Mäyrispentu ja pieni vauva

kuumeinen

Hei! haluaisin kuulla kokemuksia mäyräkoiranpennusta vauvan kanssa. Ja ylipäätään pennun ottamisesta kotiin jossa on tai on tulossa vauva.

57

3069

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olen kuullut

      ..siitä kuinka ennen vauvan tuloa otettu koira lopetetaan tai myydään, kun vauva olikin niin työläs hoitaa. Raskasta on siivota sekä koiran että vauvan jätöksiä, eli jätä koiran otta muutaman vuoden päähän niin tiedät että jaksatko hoitaa kahta "kakaraa".

      • edellisen kanssa

        Osasit pukea hyvin sanoiksi tärkeimmän.
        Aloittajalle sanoisin myös, että nauti vauvastasi.
        Kun hän kasvaa isommaksi, voitte sitten yhdessä nauttia siitä mäykkyvauvasta. Älä tosiaan rasita itseäsi kahdella vauvalla.Ehdit vielä sen mäykyn hankkia :o)


      • matte

        Kyllä ,on hyvää siirtää pennun hankintaa
        tuonnemmaksi.Nauti vauvastasi ja anna aikasi sille ,sitä lapsi tarvitsee !
        Harrastaa voi kun lapsi on jo iso ja voitte sitten myöhemmin "harrastaa" yhdessä.
        liikaa tosiaan näkee/kuulee stressaantuneita
        äitejä lapsen kanssa .
        Ole järkevä ,se kannattaa aivan varmasti :))


    • kun arki tulee

      Onneksi SE kuume menee ohi , rakasta,helli
      lastasi jonka pitää olla kodissa tärkein.
      Kyllä niitä "koirajuttuja" voi touhuilla
      myöhemmin kun lapsesi kasvaa isoksi !!

      Pentua kyllä säälittää "vauvakodissa" ei aikaa
      riitä molempien HYVÄÄN hoitoon ....vaikka on
      kaksi aikuista kodissa.

    • aikaa ja intoa riittää

      niin varmasti onnistuu molempien hoito!
      Meille otettiin mäyrispentu kun vaavi oli 5kk, toinen mäyriksemme tuolloin vajaa vuoden ikäinen. Täytyy sanoa, että hyvin on mennyt tottakai välillä hermot menee ja voimia kysyy heräillä yöllä vauvan ja koiranpennun takia. Itse en koskaan laittaisi koiraa pois sen takia etten jaksa sitä hoitaa, kyllä se koiran ja vauvan hoito onnistuu yhtäaikaakin. Energiaa kuluu kyllä varmasti enemmän, kun on kaksi "vauvaa" yhtäaikaa hoidettavana, mutta aikansa kutakin.Koiranpentuhan on loppujen lopuksi vain vähän aikaa "vauva".
      Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ainakin meillä on hyvin onnistunut ja aikaa on riittänyt koirien lenkittämiseen ja muuhun toimintaan vauvan hoitamisen ohella. Eihän se vauvan hoito sulje pois muuta elämää ympärillä, mielestäni voimia riittää aina siihen mikä on itsestä innostavaa ja mukavaa. Koirat antavat paljon enemmän kuin ottavat!

      • järki käteen

        Niinpä, välillä HERMOT menee ????
        Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
        hankkimista yhtä aikaa !!
        On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
        jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
        ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
        (jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
        sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
        8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
        ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
        Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
        pisutellaan useasti päivässä ???!!!!


      • maalla ainakin onnistuu
        järki käteen kirjoitti:

        Niinpä, välillä HERMOT menee ????
        Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
        hankkimista yhtä aikaa !!
        On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
        jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
        ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
        (jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
        sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
        8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
        ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
        Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
        pisutellaan useasti päivässä ???!!!!

        tuo pissityskin ihan hyvin aidatussa tarhassa, kerrostalossa ei varmaan onnistukaan vaavin ja pennun yhteiselo. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että meillä ainakin on onnistunut hyvin yhteiselo.Toki hyvänä apuna on siippakin, ja pennulla seuraa toisesta koirastamme. Asioita ei koskaan kannattaisi yleistää, eikä olla liian jyrkkä mielipiteissään. Kerrostaloon en kyllä minäkään ottaisi pentua yhtäaikaa vaavin kanssa.


      • kuumeinen
        maalla ainakin onnistuu kirjoitti:

        tuo pissityskin ihan hyvin aidatussa tarhassa, kerrostalossa ei varmaan onnistukaan vaavin ja pennun yhteiselo. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että meillä ainakin on onnistunut hyvin yhteiselo.Toki hyvänä apuna on siippakin, ja pennulla seuraa toisesta koirastamme. Asioita ei koskaan kannattaisi yleistää, eikä olla liian jyrkkä mielipiteissään. Kerrostaloon en kyllä minäkään ottaisi pentua yhtäaikaa vaavin kanssa.

        Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.

        Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?


      • lähdet nyt vähän
        kuumeinen kirjoitti:

        Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.

        Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?

        hätäisesti sitä koiranpenikkaa hankkimaan.
        Mitä se auttaa täällä kysellä toisten kokemuksia.. jokainen vauva on erilainen, jokainen pentu on erilainen.. ja jos teille ensimmäinen vauva on tulossa, et voi tietää edes minkälainen olet äitinä.
        Minusta sinä et kyllä todellakaan ihan tiedosta mikä homma siinä on.
        Ja tämä nyt siis ihan kaikella kunnioituksella.


      • Kasvattaja
        kuumeinen kirjoitti:

        Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.

        Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?

        Kasvattajana en myisi pentua kotiin johon on
        vauva tulossa tai pieni vauva!
        Kasvattajana minulla on iso vastuu päättää
        mihin kotiin pennun myisin ja tuosta jo näkee
        että hankaluuksia on tulossa .
        Tässäkin tapauksessa ei ajatella pennun parasta
        vaan on tuo "pentukuume" päällä.


      • kuumeinen
        Kasvattaja kirjoitti:

        Kasvattajana en myisi pentua kotiin johon on
        vauva tulossa tai pieni vauva!
        Kasvattajana minulla on iso vastuu päättää
        mihin kotiin pennun myisin ja tuosta jo näkee
        että hankaluuksia on tulossa .
        Tässäkin tapauksessa ei ajatella pennun parasta
        vaan on tuo "pentukuume" päällä.

        Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.


      • odotit pelkkiä
        kuumeinen kirjoitti:

        Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.

        kannustavia ja sinun omaa haluasi myötäileviä vastauksia.
        Sinulla on tuttuja perheitä, joissa siis on koiranpentu ja vauva tulleet taloon samaan aikaan?
        Ja hienosti on mennyt.. aina?
        Oma on valintasi.
        Minä en ottaisi samaan aikaan pentua ja vauvaa, niin kasvattaja kuin olenkin.


      • ole mitään töykeää!
        kuumeinen kirjoitti:

        Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.

        Ei pidä ottaa hernettä nenään, kun asiallinen vastaus kunnolliselta kasvattajalta ei sinua miellytä.
        Mäyriskasvattajana olen ehdottomasti tuon toisen kasvattajan kanssa samaamieltä. On vastuuntunnotonta
        myydäkään pentua talouteen, jossa odotellaan ihmisvauvaa syntyväksi.
        Koiranentu jää aivan varmasti vaille tarpeellista huomiota, halusitte tai ette!


      • kuumeinen
        ole mitään töykeää! kirjoitti:

        Ei pidä ottaa hernettä nenään, kun asiallinen vastaus kunnolliselta kasvattajalta ei sinua miellytä.
        Mäyriskasvattajana olen ehdottomasti tuon toisen kasvattajan kanssa samaamieltä. On vastuuntunnotonta
        myydäkään pentua talouteen, jossa odotellaan ihmisvauvaa syntyväksi.
        Koiranentu jää aivan varmasti vaille tarpeellista huomiota, halusitte tai ette!

        En tiedä mistä saitte päähänne että ollaan ottamassa pentu tässä ja nyt, saahan sitä puntaroida sitä parasta ajankohtaa näin julkisestikin. kuten sanoin suunnitellaan sitä ensi vuoden puolelle ja uskon että riippuu vähän tapauksesta kuka pystyy hoitamaan vauvan ja koiranpennun samaan aikaan. varmasti se on vaikeaa jollain yh-äipillä kerrostaloyksiöissään. Muuttaisiko asiaa jos kysyisin miten teillä on mennyt lapsen ja pennun kanssa? Vai voinkohan edes harkita ennenkuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi?

        tosissaan, en minäkään sitä kenellekään suosittelisi että samaan aikaan otetaan, vaan puolivuotta-vuosi ennen tai jälkeen esmes.

        En viitsi edes enää palata siihen aiheeseen mitä alunperin halusin kysyä koirasta vauvan/pienen lapsen kanssa kun täällä on niin kovin herkkä tunnelma eikä kokemuksistaan ole kertonut kuin yksi henkilö, huutelijoita kyllä riittää.


      • lapsen syntymän jälkeen
        kuumeinen kirjoitti:

        En tiedä mistä saitte päähänne että ollaan ottamassa pentu tässä ja nyt, saahan sitä puntaroida sitä parasta ajankohtaa näin julkisestikin. kuten sanoin suunnitellaan sitä ensi vuoden puolelle ja uskon että riippuu vähän tapauksesta kuka pystyy hoitamaan vauvan ja koiranpennun samaan aikaan. varmasti se on vaikeaa jollain yh-äipillä kerrostaloyksiöissään. Muuttaisiko asiaa jos kysyisin miten teillä on mennyt lapsen ja pennun kanssa? Vai voinkohan edes harkita ennenkuin lapsi tulee täysi-ikäiseksi?

        tosissaan, en minäkään sitä kenellekään suosittelisi että samaan aikaan otetaan, vaan puolivuotta-vuosi ennen tai jälkeen esmes.

        En viitsi edes enää palata siihen aiheeseen mitä alunperin halusin kysyä koirasta vauvan/pienen lapsen kanssa kun täällä on niin kovin herkkä tunnelma eikä kokemuksistaan ole kertonut kuin yksi henkilö, huutelijoita kyllä riittää.

        tai nyt 4 kk ennen syntymää.." ??


      • vielä vähän
        kuumeinen kirjoitti:

        Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.

        Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?

        Elikkä pennulle opetettiin heti tosi jyrkästi, ettei vauvaan saa koskea tai nuolla. Ei montaa kertaa ole tarvinnut komentaa. Pentu ei ole kertaakaan yrittänyt leikkiä vauvan kanssa, tottakai pitää seurailla niitä lattialla, mutta eihän sitä vauvaa muutenkaan yksin ilman valvontaa jätettäisi? Muuten koiruudet tykkää makoilla lattialla vauvan vierellä, useimmiten joutuu tuota vaavia nykyään komentamaan ettei kisko pentua korvista........

        Hyvä sääntö varmaan olisi, että odottaisi ainakin että vaavi olisi muutaman kuukauden ikäinen, että tietäisi miten sen hoitaminen onnistuu ja miten jaksaa itse.


      • kuumeinen
        vielä vähän kirjoitti:

        Elikkä pennulle opetettiin heti tosi jyrkästi, ettei vauvaan saa koskea tai nuolla. Ei montaa kertaa ole tarvinnut komentaa. Pentu ei ole kertaakaan yrittänyt leikkiä vauvan kanssa, tottakai pitää seurailla niitä lattialla, mutta eihän sitä vauvaa muutenkaan yksin ilman valvontaa jätettäisi? Muuten koiruudet tykkää makoilla lattialla vauvan vierellä, useimmiten joutuu tuota vaavia nykyään komentamaan ettei kisko pentua korvista........

        Hyvä sääntö varmaan olisi, että odottaisi ainakin että vaavi olisi muutaman kuukauden ikäinen, että tietäisi miten sen hoitaminen onnistuu ja miten jaksaa itse.

        Kiva kuulla väliin asiallista keskustelua. Olen huomannut kans tuttavaperheissä tuon että muuten niin villi ja tottelematon pentu kuitenkin osaa olla nätisti vauvan kanssa ja uskoo kun sanotaan ettei saa vauvaan koskea. Luultavasti ne vaistoaa jotenkin että toinen on pieni ja voi hajota.

        Se lienee fiksuinta juuri noin että siinä vaiheessa kun on rutinoitunut vauvan hoitoon ja alkuhässäkkä on hälvennyt niin sitten sitä pentua kattelemaan. Hoidosta ja koulutuksesta vastaan kyllä itse suurimmaksi osaksi joka tapauksessa kun äippä on sit taatusti 24/7 lapsessa kiinni etenkin alkuajat enkä siltä vaadikaan osallistumista jos ei jaksa. Ja niin oon varmaan minäkin, onhan se kuitenkin prioriteetti nro 1.


      • äippä
        kuumeinen kirjoitti:

        Kiva kuulla väliin asiallista keskustelua. Olen huomannut kans tuttavaperheissä tuon että muuten niin villi ja tottelematon pentu kuitenkin osaa olla nätisti vauvan kanssa ja uskoo kun sanotaan ettei saa vauvaan koskea. Luultavasti ne vaistoaa jotenkin että toinen on pieni ja voi hajota.

        Se lienee fiksuinta juuri noin että siinä vaiheessa kun on rutinoitunut vauvan hoitoon ja alkuhässäkkä on hälvennyt niin sitten sitä pentua kattelemaan. Hoidosta ja koulutuksesta vastaan kyllä itse suurimmaksi osaksi joka tapauksessa kun äippä on sit taatusti 24/7 lapsessa kiinni etenkin alkuajat enkä siltä vaadikaan osallistumista jos ei jaksa. Ja niin oon varmaan minäkin, onhan se kuitenkin prioriteetti nro 1.

        Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
        joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä.


      • aika opettaa
        kuumeinen kirjoitti:

        Aika töykeitä vastauksia suoraan sanottuna. Etenkin kasvattajalta. "tuosta jo näkee että hankaluuksia on tulossa". Tiedän henkilökohtaisesti monta perhettä jossa vauva ja pentu ollut samaan aikaan, eihän se aina helppoa ole mutta sitoo se muutenkin elämää olemaan siellä kotona lähes kokoajan jne. Sitäpaitsi en ole äiti vaan tuleva isä :) Ja todennäköisesti otetaan pentu joskus ens vuoden puolella mutta olen ollut jo yhteydessä kasvattajiin, joihinkin jo muutaman vuoden.

        Toivotaan onnea pennun ja lapsen kanssa!
        Hyvä on oppia kaikki "kantapään kautta"
        niin kuin "vanhakansa" sanoo.
        Kun jotain on saanut päähänsä niin se pitää
        kuumeisesti hankkia SOPII tai EI !!
        Aika opettaa sanoisin ,sittenhän sen näkee
        kun kokee ,heh ..siitä sitten vaan hyvin hoitamaan kumpaakin ???
        Minä en kyllä tekisi noin tyhmää niin kovasti
        pidän molemmista.


      • miksi /vitsi
        kuumeinen kirjoitti:

        Meitä on siis kaksi aikuista ja se pikkuinen tulossa. luultavasti otetaan sitten lapsen syntymän jälkeen tai nyt 4kk ennen syntymää koska ollaan molemmat kotona. Ymmärrän ja tiedostan mikä homma siinä on mutta yhtä härdelliähän se on myös pelkän pennun tai pelkän vauvan kanssa, vaatii kotona oloa ja hyviä hermoja.

        Haluaisinkin kuulla kokemuksia siitä miten pentu ja vauva tulee sitten toimeen, saako sydän kurkussa pelätä että koira vahingossa nappaa leikeissä vähän liian lujaa vai miten teillä? Olin itse vauva kun meille kotiin otettiin koiranpentu ja se meni kyllä ihan hienosti mutta kertokaa kaikkea mitä tulee mieleen?

        Tiedostat että se on yhtä HÄRDELLIÄÄ ??
        silti hankitte pennun ? VAATII HYVIÄ HERMOJA ??
        Miksi ,miksi, miksi....?????? APUA !!


      • ihmisillä
        äippä kirjoitti:

        Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
        joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä.

        riittää aikaa ja energiaa myös koirien hoitoon lastenhoidon rinnalla. Jos noin ajatellaan, entä sitten jos lasten kanssa tulee myöhemmin ongelmia vaikkapa murrosiässä, pitääkö koira laittaa silloin pois?
        Ei lasten hoitaminen sulje muuta elämää pois, onko sitten kaikki niin paljon helpompaa kun lapsi lähtee kouluun? Eikö yleensä pennunkin kannalta olisi parempi jos toinen vanhemmista on kotona sen pentuajan, ja mikä tähän onkaan parempaa aikaa kuin esim.vanhempainvapaa?
        Tiedän, että kaikki ei toimi kaikilla ja toisilla lasten hoitaminen vie enemmän aikaa ja energiaa kuin toisilla. Ainakin meidän elämässä koirista on suunnattoman paljon iloa, ja niiden kanssa on mukava touhuta luonnossa. Lapsi oppii vastuuntuntoa ja toisesta huolehtimista jo pienestä pitäen. Meidän perheeseen ei tosin kuulu kun me 3 ja 2 koiruutta, voi olla vaativampaa jos pieniä lapsia olisi vaikka 5 kpl.


      • syyttelevälle kannalla
        aika opettaa kirjoitti:

        Toivotaan onnea pennun ja lapsen kanssa!
        Hyvä on oppia kaikki "kantapään kautta"
        niin kuin "vanhakansa" sanoo.
        Kun jotain on saanut päähänsä niin se pitää
        kuumeisesti hankkia SOPII tai EI !!
        Aika opettaa sanoisin ,sittenhän sen näkee
        kun kokee ,heh ..siitä sitten vaan hyvin hoitamaan kumpaakin ???
        Minä en kyllä tekisi noin tyhmää niin kovasti
        pidän molemmista.

        lähdetään, niin kuka sinä olet sanomaan ettei lasta ja koiraa pysty hyvin hoitamaan?
        Aika vähäinen pitää olla energiataso, älykkyys, toimeliaisuus, aloitekyky ja osaaminen, jos ei näistä yhdessä onnistu.
        Mitenkäs ne ennen vanhaan ovat pystyneet hoitamaan lehmät, siat, lampaat hevoset, koirat, kissat ja vielä suuren perheen, jossa ihan yleisesti oli seitsemänkin lasta?
        Täysin absurdia uusavuttomalta ihmiseltä sanoa, ettei nykyihminen pystyisi hyvin hoitamaan koiraa ja lasta................


      • kuumeinen
        ihmisillä kirjoitti:

        riittää aikaa ja energiaa myös koirien hoitoon lastenhoidon rinnalla. Jos noin ajatellaan, entä sitten jos lasten kanssa tulee myöhemmin ongelmia vaikkapa murrosiässä, pitääkö koira laittaa silloin pois?
        Ei lasten hoitaminen sulje muuta elämää pois, onko sitten kaikki niin paljon helpompaa kun lapsi lähtee kouluun? Eikö yleensä pennunkin kannalta olisi parempi jos toinen vanhemmista on kotona sen pentuajan, ja mikä tähän onkaan parempaa aikaa kuin esim.vanhempainvapaa?
        Tiedän, että kaikki ei toimi kaikilla ja toisilla lasten hoitaminen vie enemmän aikaa ja energiaa kuin toisilla. Ainakin meidän elämässä koirista on suunnattoman paljon iloa, ja niiden kanssa on mukava touhuta luonnossa. Lapsi oppii vastuuntuntoa ja toisesta huolehtimista jo pienestä pitäen. Meidän perheeseen ei tosin kuulu kun me 3 ja 2 koiruutta, voi olla vaativampaa jos pieniä lapsia olisi vaikka 5 kpl.

        ^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.

        Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.

        Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle???


      • koiralle ao.
        kuumeinen kirjoitti:

        ^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.

        Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.

        Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle???

        Kovasti on koiria jätetty heitteille,ongelma-
        koiria sekä annetaan pois pitovaikeuksien takia .
        Kyllä nuo kertoo jo kovasti väärään aikaan,paikkaan ja väärille ihmisille mennyistä
        pennuista !! On kovasti tärkeää punnita omia
        resusseja kaikin puolin.Arvostan kasvattajaa
        joka ei anna/myy pentua vääriin olosuhteisiin
        tai kotiin pentua.Tietenkään ei kukaan tiedä vuosien varrella mitä tilanteita meille eteen
        tulee siksi on tärkeää huomata huonotkin seikat
        jo heti alussa,ettei näitä koiralle ikäviä
        kohtaloita tulisi yhdellekkään eteen !


      • ärripää
        syyttelevälle kannalla kirjoitti:

        lähdetään, niin kuka sinä olet sanomaan ettei lasta ja koiraa pysty hyvin hoitamaan?
        Aika vähäinen pitää olla energiataso, älykkyys, toimeliaisuus, aloitekyky ja osaaminen, jos ei näistä yhdessä onnistu.
        Mitenkäs ne ennen vanhaan ovat pystyneet hoitamaan lehmät, siat, lampaat hevoset, koirat, kissat ja vielä suuren perheen, jossa ihan yleisesti oli seitsemänkin lasta?
        Täysin absurdia uusavuttomalta ihmiseltä sanoa, ettei nykyihminen pystyisi hyvin hoitamaan koiraa ja lasta................

        Ei niitä kukaan sen kummemmin hoitanut/kasvattanut ,suurin osa oli oman onnensa seppä huonoineen oloineen,kärsimyksineen.
        Kissoja lisääntyy vieläkin maaseuduilla ilman
        ihmisten huolen pitoa ,nähden nälkää ,kärsien ja
        villiintyen.
        Hyvä että eläinsuojelu puuttuu niihin tänä päivänä, tai naapurit.


      • minä vaan
        äippä kirjoitti:

        Ihmettelen jos löydätte kasvattajaa/kenneliä
        joka myisi pentua teille ???(kun on vaavi tulossa) .Fiksua on odottaa kunnes lapsi on kouluiässä.

        Ai kouluiässä???
        Meillä kotona oli aina koira, vaikka sillä välin syntyi 3 lasta! Lapsesta asti niiden kanssa leikittiin ja myöhemmin ulkoilutettiin. Itsekin kasvoin sitten koiraihmiseksi ja mulla on nyt mäyräkoira.


      • minä vaan
        kuumeinen kirjoitti:

        ^ Ihan samaa mieltä. Kyllä sitä itse tietää mihin pystyy. Jos koiran alunperinkin ajattelee rasitteeksi ja vaivaksi niin varmasti se sitä sitten on. Porukka täällä pitää sitä ihan mahdottomuutena hoitaa koira ja ipana samalla vaikka tuskin yhdelläkään huutelijalla on siitä omaa kokemusta. Muutama hyvä vastaus onkin tullut puolesta ja vastaan enkä yhtään epäile etteikö se rankkaa toisinaan oliskin. Sen takia sitä sietää miettiä ja puntaroida.

        Ja siitä syystä sitä mietittiin aluksi jo nyt aikasemmin otettavaksi koska ollaan molemmat kotona ja mulla alkaa vuoden koulutus syksyllä, eli oon siitä vielä vuoden kuitenkin enemmän kotona kun töissä käydessä.

        Noita kommenteja lukiessa tosiaan miettii että entäpä jos tulisi kaksoset, toinen varmaan pitäisi laittaa pois kun ei kahdelle jää yhtä paljon aikaa kun yhdelle???

        Se on kyllä itsestänne kiinni, miten jaksaisitte, ei oikein muitten mielipiteillä ole väliä.

        Vuosi sitten meille tuli 7-viikkonen pentu kotiin, välillä ei tullut yölläkään nukuttua kun pentu valvotti, asuimme kerrostalossa neljännessä kerroksessa ja hyvin monta kertaa päivässä ne raput tuli ravattua.Muutimme onneksi pian rivitaloon..
        Vauvakin välillä varmasti valvottaa tai pentu herättää vauvan. Koiranpennun kasvatus ja hoito voi todella käydä voimille, ja mäyräkoirahan vielä on vähän itsepäinen rotu! Monesti olen ollut ja välillä vieläkin ihan poikki kun pentu jaksaa ja jaksaa vaikka näykkiä käsiä ja haukkua. Kaikkea mahdollista kivaa niiden kanssa pääsee seuraamaan, mutta se on itsestänne kiinni jos vain jaksatte.

        Koiran pitää pienestä asti oppia, että nämä ihmiset tässä ovat tukeni ja turvani. Jos se jäisi vähemmälle huomiolle, se näyttää kyllä huomionkipeytensä!

        Mun sisko kun sai lapsen, niiden koira oli vuoden ja koira todellakin teki niin, ettei "puhunut" heille viikkoon! Loukkaantui rassu aika kovasti kun kaiken huomion vei sellainen pieni käärö. Mitähän koiranpentu tykkäisi?
        Itse päätätte, minä voisin ihan hyvinkin ottaa samaan syssyyn, se riippuu tilanteesta ja monesta muustakin seikasta.


      • on aika tyhmä
        ärripää kirjoitti:

        Ei niitä kukaan sen kummemmin hoitanut/kasvattanut ,suurin osa oli oman onnensa seppä huonoineen oloineen,kärsimyksineen.
        Kissoja lisääntyy vieläkin maaseuduilla ilman
        ihmisten huolen pitoa ,nähden nälkää ,kärsien ja
        villiintyen.
        Hyvä että eläinsuojelu puuttuu niihin tänä päivänä, tai naapurit.

        Eiköhän ennen vanhaan ollut lapsillakin paljon tiukemmat säännöt ja rajat kuin nykyään? lapsilta vaadittiin parempaa käytöstä, eivät he saaneet kasvaa oman onnensa nojassa. Ja mitä eläimiin tulee, niin yleisesti perheet olivat täysin riippuvaisia niistä, ei ollut mitä syödä jos niitä olisi huonosti hoidettu.
        Koirat oli yleisesti irti pihoilla vahtimassa pihapiiriä ja omaisuutta, kissat tärkeinä hiirien ja rottien pyytäjinä.Eläimille annettiin todella paljon arvoa, koska oma hyvinvointi riippui niistä todella paljon. Mitenkähän suomen maatalous voi todella hyvin ennen vanhaan, jos "ei niitä kukaan kummemmin hoitanut"?


      • kuumeinen
        miksi /vitsi kirjoitti:

        Tiedostat että se on yhtä HÄRDELLIÄÄ ??
        silti hankitte pennun ? VAATII HYVIÄ HERMOJA ??
        Miksi ,miksi, miksi....?????? APUA !!

        Juu kyllä hankitaan! sitten kun siltä tuntuu. Ja KYLLÄ, varmasti vaatii hyviä hermoja, kasvattajana varmasti sen tiedätkin. Ihmettelen näin tuohtuneita vastauksia, kun tässä asiallisesti kyselen kokemuksia eikä mitään koiraa ole vielä hankittu eikä tarkemmin ajankohtaa päätetty.

        Ja tuosta vielä, olen kanssa huomannut että koirat toisinaan "ottaa nokkiinsa" jos perheeseen tulee vauva tai joskus jopa kylässä käydessä "loukkaantuvat" jos kaikki paijaa vain lasta. Mutta onko tuo ihme, jos koira on sitä ennen saanut kaiken huomion eikä kestä pienintäkään kilpailua huomiosta.


      • kuumeinen
        järki käteen kirjoitti:

        Niinpä, välillä HERMOT menee ????
        Kyllä siksi on hyvä harkita kahden "vauvan"
        hankkimista yhtä aikaa !!
        On viisasta ajatella ja ottaa asioista selvää
        jo etukäteen ennen kuin tekee lopullista päätöstä.Koiran pentu kun on myös VUODEN
        ainakin PENTUMAINEN riiviö !!Tietenkin toinen
        (jos on siippa) pystyy vuorottelemaan arjessa
        sen koiran ulkoiluttamisen kanssa ?
        8kk voi mennä ennen kuin tuo pentunen on sisäsiisti ja onhan se lapsellekin RASITE
        ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
        Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
        pisutellaan useasti päivässä ???!!!!

        "ja onhan se lapsellekin RASITE
        ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
        Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
        pisutellaan useasti päivässä ???!!!!"

        Siis mikä ihmeen RASITE se on lapselle jos käyn koiran kanssa ulkona? Ja edelleen meitä on 2 aikuista talossa ja nukkuvan lapsen voi kyllä kusettamisen ajaksi jättää yksin etenkin kun nykyään on itkuhälyttimet ja pelit ja vehkeet.


      • Miksi alunperinkään
        kuumeinen kirjoitti:

        "ja onhan se lapsellekin RASITE
        ainainen ulkona hyppiminen koiran takia ??
        Kovasti levotonta meininkiä on, eihän lasta voi yksin sisälle jättää ja mites koiraa sitten
        pisutellaan useasti päivässä ???!!!!"

        Siis mikä ihmeen RASITE se on lapselle jos käyn koiran kanssa ulkona? Ja edelleen meitä on 2 aikuista talossa ja nukkuvan lapsen voi kyllä kusettamisen ajaksi jättää yksin etenkin kun nykyään on itkuhälyttimet ja pelit ja vehkeet.

        edes kysyt asiasta, kun olet kerran jo päätöksesi tehnyt. Koira on teille tulossa aivan lähiaikoina luultavasti, ettei olisi peräti jo varattu. Sinua hiukka hirvittää tilanne etukäteen? Siksi täällä kyselet.
        Mielenkiintoista saada tietää kuka kasvattaja myy pennun perheeseen johon samaan aikaan tulee vauva.
        Tosiasiassa ON helpompaa pennunkin kanssa, kun lapsi
        on vähän isompi. Ymmärrätkö, että täällä on vastauksia vastuuntuntoisilta kasvattajilta, jotka
        eivät pysty hyväksymään ideaasi hankkia pentu juuri nyt. Pentuhan tulee sinulle? Lellikiksi? Kun
        vaimolla on sitten se vauva..


      • kuumeinen
        Miksi alunperinkään kirjoitti:

        edes kysyt asiasta, kun olet kerran jo päätöksesi tehnyt. Koira on teille tulossa aivan lähiaikoina luultavasti, ettei olisi peräti jo varattu. Sinua hiukka hirvittää tilanne etukäteen? Siksi täällä kyselet.
        Mielenkiintoista saada tietää kuka kasvattaja myy pennun perheeseen johon samaan aikaan tulee vauva.
        Tosiasiassa ON helpompaa pennunkin kanssa, kun lapsi
        on vähän isompi. Ymmärrätkö, että täällä on vastauksia vastuuntuntoisilta kasvattajilta, jotka
        eivät pysty hyväksymään ideaasi hankkia pentu juuri nyt. Pentuhan tulee sinulle? Lellikiksi? Kun
        vaimolla on sitten se vauva..

        Täysin pieleen meni veikkauksesi. Syy miksi alunperin ajateltiin sitä otettavan nyt oli kun meille tarjottiin yhtä 3kk vanhaa mäykkyä, mutta päätettiin YHDESSÄ että otetaan se syntymän jälkeen sitten kun siltä tuntuu.

        Mitään varauksia ei ole tehty, muutamalta kasvattajalta kysytty vuoden 2007 suunnitelmista, siinä kaikki.

        Ymmärrän myös kasvattajien vastuun ja etenkin omani, mutta ymmärtäisin näin kärkkäät viestit JOS pentu olisi jo hankittu. Muutaman vuoden parin eri rodun pentuvälitystä seuranneena tiedän että kasvattajiin kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä.

        Ja pentu tulee MEILLE, ei minulle yksin.


    • äitiihminen

      Kovasti hankalaa oli ,vauva valvotti kovasti ja
      pentu jäi vähemmälle huomiolle.
      En suosittele yhtä aikaa kahta "ihanaa" hoidettavaa .Nyt viisastuneena odottaisin muutaman vuoden ja haluaisin "nauttia"
      yhdestä hoidettavasta/opetettavasta kerrallaan.
      Valitettavasti toinen niistä aina jää huomiotta
      ja sitä en tosiaan enää haluaisi.

      • yks äiti

        Kun vauva on syntynyt, millainen tapaus uusi tulokas on, voitte vielä muuttaa suunnitelmaa koiran ottamisesta.
        Jos vauva on yhtä helppo tapaus kun meidän esikoinen oli, mulla olisi äitiysloman aikana ollut mukavasti aikaa kasvattaa pentua,tosin meillä oli koira silloin, mutta se ei ollut pentu.
        Lisäksi mulla on melko tuoretta kokemusta pennusta; ei sen kanssa nyt NIIN koville joudu! Ei meillä ainakaan tarvinnut alinomaan ulkona ravata! Eikä sitä varsinaista pentuvouhotusta kestänyt kuin muutaman kuukauden.
        Ehkä mää oonkin huono äiti/emäntä,en jaksa stressata lapsien/koirien kasvattamisesta ja siinä ne on kasvaneet, ihan edustuskelpoisiksikin vielä.

        Ja vielä yks hyvä pointti: tutkimus osoittaa, että lapsi-koira perheissä lapsilla on vähemmän allergioita kuin ei-koirallisilla!


    • "Väinö"

      Hei! En malta olla pistämättä omaa mielipidettäni ja kokemustani tähän "soppaan". Osan noista vastauksista luin, ja jotenkin jäi hyvin negatiivinen asenne viesteissä mieleen. Itselläni on aina ollut koira - toiset koirat ovat helppoja tapauksia siisteyskasvatukseltaan - toiset taas hieman hidastempoisimpia ja itsepäisempiä. Lopputulos aina sama - puolivuotiaaksi mennessä ovat sisäsiistejä. Työtähän se tietenkin vaatii, mutta jos eläimiä rakastaa, niin ei se työltä tunnu, vaan arkipäivän asialta.

      Oma koirani oli 7 vuotias kun minulle syntyi vauva. Ensimmäiseen puoleen vuoteen ei suostunut edes katsomaan sitä oudolle haisevaa, huutavaa oliota, kunnes eräänä aamuna jostain kumman syystä huomasin sen tuijottavan lastani pitkään ja hartaasti. Ja siitä silmänräpäyksestä asti koirani palvoi ja jumaloi sitä huutavaa myttyä (tosin vauvathan kasvavat)seuraavat 6 vuotta, kunnes pääsi koiraenkeliksi taivaaseen.

      Ei minulla koskaan mitään ongelmia ollut yhdistää näitä kahta - pissitykset hoidin siten että vauva nukkui, tai oli pinnasängyssä hetken aikaa yksin - tai olimme kaikki yhdessä vaunujen kanssa lenkillä (ja tosi säännöllisesti 2 - 3 kertaa päivässä heti laitokselta tultua - oli muuten tammikuu). Toisinaan nappasin lapsen toppapukuun ja syliin, ja kävimme pissittämässä koiran yhdessä ulkona.

      Mutta vaikka koirani olikin hyväluonteinen, eikä koskaan satuttanut lastani, vaikka joskus otteet olivat kovat (siis lapsella), en jättänyt heitä kahdestaan hetkeksikään keskenään. Kysehän on aina kuitenkin eläimestä - se täytyy muistaa.

      Taisin unohtaa mainita että olin yksin, ei ollut toista osapuolta laisinkaan. Eikä koskaan ollut vaikeuksia - en ainakaan muista. Vauvastakin on kasvanut jo nuori melkein nainen - ei ole traumoja tullut - ei ainakaan itse ole moista myöntänyt. Jo toinen koira on hänen aikanansa koiraenkeliksi taivaaseen lähtenyt - ja uusi vipeltää huushollissa - mäyräkoira.

      • nimenomaan oli kyse

        koiraVAUVAN ja ihmisVAUVAN hankkimisesta samaan aikaan..
        On täysin eri asia, kun koira jo on talossa aikuisena vauvan tullessa taloon.
        Kysymys oli kahden vauvan hoitamisesta, resursseista
        selvitä, kun sekä pentu että vauva vaativat hyvin paljon huomiota molemmat!


      • talontavat

        Aikuisen (7v) koiran kanssa on jo kovasti helpompaa kuin kaksi "pentua" yht' aikaa .
        Aikuisella koiralla on jo oma rytminsä ja
        pidätyskyky hyvä .On koiria joilla menee lähemmäksi 1 ikävuottaan ennen kuin pissirytmi löytyy ja riiviö vaihe loppuu ?.Hyvällä onnella on vauva kovasti rauhallinen/terve ja pentu jo 6kk iässä rauhallinen kuin "aikuinen" ??? mutta etukäteen on kovasti vaikeaa tietää ???


      • "Väinö"
        talontavat kirjoitti:

        Aikuisen (7v) koiran kanssa on jo kovasti helpompaa kuin kaksi "pentua" yht' aikaa .
        Aikuisella koiralla on jo oma rytminsä ja
        pidätyskyky hyvä .On koiria joilla menee lähemmäksi 1 ikävuottaan ennen kuin pissirytmi löytyy ja riiviö vaihe loppuu ?.Hyvällä onnella on vauva kovasti rauhallinen/terve ja pentu jo 6kk iässä rauhallinen kuin "aikuinen" ??? mutta etukäteen on kovasti vaikeaa tietää ???

        Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.

        Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.

        Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.


      • jo on
        "Väinö" kirjoitti:

        Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.

        Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.

        Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.

        Mäyräkoirat.tk sivuilta saa lukea miten sisäsiisteys MÄYRÄKOIRALLA voi oppi kovasti kauan kestää.
        Moneen junaan meitä mahtuu ,hyvineen ja huonoineen kokemuksineen joten hyviäkään EI
        voi eikä saa YLEISTÄÄ .Yhdellä kun kaikki on helppoa ? toiselle voi olla pennulle uuden
        kodin haku edessä.Harvempi pystyy sanomaan
        mitä "arki" tuo tullessaan.Pennun kannalta on
        hyvä ottaa huomioon huonotkin puolet asiasta
        että voi nauttia molemmista "pennuista" .
        Ei kaikki ihmiset tiedä "rajojaan" ???
        kokemus opettaa ...
        vai mitä "Väinö" ?


      • tietää omat voimansa
        "Väinö" kirjoitti:

        Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.

        Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.

        Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.

        ja omat rajansa..."
        Juu, kokemuksen kautta lähinnä. Tässä on kaksi upouutta ennenkokematonta tilannetta edessä. Mitenkäs voi silloin etukäteen tietää omat voimansa ja omat rajansa, kysyn vaan.
        Turha rypistellä kun paskat on jo housussa, sanotaan. Jos raja tulee vastaan sittenkin, eikä voimat riitäkään, hirrrrmuisesta eläinrakkaudesta huolimatta, kuka silloin saa lähteä? Vastaus: se koiranpentu...


      • omistajaksi
        "Väinö" kirjoitti:

        Näin on että aikuisen koiran kanssa on tietenkin helpompaa - mutta kyse on siitä, että jos tarpeeksi rakkautta on eläimiin, eikä se eläin ole vain rasite jota pitää hoitaa, niin kaikki onnistuu. Ei pidä sitä pentua ottaa jos siitä liiaksi vaivaa on - kyllä jokainen ihminen tietää omat rajansa, ja omat voimansa. Ei minulle olisi ollut ongelma vaikka vauvan kanssa olisi yhtäaikaa ollut koiran pentu. Itse olen koko elämäni kasvanut eläinten parissa - se ei ole harrastus vaan elämäntapa.

        Elekee hyvät immeiset aina vetäkö hernettä nennään joka assiista - toiset vaan ovat paremmin selviytyviä osaten organisoida työt jouhevasti - toisilla menee hieman hittaammin. Heittäisin kyllä pienen piikin tähän, että johtunee varmaan osittain siitä että minun sukupolvessani lapset kasvatettiin työnteolla. Tosin itse taidan olla nykyisen sukupolven kasvattajia jotka ovat tulleet ns. sukukypsiksi. Tosin oman nuorenikin olen kasvattanut työnteolla, että saa sitten nähdä.

        Mitä rotua muuten ne hitaammin sisäsiistiksi oppivat sitten ovat? Itselläni on ollut 4 eri rotuista koiraa, jotka ovat kyenneet pidättämään pissiänsä sen maagisen puolen vuoden jälkeen koko työpäiväni ajan, joka on ollut 8 tuntia tai 10 tuntia yöllä. Kaksi näistä koirista ei saanut edes kunnon "äitiyslomaa" - molemmat otin kesälomani aikaan, toisen aikaan olin kaksi viikkoa kotona, ja toisen aikaan 4 viikkoa. Töissä ollessani tekivät tarpeensa paperin päälle - ja jostain kumman syystä yksikään koiristani ei ole lörötellyt yöaikaan kotona ollessani. Että tämmönen sepustus - taisi mennä jo ohi aiheen.

        SINULLE "Väinö" ei varmasti olisikaan ollut pennun ja vauvan kanssa ongelmia ? kait ?
        Iso rakkaus koiriin ei yksin riitä siinä
        vaiheessa kun pinnakatkeaa ? olen edellisten kanssa samaa mieltä ettei sitä aina etukäteen pysty omaa "vahvuttaan" arvioimaan.Kovasti
        ikäviä kohtaloita on liian monella koiralla
        jotka on ostettu SUURESSA RAKKAUDESTA KOIRIIN !
        Vuosia mukana koiratouhuissa olleena näistä
        asioita tietää.Uusavuttomuutta löytyy tänäpäivänä
        liiaksi ...vaikka ollaan niin "KOIRAIHMISIÄ" ??
        6 kk ikäiselle yli 8 tuntia ilman ulos pääsyä hipoo jo kohtuutonta eläinrääkkäystä !
        Väinö,Väinö.....


      • kuumeinen
        tietää omat voimansa kirjoitti:

        ja omat rajansa..."
        Juu, kokemuksen kautta lähinnä. Tässä on kaksi upouutta ennenkokematonta tilannetta edessä. Mitenkäs voi silloin etukäteen tietää omat voimansa ja omat rajansa, kysyn vaan.
        Turha rypistellä kun paskat on jo housussa, sanotaan. Jos raja tulee vastaan sittenkin, eikä voimat riitäkään, hirrrrmuisesta eläinrakkaudesta huolimatta, kuka silloin saa lähteä? Vastaus: se koiranpentu...

        Siksipä se pentu otetaan vasta kun siltä tuntuu.


      • "Väinö"
        omistajaksi kirjoitti:

        SINULLE "Väinö" ei varmasti olisikaan ollut pennun ja vauvan kanssa ongelmia ? kait ?
        Iso rakkaus koiriin ei yksin riitä siinä
        vaiheessa kun pinnakatkeaa ? olen edellisten kanssa samaa mieltä ettei sitä aina etukäteen pysty omaa "vahvuttaan" arvioimaan.Kovasti
        ikäviä kohtaloita on liian monella koiralla
        jotka on ostettu SUURESSA RAKKAUDESTA KOIRIIN !
        Vuosia mukana koiratouhuissa olleena näistä
        asioita tietää.Uusavuttomuutta löytyy tänäpäivänä
        liiaksi ...vaikka ollaan niin "KOIRAIHMISIÄ" ??
        6 kk ikäiselle yli 8 tuntia ilman ulos pääsyä hipoo jo kohtuutonta eläinrääkkäystä !
        Väinö,Väinö.....

        Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.

        Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.

        Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.


      • JES !!!
        "Väinö" kirjoitti:

        Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.

        Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.

        Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.

        Älähän sie Vvääinö ota herneitä nennääsi .
        Kaikki ei vaan ajattele noin rennosti kuin sie.
        Toiset ku välittää toistenkin mielipiteistä
        jospa niistä viisastuis ? oppi ja tieto ei ojaan
        kaada .


      • "siltä tuntuu"
        kuumeinen kirjoitti:

        Siksipä se pentu otetaan vasta kun siltä tuntuu.

        tulee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa!


      • ja pitkää ikää
        "Väinö" kirjoitti:

        Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.

        Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.

        Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.

        Kerran täällä eletään ? totta.Onnellisia ne
        jotka kasvattavat ensin lapsensa ja jatkossa
        hankkivat koiran lemmikikseen tai kaksi tai....Kyllä 70-80 ikävuoteen jo mahtuu lapsenlapsiakin ja useampi
        koira.Ei sitä voi niin ajatella että tässä
        ja kaikki heti(Vauva ja pentu).Maltti on valttia pitkässäkin elämänkaarressa ja aika antaa monia mahdollisuuksia elämän nautintoihin ja harrastuksiin ....siinä sitä jotakin.
        Kannattaa olla realistinen ja "jalat maassa" :D


      • muuthan jo onkin
        "Väinö" kirjoitti:

        Ajatteleppas realistisesti mikä se todellisuus on enemmistöllä koiran omistajista. Ei niille koiranpennuille voi sitä "9 kk:den äitiyslomaa" antaa niin kuin ihmislapsille - katsos osan meistä täytyy elättää työnteollamme perheemme ja ne ihmis- ja koiravauvat. Ja niin kuin minä tuossa aikaisemmin sanoinkin, että "elekee hyvät immeiset hernettä nennään joka assiista vetäkö" - asiathan voi aina selvittää positiiviseen sävyyn, eikä negatiivisesti. Siinähän se ero sitten elämänkokemuksessa monella näkyykin.

        Muuten mainitsinkin tuossa kerran myös sen että minulle koirathan eivät ole harrastus, vaan elämäntapa - yhtä selvä ja normaali asia kuin ilman hengittäminen. Enkä minä siitä hengittämisestäkään numeroa tee, kuten en lasten enkä koiran kasvatuksesta. Relax, niin ehkä se elämäkin tuntuisi helpommalta - ja oman järjen käyttöhän on aina sallittua.

        Enkä voi olla sanomatta alkuperäiselle kirjoittajalle, että ottakaa vain se koiranpentu kun teitä kerran kaksi on olemassa. Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin että siitä voi itse nauttia. Ihmisellä täytyy olla aina haaveita, ja osa haaveista on toteutettavissa - piruako niitä siirtää eteenpäin ja vanhana sitten katuu elämättä jäänyttä elämää. Minun ei sellaisista asioista tarvitse kärsiä, koska olen aina tehnyt asiat niin kuin itsestäni parhaiten tuntuu, välittämättä yleisestä käytännöstä ja muiden mielipiteistä - ja se oli sitten piste.

        jalat tukevasti maassa.
        Miksi h-tissä jakelet neuvoja, jotka voi olla päin sanonko mä mitä.
        Kerran täällä vain eletään, ja tehdään se niin, että
        voidaan itse nauttia, sanoit. Juu, itse nauttia, viis veisaamatta siitä nauttiiko muut perheenjäsenet.
        Itsekkyys kunniaan, sanoi Väinö!


      • kuumeinen
        "siltä tuntuu" kirjoitti:

        tulee vasta joskus hamassa tulevaisuudessa!

        Sitten kun lapset on vähintään 30 vuotiaita ja diplomi-insinööriksi lukeneita, mikäli uskallan laskea ne kotoa pois. Sitten harkitsen pennun ottamista, ettei tule liikaa rasitetta.


      • Dandy-Lion
        kuumeinen kirjoitti:

        Sitten kun lapset on vähintään 30 vuotiaita ja diplomi-insinööriksi lukeneita, mikäli uskallan laskea ne kotoa pois. Sitten harkitsen pennun ottamista, ettei tule liikaa rasitetta.

        Hyvä niin ...kirjoittajien kokemuksista ja hyvistä neuvoista jo "kuumeiselta" herneitä nenään !???


      • taitaa olla koko pussillinen
        Dandy-Lion kirjoitti:

        Hyvä niin ...kirjoittajien kokemuksista ja hyvistä neuvoista jo "kuumeiselta" herneitä nenään !???

        herneitä kärsässä!!
        Kun hän ihan alun alkaenkin halusi vain siunauksen omalle pikkusen päättömälle idealleen täällä palstalla.
        Vastaväitteitä ja viisaita, maltillisuuteen kehoittavia neuvoja ei halunnut.

        Tässä kun ei voi suhtautua ihan niin kevyesti tuollaiseen holtittomuuteen, kyseessä on sentään elävä olento, koiranpentu. Parhaassa tapauksessa siihen eläimeen sitoudutaan 15-16 vuodeksi.

        Koira ei ole lelu, joka laitetaan hyllyyn kun sen kanssa ei jakseta / ole aikaa leikkiä.

        Paha mieli kaikkien meidän oikeiden koiraihmisten puolesta, jotka täällä olemme neuvoneet siirtämään pennun hankintaa myöhemmäksi.


      • kuumeinen
        taitaa olla koko pussillinen kirjoitti:

        herneitä kärsässä!!
        Kun hän ihan alun alkaenkin halusi vain siunauksen omalle pikkusen päättömälle idealleen täällä palstalla.
        Vastaväitteitä ja viisaita, maltillisuuteen kehoittavia neuvoja ei halunnut.

        Tässä kun ei voi suhtautua ihan niin kevyesti tuollaiseen holtittomuuteen, kyseessä on sentään elävä olento, koiranpentu. Parhaassa tapauksessa siihen eläimeen sitoudutaan 15-16 vuodeksi.

        Koira ei ole lelu, joka laitetaan hyllyyn kun sen kanssa ei jakseta / ole aikaa leikkiä.

        Paha mieli kaikkien meidän oikeiden koiraihmisten puolesta, jotka täällä olemme neuvoneet siirtämään pennun hankintaa myöhemmäksi.

        en ole vetänyt herneitä nenään, lähinnä huvittunut kuinka kärkkäästi kävitte yhteisvoimin kimppuuni.

        tässä nyt ei olla pitkiin aikoihin koiraa hankkimassa ja yritin keskustella ihan normaalisti, sainkin hyviä mielipiteitä puolesta ja vastaan mutta miksi pitää suuttua näistä kysymyksistä ja vastata tolleen hyökkäävästi?

        en hae mitään siunausta teiltä vaan truelife kokemuksia niiltä ihmisiltä joilta sitä löytyy.

        ja oikeesti säästäkää noi "koira ei ole lelu" yms. viestit, olen kasvanut koirien piirittämänä ja tiedän kyllä.

        mutta anteeksi kauheesti jos teille oikeille koiraihmisille tuli paha mieli. esitän kysymykseni ensi kerralla kasvotusten kasvattajan kanssa.


      • kasvattajalle suoraan
        kuumeinen kirjoitti:

        en ole vetänyt herneitä nenään, lähinnä huvittunut kuinka kärkkäästi kävitte yhteisvoimin kimppuuni.

        tässä nyt ei olla pitkiin aikoihin koiraa hankkimassa ja yritin keskustella ihan normaalisti, sainkin hyviä mielipiteitä puolesta ja vastaan mutta miksi pitää suuttua näistä kysymyksistä ja vastata tolleen hyökkäävästi?

        en hae mitään siunausta teiltä vaan truelife kokemuksia niiltä ihmisiltä joilta sitä löytyy.

        ja oikeesti säästäkää noi "koira ei ole lelu" yms. viestit, olen kasvanut koirien piirittämänä ja tiedän kyllä.

        mutta anteeksi kauheesti jos teille oikeille koiraihmisille tuli paha mieli. esitän kysymykseni ensi kerralla kasvotusten kasvattajan kanssa.

        Onhan täällä kasvattajilta vastauksia tullut.
        Ne vastaukset on olleet juuri niitä, joissa ei pidetä hyvänä asiana hankkia pentua vauvan kanssa samaan aikaan.


    • annu-76

      Meillä on 5kk tyttö sekä mäyrineitipentu.Hyvin on mennyt.Ei asuta kerrostalossa,eikä ole ensimmäinen koira tai vauva.Jos perheeseen on tulossa esikoinen en suosittele koiran ostoa.Vauvan hoito voi kuitenkin alkuvaiheessa olla raskasta ja jos kyseessä on eka koira niin vie sekin voimia ja aikaa.
      Yleisesti en suosittele kenellekkään koiria tai lapsia kenellä menee "hermot"
      Meillä mäyrisneiti on 10 viikkoa ja on suhteellisen sisäsiisti,kakkaa ei ole tehnyt ikinä sisälle,osaa tänne,irti ja ei komennot ja tuntee oman nimensä.Yöt nukkuu hyvin.
      Meidän Mäyris on ostettu arvostetulta kasvattajalta ja hän tiesi jo varausmaksua tehdessämme,että meillä on vauva.Mitään negatiivista ei vaavista kasvattajan puolelta ole tullut..

      • on vielä

        Kaksiviikkoa on teillä jo hyvin mennyt ?
        Kakkaa ei ole pentu tehnyt "ikinä" sisälle ?
        olisko noin ? huippu hyvä pidätys noin pienellä pennulla ? osaa jo varmaan pyytää
        itse uloskin =D !
        Harvinaisen fiksu 10 viikkoinen pentu ,kovasti pieni ethän vaadi liikoja pennulta ?.


      • annu-76
        on vielä kirjoitti:

        Kaksiviikkoa on teillä jo hyvin mennyt ?
        Kakkaa ei ole pentu tehnyt "ikinä" sisälle ?
        olisko noin ? huippu hyvä pidätys noin pienellä pennulla ? osaa jo varmaan pyytää
        itse uloskin =D !
        Harvinaisen fiksu 10 viikkoinen pentu ,kovasti pieni ethän vaadi liikoja pennulta ?.

        No,itse asiassa pentu on ollut meillä 3 viikkoa ja tottakai pikku-pisuja voi ehkä kerran tai kaksi tulla sisään...kaikki on kuitenkin kiinni rytmin hakemisesta.Kakka meillä ehkä tulee 3-4 kertaa päivässä ja tosiaan me ei asuta kerrostalossa eli ulos on helppo lähteä.Ulkona käydään aina ruuan jälkeen tai jos on herätty tai jos leikki loppuu seinään niin silloin on yleensä tarve päästä ulos.Se on itsestä kiinni,kuinka paljon viitsii panostaa koiran sisäsiisteys kasvatukseen.Jokainen koirankasvattaja varmaan tietää,että tässä vaiheessa vahingoista ei kannata numeroa tehdä koska pennun pidätyskyky on alkeellinen.Meillä on aina päästy määrätietoisella,rauhallisella ja ennen kaikkea johdonmukaisella kasvatuksella hyviin tuloksiin koskien myös sisäsiisteyttä ja meillä on ollut useampia eri rotuja,viimeisimpänä nyt beagle, (joka mun mielestä oli hankalampi) sekä mäyräkoira.Mäykky otettiin uudestaan koska erityisesti sen luonne miellyttää meitä...
        Mun on tietty helppo puhua tällaisesta kasvatuksesta kun pystyn olemaan lasten ja koirien kanssa kotona mutta eipä me muuten oltaisi pentua otettukaan jos sille ei pysty uhraamaan riitävästi aikaa...


    • kuumeinen_

      Hah löytyipäs tämä vanha viesti jonka joskus tein. Kerronpa vähän mitä tapahtui sitten...

      Vauva syntyi jouluna 06, pentu otettiin 07 ja seuraava vauva syntyi 08. Kaikille on ollut kyllä aikaa ja ihan ok on mennyt. Pentuaika oli kyllä härdelliä mutta toisaalta ei siitä suurta vaivaa ollut, kämppä oli sotkunen muutenkin ja vauva ei pentua erityisemmin kiinnostanut kun se oli jo "valmiina" talossa. pikemminkin välttelee kun lähestyy mutta nyt jo osallistuu toisinaan leikkeihin

      Kasvattajille joilta kyselin kerroin tilanteen eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan, en tiedä mikä kylähullu täällä jaksoi jankuttaa ja huudella ettei kukaan antaisi pentua vauvakotiin.

      en kuitenkaan suosittele niille vanhemmille jotka ei jaksa edes yhtä vauvaa hoitaa kunnolla.

      kiitos ja anteeksi, antoi kyllä hyvät naurut tämä viestiketju näin jälkeenpäin luettuna

      • ei kannata

        kirjottaa vakavissaan, koska aina on ja tulee olemaan noita herkkiksiä. Ja muutenkin ihmettelen miksi täällä kysytään esim. "Apua!Kyykäärme puri koiraani kaulaan, mitä teen?" Tai vastaavia... Eikö hädäss kilauteta eläinlääkärille kuin että odotetaan jonkun keskustelupalstan vastausta?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      105
      7371
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      37
      2802
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      35
      2382
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      109
      2093
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      17
      1789
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      10
      1553
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      10
      1416
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      15
      1387
    9. Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...

      Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan
      Suomalaiset julkkikset
      36
      1359
    10. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      9
      1327
    Aihe