Heipsis...
Kerron tarinan hyvin lyhyesti, sitten asiaan. Ihastuin poikaan, poika ihastui minuun. Välillämme oli kipinää pari viikkoa. Menimme yhteen. Nyt olemme olleen puolitoista kuukautta yhdessä.. Mutta nyt.. En enää välitä pojasta, haluan eron.. Mutta en pysty kertomaan pojalle.. Haluan olla hänen kaverinsa, mutta en halua seurustella.. En haluaisi että häntä sattuu, vaikka että kun pystyn jättämään, niin hä'ntä sattuu..
En voi kysy näin |"Mikä on "oikea" tapa jättää?"|, sillä tiedän sen itse. Se pitää puhua päin naamaa, niin että molemmat sanovat mitä ajattelevat ja tehd asiat ja tunteet selviksi.. Mutta entä sitten, kun meidän suhde ei kuitenkaan ole kehittynyt niin pitkälle että pystyisin puhumaan suoraan.. Ja olen muutenkin arka, ujo jne.. Joka ilta tekee mieli lähettää viestiä "Anna anteeks, mutta en vaan voi jatkaa tätä enään. Mun tunteet on muuttuneet. Voidaanhan olla silti kavereita?" tms.. Mutta aina tulee olo että olempas lapsellinen (16v, eli lapsi periaatteessa vielä..:/ ), tyhmä, itsekäsm ilkeä yms.. :/ olen vihainen itselleni..
Galleriaa en edes harkitse, enkä myöskään meseä.. Mutta kertokaa minulle, mitä teen.. Onko se viestillä jättäminen todellakin niin törkeää, jos ei vain pysty sanomaan päin naamaa, ei pysty näkemään sitä tuskaa pojan kasvoilta.. Toisille jättäminen on helppoa, minulle yhtä helvettiä.. Toisaalta näin ajatellen, toivon joskus myös että minut jätettäisiin viestillä, eikä päin naamaa.,. Minut on kaksi kertaa jätetty, ensin viestillä, toinen poika päin naamaa. Ja jotenkin se viestillä lopun saaminen oli "helpompaa", koska ei tarvinnut itkeä pojan edessä, nähdä tuskaa hänen silmistään, välinpitämättömyyttä, mutta samalla sitä välitystä.. [btw molempien kanssa nykyisin todella hyviä ystäviä =] Eli helppiä..
Kerron tarinan hyvin lyhyesti, sitten asiaan. Ihastuin poikaan, poika ihastui minuun. Välillämme oli kipinää pari viikkoa. Menimme yhteen. Nyt olemme olleen puolitoista kuukautta yhdessä.. Mutta nyt.. En enää välitä pojasta, haluan eron.. Mutta en pysty kertomaan pojalle.. Haluan olla hänen kaverinsa, mutta en halua seurustella.. En haluaisi että häntä sattuu, vaikka että kun pystyn jättämään, niin hä'ntä sattuu..
En voi kysy näin |"Mikä on "oikea" tapa jättää?"|, sillä tiedän sen itse. Se pitää puhua päin naamaa, niin että molemmat sanovat mitä ajattelevat ja tehd asiat ja tunteet selviksi.. Mutta entä sitten, kun meidän suhde ei kuitenkaan ole kehittynyt niin pitkälle että pystyisin puhumaan suoraan.. Ja olen muutenkin arka, ujo jne.. Joka ilta tekee mieli lähettää viestiä "Anna anteeks, mutta en vaan voi jatkaa tätä enään. Mun tunteet on muuttuneet. Voidaanhan olla silti kavereita?" tms.. Mutta aina tulee olo että olempas lapsellinen (16v, eli lapsi periaatteessa vielä..:/ ), tyhmä, itsekäsm ilkeä yms.. :/ olen vihainen itselleni..
Galleriaa en edes harkitse, enkä myöskään meseä.. Mutta kertokaa minulle, mitä teen.. Onko se viestillä jättäminen todellakin niin törkeää, jos ei vain pysty sanomaan päin naamaa, ei pysty näkemään sitä tuskaa pojan kasvoilta.. Toisille jättäminen on helppoa, minulle yhtä helvettiä.. Toisaalta näin ajatellen, toivon joskus myös että minut jätettäisiin viestillä, eikä päin naamaa.,. Minut on kaksi kertaa jätetty, ensin viestillä, toinen poika päin naamaa. Ja jotenkin se viestillä lopun saaminen oli "helpompaa", koska ei tarvinnut itkeä pojan edessä, nähdä tuskaa hänen silmistään, välinpitämättömyyttä, mutta samalla sitä välitystä.. [btw molempien kanssa nykyisin todella hyviä ystäviä =] Eli helppiä..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos minut jätettäisi viestillä, niin minä ehkä osaisi ottaa sitä tosissanikaan...
Minusta olisi parempi että teet sen kasvotusten. Minun mielestäni olisi helpompi jutella tunteet selviksi kasvotusten. Asiat tulee oikeasti selvitettyä kun siitä tilanteesta ei voi lähteä ihan helposti.
Tekstiviestillä jättäminen tuntuu melko välinpitämättömältä minun mielestä. Jos haluat olla vielä kavereita edelleenkin pojan kanssa, olisi varmasti parempi että sanot sen kasvotusten. Minä ainakin uskoisin (ja näkisin tytön kasvoista) paremmin sen jos tyttö haluaa olla edelleen kavereita. Asia ei olisi hänelle niin merkityksetön, että pelkkä viesti riittäisi.
Suosittelen jättämään kasvotusten.
Minut on jätetty kaksi kertaa, ensimmäisen kerran melkein vuosi sitten, toisen kerran eilis iltana. Molemmilla kerroilla viestillä.
Tilanne pitää joka tapauksessa selvittää jossain vaiheessa kasvotusten, jos aikoo vielä kaveri olla. On parempi selvittää se heti, eikä vasta parinviikon päästä.
Nimenomaan se, että pystyy kattomaan toista silmiin vielä senkin jälkeen, kun tämä on kertonut, ettei halua seurustella enää, todistaa että ystäviä voidaan vielä olla.
Lisäksi uskon, että kasvotusten sanomalla asia menee nopeammin perille ja aiheuttaa vähemmän tuskaa kuin hiljalleen ymmärtäminen.
Tee se Face to Face. On aivan noobia jättää tekstarilla tai muulla viestillä.
tapaa poika kato silmiin kerro asias nopeesti sulje silmät ja lähe pois jos et kestä nähdä sitä tuskaa. mut oikeesti, sun kannattais sanoa suoraan että ei toimi mun kohalla ja sit kysyä et haluuko poikaystäväs tietää että miksi. jos haluaa kerrot kaiken (ihan kaiken) ja jos ei halua tietää niin et kerro. siinä se. sulla se on sentään helppoa kun on suhde noin aluillaan. esim. mulla asia on niin et oon kiintyny niin tyttöystävääni ja siitä on tullu osa mua ja mulle jättäminen on oikeesti vaikeeta, nyt ois mulla jättö edessä ja tuskin tulee oleen helppoo kun pitää tappaa osa ittestäni
Kiitän vastauksista :) Niih,.. paras se tehdä niin.. Huoh.. Kai se sitten tänään, huomenna,.. en tiedä.. pakko tehdä se..
Miut jätettiin tekstarilla, ja se poika oli sellanen pelkuri, ettei uskaltanu sen jälkee puhua vaikka olisin halunnu. Etkö vois soittaa? Miusta se on näkemisen ja tekstarin laittamisen välimuoto tavallaan. Ehkä jättäjälle on ihan oikein tuntea vähä kiusaantuneisuutta. Jätetty on kuitenki sitten ehkä pitkäänki alla päin. Miun mielipide, jätetyn näkökulmasta.
Haluan todella olla sen jätkän kaveri vielä tän suhteenkin jälkeen.. Ei olle nyt muutamiin päiviin nähty, hieman tekstailtu vaan, koska hn on mökillä.. Tekstis on asiaa.. Mutta kun.. Noh, soittaen kai sen teen, kun en päin naamaakan pysty puhumaan.. Mutta jotenkin se viesti olis "helpoin".. ei noinkaan voi sanoa, mutta niih.. Jotenkin vaan tuntuu, että jos saisin sen sanottua viestillä.. kerrottua heti että "haluan että ollaan vielä kavereita, kai se käy?", mutta pojasta tiedän, että jos päin naamaa puhun, niin hän lähtee pois nopeasti ja sanoo jotain tyyliin "aha, anna mun olla2 tms.. Sama varmaan soittaessa.. Hän löisi luultavasti luurin kiinni, tai sitten painaisi puhelimen pois korvalta.. Mutta viestillä saisin sanottua sen näin (ihan esimerkki nyt vaan): "Moi.. Tää on tosi vaikee kertoo, ja tää on kaikista huonoin tapa tehdä se, mut en pysty puhumaan päin naamaa.. Musta tuntuu että meistä ei tuu mitään, enkä haluis jatkaa tätä enään.. Anna anteeks, mutta tunteilleni en voi mitään.. Mutta tosiaankin haluan olla vielä sun kaveris, kai se sulle käy? Vika ei oo sussa vaan mun tunteissa.. et anna anteeks et loukkasin.."