Ikäihmiset liikenteessä

Noita lukiessa tuntuu ettei saa tulla vanhaksi.Kumminkin nämä nuoret tietäväisetkin vanhenevat. Vielä kaikki on heidän kohdalla hyvin. Entäs sitten...ai niin aikaa on vielä. Paha vain aika kuluu kaikkien kohdalla aivankuin huomaamatta.
Ihmettelen yks'oikoisuutta ikärasismissa. Sitähän se on. En usko määrättyyn ikään jolloin pitää luovuttaa kaikki pois. Ihmiset ovat yksilöitä, sitä pitää kunnioittaa. Muutenkin oikeuksia elämään jo kavennetaan liikaa. Unohdetaan vanhemmillakin on aivot, useimmilla hyvin terävät upeassa kunnossa.
Niinpä ei autoilukaan ole iästä kiinni. Vaan hoksottimista. Tuppaa nuoremillakin joskus olevan hoksottimet solmussa. Antaisimmeko ihmisten elää. Sitten kun ei pysy mukana,sillon on aika luovuttaa. Vaan ei iän takia.

Jo aiemmin optisesti korjattu näköni heikkeni hiljalleen jo alle 60:nä.

Vasta 62-vuotisena, oltuamme pitemmän aikaa matkoilla, huomasin näköni heikentyneen siihen pisteeseen etten päivän valossa nähnyt liikennemerkkejä enkä auton mittareita.

Harmaa kaihi. molemmissa silmissä mutta eri asteisena.

Leikkautin molemmat ja huomenna on jälkitarkastus.
Maailma kirkastui hämmästyttävällä tavalla.
Olin kuitenkin vaistomaisesti pudottanut ajonopeuksia ja pidentänyt autojen välejä.
Ulkomaan autoilut olin jättänyt jo 3-vuotta sitten.

OLETUS: En varmasti ollut ainoa puolisokea ukko liikenteessä.
Taatusti niitä on vieläkin ja väestön ikääntyessä, enenevässä määrin.

Näön muutos oli sen verran hidas että linssien uusinnalla sai aina hieman parannusta mutta tilanteen vakavuutta ei tajunnut.