Sain muutama päivä sitten suloisen maatiaiskissa nartun. Pentu oli kyllä jo luovutus iässä, mutta kummastuttaa miksi sen täytyy mennä koko ajan jonnekin piiloon?
Miten sitä voisi rohkaista?Se on syönytkin kovin huonosti, kun jännittää uutta kotia.
Miten sitä voisi rohkaista?Se on syönytkin kovin huonosti, kun jännittää uutta kotia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pentu kannattaa aluksi laittaa yhteen huoneeseen ja vessa ja ruokakipot sinne. Käy istuskelemassa huoneessa useita kertoja päivässä, etenkin illalla, jolloin pentu on virkeimmillään. Aluksi voit olla hiljaa tai jutella pennulle rauhallisesti. Vältä suoraa katsekontaktia ja siristele silmiäsi, jos kissa katsoo päin.
Pentu tulee usein huomaamattaan lelun perässä, kokeile sitä.
Mun kissat aikoinaan kun otin ne, olivat tosi arkoja (otin 2 sisarusta kerralla). Ne vaan kierteli meitä mahdollisimman kaukaa ja piiloutuivat kaikkialle minne onnistuivat. Me annettiin niille aikaa rauhoittua uuteen paikkaan yrittämättä väkisin tupata niiden seuraan. Eleltiin ihan tavallista arkea siinä ja 'salaa' tarkkailtiin niiden touhuja. Vähitellen ne sit alkoivatkin tulla yhä lähemmäs ja lähemmäs, tulivat leikkimään leluilla joita oli ympärillämme jne. Nyt ne on aivan valtavan sosiaalisia ja hellyyden kipeitä kissoja, mahtavia! Joskus tuntuu uskomattomalta ajatella et noi alkuun oli niin arkoja:)
kaikkea jopa mun kättä, tuntuu kuin se olisi kauhean rauhaton koko ajan menossa omaan koloon ja siellä sitten nukkuu.
Mieti nyt itse, olet todella pikkuinen reppana ja sinun maailma murskataan yhdessä hetkessä, sisaret jää ja emon lämmin massu katoaa...ympärillä on kovasti kaikkea isoa ja uuttaa... ei ihmekään että piiloon viipottaa pikkukissa.
Meidän kissanpentu oli aivan samanlainen, se vietti ensimmäiset 5h kuljetuskopassa peränurkassa kyhjöttäen. KUn se uskaltautui ulos meni se maha maata viistäen kirjahyllyn tai TV-hyllyn alle piiloon. Meidän makuuhuoneessa se viihtyi parhaiten koska sielä on hämärää ja huone on suht pieni. Nyt ajan kanssa se on rohkaistunut eikä enää juokse piiloon kummallisia ääniä kuulluessa, uskaltaa jopa käydä koiraa nuuskimassa (koirakin on pentu ja kamala hössö).
Anna aikaa äläkä pakota sitä mihinkään, kyllä se siitä kunhan saa rauhassa tutustua :)
vuosi sitten kans uusi 'ihana'kisutyttö: Hän oli aluksi kovin arka,pelkäsi käden liikkeitä,kaikkea...
Mutta nyt Hän on totuttaunut meihin ja on mitä kuuliaisin ja ihanin kisu!
Pieni pentu,kun joutuu outoon paikkaan oman emonsa hoivista,on yleensä aina jotenkin varuillaan kaiken
uuden suhteen.
Mutta AIKA muokkaa kaiken. Odota vaan kärsivällisesti,ole hellä,vältä nopeita liikkeitä jne.. -hyvä tyttö Hänestä tulee ;)
Juuri se, kun emokissojen omistajat antavat emon ja pentujen olla omissa oloissaan, tekee pennut aroiksi ihmisistä kohtaan. Kissalle tehdään pesä jopa navettaan. Ei ole ihme, että ne muutaman viikon ikäisenä ihmisen yrittäessä ottaa niitä kiinni, juoksevat pakoon pitkin seiniä.
Kotikissan pentuja pitäisi silitellä pienestä pitäen ja pitää sylissä ainakin hetken verran joka päivä. Kyllä emo sen sallii jos luottaa isäntäväkeensä. Pennut sylkevät aluksi uutta hajua, sokeitahan ne ovat ensimmäiset pari viikkoa, joten hajuaistin perusteella toimivat, mutta tottuvat pian ihmisen kuuluvan niiden pesueeseen jos niitä pidetään sylissä.
Niin että jos on saanut aran kissan kotiinsa, ei auta muu, kuin neuvojen mukaan antaa ajan kulua. Olihan täällä lohduttavia kertomuksia, miten kissa on vähitellen uskaltautunut luottamaan uuteen isäntäväkeensä.