Hei! haluaisin kuulla kokemuksia mäyräkoiranpennusta vauvan kanssa. Ja ylipäätään pennun ottamisesta kotiin jossa on tai on tulossa vauva.
Mäyrispentu ja pieni vauva
57
3152
Vastaukset
- olen kuullut
..siitä kuinka ennen vauvan tuloa otettu koira lopetetaan tai myydään, kun vauva olikin niin työläs hoitaa. Raskasta on siivota sekä koiran että vauvan jätöksiä, eli jätä koiran otta muutaman vuoden päähän niin tiedät että jaksatko hoitaa kahta "kakaraa".
- edellisen kanssa
Osasit pukea hyvin sanoiksi tärkeimmän.
Aloittajalle sanoisin myös, että nauti vauvastasi.
Kun hän kasvaa isommaksi, voitte sitten yhdessä nauttia siitä mäykkyvauvasta. Älä tosiaan rasita itseäsi kahdella vauvalla.Ehdit vielä sen mäykyn hankkia :o) - matte
Kyllä ,on hyvää siirtää pennun hankintaa
tuonnemmaksi.Nauti vauvastasi ja anna aikasi sille ,sitä lapsi tarvitsee !
Harrastaa voi kun lapsi on jo iso ja voitte sitten myöhemmin "harrastaa" yhdessä.
liikaa tosiaan näkee/kuulee stressaantuneita
äitejä lapsen kanssa .
Ole järkevä ,se kannattaa aivan varmasti :))
- kun arki tulee
Onneksi SE kuume menee ohi , rakasta,helli
lastasi jonka pitää olla kodissa tärkein.
Kyllä niitä "koirajuttuja" voi touhuilla
myöhemmin kun lapsesi kasvaa isoksi !!
Pentua kyllä säälittää "vauvakodissa" ei aikaa
riitä molempien HYVÄÄN hoitoon ....vaikka on
kaksi aikuista kodissa. - aikaa ja intoa riittää
niin varmasti onnistuu molempien hoito!
Meille otettiin mäyrispentu kun vaavi oli 5kk, toinen mäyriksemme tuolloin vajaa vuoden ikäinen. Täytyy sanoa, että hyvin on mennyt tottakai välillä hermot menee ja voimia kysyy heräillä yöllä vauvan ja koiranpennun takia. Itse en koskaan laittaisi koiraa pois sen takia etten jaksa sitä hoitaa, kyllä se koiran ja vauvan hoito onnistuu yhtäaikaakin. Energiaa kuluu kyllä varmasti enemmän, kun on kaksi "vauvaa" yhtäaikaa hoidettavana, mutta aikansa kutakin.Koiranpentuhan on loppujen lopuksi vain vähän aikaa "vauva".
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin meillä on hyvin onnistunut ja aikaa on riittänyt koirien lenkittämiseen ja muuhun toimintaan vauvan hoitamisen ohella. Eihän se vauvan hoito sulje pois muuta elämää ympärillä, mielestäni voimia riittää aina siihen mikä on itsestä innostavaa ja mukavaa. Koirat antavat paljon enemmän kuin ottavat!- järki käteen
Niinpä, välillä HERMOT menee ????
Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
hankkimista yhtä aikaa !!
On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
(jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
pisutellaan useasti päivässä ???!!!! - maalla ainakin onnistuu
järki käteen kirjoitti:
Niinpä, välillä HERMOT menee ????
Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
hankkimista yhtä aikaa !!
On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
(jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
pisutellaan useasti päivässä ???!!!!tuo pissityskin ihan hyvin aidatussa tarhassa, kerrostalossa ei varmaan onnistukaan vaavin ja pennun yhteiselo. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että meillä ainakin on onnistunut hyvin yhteiselo.Toki hyvänä apuna on siippakin, ja pennulla seuraa toisesta koirastamme. Asioita ei koskaan kannattaisi yleistää, eikä olla liian jyrkkä mielipiteissään. Kerrostaloon en kyllä minäkään ottaisi pentua yhtäaikaa vaavin kanssa.
- kuumeinen
maalla ainakin onnistuu kirjoitti:
tuo pissityskin ihan hyvin aidatussa tarhassa, kerrostalossa ei varmaan onnistukaan vaavin ja pennun yhteiselo. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että meillä ainakin on onnistunut hyvin yhteiselo.Toki hyvänä apuna on siippakin, ja pennulla seuraa toisesta koirastamme. Asioita ei koskaan kannattaisi yleistää, eikä olla liian jyrkkä mielipiteissään. Kerrostaloon en kyllä minäkään ottaisi pentua yhtäaikaa vaavin kanssa.
Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen? - lähdet nyt vähän
kuumeinen kirjoitti:
Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?hätäisesti sitä koiranpenikkaa hankkimaan.
Mitä se auttaa täällä kysellä toisten kokemuksia.. jokainen vauva on erilainen, jokainen pentu on erilainen.. ja jos teille ensimmäinen vauva on tulossa, et voi tietää edes minkälainen olet äitinä.
Minusta sinä et kyllä todellakaan ihan tiedosta mikä homma siinä on.
Ja tämä nyt siis ihan kaikella kunnioituksella. - Kasvattaja
kuumeinen kirjoitti:
Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?Kasvattajana en myisi pentua kotiin johon on
vauva tulossa tai pieni vauva!
Kasvattajana minulla on iso vastuu päättää
mihin kotiin pennun myisin ja tuosta jo näkee
että hankaluuksia on tulossa .
Tässäkin tapauksessa ei ajatella pennun parasta
vaan on tuo "pentukuume" päällä. - kuumeinen
Kasvattaja kirjoitti:
Kasvattajana en myisi pentua kotiin johon on
vauva tulossa tai pieni vauva!
Kasvattajana minulla on iso vastuu päättää
mihin kotiin pennun myisin ja tuosta jo näkee
että hankaluuksia on tulossa .
Tässäkin tapauksessa ei ajatella pennun parasta
vaan on tuo "pentukuume" päällä.Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.
- odotit pelkkiä
kuumeinen kirjoitti:
Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.
kannustavia ja sinun omaa haluasi myötäileviä vastauksia.
Sinulla on tuttuja perheitä, joissa siis on koiranpentu ja vauva tulleet taloon samaan aikaan?
Ja hienosti on mennyt.. aina?
Oma on valintasi.
Minä en ottaisi samaan aikaan pentua ja vauvaa, niin kasvattaja kuin olenkin. - ole mitään töykeää!
kuumeinen kirjoitti:
Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.
Ei pidä ottaa hernettä nenään, kun asiallinen vastaus kunnolliselta kasvattajalta ei sinua miellytä.
Mäyriskasvattajana olen ehdottomasti tuon toisen kasvattajan kanssa samaamieltä. On vastuuntunnotonta
myydäkään pentua talouteen, jossa odotellaan ihmisvauvaa syntyväksi.
Koiranentu jää aivan varmasti vaille tarpeellista huomiota, halusitte tai ette! - kuumeinen
ole mitään töykeää! kirjoitti:
Ei pidä ottaa hernettä nenään, kun asiallinen vastaus kunnolliselta kasvattajalta ei sinua miellytä.
Mäyriskasvattajana olen ehdottomasti tuon toisen kasvattajan kanssa samaamieltä. On vastuuntunnotonta
myydäkään pentua talouteen, jossa odotellaan ihmisvauvaa syntyväksi.
Koiranentu jää aivan varmasti vaille tarpeellista huomiota, halusitte tai ette!En tiedä mistä saitte päähänne että ollaan ottamassa pentu tässä ja nyt, saahan sitä puntaroida sitä parasta ajankohtaa näin julkisestikin. kuten sanoin suunnitellaan sitä ensi vuoden puolelle ja uskon että riippuu vähän tapauksesta kuka pystyy hoitamaan vauvan ja koiranpennun samaan aikaan. varmasti se on vaikeaa jollain yh-äipillä kerrostaloyksiöissään. Muuttaisiko asiaa jos kysyisin miten teillä on mennyt lapsen ja pennun kanssa? Vai voinkohan edes harkita ennenkuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi?
tosissaan, en minäkään sitä kenellekään suosittelisi että samaan aikaan otetaan, vaan puolivuotta-vuosi ennen tai jälkeen esmes.
En viitsi edes enää palata siihen aiheeseen mitä alunperin halusin kysyä koirasta vauvan/pienen lapsen kanssa kun täällä on niin kovin herkkä tunnelma eikä kokemuksistaan ole kertonut kuin yksi henkilö, huutelijoita kyllä riittää. - lapsen syntymän jälkeen
kuumeinen kirjoitti:
En tiedä mistä saitte päähänne että ollaan ottamassa pentu tässä ja nyt, saahan sitä puntaroida sitä parasta ajankohtaa näin julkisestikin. kuten sanoin suunnitellaan sitä ensi vuoden puolelle ja uskon että riippuu vähän tapauksesta kuka pystyy hoitamaan vauvan ja koiranpennun samaan aikaan. varmasti se on vaikeaa jollain yh-äipillä kerrostaloyksiöissään. Muuttaisiko asiaa jos kysyisin miten teillä on mennyt lapsen ja pennun kanssa? Vai voinkohan edes harkita ennenkuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi?
tosissaan, en minäkään sitä kenellekään suosittelisi että samaan aikaan otetaan, vaan puolivuotta-vuosi ennen tai jälkeen esmes.
En viitsi edes enää palata siihen aiheeseen mitä alunperin halusin kysyä koirasta vauvan/pienen lapsen kanssa kun täällä on niin kovin herkkä tunnelma eikä kokemuksistaan ole kertonut kuin yksi henkilö, huutelijoita kyllä riittää.tai nyt 4 kk ennen syntymää.." ??
- vielä vähän
kuumeinen kirjoitti:
Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?Elikkä pennulle opetettiin heti tosi jyrkästi, ettei vauvaan saa koskea tai nuolla. Ei montaa kertaa ole tarvinnut komentaa. Pentu ei ole kertaakaan yrittänyt leikkiä vauvan kanssa, tottakai pitää seurailla niitä lattialla, mutta eihän sitä vauvaa muutenkaan yksin ilman valvontaa jätettäisi? Muuten koiruudet tykkää makoilla lattialla vauvan vierellä, useimmiten joutuu tuota vaavia nykyään komentamaan ettei kisko pentua korvista........
Hyvä sääntö varmaan olisi, että odottaisi ainakin että vaavi olisi muutaman kuukauden ikäinen, että tietäisi miten sen hoitaminen onnistuu ja miten jaksaa itse. - kuumeinen
vielä vähän kirjoitti:
Elikkä pennulle opetettiin heti tosi jyrkästi, ettei vauvaan saa koskea tai nuolla. Ei montaa kertaa ole tarvinnut komentaa. Pentu ei ole kertaakaan yrittänyt leikkiä vauvan kanssa, tottakai pitää seurailla niitä lattialla, mutta eihän sitä vauvaa muutenkaan yksin ilman valvontaa jätettäisi? Muuten koiruudet tykkää makoilla lattialla vauvan vierellä, useimmiten joutuu tuota vaavia nykyään komentamaan ettei kisko pentua korvista........
Hyvä sääntö varmaan olisi, että odottaisi ainakin että vaavi olisi muutaman kuukauden ikäinen, että tietäisi miten sen hoitaminen onnistuu ja miten jaksaa itse.Kiva kuulla väliin asiallista keskustelua. Olen huomannut kans tuttavaperheissä tuon että muuten niin villi ja tottelematon pentu kuitenkin osaa olla nätisti vauvan kanssa ja uskoo kun sanotaan ettei saa vauvaan koskea. Luultavasti ne vaistoaa jotenkin että toinen on pieni ja voi hajota.
Se lienee fiksuinta juuri noin että siinä vaiheessa kun on rutinoitunut vauvan hoitoon ja alkuhässäkkä on hälvennyt niin sitten sitä pentua kattelemaan. Hoidosta ja koulutuksesta vastaan kyllä itse suurimmaksi osaksi joka tapauksessa kun äippä on sit taatusti 24/7 lapsessa kiinni etenkin alkuajat enkä siltä vaadikaan osallistumista jos ei jaksa. Ja niin oon varmaan minäkin, onhan se kuitenkin prioriteetti nro 1. - äippä
kuumeinen kirjoitti:
Kiva kuulla väliin asiallista keskustelua. Olen huomannut kans tuttavaperheissä tuon että muuten niin villi ja tottelematon pentu kuitenkin osaa olla nätisti vauvan kanssa ja uskoo kun sanotaan ettei saa vauvaan koskea. Luultavasti ne vaistoaa jotenkin että toinen on pieni ja voi hajota.
Se lienee fiksuinta juuri noin että siinä vaiheessa kun on rutinoitunut vauvan hoitoon ja alkuhässäkkä on hälvennyt niin sitten sitä pentua kattelemaan. Hoidosta ja koulutuksesta vastaan kyllä itse suurimmaksi osaksi joka tapauksessa kun äippä on sit taatusti 24/7 lapsessa kiinni etenkin alkuajat enkä siltä vaadikaan osallistumista jos ei jaksa. Ja niin oon varmaan minäkin, onhan se kuitenkin prioriteetti nro 1.Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä. - aika opettaa
kuumeinen kirjoitti:
Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.
Toivotaan onnea pennun ja lapsen kanssa!
Hyvä on oppia kaikki "kantapään kautta"
niin kuin "vanhakansa" sanoo.
Kun jotain on saanut päähänsä niin se pitää
kuumeisesti hankkia SOPII tai EI !!
Aika opettaa sanoisin ,sittenhän sen näkee
kun kokee ,heh ..siitä sitten vaan hyvin hoitamaan kumpaakin ???
Minä en kyllä tekisi noin tyhmää niin kovasti
pidän molemmista. - miksi /vitsi
kuumeinen kirjoitti:
Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?Tiedostat että se on yhtä HÄRDELLIÄÄ ??
silti hankitte pennun ? VAATII HYVIÄ HERMOJA ??
Miksi ,miksi, miksi....?????? APUA !! - ihmisillä
äippä kirjoitti:
Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä.riittää aikaa ja energiaa myös koirien hoitoon lastenhoidon rinnalla. Jos noin ajatellaan, entä sitten jos lasten kanssa tulee myöhemmin ongelmia vaikkapa murrosiässä, pitääkö koira laittaa silloin pois?
Ei lasten hoitaminen sulje muuta elämää pois, onko sitten kaikki niin paljon helpompaa kun lapsi lähtee kouluun? Eikö yleensä pennunkin kannalta olisi parempi jos toinen vanhemmista on kotona sen pentuajan, ja mikä tähän onkaan parempaa aikaa kuin esim.vanhempainvapaa?
Tiedän, että kaikki ei toimi kaikilla ja toisilla lasten hoitaminen vie enemmän aikaa ja energiaa kuin toisilla. Ainakin meidän elämässä koirista on suunnattoman paljon iloa, ja niiden kanssa on mukava touhuta luonnossa. Lapsi oppii vastuuntuntoa ja toisesta huolehtimista jo pienestä pitäen. Meidän perheeseen ei tosin kuulu kun me 3 ja 2 koiruutta, voi olla vaativampaa jos pieniä lapsia olisi vaikka 5 kpl. - syyttelevälle kannalla
aika opettaa kirjoitti:
Toivotaan onnea pennun ja lapsen kanssa!
Hyvä on oppia kaikki "kantapään kautta"
niin kuin "vanhakansa" sanoo.
Kun jotain on saanut päähänsä niin se pitää
kuumeisesti hankkia SOPII tai EI !!
Aika opettaa sanoisin ,sittenhän sen näkee
kun kokee ,heh ..siitä sitten vaan hyvin hoitamaan kumpaakin ???
Minä en kyllä tekisi noin tyhmää niin kovasti
pidän molemmista.lähdetään, niin kuka sinä olet sanomaan ettei lasta ja koiraa pysty hyvin hoitamaan?
Aika vähäinen pitää olla energiataso, älykkyys, toimeliaisuus, aloitekyky ja osaaminen, jos ei näistä yhdessä onnistu.
Mitenkäs ne ennen vanhaan ovat pystyneet hoitamaan lehmät, siat, lampaat hevoset, koirat, kissat ja vielä suuren perheen, jossa ihan yleisesti oli seitsemänkin lasta?
Täysin absurdia uusavuttomalta ihmiseltä sanoa, ettei nykyihminen pystyisi hyvin hoitamaan koiraa ja lasta................ - kuumeinen
ihmisillä kirjoitti:
riittää aikaa ja energiaa myös koirien hoitoon lastenhoidon rinnalla. Jos noin ajatellaan, entä sitten jos lasten kanssa tulee myöhemmin ongelmia vaikkapa murrosiässä, pitääkö koira laittaa silloin pois?
Ei lasten hoitaminen sulje muuta elämää pois, onko sitten kaikki niin paljon helpompaa kun lapsi lähtee kouluun? Eikö yleensä pennunkin kannalta olisi parempi jos toinen vanhemmista on kotona sen pentuajan, ja mikä tähän onkaan parempaa aikaa kuin esim.vanhempainvapaa?
Tiedän, että kaikki ei toimi kaikilla ja toisilla lasten hoitaminen vie enemmän aikaa ja energiaa kuin toisilla. Ainakin meidän elämässä koirista on suunnattoman paljon iloa, ja niiden kanssa on mukava touhuta luonnossa. Lapsi oppii vastuuntuntoa ja toisesta huolehtimista jo pienestä pitäen. Meidän perheeseen ei tosin kuulu kun me 3 ja 2 koiruutta, voi olla vaativampaa jos pieniä lapsia olisi vaikka 5 kpl.^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.
Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.
Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle??? - koiralle ao.
kuumeinen kirjoitti:
^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.
Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.
Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle???Kovasti on koiria jätetty heitteille,ongelma-
koiria sekä annetaan pois pitovaikeuksien takia .
Kyllä nuo kertoo jo kovasti väärään aikaan,paikkaan ja väärille ihmisille mennyistä
pennuista !! On kovasti tärkeää punnita omia
resusseja kaikin puolin.Arvostan kasvattajaa
joka ei anna/myy pentua vääriin olosuhteisiin
tai kotiin pentua.Tietenkään ei kukaan tiedä vuosien varrella mitä tilanteita meille eteen
tulee siksi on tärkeää huomata huonotkin seikat
jo heti alussa,ettei näitä koiralle ikäviä
kohtaloita tulisi yhdellekkään eteen ! - ärripää
syyttelevälle kannalla kirjoitti:
lähdetään, niin kuka sinä olet sanomaan ettei lasta ja koiraa pysty hyvin hoitamaan?
Aika vähäinen pitää olla energiataso, älykkyys, toimeliaisuus, aloitekyky ja osaaminen, jos ei näistä yhdessä onnistu.
Mitenkäs ne ennen vanhaan ovat pystyneet hoitamaan lehmät, siat, lampaat hevoset, koirat, kissat ja vielä suuren perheen, jossa ihan yleisesti oli seitsemänkin lasta?
Täysin absurdia uusavuttomalta ihmiseltä sanoa, ettei nykyihminen pystyisi hyvin hoitamaan koiraa ja lasta................Ei niitä kukaan sen kummemmin hoitanut/kasvattanut ,suurin osa oli oman onnensa seppä huonoineen oloineen,kärsimyksineen.
Kissoja lisääntyy vieläkin maaseuduilla ilman
ihmisten huolen pitoa ,nähden nälkää ,kärsien ja
villiintyen.
Hyvä että eläinsuojelu puuttuu niihin tänä päivänä, tai naapurit. - minä vaan
äippä kirjoitti:
Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä.Ai kouluiässä???
Meillä kotona oli aina koira, vaikka sillä välin syntyi 3 lasta! Lapsesta asti niiden kanssa leikittiin ja myöhemmin ulkoilutettiin. Itsekin kasvoin sitten koiraihmiseksi ja mulla on nyt mäyräkoira. - minä vaan
kuumeinen kirjoitti:
^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.
Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.
Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle???Se on kyllä itsestänne kiinni, miten jaksaisitte, ei oikein muitten mielipiteillä ole väliä.
Vuosi sitten meille tuli 7-viikkonen pentu kotiin, välillä ei tullut yölläkään nukuttua kun pentu valvotti, asuimme kerrostalossa neljännessä kerroksessa ja hyvin monta kertaa päivässä ne raput tuli ravattua.Muutimme onneksi pian rivitaloon..
Vauvakin välillä varmasti valvottaa tai pentu herättää vauvan. Koiranpennun kasvatus ja hoito voi todella käydä voimille, ja mäyräkoirahan vielä on vähän itsepäinen rotu! Monesti olen ollut ja välillä vieläkin ihan poikki kun pentu jaksaa ja jaksaa vaikka näykkiä käsiä ja haukkua. Kaikkea mahdollista kivaa niiden kanssa pääsee seuraamaan, mutta se on itsestänne kiinni jos vain jaksatte.
Koiran pitää pienestä asti oppia, että nämä ihmiset tässä ovat tukeni ja turvani. Jos se jäisi vähemmälle huomiolle, se näyttää kyllä huomionkipeytensä!
Mun sisko kun sai lapsen, niiden koira oli vuoden ja koira todellakin teki niin, ettei "puhunut" heille viikkoon! Loukkaantui rassu aika kovasti kun kaiken huomion vei sellainen pieni käärö. Mitähän koiranpentu tykkäisi?
Itse päätätte, minä voisin ihan hyvinkin ottaa samaan syssyyn, se riippuu tilanteesta ja monesta muustakin seikasta. - on aika tyhmä
ärripää kirjoitti:
Ei niitä kukaan sen kummemmin hoitanut/kasvattanut ,suurin osa oli oman onnensa seppä huonoineen oloineen,kärsimyksineen.
Kissoja lisääntyy vieläkin maaseuduilla ilman
ihmisten huolen pitoa ,nähden nälkää ,kärsien ja
villiintyen.
Hyvä että eläinsuojelu puuttuu niihin tänä päivänä, tai naapurit.Eiköhän ennen vanhaan ollut lapsillakin paljon tiukemmat säännöt ja rajat kuin nykyään? lapsilta vaadittiin parempaa käytöstä, eivät he saaneet kasvaa oman onnensa nojassa. Ja mitä eläimiin tulee, niin yleisesti perheet olivat täysin riippuvaisia niistä, ei ollut mitä syödä jos niitä olisi huonosti hoidettu.
Koirat oli yleisesti irti pihoilla vahtimassa pihapiiriä ja omaisuutta, kissat tärkeinä hiirien ja rottien pyytäjinä.Eläimille annettiin todella paljon arvoa, koska oma hyvinvointi riippui niistä todella paljon. Mitenkähän suomen maatalous voi todella hyvin ennen vanhaan, jos "ei niitä kukaan kummemmin hoitanut"? - kuumeinen
miksi /vitsi kirjoitti:
Tiedostat että se on yhtä HÄRDELLIÄÄ ??
silti hankitte pennun ? VAATII HYVIÄ HERMOJA ??
Miksi ,miksi, miksi....?????? APUA !!Juu kyllä hankitaan! sitten kun siltä tuntuu. Ja KYLLÄ, varmasti vaatii hyviä hermoja, kasvattajana varmasti sen tiedätkin. Ihmettelen näin tuohtuneita vastauksia, kun tässä asiallisesti kyselen kokemuksia eikä mitään koiraa ole vielä hankittu eikä tarkemmin ajankohtaa päätetty.
Ja tuosta vielä, olen kanssa huomannut että koirat toisinaan "ottaa nokkiinsa" jos perheeseen tulee vauva tai joskus jopa kylässä käydessä "loukkaantuvat" jos kaikki paijaa vain lasta. Mutta onko tuo ihme, jos koira on sitä ennen saanut kaiken huomion eikä kestä pienintäkään kilpailua huomiosta. - kuumeinen
järki käteen kirjoitti:
Niinpä, välillä HERMOT menee ????
Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
hankkimista yhtä aikaa !!
On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
(jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
pisutellaan useasti päivässä ???!!!!"ja onhan se lapsellekin RASITE
ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
pisutellaan useasti päivässä ???!!!!"
Siis mikä ihmeen RASITE se on lapselle jos käyn koiran kanssa ulkona? Ja edelleen meitä on 2 aikuista talossa ja nukkuvan lapsen voi kyllä kusettamisen ajaksi jättää yksin etenkin kun nykyään on itkuhälyttimet ja pelit ja vehkeet. - Miksi alunperinkään
kuumeinen kirjoitti:
"ja onhan se lapsellekin RASITE
ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
pisutellaan useasti päivässä ???!!!!"
Siis mikä ihmeen RASITE se on lapselle jos käyn koiran kanssa ulkona? Ja edelleen meitä on 2 aikuista talossa ja nukkuvan lapsen voi kyllä kusettamisen ajaksi jättää yksin etenkin kun nykyään on itkuhälyttimet ja pelit ja vehkeet.edes kysyt asiasta, kun olet kerran jo päätöksesi tehnyt. Koira on teille tulossa aivan lähiaikoina luultavasti, ettei olisi peräti jo varattu. Sinua hiukka hirvittää tilanne etukäteen? Siksi täällä kyselet.
Mielenkiintoista saada tietää kuka kasvattaja myy pennun perheeseen johon samaan aikaan tulee vauva.
Tosiasiassa ON helpompaa pennunkin kanssa, kun lapsi
on vähän isompi. Ymmärrätkö, että täällä on vastauksia vastuuntuntoisilta kasvattajilta, jotka
eivät pysty hyväksymään ideaasi hankkia pentu juuri nyt. Pentuhan tulee sinulle? Lellikiksi? Kun
vaimolla on sitten se vauva.. - kuumeinen
Miksi alunperinkään kirjoitti:
edes kysyt asiasta, kun olet kerran jo päätöksesi tehnyt. Koira on teille tulossa aivan lähiaikoina luultavasti, ettei olisi peräti jo varattu. Sinua hiukka hirvittää tilanne etukäteen? Siksi täällä kyselet.
Mielenkiintoista saada tietää kuka kasvattaja myy pennun perheeseen johon samaan aikaan tulee vauva.
Tosiasiassa ON helpompaa pennunkin kanssa, kun lapsi
on vähän isompi. Ymmärrätkö, että täällä on vastauksia vastuuntuntoisilta kasvattajilta, jotka
eivät pysty hyväksymään ideaasi hankkia pentu juuri nyt. Pentuhan tulee sinulle? Lellikiksi? Kun
vaimolla on sitten se vauva..Täysin pieleen meni veikkauksesi. Syy miksi alunperin ajateltiin sitä otettavan nyt oli kun meille tarjottiin yhtä 3kk vanhaa mäykkyä, mutta päätettiin YHDESSÄ että otetaan se syntymän jälkeen sitten kun siltä tuntuu.
Mitään varauksia ei ole tehty, muutamalta kasvattajalta kysytty vuoden 2007 suunnitelmista, siinä kaikki.
Ymmärrän myös kasvattajien vastuun ja etenkin omani, mutta ymmärtäisin näin kärkkäät viestit JOS pentu olisi jo hankittu. Muutaman vuoden parin eri rodun pentuvälitystä seuranneena tiedän että kasvattajiin kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä.
Ja pentu tulee MEILLE, ei minulle yksin.
- äitiihminen
Kovasti hankalaa oli ,vauva valvotti kovasti ja
pentu jäi vähemmälle huomiolle.
En suosittele yhtä aikaa kahta "ihanaa" hoidettavaa .Nyt viisastuneena odottaisin muutaman vuoden ja haluaisin "nauttia"
yhdestä hoidettavasta/opetettavasta kerrallaan.
Valitettavasti toinen niistä aina jää huomiotta
ja sitä en tosiaan enää haluaisi.- yks äiti
Kun vauva on syntynyt, millainen tapaus uusi tulokas on, voitte vielä muuttaa suunnitelmaa koiran ottamisesta.
Jos vauva on yhtä helppo tapaus kun meidän esikoinen oli, mulla olisi äitiysloman aikana ollut mukavasti aikaa kasvattaa pentua,tosin meillä oli koira silloin, mutta se ei ollut pentu.
Lisäksi mulla on melko tuoretta kokemusta pennusta; ei sen kanssa nyt NIIN koville joudu! Ei meillä ainakaan tarvinnut alinomaan ulkona ravata! Eikä sitä varsinaista pentuvouhotusta kestänyt kuin muutaman kuukauden.
Ehkä mää oonkin huono äiti/emäntä,en jaksa stressata lapsien/koirien kasvattamisesta ja siinä ne on kasvaneet, ihan edustuskelpoisiksikin vielä.
Ja vielä yks hyvä pointti: tutkimus osoittaa, että lapsi-koira perheissä lapsilla on vähemmän allergioita kuin ei-koirallisilla!
- "Väinö"
Hei! En malta olla pistämättä omaa mielipidettäni ja kokemustani tähän "soppaan". Osan noista vastauksista luin, ja jotenkin jäi hyvin negatiivinen asenne viesteissä mieleen. Itselläni on aina ollut koira - toiset koirat ovat helppoja tapauksia siisteyskasvatukseltaan - toiset taas hieman hidastempoisimpia ja itsepäisempiä. Lopputulos aina sama - puolivuotiaaksi mennessä ovat sisäsiistejä. Työtähän se tietenkin vaatii, mutta jos eläimiä rakastaa, niin ei se työltä tunnu, vaan arkipäivän asialta.
Oma koirani oli 7 vuotias kun minulle syntyi vauva. Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei suostunut edes katsomaan sitä oudolle haisevaa, huutavaa oliota, kunnes eräänä aamuna jostain kumman syystä huomasin sen tuijottavan lastani pitkään ja hartaasti. Ja siitä silmänräpäyksestä asti koirani palvoi ja jumaloi sitä huutavaa myttyä (tosin vauvathan kasvavat)seuraavat 6 vuotta, kunnes pääsi koiraenkeliksi taivaaseen.
Ei minulla koskaan mitään ongelmia ollut yhdistää näitä kahta - pissitykset hoidin siten että vauva nukkui, tai oli pinnasängyssä hetken aikaa yksin - tai olimme kaikki yhdessä vaunujen kanssa lenkillä (ja tosi säännöllisesti 2 - 3 kertaa päivässä heti laitokselta tultua - oli muuten tammikuu). Toisinaan nappasin lapsen toppapukuun ja syliin, ja kävimme pissittämässä koiran yhdessä ulkona.
Mutta vaikka koirani olikin hyväluonteinen, eikä koskaan satuttanut lastani, vaikka joskus otteet olivat kovat (siis lapsella), en jättänyt heitä kahdestaan hetkeksikään keskenään. Kysehän on aina kuitenkin eläimestä - se täytyy muistaa.
Taisin unohtaa mainita että olin yksin, ei ollut toista osapuolta laisinkaan. Eikä koskaan ollut vaikeuksia - en ainakaan muista. Vauvastakin on kasvanut jo nuori melkein nainen - ei ole traumoja tullut - ei ainakaan itse ole moista myöntänyt. Jo toinen koira on hänen aikanansa koiraenkeliksi taivaaseen lähtenyt - ja uusi vipeltää huushollissa - mäyräkoira.- nimenomaan oli kyse
koiraVAUVAN ja ihmisVAUVAN hankkimisesta samaan aikaan..
On täysin eri asia, kun koira jo on talossa aikuisena vauvan tullessa taloon.
Kysymys oli kahden vauvan hoitamisesta, resursseista
selvitä, kun sekä pentu että vauva vaativat hyvin paljon huomiota molemmat! - talontavat
Aikuisen (7v) koiran kanssa on jo kovasti helpompaa kuin kaksi "pentua" yht' aikaa .
Aikuisella koiralla on jo oma rytminsä ja
pidätyskyky hyvä .On koiria joilla menee lähemmäksi 1 ikävuottaan ennen kuin pissirytmi löytyy ja riiviö vaihe loppuu ?.Hyvällä onnella on vauva kovasti rauhallinen/terve ja pentu jo 6kk iässä rauhallinen kuin "aikuinen" ??? mutta etukäteen on kovasti vaikeaa tietää ??? - "Väinö"
talontavat kirjoitti:
Aikuisen (7v) koiran kanssa on jo kovasti helpompaa kuin kaksi "pentua" yht' aikaa .
Aikuisella koiralla on jo oma rytminsä ja
pidätyskyky hyvä .On koiria joilla menee lähemmäksi 1 ikävuottaan ennen kuin pissirytmi löytyy ja riiviö vaihe loppuu ?.Hyvällä onnella on vauva kovasti rauhallinen/terve ja pentu jo 6kk iässä rauhallinen kuin "aikuinen" ??? mutta etukäteen on kovasti vaikeaa tietää ???Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.
Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.
Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen. - jo on
"Väinö" kirjoitti:
Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.
Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.
Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.Mäyräkoirat.tk sivuilta saa lukea miten sisäsiisteys MÄYRÄKOIRALLA voi oppi kovasti kauan kestää.
Moneen junaan meitä mahtuu ,hyvineen ja huonoineen kokemuksineen joten hyviäkään EI
voi eikä saa YLEISTÄÄ .Yhdellä kun kaikki on helppoa ? toiselle voi olla pennulle uuden
kodin haku edessä.Harvempi pystyy sanomaan
mitä "arki" tuo tullessaan.Pennun kannalta on
hyvä ottaa huomioon huonotkin puolet asiasta
että voi nauttia molemmista "pennuista" .
Ei kaikki ihmiset tiedä "rajojaan" ???
kokemus opettaa ...
vai mitä "Väinö" ? - tietää omat voimansa
"Väinö" kirjoitti:
Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.
Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.
Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.ja omat rajansa..."
Juu, kokemuksen kautta lähinnä. Tässä on kaksi upouutta ennenkokematonta tilannetta edessä. Mitenkäs voi silloin etukäteen tietää omat voimansa ja omat rajansa, kysyn vaan.
Turha rypistellä kun paskat on jo housussa, sanotaan. Jos raja tulee vastaan sittenkin, eikä voimat riitäkään, hirrrrmuisesta eläinrakkaudesta huolimatta, kuka silloin saa lähteä? Vastaus: se koiranpentu... - omistajaksi
"Väinö" kirjoitti:
Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.
Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.
Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.SINULLE "Väinö" ei varmasti olisikaan ollut pennun ja vauvan kanssa ongelmia ? kait ?
Iso rakkaus koiriin ei yksin riitä siinä
vaiheessa kun pinnakatkeaa ? olen edellisten kanssa samaa mieltä ettei sitä aina etukäteen pysty omaa "vahvuttaan" arvioimaan.Kovasti
ikäviä kohtaloita on liian monella koiralla
jotka on ostettu SUURESSA RAKKAUDESTA KOIRIIN !
Vuosia mukana koiratouhuissa olleena näistä
asioita tietää.Uusavuttomuutta löytyy tänäpäivänä
liiaksi ...vaikka ollaan niin "KOIRAIHMISIÄ" ??
6 kk ikäiselle yli 8 tuntia ilman ulos pääsyä hipoo jo kohtuutonta eläinrääkkäystä !
Väinö,Väinö..... - kuumeinen
tietää omat voimansa kirjoitti:
ja omat rajansa..."
Juu, kokemuksen kautta lähinnä. Tässä on kaksi upouutta ennenkokematonta tilannetta edessä. Mitenkäs voi silloin etukäteen tietää omat voimansa ja omat rajansa, kysyn vaan.
Turha rypistellä kun paskat on jo housussa, sanotaan. Jos raja tulee vastaan sittenkin, eikä voimat riitäkään, hirrrrmuisesta eläinrakkaudesta huolimatta, kuka silloin saa lähteä? Vastaus: se koiranpentu...Siksipä se pentu otetaan vasta kun siltä tuntuu.
- "Väinö"
omistajaksi kirjoitti:
SINULLE "Väinö" ei varmasti olisikaan ollut pennun ja vauvan kanssa ongelmia ? kait ?
Iso rakkaus koiriin ei yksin riitä siinä
vaiheessa kun pinnakatkeaa ? olen edellisten kanssa samaa mieltä ettei sitä aina etukäteen pysty omaa "vahvuttaan" arvioimaan.Kovasti
ikäviä kohtaloita on liian monella koiralla
jotka on ostettu SUURESSA RAKKAUDESTA KOIRIIN !
Vuosia mukana koiratouhuissa olleena näistä
asioita tietää.Uusavuttomuutta löytyy tänäpäivänä
liiaksi ...vaikka ollaan niin "KOIRAIHMISIÄ" ??
6 kk ikäiselle yli 8 tuntia ilman ulos pääsyä hipoo jo kohtuutonta eläinrääkkäystä !
Väinö,Väinö.....Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.
Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.
Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste. - JES !!!
"Väinö" kirjoitti:
Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.
Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.
Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.Älähän sie Vvääinö ota herneitä nennääsi .
Kaikki ei vaan ajattele noin rennosti kuin sie.
Toiset ku välittää toistenkin mielipiteistä
jospa niistä viisastuis ? oppi ja tieto ei ojaan
kaada . - "siltä tuntuu"
kuumeinen kirjoitti:
Siksipä se pentu otetaan vasta kun siltä tuntuu.
tulee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa!
- ja pitkää ikää
"Väinö" kirjoitti:
Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.
Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.
Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.Kerran täällä eletään ? totta.Onnellisia ne
jotka kasvattavat ensin lapsensa ja jatkossa
hankkivat koiran lemmikikseen tai kaksi tai....Kyllä 70-80 ikävuoteen jo mahtuu lapsenlapsiakin ja useampi
koira.Ei sitä voi niin ajatella että tässä
ja kaikki heti(Vauva ja pentu).Maltti on valttia pitkässäkin elämänkaarressa ja aika antaa monia mahdollisuuksia elämän nautintoihin ja harrastuksiin ....siinä sitä jotakin.
Kannattaa olla realistinen ja "jalat maassa" :D - muuthan jo onkin
"Väinö" kirjoitti:
Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.
Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.
Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.jalat tukevasti maassa.
Miksi h-tissä jakelet neuvoja, jotka voi olla päin sanonko mä mitä.
Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin, että
voidaan itse nauttia, sanoit. Juu, itse nauttia, viis veisaamatta siitä nauttiiko muut perheenjäsenet.
Itsekkyys kunniaan, sanoi Väinö! - kuumeinen
"siltä tuntuu" kirjoitti:
tulee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa!
Sitten kun lapset on vähintään 30 vuotiaita ja diplomi-insinööriksi lukeneita, mikäli uskallan laskea ne kotoa pois. Sitten harkitsen pennun ottamista, ettei tule liikaa rasitetta.
- Dandy-Lion
kuumeinen kirjoitti:
Sitten kun lapset on vähintään 30 vuotiaita ja diplomi-insinööriksi lukeneita, mikäli uskallan laskea ne kotoa pois. Sitten harkitsen pennun ottamista, ettei tule liikaa rasitetta.
Hyvä niin ...kirjoittajien kokemuksista ja hyvistä neuvoista jo "kuumeiselta" herneitä nenään !???
- taitaa olla koko pussillinen
Dandy-Lion kirjoitti:
Hyvä niin ...kirjoittajien kokemuksista ja hyvistä neuvoista jo "kuumeiselta" herneitä nenään !???
herneitä kärsässä!!
Kun hän ihan alun alkaenkin halusi vain siunauksen omalle pikkusen päättömälle idealleen täällä palstalla.
Vastaväitteitä ja viisaita, maltillisuuteen kehoittavia neuvoja ei halunnut.
Tässä kun ei voi suhtautua ihan niin kevyesti tuollaiseen holtittomuuteen, kyseessä on sentään elävä olento, koiranpentu. Parhaassa tapauksessa siihen eläimeen sitoudutaan 15-16 vuodeksi.
Koira ei ole lelu, joka laitetaan hyllyyn kun sen kanssa ei jakseta / ole aikaa leikkiä.
Paha mieli kaikkien meidän oikeiden koiraihmisten puolesta, jotka täällä olemme neuvoneet siirtämään pennun hankintaa myöhemmäksi. - kuumeinen
taitaa olla koko pussillinen kirjoitti:
herneitä kärsässä!!
Kun hän ihan alun alkaenkin halusi vain siunauksen omalle pikkusen päättömälle idealleen täällä palstalla.
Vastaväitteitä ja viisaita, maltillisuuteen kehoittavia neuvoja ei halunnut.
Tässä kun ei voi suhtautua ihan niin kevyesti tuollaiseen holtittomuuteen, kyseessä on sentään elävä olento, koiranpentu. Parhaassa tapauksessa siihen eläimeen sitoudutaan 15-16 vuodeksi.
Koira ei ole lelu, joka laitetaan hyllyyn kun sen kanssa ei jakseta / ole aikaa leikkiä.
Paha mieli kaikkien meidän oikeiden koiraihmisten puolesta, jotka täällä olemme neuvoneet siirtämään pennun hankintaa myöhemmäksi.en ole vetänyt herneitä nenään, lähinnä huvittunut kuinka kärkkäästi kävitte yhteisvoimin kimppuuni.
tässä nyt ei olla pitkiin aikoihin koiraa hankkimassa ja yritin keskustella ihan normaalisti, sainkin hyviä mielipiteitä puolesta ja vastaan mutta miksi pitää suuttua näistä kysymyksistä ja vastata tolleen hyökkäävästi?
en hae mitään siunausta teiltä vaan truelife kokemuksia niiltä ihmisiltä joilta sitä löytyy.
ja oikeesti säästäkää noi "koira ei ole lelu" yms. viestit, olen kasvanut koirien piirittämänä ja tiedän kyllä.
mutta anteeksi kauheesti jos teille oikeille koiraihmisille tuli paha mieli. esitän kysymykseni ensi kerralla kasvotusten kasvattajan kanssa. - kasvattajalle suoraan
kuumeinen kirjoitti:
en ole vetänyt herneitä nenään, lähinnä huvittunut kuinka kärkkäästi kävitte yhteisvoimin kimppuuni.
tässä nyt ei olla pitkiin aikoihin koiraa hankkimassa ja yritin keskustella ihan normaalisti, sainkin hyviä mielipiteitä puolesta ja vastaan mutta miksi pitää suuttua näistä kysymyksistä ja vastata tolleen hyökkäävästi?
en hae mitään siunausta teiltä vaan truelife kokemuksia niiltä ihmisiltä joilta sitä löytyy.
ja oikeesti säästäkää noi "koira ei ole lelu" yms. viestit, olen kasvanut koirien piirittämänä ja tiedän kyllä.
mutta anteeksi kauheesti jos teille oikeille koiraihmisille tuli paha mieli. esitän kysymykseni ensi kerralla kasvotusten kasvattajan kanssa.Onhan täällä kasvattajilta vastauksia tullut.
Ne vastaukset on olleet juuri niitä, joissa ei pidetä hyvänä asiana hankkia pentua vauvan kanssa samaan aikaan.
- annu-76
Meillä on 5kk tyttö sekä mäyrineitipentu.Hyvin on mennyt.Ei asuta kerrostalossa,eikä ole ensimmäinen koira tai vauva.Jos perheeseen on tulossa esikoinen en suosittele koiran ostoa.Vauvan hoito voi kuitenkin alkuvaiheessa olla raskasta ja jos kyseessä on eka koira niin vie sekin voimia ja aikaa.
Yleisesti en suosittele kenellekkään koiria tai lapsia kenellä menee "hermot"
Meillä mäyrisneiti on 10 viikkoa ja on suhteellisen sisäsiisti,kakkaa ei ole tehnyt ikinä sisälle,osaa tänne,irti ja ei komennot ja tuntee oman nimensä.Yöt nukkuu hyvin.
Meidän Mäyris on ostettu arvostetulta kasvattajalta ja hän tiesi jo varausmaksua tehdessämme,että meillä on vauva.Mitään negatiivista ei vaavista kasvattajan puolelta ole tullut..- on vielä
Kaksiviikkoa on teillä jo hyvin mennyt ?
Kakkaa ei ole pentu tehnyt "ikinä" sisälle ?
olisko noin ? huippu hyvä pidätys noin pienellä pennulla ? osaa jo varmaan pyytää
itse uloskin =D !
Harvinaisen fiksu 10 viikkoinen pentu ,kovasti pieni ethän vaadi liikoja pennulta ?. - annu-76
on vielä kirjoitti:
Kaksiviikkoa on teillä jo hyvin mennyt ?
Kakkaa ei ole pentu tehnyt "ikinä" sisälle ?
olisko noin ? huippu hyvä pidätys noin pienellä pennulla ? osaa jo varmaan pyytää
itse uloskin =D !
Harvinaisen fiksu 10 viikkoinen pentu ,kovasti pieni ethän vaadi liikoja pennulta ?.No,itse asiassa pentu on ollut meillä 3 viikkoa ja tottakai pikku-pisuja voi ehkä kerran tai kaksi tulla sisään...kaikki on kuitenkin kiinni rytmin hakemisesta.Kakka meillä ehkä tulee 3-4 kertaa päivässä ja tosiaan me ei asuta kerrostalossa eli ulos on helppo lähteä.Ulkona käydään aina ruuan jälkeen tai jos on herätty tai jos leikki loppuu seinään niin silloin on yleensä tarve päästä ulos.Se on itsestä kiinni,kuinka paljon viitsii panostaa koiran sisäsiisteys kasvatukseen.Jokainen koirankasvattaja varmaan tietää,että tässä vaiheessa vahingoista ei kannata numeroa tehdä koska pennun pidätyskyky on alkeellinen.Meillä on aina päästy määrätietoisella,rauhallisella ja ennen kaikkea johdonmukaisella kasvatuksella hyviin tuloksiin koskien myös sisäsiisteyttä ja meillä on ollut useampia eri rotuja,viimeisimpänä nyt beagle, (joka mun mielestä oli hankalampi) sekä mäyräkoira.Mäykky otettiin uudestaan koska erityisesti sen luonne miellyttää meitä...
Mun on tietty helppo puhua tällaisesta kasvatuksesta kun pystyn olemaan lasten ja koirien kanssa kotona mutta eipä me muuten oltaisi pentua otettukaan jos sille ei pysty uhraamaan riitävästi aikaa...
- kuumeinen_
Hah löytyipäs tämä vanha viesti jonka joskus tein. Kerronpa vähän mitä tapahtui sitten...
Vauva syntyi jouluna 06, pentu otettiin 07 ja seuraava vauva syntyi 08. Kaikille on ollut kyllä aikaa ja ihan ok on mennyt. Pentuaika oli kyllä härdelliä mutta toisaalta ei siitä suurta vaivaa ollut, kämppä oli sotkunen muutenkin ja vauva ei pentua erityisemmin kiinnostanut kun se oli jo "valmiina" talossa. pikemminkin välttelee kun lähestyy mutta nyt jo osallistuu toisinaan leikkeihin
Kasvattajille joilta kyselin kerroin tilanteen eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan, en tiedä mikä kylähullu täällä jaksoi jankuttaa ja huudella ettei kukaan antaisi pentua vauvakotiin.
en kuitenkaan suosittele niille vanhemmille jotka ei jaksa edes yhtä vauvaa hoitaa kunnolla.
kiitos ja anteeksi, antoi kyllä hyvät naurut tämä viestiketju näin jälkeenpäin luettuna- ei kannata
kirjottaa vakavissaan, koska aina on ja tulee olemaan noita herkkiksiä. Ja muutenkin ihmettelen miksi täällä kysytään esim. "Apua!Kyykäärme puri koiraani kaulaan, mitä teen?" Tai vastaavia... Eikö hädäss kilauteta eläinlääkärille kuin että odotetaan jonkun keskustelupalstan vastausta?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1404411- 902094
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152061Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi721841Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541512Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421512VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041375- 751306
- 991248
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201099