaikkialla, jopa nyt sinun huoneessakin voi olla henki tai henkiä ja katsella mitä teet. Helpompaa sitä henkenä ollessa on katsella ja tutkailla eri salaisuuksia kuin nyt, koska täällä on niin paljon skeptikkoja jotka ajattelevat vaikkapa.
Area51 paikalla käy henki, 2 skeptikkoa näkee sen, he uskovat että se oli roska silmässä tai sumusta heijastunut hahmo jonka he luulivat olleen henki.
Skeptikko saa kuvan Area51 paikasta ja samalla kuvaan osuu myös henki. Skeptikko luulee sitä kameran häiriöksi tai heijastumaksi tai jopa roskaksi. Skeptikko valokuvien valmistuksen jälkeen kun on katsonut kuvat, löytää samaisen kuvan missä tämä tuli esille ja heittää sen roskikseen kun luulee että kuva on mennyt pilalle.
Ihmisiä on monenlaisia, uskovaisia, järkeviä, tyhmiä, hölmöjä, vitsikkäitä, ärsyttäviä, inhottavia, hauskoja, mukavia, ihania ja viimeiseksi erilaisia. Paitsi tähän voisin sanoa jne jne. ^^ Niimpä niin, meitä on moneen menoon, ja meno jatkuu niin kauan kuin pyörä pyörii. Tästä tuli vähän pitkähkö mutta ei se haittaa, tässä on sellaista luettavaa joita useaa kiinnostaa. Ja siksi miksi kirjoitin tänne oli syy siksi koska puhuin hengistä. Henget kuuluvat New age palstalle ja Kummitus palstalle.
Kirjoitan myöhemmin lisää, se on nyt moi.
Itse pidän henkiä olentoina, jotka ovat juuri irtautuneet kehosta, tai syntyneet maailmaan ilman mitään tietoa maailmasta. Vanhat ja nuoret henget (Sielut, astraalikehot) ovat erilaisuuksiltaan erilaisia toisistaan. Jokainen on oma itsensä. Nuoret sielut ramppaavat useasti jengin mukana jossakin ryyppyreissulla, ja eivät ymmärrä mitä sitä tahtoisi. Vanhat sielut jotkut heistä ymmärtävät ihmisiä, ja yrittävät sopeutua joukkoon ettei kiusausta tulisi, mutta eivät pidä elämästään vaikka näyttäysi että olisi hauskaa.
Jotkut vanhoista sieluista ovat elänyt elämää, jossa ei ole ystäviä, kaikki on pimeyttä, elämäkin on varjossa, eikä halua ketään elämään. Jotkut heistä ymmärtävät joskus kykynsä, että he voivat viedä toisilta energiaa vaikka ei haluaisi. Pelkää katsoa ihmisten silmiin, koska on joskus elämässä kokenut tilanteen, jossa jotkin olennot, ehkäpä ihmiset ovat katsoneet sitä pahaksi. Jos joku tässä maailmassa ymmärtäisi vanhojakin sieluja, olisi se hyvä. Vanhat sielut yleensä laitetaan kiusaus listalle, ja yleensä vanhoja sieluja kiusataan paljon vaikka ne eivät ole tehneet mitään.
Ihmiset ymmärtävät väärin nämäkin käsitykset, ihmisillä on näistäkin asioista käsitys että nämä ovat vain puppua, eli ei totta. Jokainen ymmärtää paremmin kuoleman jälkeen henkiset asiat, mutta nuorien sielujen on vaikea löytyy taas vapaa keho koska he eivät osaa synnyttää omaa kehoaan. Joten nuoret sielut yleensä taipuvat suuntaan, jossa varastetaan toisen keho, eli nyt puhutaan niistä demoneista ja niin, jotka ottavat toisen kehon haltuun, ihmiset kutsuvat sitä sillä nimellä. En ymmärrä miksi ihmiset kutsuvat sitä sillä nimellä, koska en ole koskaan elänyt sellaisessa maailmassa missä on kutsuttu nuita henkiä tuolla nimellä.
Olen nuori ihminen, mutta vanha sieluniältäni. Minulla on vahva tunne siitä että olen vanha sieluniältäni, ja minulla on joitakin näkyjäkin sattunut eteeni, mutta unohdan ne sitten hetken kuluttua. Ne mitkä valtaavat joidenkin kehon, tahallaan tai vahingossa, kuuluvat hyviin tai pahoihin nuoriin ja vanhoihin sieluihin. Myös vanha sielukin voi olla ilkeä, mutta harvoimpa olen nähnyt sellaisia. Puhun henkimaailmasta, jossa olen joskus käynyt, eli siitä maailmasta mikä on ympärillämme ainiaan.
Sitten sielusta se että on vahvoja ja heikkoja ja normaalihkoja sieluja. Itse kuulun vahvaan sielulajihkoon, kun olen testannut itseäni. Eri tavoin, vaikkapa nostan käden ylös kohti kattoa, ja keskityn käteen, tunnen kuinka vahva energiaa kulkee käsistäni läpi kohti kattoa. Keskilämpöinen tunne tuntuu siinä vaiheessa. Nuorillakin sieluilla saattaa joskus olla vahva sielu mutta yleensä nuorilla sieluilla on normaalihko tai heikko sielu. Riippuu siitä minkälainen henkilö se on.
Jotkut tässä vaiheessa tekstiä sanovat että tämä menee jo yliluonnollisuuksiin. No ihminen on ihminen, ja sielut ovat erilaisia. Toinen sielu tiedostaa jo nuorena kehoa viime elämästään, ja toinen vähän vanhempana. Itselläni sieluni alkoi tiedostamaan minua vähän vaikka ja mistä yläaste iässä. Se on hirveän nuori ikä. En koskaan ollut ajatellutkaan asioista esimerkiksi henkimaailma jne. Ja netistäkään en voinut oikein paljon asioita lukea, koska meillä oli modeeminettiyhteys ja vieläpä minuuttimaksuinen, joten netissä ei saanut olla paljon.
kirjoissakaan ei puhuttu paljon rajatiedon asioista, silti minä tiesin paljon. Raamattuakaan en ole koskaan lukenut läpi, ehkä 5-8 lausetta rippikoulussa. Tiesin senkin aivan melkeinpä joka sanalta ja kuvalta että mitä on tapahtunut ja niin. Osa kuvista oli erilaisia kuin mitä raamatussa oli, ja rupesin tutkimaan itsenäisesti kuvaa jossa oli erilaisia tapahtumia kuin muukalaiset. No tiesin muukalaisista ja ufoistakin paljon ja kaikkea muutakin. Tutkin sitäkin aihetta itsenäisesti, ja vielä silloinkin oli modeemi.
No voin sanoa ufoista sen että minulle tuli kirjakerhosta ufo kirja. Kirjakerhon nimi oli "Merkurius Kirjakerho". Mutta luin siitäkin juttuja mutta en paljon, ja mieleeni alkoi tunkeutua kaikenmaailman tietoja senkin jälkeen. Että vaikka olisi kuka tahansa, ei koskaan voi salailla tietoja koska henget ovat kaikkialla, jopa nyt sinun huoneessakin voi olla henki tai henkiä ja katsella mitä teet. Helpompaa sitä henkenä ollessa on katsella ja tutkailla eri salaisuuksia kuin nyt, koska täällä on niin paljon skeptikkoja jotka ajattelevat vaikkapa.
Area51 paikalla käy henki, 2 skeptikkoa näkee sen, he uskovat että se oli roska silmässä tai sumusta heijastunut hahmo jonka he luulivat olleen henki.
Skeptikko saa kuvan Area51 paikasta ja samalla kuvaan osuu myös henki. Skeptikko luulee sitä kameran häiriöksi tai heijastumaksi tai jopa roskaksi. Skeptikko valokuvien valmistuksen jälkeen kun on katsonut kuvat, löytää samaisen kuvan missä tämä tuli esille ja heittää sen roskikseen kun luulee että kuva on mennyt pilalle.
Ihmisiä on monenlaisia, uskovaisia, järkeviä, tyhmiä, hölmöjä, vitsikkäitä, ärsyttäviä, inhottavia, hauskoja, mukavia, ihania ja viimeiseksi erilaisia. Paitsi tähän voisin sanoa jne jne. ^^ Niimpä niin, meitä on moneen menoon, ja meno jatkuu niin kauan kuin pyörä pyörii. Tästä tuli vähän pitkähkö mutta ei se haittaa, tässä on sellaista luettavaa joita useaa kiinnostaa. Ja siksi miksi kirjoitin tänne oli syy siksi koska puhuin hengistä. Henget kuuluvat New age palstalle ja Kummitus palstalle.
Kirjoitan myöhemmin lisää, se on nyt moi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kerran ajattelin niin, että aaveet ovat ikään kuin heijastuksia menneisyydestä. Missä jokin tapahtuma toistuu ikään kuin "heijastuksena", esimerkiksi keinutuolin yksinään keinunta, tai ovien avautumiset ja sulkeutumiset. Ikään kuin kuollut ihminen toistaisi ennen tekemiään askareita, ikään kuin tajuamatta olevansa kuollut. Heh, tätä on hieman vaikea selittää, mutta heijastuksia menneestä. Ehkä joku tajusi?
Mina sanoisin, etta tuo sama ilmio on sita, kun henki on "juuttunut jollekin tasolle tekemaan tiettyja asioita"...voitaisiin puhua jo jonkinlaisesta "helvetistakin", jos se toistumisjakso pitaa sisallaan esim. kirkumista tai tavaroiden heittelya tms...ihminen (eli henki) olisi tassa tapauksessa juuttunut omaan henkilokohtaiseen "helvettiinsa".
Mutta tama on vain yksi teoria.
ns. "luovaan kaaokseen", jos asian niin voi selittää. En ole koskaan pitänyt loogisena ajatusta jonkinlaisesta korkeasta voimasta, joka ohjaisi meitä kaikkia. Uskon että jokaisesta elävästä olennosta jää fyysisen kuoleman jälkeen maan päälle jonkinlainen henki (jotkut kai kutsuisivat sieluksi, aaveiksi jne.) Useimpiin näistä hengistä eivät vain "kuolevaiset" koskaan törmää. Uskon siis henkien elävän samassa maailmassa kuin me mutta jollain tavalla eri tasolla.
En pidä jälleensyntymisen ajatusta mahdottomana (oikeastaan se on mielestäni ainoa looginen selitys ihmisten mielipiteille ja luonne-eroille -jos olemme kaikki vain fyysisiä mekanismeja mistä johtuvat esim. mielipiteet, jotka eroavat täysin kasvatusympäristön mielipiteistä, kiinnostuksen kohteet jne.)Jos jälleensyntymistä kuitenkin tapahtuu uskon sen johtuvan sattumasta. Pidän esim. karman lakia ja entisen elämän tekojen punnitsemista epäuskottavana (millainen voima on tarpeeksi vahva punnitakseen, mikä lopulta on hyvää ja mikä pahaa?) Eli voi olla että nämä henget sattuman oikusta voivat syntyä uudestaan uuteen ruumiiseen. Ehkä eri tasolla käyneet ovat alttiimpia fyysisessäkin olomuodossaan näkemään henkiä...?
Hmmm, pohdinta on hauskaa :) Tässä oli minun elämänkatsomukseni.
Henki, eli sielu on se osa yksilöä joka on kuolematon. Sielu on yksi osa Universaalia Tietoisuutta, jota jumalaksikin voi kutsua. Olemme siis kaikki jumalia maanpäällä ja osana suurempaa tietoisuutta. Et siis voi syyttää korkeampia voimia kokemistasi epäonnistumisista, sillä tuo epäonnistuja olet sinä itse ja vastuu on pelkästään sinun. SINÄ olet se korkeampi voima.
Olemme täällä maanpäällä päästäksemme seuraavalle tasolle kehityksessä; korjataksemme edellisissä elämissä tekemiämme virheitä ja oppimassa elämän merkitystä.
Jotkut taas syntyvät fyysiseen maailmaan omasta tahdostaan, vaikkei heidän enää tarvitsisi tänne tulle. He ovat kuitenkin universaaleja auttajia ja heillä on usein hallussaan monia yliluonnollisiksi kutsuttuja voimia, esim. henkiparannusta ja selvännäköä. He myöskin tulevat usein tietoisiksi tehtävästään tässä elämässä maanpäälla. Useimmat meistä taas eivät koskaan saa tietää todellista elämänsä tarkoitusta, sillä nyky-yhteiskunta antaa ihmiselle niin paljon muuta mietittävää, esim. raha, työt, opiskelu, ura, materialistiset tavoitteen, yhteiskunnallinen ihanne, sosiaaliset paineet, ym, ym, ym.
on olemassa erilaisia henkiä, joista jotkut ovat inhimillistä perää ja osa taas erilaista voimista/tasoista koostuneita/syntyneitä/tulleita. Sellaisia "toistokummitteluja" en pidä ollenkaan henkien työnä/osallistumisena vaan muistijäänteinä menneistä tapahtumista, joita jotkut paikat ja rakennukset varastoivat iteensä. Ero henkiin ja muistijäänteiden kanssa on, että henget ovat itsenäisiä ja reagoivat ympäristöönsä kun taas muistijäänteet ovat kuin rikkinäinen levy, joka pyörittää samaa tapahtumaa yhä uudestaan ja uudestaan.
Vainajien henget voivat olla minkä tahansa elollisen olennon kuollessaan jälkeensä jättämiä ja niitä, joita yleensä kutsutaan kummituksiksi ja/tai aaveiksi. Vainajien henget ovat jääneet "jumiin" tähän maailmaan joko omasta halustaan tai tahtomattaan. Yleensä ne ovat sitoontuneet johonkin paikkaan/rakennukseen ja me kuulemme ne askeleina, koputuksina, jne. ja nähdessämme niitä, niillä on yleensä eläessään ollut muoto ja luonne.
Sitten on tosissaan näitä muita henkiä, joita ei voi yksiselitteisesti niputtaa ryhmiin hyvä ja paha. Usein ihmiset tekevät niin puhuen vain enkeleistä ja demoneistä, mutta henkimaailma on paljon suurempi ja rikkaampi kuin nämä kaksi katagoriaa. Kaikki jotka tuntevat luontoa paremmin ja ovat herkistyneet näille asioille, tietävät myös luonnon omista hengistä. On myös olemassa eri jumaluuksien henkiä, eri tasojen henkiä ym. Kaikki vaan ei ole niin yleisiä eikä suurin osa ilmaannu kaikille vaan sekin riippuu ihan ihmisestä, hänen perusherkkyytensä laadusta ja myös siitä, mikä hän "houkuttelee" ottamaan yhteyttä itseensä. Voisi melkein verrata luonnon omaa ekosysteemiä henkimaailmaan ja sen monipuolisuuteen, Sillä erotukella, ettei siellä ole kuolleet dinosaurukset tai mikään muukaan muille jo tuntematon eliölaji, vaan ne painuvat enemmänkin taka-alalle, ihmisen rajallisen tutkailun ulottomiin.
Vielä sitten sielun ja hengen eroista. Sielu eroaa hengestä siten, että sielu on tietoinen omasta ja edellisistäkin elämistään. Henki tuntee vain omansa, eikä se toimi sen rajojen ulkopuolella. Itse olen viime aikoina viehättynyt ajatuksesta, että olennon kuollessa sielu jatkaa matkaa uusiin elämiin mutta joskus mm. voimakastahtoisen olennon mielestä voikin tulla vainajan henki(aave), joka ei halua hävitä olemattomiin. Sielu kun ei voi ottaa edellistä mieltänsä mukaan uuteen kehoon, joten se olento, jonka me tunnemme ajatteleva itsenämme tuhoutuu. Ehkä ne aaveet ja kummitukset joita kohtaamme, ovatkin vain mieliä, jotka ovat kehittäneet itselleen oman "kehon" ja pelkäävät lopullista unohdusta.