tännekin palstalle

Noissa ensimmäisissä kohdissa ei mielestäni ole mitään, miksi asia pitäisi salata. Jos on vain katselemassa ollut ja tullut kuitenkin kotiin oman puolison luo, niin miksi jättää kertomatta.. Itse olen ollut miesystäväni kanssa strippipaikassa ja molemmat katselivat mitä halusivat. Ei tuossa mielestäni mitään pahaa ole.

Menneisyydestä kertominen taas on eri asia, koska ihmiset tekevät nuoruudessaan mokia ja kaikkea mennyttä ei kuitenkaan tarvitse jakaa. Yksi asia, jota en halua tietää miehestä on entisten kumppanien tarkka laatu ja määrä. Silloin tällöin voi jotakin seikkoja mainita edellisistä suhteista, mutta niiden vatvominen ja yksityiskohtien kertominen ei kuulu meneillään olevaan suhteeseen. Itsekään en halua puhua entisistä miehistäni, ne asiat on jo käsitelty.

Rikokset tai vankilat olisi mielestäni syytä kertoa, ainakin kaunistellen. Nehän saattavat jossain yhteydessä tulla ilmi muutakin kautta. Joku kumppanin tuttu voi kuulla asiasta, niin ne juorut vaan kulkevat. Mieluummin kuulee asiat rehellisesti kuin "kylillä".

Mun mies teki vuosia mulle tuota samaa salailua. Mutta maailma on pieni ja kiitos pahantahtoisten ihmisten juoruilunhalun minulle tultiin ihan vartavasten kertomaan mieheni menneisyydestä. Nyt on petetty olo, tunnenko tuota ihmistä ollenkaan..?

vaimollasikin on vauhdikas menneisyys takanaan.
Oletko kenties tarkastanut asian?

Monestikin ns."pahat tytöt" jossakin vaiheessa elämäänsä muuttuvat "kotiäiti tyylisiksi"

Sanontakin pahan tytön sisällä piilee itkevä kiltti tyttö ja kiltin tytön sisällä piilee paha tyttö.

En minäkään enää nykyisin tahdo olla, kuin ihan kiltti kotiäiti tyylinen.

En ole lepakko, vaan vahvasti hetero. Voin sanoa rehellisesti, että en ole käynyt katsomassa alastomia ukkoja enkä mene. Ei kiinnosta. Piste.

Varmaan nieletyttäisi, jos mahd kumppani menisi tiiraamaan alastomia akkoja, missä tahansa tai minne tahansa. Piste. Itsetunto.

Se, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ei kuulu minulle, tai ei kuuluisi. Vain tämä päivä ja tuleva. Mutta, mikäli mies on ollut "pukki" ja näyttää vähänkään merkkiä moisesta, niin nou wei.

ensinnäkin naisena ymmärrän sen, että nainen kertoo olleensa strippibaarissa, sillä ei todellakaan viehäty vieraista miehistä yleensä moisissa paikoissa tai muutenkaan kuten miehet olettavat. Kertomalla nainen ehkä kuittaa asian siten ettei ihan oikeasti ollut kovin tärkeä.

Mikä todella on puoleensavetävää on se, että on sellaisen miehen kanssa, josta tykkää ja jonka kanssa tuntuu hyvältä olla yhdessä. Siinä hurmoksessa sikspäkkien olemassa olo on aika toissijaista, vaikka voikin olla periaatteessa ihan hyvännäköistä. Mies josta nainen tykkää on naisen silmissä aina kaikkein komein kuitenkin.
Juuri ne erityispiirteet niin ihmisessä, kuin kuinka välittyvät ulkonääkökin ovat se juttu ;)

Toisekseen jos mies on käynyt strippibaarissa on se oikeasti naisena itselleni oikeastaan sellainen juttu, jonka kuittaan niin, että jaahas.. ollut poikien ilta, hui kauhistus. Eli juurikaan haittaisi. Oletan, että jos mies on valinnut seurustella kanssani se on hänen päätöksensä ja on ihan yksi lysti millaisia tissejä tai naisia on vaikka baarissa tai kaupungilla nähnyt. Eiköhän jokainen normaali aikuinen mies kuitenkin jonkusen naisen ole alasti nähnyt. Ja mikäli mies haluaa olla jonkun naisen kanssa tykkää mies juuri siitä naisesta. Yhdellä tai kahdella tissiparilla nyt tuskin on suurtakaan merkitystä asiassa, ellei sitten satu olemaan vaikka juuri sellainen piirre, jota mies ihailee omassa naisessaan.

Toisaalta josko mies kertoo olleensa poikien kanssa baarissa, ja myöhemmin vaikka kuulen jostain muualta, että kyse oli strippibaarista ihmettelisin varmaan, että miksi ei ole voinut kertoa asiaa. Itse ainakin luotan suhteessa ollessani siihen, että mies luottaa minun luottavan häneen. Ja siitä kertomatta jättämisestä lähinnä voi tulla sellainen suhteen tutkistelun paikka, ei varsinaisesti strippibaarista.

Sama homma pätee juuri oikeassa elämässä, vaikka tällä hetkellä sinkku olenkin :)

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että oleellista on kertoa toiselle esimerkiksi menneisyydestään sellaisia asioita, jotka itse haluaa kertoa. Eli nk. tilivelvollisuutta ei ole. Kuitenkin esimerkiksi jakamalla joitain juttuja voi tutustua toiseen ihmiseen myös paremmin, ja nähdö toisen vielä enemmän kokonaisuutena.

Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että erikseen ei tarvitse pahoittaa toisen mieltä, josko on vaikka tavannut jonkun viehättävän ihmisen. Sellaisia kuitenkin esimerkiksi avioliittoonkin mahtuu aika monta vuosien varrella. Ja tavallaan mikäli on hyvä suhde mieskin todennäköisesti tekee noin kahdessa sekunnissa jokaisen sellaisen naisen kohdalla luontaisesti päätöksen, että oma vaimo on tärkeämpi.

Luin kerran tutkimuksesta, jossa todettiin, että nainen on enemmän mustasukkainen josko miehellä on tunteita jotain toista naista kohtaan, ja mies puolestaan jos naisella on fyysistä vipinää.
Tämä ehkä osittain myös siitä strippijutusta, ja liittyy niihin elämän osa-alueisiin, jotka ovat jotenkin ominaisia vaikkapa suhteen luotettavuudelle, jatkuvuudelle yms. eri sukupuolten kannalta.

Siiten seuraavaan aiheeseen :)

Tuolla viha-palstalla on ollut käynnissä keskustelu vihan oppitunti, joka rönsyillyt enemmän tai vähemmän kivassa ilmapiirissä moniin erilaisiin asioihin, siinä kuitenkin mainitsin esimerkiksi sellaisesta asiasta kuin minä-kuvan päivittäminen.

Se on hyvä tehdä ja oikeutettua jokaiselle ihmiselle niin suhteessa itseensä kuin toisiin aina silloin tällöin. Tarkemmin asiasta siellä. Pointti kuitenkin on se, että ihminen tosiaan kehittyy eläessään elämäänsä, ja se on hyvä muistaa sekä oman menneisyyden, että toisten menneisyyden kannalta. Jos et olisi elänyt elämääsi niin kuin olet elänyt, et ehkä tänä päivän olisi se mies, johon vaimosi on nykyisyidessä rakastunut, ja jonka kanssa mennyt naimisiin. Jolle perhe olisi tärkeä, oma vaimo ja vaimon tunteet etusijalla yms. Joku toinen ihminen ei sitä paitsi välttämättä ole ollut niissä samoissa tilanteissa kuin itse ole ollut, ja lopulta päätynyt sellaisiin ratkaisuihin, joista on muodostunut aitoja arvojasi nykypäivään. Menneisyyttään kukaan ei pysty muuttamaan kuitenkaan.

Kuitenkin esimerkiksi, josko mies kertoo, että hän on ihan oikeasti vähän elänyt elämää, jopa villimpää sellaista nuorempana voisin naisena oikeasti ajatella niin, että mikäli on siitä kasvanut niin ehkä on jopa hyvä juttu, sillä on saanut mennä nuorempana ja siksi sellaista tarvetta ei ehkä tule samalla lailla myöhemmin. Eli tosiaan arvostaa sitä perhe-elämää, jonka on valinnut yhdessä rakentaa.

Tietyllä tavalla se voi ehkä myös lähentää ihmisiä, että todella saa olla sellainen kuin on. Hyväksyen itse oman elämänsä, ja antaen myös toiselle ihmiselle mahdollisuuden siihen. Mikäli ei kerro joitain asioita puolestaan se vaihtoehto on siinä jutussa poissuljettu.

Kuitenkin mielestäni juuri niin kuin kenestäkin ihmisestä tuntuu hyvältä, ja jos menneisyys ei juurikaan muuten vaikuta nykyisyyteen konkreettisesti. Vaikkapa banaali esimerkki ei saa ajaa autoa, kun ajokortti hyllyllä.

Toisaalta myös samalla saa pitää sellaiset omat asiat ominaan, jotka tuntuvat siltä, että ei ole niitä valmis jakamaan toisen kanssa. On sitä paitsi toisaalta ehkä ihan hyväkin että ihmisellä on erilaisia ihmisiä, joita tuntee elämänsä eri vaiheista, ja joille kertoo erilaisia asioita. Oleellisempaa kuin se, mitä konkreettisesti kertoo toiselle on se, että suhteessa on sellainen olo, että halutessaan niin voisi huoletta kertoa toiselle mitä tahansa.

Tämä nyt ei tietystikään tarkoita sitä, että vaimosi hyppäisi riemusta kattoon vaikkapa tappelujutuista tai jostain kaunottaresta, jonka olet nähnyt kaupungilla. Silti mielestäni voit vaikka poikien kanssa kuitenkin jutella moisesta, kunhan itse tiedät millaisella tasolla haluat minkäkin asian ja suhteen pitää. Nainenkin voi kuitenkin ymmärtää enemmän asioita kuin luuletkaan, ja hänen näkymyksesnä puolestaan asioihin ovat aina yksilöllisiä. Miehillä, ehkä on hiukan välillä taipumusta ajatella niin, että nainen kuitenkin ajattelee niin ja niin tai reagoi niin ja niin.

Kaikesta ei tarvitse kertoa, mutta mitä enemmän kokee, että voisi halutessaan kertoa, sen enemmän ehkä kuitenkin mielestäni kunnioittaa toista ihmistä, ja suhdetta jota yhdessä hänen kanssaan rakentaa. Se mikä kuitenkin tuossa kirjoituksessasi on mielestäni samalla ehdottoman sööttiä ja miehekästä on, että ensisijaisesti ajattelet vaimoasi, etkä sitä mitä asiat ja niiden kertominen tai kertomatta jättäminen tarkoittaa itsesi kannalta.

Kuulostaa siis siltä osin oikein hyvältä :)

Mitä haittaa siitä vaikka strippareita katseleekin? Ei toisaalta häiritsisi vaikka jättäisi kertomatta ja kuulisin muualta... jos siis tosiaankin vain katselusta on kyse. Jos puolustelee asiaa sillä, että muut halusivat, voi vähän kummastuttaa. Mutta onhan ihmisillä estoja, vaikka kiinnostaisikin, ei pysty siitä nauttimaan.

Raja siinä, mistä voi puhua vapaasti, riippuu hyvin paljon ihmisestä - ja tässä tapauksessa toisen tuntemisesta. Aiheuttaako joku asia vaivaantumista ja toistuvasti sen vaivaantumisen tullessa esiin etääntymistä - omaa ajattelutapaa ei hyväksytä, eikä siitä edes haluta keskustella.

Menneisyydestä en halua kuulla kovin tarkkoja yksityiskohtia, yleisesti tieto menneestä kyllä auttaa ymmärtämään kumppania. Ja vastaavasti salailu saa aina epäluuloiseksi.

Vaikuttaa siltä että avioliittosi on vain kulissi... tai et ainakaa luota häneen, ehkä koska et itse ole luotettava. Saammeko taas pian dramaattisesti (väkivaltaisesti) päättyneestä "onnellisesta" perheidyllistä?

suurimmassa osassa perheitä kuitenkin veikkaisin allaolevaa:

1. ukko tulis siinsanotusti jyrätyksi, hymy suupielillä karehtien ihmettelis, et mitähän tuli tänäänki tehtyä oikein, kun tollaset kyydit sai :D :D

2. kohta yks, mut sama toisinpäin ;)

siis mun linjaukset tähän tänään:

kattominen ei haittaa. vertailu on jo siinä ja rajalla. jos sänkyhommat ei enää tollasen reissun jälkeen onnaa, niin sit on ongelma. jos lähtee jonneki muualle, kuin himaan tuon jälkeen (tarkoitan jonkun vastakkaisen tai saman sukupuolen edustajan mukaan sen kämpille) niin sit saa sille tielleen jäädäkin.

ja ei mun mielestä tuollaisen kertominen ole paha asia ollenkaan. kyllä sen verran täytyy itseluottamusta olla ja luottamusta omaan kumppaniin, et antaa mennä minne huvittaa ja luottaa siihen, et kumppani tietää mitä tekee!

"Voinhan tietysti lohduttautua että olisin minäkin strippari jos olisi hyvä kroppa mutta niin olisi stripparikin minä jos tietäisi mitä tienaan vuodessa ja paljonko on omaisuutta, silloin ei tarvitsisi enää stripparilla koskaan."

No NYT selvisi, miksi sulla on ylipäänsä EUKKO! Hehee...sullahan fiksu ämmä on, se nyysii sulta rahat ja sitten menee katsomaan "parempaa lihaa" muualle (ja ehkä nussiikin sitä muualla).

Sinä olet rahoittaja. Hyvä seksi ja silmänilo tuleekin sitten muualta.

HEHE!

Tyydyn toteamaan lyhyesti: Rehellinen jättää kertomatta kun toinen ei halua kuulla, itsekäs jättää kertomatta kun itse ei halua kertoa.

Kyllä edelleenkin haluan rehellisesti kuulla ja tietää toisen tekemisistä ja menneisyydestä. Meillä tosin on käyty keskustelua noista strippareistakin että siltä osin ei pitäis tulla mitään yllätyksellisiä tilanteita, joita pitäs sitten salata/olla kertomatta.

Kyllä sen aika monesta ihmisestä huomaa, haluavatko he pitää menneet tai nykyiset tapahtumat omana tietonaan vai eivät. Mä ainakin olen aika huippu tenttaaja :P Oma mies teki vaikutuksen just sillä, että sanoi asiat suoraan sellaisina kuin ne on, ei olis joka tyttö ehkä kestänyt mutta minä taasen nimenomaan siksi kyselin yhtä sun toista, kun halusin nähdä senkin, miten toinen reagoi. Ja siippavaatimuksena oli sekin, että toisen pitää kestää minun menneet tekemiset sellaisina kuin ne on ja jos vaikutti siltä, ettei kestäisi kuulla (mulla ei intressejä salailla asioita vaan haluan pystyä tarpeen mukaan puhumaan avoimesti menneisyydestäkin) niin se oli sitten siinä.

Tiedän kyllä olevani harvinaisen suorapuheinen ihminen, mutta onhan niitäkin paljon jotka sen myöntävät, etteivät halua ihan kaikkea tietää tai kaikkea toisen kanssa jakaa. Ja ne, jotka oikeasti pystyvät puhumaan asiasta kuin asiasta osannevat niihin asioihin suhtautuakin laajemmilta näkökannoilta.

Nimenomaan kaikessa ei, ehdottomasti ei pidä olla rehellinen.

Tämä ihmisten välinen kommunikaatio, vuorovaikutus ja ylipäänsä koko sosiaalinen elämä hankaloituisi/tulisi peräti mahdottomaksi, jos jokainen ihminen nielaisisi jonkin "armottomaan rehellisyyteen velvoittavan totuuspillerin".

Jokainen joutunee päivittäin tilanteisiin, joissa hyvin nopeasti on päätettävä, kertoako:

1. Totuus
2. Koko totuus
3."Valkoinen valhe"
4. Valehdella päin naamaa
5. Vaieta asiasta tyystin

Mitä tulee mainitsemiisi stripparin katsomisiin...Otaksuisin oman suhtautumiseni riippuvan varsin monesta tekijästä: Millainen on mahdollisen parisuhteen "tila" juuri sillä hetkellä, millä äänensävyllä tai tai millä tavoin nainen asiasta mainitsee. Joskushan tarkoitus jopa saattaa ollakin ihan vain loukata tai yrittää tehdä mustasukkaiseksi...

Omakohtaisesti voisin sanoa, jos naimisissa olisin, että enpä sen kummemmin moista seikkaa edes noteeraisi, "pippelini" kokoa nyt tässä tarkemmin erittelemättä.

Vilpittömästi voin vastata, että musta on lähinnä kiusallista katsoa mahdollisten naisstrippareiden tissejä ja pyllyjä ja teennäisiä "hymyn ja nautinnon" naamioon kätkettyjä irvistyksiä..

Siis lyhyesti: Ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista pyrkiä olemaan mikään "äärirehellinen"...On kenties vältettävä kertomasta kumppanille asioita, jotka satuttaisivat. Nimenomaan silloin, kun tähän "sattumiseen" ei mitään syytä olisi.

Parisuhteessa en mielelläni ihan kaikkia yksityiskohtia kumppanin esim. sukupuolisuhteiden menneisyydestä välttämättä haluaisi kuulla. Siltikin hyvin ymmärtäen, että hän ei ole omannut rippikoulusta päästyään kristallipalloa, josta katsoa, että allekirjoittanut, kenties vuosienkin kuluttua hänen elämäänsä astuu. Siis ei "Koskematon Madonna"-syndroomaa..

Omalta osaltani katsoisin, että vaikka olisinkin taas kerran löytänyt sen Elämäni Naisen, niin pidän velvollisuutenani suojella edelleen huomattavankin monin osin aiempien kumppaneideni intimiteettiä.

Eli rehellisyys ei välttämättä peri maata, mutta puhdas omatunto syventää kummasti yöunta.

Jokaisessa suhteessa on omat pelisääntönsä, ei kai tyhjentävää vastausta tähän voi antaa kaikkien puolesta.

Omasta puolestani ( olen N38, aviossa 10 v) sanoisin seuraavaa:
Katsomme yhdessä mm. pornoa tai kommentoimme kahden liikkuessamme hyvän/pahannäköisiä naisia ( harvoin miehiä). Minusta naisvartalo on parhaimmillaan ylivoimaisesti kauniimpi kiihottavampi katsottava - toki voi olla myös kuvottava... Ei siis ongelmaa, jos kävisimme eri reissuilla katsomassa strippareita. Sehän sanottaisiin ilman muuta toiselle. Olen muuten houkutellut miestä seksimessuille, mutta hänpä ei halua lähteä! Perustelu: siellä on miehen vaikea peitellä kovana seisovaa kalua - naisten kiihotustila on helpompi peittää.

Pettämisestä tai edes sen epäilystä meillä ei tarvitse kärsiä. Se asia on kummallekin selvä, ettei sellaiseen ole vara ryhtyä. Olemme kumpikin niin periaatteen ihmisiä, ettei tätä liittoa jatkettaisi, jos pettämistä tapahtuisi. Meillä on hyvä liitto, mukavat lapset ja muutkin asiat pelaa - ja niistä pidetään kiinni.

Menneisyyttä ei kannata tonkia liian tarkoin. Jokaisella on jotain hävettävää taustallaan, mutta sellaiset asiat kuuluvat nuoruusvuosiin. Hattua nostan alkuperäiselle kirjoittajalle, että on saanut elämänsä kuntoon hurjan nuoruuden jälkeen. Toivottavasti salattavat asiat pysyvät piilossa, etteivät aiheuta mielipahaa perheelle.

Jos menneisyyteen kuuluu esim. kovia linnatuomioita tai aviottomia lapsia, kuuluisi niistä ehdottomasti puolison tietää. Ja varhaisessa vaiheessa, kiitos. Nuoruusvuosien pikkurikkeet tai ahkera partnerinvaihto eivät kuulu mielestäni "pakkotilitettäviin asioihin".

Jaa-a, vastasinkohan alkuperäisen kysyjän kysymykseen.. Rehellisyys kuuluu hyvään suhteeseen, mutta asioita ei tule kaivaa tikulla.

Näin.

Mutta kirjoituksestasi paistaa läpi, että sua kuitenkin vaivaa se, ettei vaimosi tiedä "kaikkea" susta. Miksi muutoin haluaisit tilittää entisiä tekemisiä täällä palstalla ja saada synninpäästön tms. muilta?

Itse henkilökohtaisesti kyllä haluaisin tietää tuollaiset asiat toisesta, jonka kanssa asun/ seurustelen/olen aviossa. (En tarkoita nyt strippibaarissa käymistä, vaan menneisyyden rikoksia.)Kuten moni on jo todennut, jostain muualta tuollaiset asiat usein tulevat tietoon, ennemmin tai myöhemmin.Selitä siinä sitten.

Olin aikoinaan avoliitossa miehen kanssa, jolla oli ns. raskas menneisyys, ja minä pidin sen salassa hänen toivomuksestaan useita vuosia. Myöhemmin kuulin, että hyvätkin ystäväni olivat tienneet asian toista kautta KOKO AJAN, mutta eivät vain olleet puhuneet mitään kun luulivat etten MINÄ tiennyt..hoh hoijaa. Mitä sitten, mitä toinen on ennen tehnyt? Jos sua ei tosiaan hyväksyttäisi sellaisena kun nyt olet tai olet ENNEN ollut, onko suhde edes sen väärti että kannattaa jatkaa? Neuvo: kerro vaimollesi joskus nuoruuden hölmöilyistä, niin voit yllättyä siitä, mitä hänkin saattaa sulle itsestään paljastaa. Kun pelataan avoimin kortein puolin ja toisin, se vapauttaa kummasti. Taakka putoaa sydämeltä, kun huomaa ettei toinen silti hylkääkään, eikä asia ole niin suuri, kuin on itse sen omassa päässään kuvitellut olevan.Älä jää liikaa kiinni siihen, mitä oli joskus, vaan mitä on nyt.

vaikka itsekin olet käynyt??? Olette samalla aaltopituudella jos ylipäätään käytte/olette käyneet strippiluolissa. Voisihan sitä tietysti jättää moisen kertomatta, joka olisikin fiksua parisuhteessa. Puhu naisesi kanssa suoraan asioista, siis että sinusta oli typerää sanoa tuollaista.

sen edestään löytää... elä sinä sitten siinä paljastumisen pelossa (vaikka se olisikin vain 5% mahdollisuus, mikä on itse asiassa aika suuri) koko ikäsi. Pelossa on kiva elää, varmaankin.

niin ja näin. todella harva ihminen sitä totuutta kestää. monta kertaa olen ollut rehellinen väärille ihmisille ja herneethän ne on vetänyt. sen takia olen keksinyt ihan ihmiskohtaiset totuudet, koska tarkoitus on päästä mahdollisimman helpolla, ketään loukkaamatta ja omia kantojaan sen enempää selittämättä.
naisille asiat on hyvä kertoa saamarin paljon värikynää käyttäen ja onnellinen loppu, joka stooriin. koska mimmit vertailee aina itseään ja ovat loppupeleissä aika haavoittuvaisia, ei tosin kaikki. helläkätisemmin selkeästi kuin jätkä seuraa.

ystäville voi olla aina rehellinen ja kertoa asiat niinkuin ovat...se on saletti.
sukulaisia tulee kusetettua sitten rankinten, koska meitsi omaa sellaisen supersuvun, joka haluaa keksiä pikkukivaa viikonlopuiksi, vaikka kukaan ei pahemmin diggaile tosistaan.

seurustelussa on mielestäni täysin kohtuutonta vaatia, minkäänlaista selivitystä panomääristä tai muista kikkailuista, koska ne vittuakaan kuulu muille. strippikapakkailloista, pornosta, naispuolisista ystävistä ja "hyvän perseen" toteaminen kandee jättää mainitsematta, jos ei halua koko helvetin aikaa olla selittelemässä mikä meidän suhdetta vaivaa.