Joutsenlampi lisä juttuu.......

Lonely kirjoitti:

Kävelin jo hyvää matkaa Atelle, sillä näin jo pysäkin, minne Atte parhaillaan saapui. Hän huiskutti minulla kättään nähdessään minun tulevan. Ajattelin juosta sen lyhyen matkan, mutta tietty hillitysti. Välillämme oli enää nelisen metriä, kun liukastuin. Lensin tyylikkäästi, jälleen persuksilleni ja liu’uin loppu matkan Aten eteen. Minua nolotti niin kamalasti ja takamuksessani oli aivan kamala jomotus. Odotin koko ajan , että Atte rupeaisi nauramaan, mutta ei alkanut. Katsoin häneen nolona, mutta hän vain hymyili huvittuneesti, ojentaen minulle kätensä.
- Eihän sinuun sattunut?
- Hiukan , muut enköhän selviä hengissä. Sanoin punaisena puistellen lumia pois housuistani.
- Aika hienon matkan onnistuitkin laskeutumaan. Hän sanoi osoittaen tielle. Katsoin laskeutumisreittiäni, missä alussa oli iso ympyrä ja sitten pitkä kiiltävä viiva siihen missä seisoin. Tunsin oloni tyhmäksi olisin halunnut vaipua maan alle.
- Ei sen puoleen onnistuin itsekin kaatumaan siinä eilen. Atte sanoi kannustavasti katsoen minua silmiin.
- Minne nyt ajattelit meidän menevän? Päätin lopettaa vaikenemiseni .
- Tuota, minun pitäisi vahtia pikkuveljeäni, jos sinulle käy niin meille. Siellä ei ole ketään muuta.
- Käy totta kai. Hänen talonsa oli suoraan pensas aidan toisella puolen, se oli valkoinen tiilitalo. Siitä mistä tulimme pensaan läpi pääsimme suoraan heidän takapihalle ja siitä sitten menimme takaovesta sisälle. Astuttuamme sisälle vastaamme tuli heti ensimmäisenä mustavalkoinen lihava kolli, joka rupesi haistelemaan minua varovasti ja rupesi sitten kyhnäämään jalkaani vasten.
- Mitä naurat? Kysyin Atelta , joka oli huvittuneen ja ihmettelevän näköinen.
- Kissa tykkää sinusta!
- Niin, mitä ihmeellistä siinä on?
- Ei muuta mitään, mutta aina , kun meille tulee vieraita se alkaa sähisemään ja juoksee pakoon jonnekin piiloon. Minttukin sai maistaa kissan kynnestä. Minua rupesi naurattamaan ajatellessani, Mintun lepertelyä kissalle, joka antoi takaisin iskun kädelle ja kolme kaunista punaista viivaa muistoksi kirvelemään.
- Moni on sanonut minua eläinihmiseksi. Sanoin kumartuen rapsuttamaan kissaa.
- Kuka toi on? Kuului utelias ääni edestäni. Sohvalla istu pieni poika , jolla oli vaalean ruskeat hiukset . Pystyin kuvittelemaan Aten olleen juuri hänen näköinen naperona. Poika katsoi minua sohvalta silmät pyöreinä.
- Titta , tässä on minun rasittava pikkuveljeni Patte. Atte sanoi pörröttäen pojan tuuheita hiuksia.
- Terve Patte, olen Titta. Sanoin kävellen lähemmä sohvaa ja seisahtuen vähän matkan päähän. Poika vilkaisi minua merkitsevästi ja juoksi pois paikalta sanomatta mitään. Katsoin Attea hiukan kysyvänä.
- Sori, hän on joskus tuollainen uusien ihmisten kanssa, älä anna sen vaivata sinua.
Kävelimme eteenpäin suunnistaen luultavasti Aten huoneeseen. Emme kerenneet liikkua paljoakaan, kun poika porhalsi jo paikalle ja nyki minua takin helmasta.
- Tässä on minun nalleni, sen nimi on Rasmus. Poika sopersi. Katsoin huvittuneena kiharaista ruskeaa nallea , jolta puuttui toinen nappi silmä.
- Siltä puuttuu silmä, koska se on Aten vanha. Tuntui hetken, että poika olisi lukenut ajatukseni tai jotain vastaavaa. Katsoin sitten Attea, joka rapsutti päätään ja oli hiukan punehtunut.
- Olet valinnut sille oivan nimen, tiedätkö miksi.
- En, kerro. Poika sanoi kiinnostuneena.
- Sillä se on aivan Rasmuksen näköinen ja se sopii sille. Ojensin nallen takaisin pojalle, jonka silmät loistivat ylpeydestä ja rutisti nallea vieläkin kovemmin saatuaan sen takaisin. Poika katsoi minua vielä hetken ja hymyili juosten takaisin huoneeseensa. Siirryimme Aten huoneeseen, jossa hän otti takkini, poistuen hetkeksi huoneesta. Huone oli aika iso ja valoisa. Seiniin oli laitettu erilaisia julisteita elokuvista, autoista, bändeistä sekä eri pelaajista.
- Olen pahoillani . Atte sanoi sulkiessaan ovea perässään.
- Miksi? Veljesikö takia, miksi, olen tottunut tuommoiseen, onhan minulla saman ikäinen pikkusisko.
- No aiemmat kokemukset tytön ja minun veljeni välillä ei ollut noinkaan ymmärtäväinen. Vaikka Atte ei sanonut nimiä tiesin, että hän puhui Mintusta.
- Veljeni tuntui tykkäävän sinusta vaikka ei vaihtanut muuta kun pari sanaa, samoin tuo kollin kuvatus. Hän sanoi rapsuttaen kissaa. Nostin otuksen syliini.
- Saanko istua sängyllesi?
- Siitä vaan, ihan vapaasti. Istun sängyn keskivaiheille ja Atte istahti viereeni, minuun kiinni. Rapsuttelin kissaa, joka nukahti syliini. Nostin katseeni kissasta , huomasin sitten, että Atte oli tuijottanut minua koko ajan.
- Mikä sinulla on? Punastuin hiukan.
- Sinä.
- Mitä tarkoitat? Kysyin ymmälläni, pää kenossa.
- Minä tykkään sinusta, joka kerta kun olen kanssasi opin pitämään aina vaan enemmän. Kerroin Mintullekin asiasta ja tein selväksi , ettei minun ja hänen välillä ole enää mitään. Katsoin Attea ihan hämmästyneenä, voiko tämä olla edes totta? ” Se voisi ainakin selittää paljon Mintun rähjäämisestä minulle”
- Olemme tunteneet vajaan kaksi viikkoa ja tavanneet kerran ulkona, tiedän sinusta paljon enemmän , kun Mintusta vaikka olemme olleet pitkään yhdessä. Sinun kanssa voi nauraa vapaasti ja sinä sentään naurat. Katsoin Attea koko ajan, ainoa mikä minua vakuutti, ettei se ollut unta oli se kun hän koski minua poskelle. Tuntui kun en olisi voinut hengittää hänen koskiessa minua. Vaikka olimme olleet huoneessa vajaan vartin, se tuntui, kun olisimme olleet siellä tunteja.
- En tiedä mitä sanoa. Sain pukahdettua.
- Minulle riittää , jos sanot tahtovasi yrittää edes. Atte sanoi sen totisena. Katsoin hänen pähkinäisiin silmiin, niistä heijastui ensimmäistä kertaa mitä olen huomannut epävarmuus ja haavoittuvaisuus, joita ei näkynyt yleensä vahvojen , sekä iloisten silmien alta. Hymyilin Atelle ilosta sekaisin ja otin hänen kätensä omiini.
- En ole muuta halunnutkaan, kun näin sinut ensimmäisen kerran bussissa. Atte suorastaan yllättyi vakka tiesikin minun tykkäävän hänestä. Hän rupesi säihkymään samalla lailla , kuten veljensä.
- Joten voit arvata miten sekaisin olen nyt. Tein myönnettävästi tempuista rohkeimman mitä olin koskaan tehnyt sillä hetkellä. Minä vetäisin Aten lähemmäksi suudellen häntä. Kissa sai siinä vaiheessa tarpeeksi ja hyppäsi sylistäni tyynylle. Päästin irti Aten niskasta , jäin vain katsomaan hänen kasvojaan. Hän hymyili hämmästyksen sekaisella hymyllä. Hän kietaisi minut lähelleen halaten minua. Suljin silmäni. Oli ihanaa tuntea hänet minua vasten, hän tuoksui keväälle . Hän laittoi kätensä niskalle, ajattelin hänen rupeavan suutelemaan minua, mutta olin jostakin syystä onnellinen, että hän veti minua vaan lähemmäs. Tunsin aivan kun hän olisi pelännyt minun lähtevän, enkä sitten koskaan palaisi. Kissan venytellessä päästimme irti yhteisestä merkistä.
- Laitan hiukan musiikkia käykö Apulanta ?
- Totta kai se on lempi bändini. Epävarmuuden lukko oli jokseenkin pudonnut, joten kaikki epävarmuus oli poissa. Aten tullessa takaisin, se oli jotenkin vain luontevaa käydä hänen kainaloonsa makuulleen. Kuuntelimme musiikkia katsoen vain kattoon ja eläen siinä pysähtyneessä hetkessä, toivoen ettei se koskaan loppuisi. Olimme siinä pitkän aikaa, kun Patte ilmestyi säikäyttäen meidät.
- Mitä te ette, saanko tulla mukaan?
- Patte mitä mää oon sanonut mun huoneeseen tulemisesta kysymättä? Häh? Poika katsoi veljeään pettyneesti ja lähti liukenemaan huoneesta.
- Ei se haittaa , jos muksu jää tänne. Poika teki äkkikäännöksen ja pujahti väliimme. Atte näytti hapanta naamaa, mutta hieraisin hänen kasvojaan ja sain hymyn palaamaan hänen kasvoille. Siinä sitten oltiin koko porukka : Atte seinän vieressä, minä sängyn reunalla, Patte keskellä ja kissa koristeena tyynyllä.
Puoli kymmenen maissa tulin kotiin, missä isä oli vastassa häseltämässä.
- Mistäs sitä tähän aikaa tullaan koulu viikon aikana.
- Kuten äidille kerroin olin kaverin luona.
- Niin kenen kaverin?
- No yhden pojan, jonka nimi on Atte. ” Totuus maan perii” En jaksanut kuunnella silloin enempää isän juttuja, joten kävelin rauhassa yläkertaan ilman , että isä olisi huutanut perään. Heittäydyin sängyn päälle onnesta sekaisin, etten huomannut kuinka väsynyt olin. Aamulla heräsin siihen , kun äiti huusi alhaalta.
- Titta herätys myöhästyt bussista vauhtia kinttuihin. Hätkähdin hereille ruveten pakkaamaan laukkuni. En siinä tohinassa ehtinyt syödä aamiaista, enkä sen koommin vaihtaa vaatteita. Vähän hajuvettä ja deodoranttia, niin kyllä se siitä. Lähdin pinkomaan pysäkille, kuin jossain olisi palanut. Olin ehtinyt puoleen väliin tietä, nähden bussin ajavan ohi. Pysähdyin siihen ja rupesin kuumeisesti miettimään mitä hittoa nyt tekisin. Katsoin haikeasti tielle , kun näin Jonnen auton ajavan pitkin tietä. Rupesin pikaisesti etsimään puhelintani valiten Jonnen numeron.
- Haloo. Kuului ääni moottorin hurina taustalla.
- Jonne pysähdy äkkiä, en kerinnyt bussiin ja…..
- Ymmärrän odota pysäkillä.
- Kiitos!! Auto teki normaalin kurvinsa pysäkille.
- Ritarinne saapui. Jonne virnisti autostaan.
- Jos satuit huomaamaan en ole vitsikkäällä tuulella.
- Zori! Jonne sanoi lapsellisella äänellä. Onneksi kaksi ensimmäistä tuntia oli poikkeuksellisesti näytelmä tunteja, joten jos olisin myöhästynyt ei sillä olisi ollut suurta merkitystä. Tulimme pian koululle ja näin Aten tulevan bussilla, joten menin vastaan.
- Hei luulin jo ettet tule kun en nähnyt sinua bussissa.
- Unohdin laittaa kellon soimaan eilen tullessani kotia.
- No taisi olla sinulla tosi hyvä päivä eilen, kun et ole vaihtanut edes vaatteita.
Atte sanoi hymyillen vilkaisten vaatteitani, sillä en ollut sulkenut takkiani.
- Älä anna sen nousta päähän. Sanoin napaten häntä kyljestä. Atte kahmaisi minut kainaloonsa, lähdimme kävelemään ovelle missä Jonne nojasi kaiteeseen odottaen meitä lievästi hymyillen. Otin hänen kädestään kiinni raahaten hänet mukanamme. Saavuimme varsin huomiota herättävästi saliin, joten kaikki kääntyivät katsomaan. Minttu katsoi meitä tai no minua erittäin paheksuvasti, kuiskaten kavereilleen ruveten nauramaan. En antanut asian vaivata vaan menin suoran istumaan keskusriviin lukemaan joitakin läksyjäin, katsoen silti sivusilmällä näytelmää. Osasimme jo aika hyvin sanat vaikka olimmekin kaksi kertaa jo harjoitelleet. Kaikki osasivat hommansa ja tiesivät ne. Pääsimme myös kokeilemaan asujamme. Seisoin peilin edessä katsomassa punaista kaapua, missä meni reunassa kultaiset nauhat. Seisoin peilin edessä, Mintun ilmestyen paikalle. Hän katsoi minua nenän varttaan pitkin seisahtuen katsomaan pukuani ja minua.
- Tuo sopii sinulle hyvin. ’ Hutsujen’ kuningattarelle. Katsoin Mintun kitkutusta pois happamasti. Hetken aikaa olin ollut pahoillani Mintun puolesta, että tässä kävi näin, mutta nyt vain vihasin häntä, sillä tiesin ettei hän minua ihan helpolla päästäisi
Saimme kuulla, että huominen olisi vapaa opettajien jonkun kurssin takia. Neljäs tunti alkoi nopeasti, joten en ehtinyt löytää Attea. Sen jälkeen oli ruoka tauko ja muutenkin pitempi paussi. Jäin odottamaan Tainaa vessan ulkopuolelle, kaivelemaan laukustani puhelinta. En huomannut Aten kävelleen minun taakseni, joten säikähdin hänen kietoessaan kätensä minun ympärilleni.
- Terve hurmuri. Sanoin nojaten pääni hänen olalleen.
- Hellou pörriäiseni. Atte sanoi nauraen.
- Jaa, mitä teet tänään?
- Pitää vahtia Pattea. Miten niin?
- Ajattelin , että oltaisi menty käymään kaupungissa, mutta voimmehan ottaa hänet mukaan.
- Äh hän ikävystyisi ja heittäytyisi hankalaksi.
- Voisin ottaa siskoni Kaisan mukaan.
- Olet siis ihan tosissasi? Atte sanoi hämmästyneenä.
- Kuule et tiedä mitä kaikkea olisin valmis tekemään jotta saan olla kanssasi. Hymyilin hänelle hänen yhä pitäen kiinni lanteistani lepuuttaen päätään olallani.
- Okei, voihan sitä aina katsoa. Atte madalsi ääntään ja puhui suoraan korvaani.
- Mutta oikeasti haluaisin mennä jonnekin kahden. Hän kuiskasi suudellen minua kaulalle. Silloin Minttu porhalsi paikalle ystävineen ja jäivät järkyttyneinä katsomaan näkemäänsä, asiaa pahensi se että hekottelin hiukan, huomaten sitten vasta heidät. Taputin Attea päälle, joka nosti päänsä huomaten myös kolmikon. Minttu käveli punaisena kihisten ohitsemme. Vilkaisimme toisiamme ja rupesimme nauramaan vaikka Atte oli hiukan oudon näköinen.
- Minttu taisi kärähtää Atte totesi.
- No ei tainnut sitä ihan rauhallisesti ottaa. Sanoin kääntyen katsoen häntä jälleen silmiin ja suutelin häntä. Nyt vuorostaan Taina tupsahti vessasta katsoen meitä suu auki.
- Terve Taina. Atte morjensti.
- Hei, Atte. Hän sanoi katsoen minuun ja sitten Atteen , niin hämmästyneenä , että lasit melkein tippuivat nenältä.
- Soitellaan koulun jälkeen. Atte sanoi huitaisten ilmaa.
- No niin mennäänkö . Sanoin Tainalle kävellen eteen päin .
- Mitä tuo oli olevinaan?
- Me olemme menossa ulos.
- Niin mutta se suudelma.
- Jaa - a , sinun täytyy itse päätellä. Taina tenttasi minua asiasta koko päivän ja katsoi välillä epätoivoisesti minuun, joten olihan minun pakko kertoa. ” Mutta en yksityiskohtia”.
Kotona odotin hermolla äidin ja Katin saapumista. Pian auto kaarsi pihaan ja sisko ravasi sisään
- Kati hei tuletko käymään täällä.
- Mitä nyt? Tytön pää työntyi sisään ovesta.
- Haluatko lähteä kaupunkiin seuraavalla bussilla?
- Joo, jooo. Kati rupesi hyppimään innoissaan.
- Mutta mukaan tulee yksi Atte ja hänen pikkuveljensä. Tyttö lopetti hyppimisen ja katsoi epäilevästi siskoaan.
- Joten saat valita tuletko vai et, sillä he tulevat joka tapauksessa.
- Tulen mukaan.
- Hyvä, menehän vaihtamaan vaatteet , niin lähdetään. Kati lähti iloiten huoneesta. Vaihdoin vaatteeni nopeasti ja otin puhelimeni.
- Titta tässä, Kati suostui tulemaan.
- Pattekin on innoissaan asiasta, mutta kun mainitsin siskosi hän ei oikein tykännyt.
- Sama täällä, mutta hei tulemme seuraavalla linkillä, jos se käy?
- Käy mainiosti, pääsen näkee sut nopeammin . Olin onnellinen siitä , että pystyimme näyttäytymään, näinkin nopeasti ulkona kahdestaan tai no ylipäätään yhdessä. Otin tavarani ja suunnistin alas missä kuului Katin rallattelu huoneestaan.
- Olet menossa kaupungille kuulemma, sehän on hauskaa. Äiti tönäisi minua kylkeen.
- Niin paitsi meidän mukaan tulee Atte ja hänen pikkuveljensä.
- Hei, eikö Atte ollut se poika jonka luona olit eilen? Äiti tiedusteli.
- Juu. Sanoin hiukan punastuen.
- Vai niin, no pitäkää hauskaa. Äiti oli myös siitä mahtava, että tiesi milloin ei kannattanut kysyä liikaa ja mihin lopettaa.
- Ette saa olla myöhään. Huomenna on koulu päivä.
- Itse asiassa minulla ei ole koulua.
- No silti Katin on tultava ajoissa.
- Selvä , selvä mutta o mentävä. KATI!
- Valmis! Kuului huuto ovelta, missä sisko seisoi pupu kainalossa valmiina.
- Et voi ottaa pupuasi mukaan.
- Miksi. Jos pupu ei saa tulla niin en kyllä tule minäkään. Tyttö sanoi päättävästi ja astui ulos ovesta . Eipä siinä sitten auttanut valittaminen. Pysäkillä puhuttelin vielä siskoani.
- Sitten kun ollaan kaupungissa et karkaile minnekään, pysyt lähettyvillä ja sitten ei mitään turhia kitinöitä, SELVÄ?
- Selvä, lisko sir. Siskoni virnisti paljastaen kolonsa hammas rivistössä. Bussi saapui silloin pysäkille. Kati juoksi suoraan takaoven jälkeen oleville penkeille istumaan ja liimautui ikkunaan kiinni. Istahdin siskoni viereen, selostaen seuralaistemme tulevan seuraavalta pysäkiltä. Pysäkki tuli nopeasti näkyviin ja tunsin kuinka Kati pidätti hengitystään, mutta henkäisi äkkiä.
- Höh, tuohan on Patte ja minä jo luulin , että se on joku tollo. Kati sanoi pettyneenä, mutta jokseenkin iloisena, outo sisko.
- Mistä sinä hänet tunnet?
- Pöhkö Tita, no kerhosta tietty. Kati sähähti ajaen minua pois vierestään, kun Patte juoksi paikalle huomattuaan Katin. Istuin toiselle puolelle käytävää ja katsoin Aten nousevan bussiin. Minusta tuntui samalta, kun näin hänet ekaa kertaa. Atte käveli taakse ja katsoi hämmästyneenä pikkuisia.
- Mites tämä on mahdollista yleensä hän on mahdollisimman kaukana tytöistä??
- Jaa, kun he sattuvat olemaan samassa kerhossa ja satuin muistamaan sen , että siskoni on käynytkin teillä viime viikolla, aika moinen sattuma sillä hänellä ei ole täällä muita kavereita, kun yksi josta on kertonut, mutta ei ole vain maininnut nimeä ja nyt sattuu sopivasti loksahtamaan kaikki palaset kohdalleen. Kati jopa ajoi minut pois paikaltani. Sanoin niiskauttaen.
- Voi ressukkaa . Ajoko se minun luokseni sinut voi, voi. Atte kiusoitteli.
- Minä sain sen lohdutus palkinnon. Virnistin ovelasti Atelle asettaen pääni hänen olalleen. Tenavat eivät huomioineet meitä ollenkaan, koska leikkivät syventyneesti keskenään.
- Näköjään Pattekaan ei suostunut jättämään nalleaan kotiin? Katsoin Atteen joka hiukan punehtui.
- Ei se lähe minnekään ilman sitä., aivan kuten…… Atelta jäi lause kesken.
- Niin kuin et sinäkään pienenä vai. Katsoin häneen hymyillen ja hän hiukan punastui enemmän. Tulimme pian kaupunkiin ja muksut olivat tietty heti menossa lelukauppaan joten ei auttanut muuta kun mennä Anttilaan

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä