Täytin viime vuoden lopulla 60 vuotta ja olen työttömyyseläkkeellä. Tänä kesänä mieleeni tulvii aina silloin tällöin lyhyt välähdys lapsuudesta. Se oli minulle näköjään onnellisinta aikaa. Tuntuu siltä kuin tuoksukin kävisi mielessä. Esimerkiksi kaadettujen puiden tuoksu. Sitten käy mielessä sellaisiakin tuoksuja, joita en edes tunnista, mutta tiedän missä ne ovat olleet. Tämä kesä on ensimmäinen, jolloin asun aivan lähellä luontoa, merikin on lähellä. Olisiko sillä jotain osuutta asiaan. Käyn metsikössä koirani kanssa kävelemässä. Lapsuudessani vietin kaikki kesät (ainakin ne, jotka muistan) mummon luona maalla tai sitten toisen mummon luona kaupunkilähiössä, joka myös oli aivan luonnon keskellä siihen aikaan. Mahtaako tällä olla jotain yhteyttä näihin välähdyksiin vai onko tosiaan dementia iskemässä? Olen lukenut, että dementiassa muistaa vanhat asiat. Muistan minä toki nykyisetkin asiat. Ihmettelen vain. Muistot ovat siis aivan onnellisia. Onko kenellekään tapahtunut tällaista? Vai olenko tosiaan tulossa sairaaksi?
tuleeko minulle
dementia?
6419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sanoisin mieluummin,että nyt kun sinulla on aikaa ja asut luonnon lähellä,niin mukavat muistot ikäänkuin tulee eri tilanteissa mieleesi. Ajattelet ehkä enemmän vanhoja asioita ja niinhän meistä varmasti moni tekee silloin kun työkiireet ei paina päälle. Ota rauhallisesti sinulla on vaan nyt sitä luppoaikaa mistä moni työssäkäyvä haaveilee. Nauti muistoistasi ja ole onnellinen ,että sinulla on mitä muistelet.Mukavaa syksyä sinulle,sillä se on jo tulossa.
Eivät vanhojen asioiden muistumat ole minkäänlainen dementian merkki, ei sinne päinkään. Nyt asut uudessa, luonnonläheisessä paikassa. Tottakai tuoksut ja maisemat palauttavat muistoja. Se on tervettä elämää, joten pää pystyyn. Kaikille tapahtuu samoin, kun on tutunomaisessa ympäristössä. Tuoksut säilyvät muistissa kymmeniä vuosia kaikilla.
Vasta sitten, jos unohdat, missä asuntosi vessa on, niin on syytä ajatella jotakin tuollaista. :)
Silloin,kun tätä kamalaa sanaa DEMENTTIA ei ollu vielä edes keksitty oli jo oireellisiä ikäihmisiä.
Verisuonten kalkkeutumiseksi sitä sanottiin. Oli se kyllä jo monella yli 50v:lläkin. Eräs läheiseni laittoi ruokaa valokuvien ihmisille ja toinen alkoi elää vanhaan malliin keitellä paljon ruokaa kuin isommalle sakille kuin kahdelle hengelle.
Päin vastoin ehkäiset sairauden tuloa,kun muistat lapsuuden aikoja. Niin minäkin teen oli vasta jokin aika sitten kotikunnailla visiitillä ja johan muistelin mikä rakennus oli ennen ollut sen ja sen uuden kerrostalon paikalla. Muistoja EI KORVAA MIKÄÄN. Vasta sitten jos ne ajat unohtuu saat pelätä DEMENTOITUMISTASI !
Kannattaa hakea tietoa tilasta dementia vaikka netistä, ja terveyskeskukset ovat luullakseni velvollisia jakamaan ilmaista painotuotetta myös kyseisestä aiheesta.
Ikääntyminen alkaa kaiketi varsinaisesti juuri kun olemme ylittäneet tuon maagisen 60- rajan jolloin teemme ensimmäisiä arkoja askeleta kohti vanhuuttamme.
Eivät kaikki ikääntymisen oireet suinkaan ole oireita dementiasta. Vanhetaan vain tyynesti iloisella mielellä ja muistellaan rauhassa mitä milloinkin mieleen sattuu pulpahtamaan. Niitähän voisi vaikka kirjoitella muistiin, nuorempienkin ihmeteltäväksi.
varmaankaan aivan tosissaan tarkoittanut, että lapsuuden muistot ovat merkki alkavasta dementiasta.
Onhan sanottu, että lapsuuden ja nuoruuden, dementiaa poteva, muistaa hyvin, mutta sekin on jo varmaan kaikilla tiedossa, että aivan lähihetken tapahtuvat häviävät mielestä.
Se että lapsuus ja nuoruus tulee usein meille eläkkeellä oleville mieleen, johtunee siitä, että on kerrankin aikaa muistella menneitä ja tiedostaa noita menneitten aikojen tuoksuja ja
värejä.
Minä olen alkanut nähdä unissani koulukavereitani, lapsuuden aikaista pihapiiriä ja koulukatuja. Se on vain outoa, että siellä liikkuvat nämä nykyelämän ihmiset, lapset ja lastenlapset. Ehkä sekin johtuu siitä, että ajattelen niitä aikoja nykyään usein, mutta lähipiirin ihmiset vaikuttavat kuitenkin tällä hetkellä elämäni kulkuun kiinteästi.
On se ihanaa, että meillä ovat tallella nuo muistot, joita voimme mieliimme palautella. On tietysti monella ikäviäkin muistoja, jotka tekee kipeää, mutta nekin on käsiteltävä.
tulee mieleen voimakkaasti nuorempana jo ja varsinkin kun iso muutos elämässä esm.avioero.Se jotenkin on varmaan auttamassa siinä toipumisessa eli unessa ne usein palautuu.
Myös sisarusten kesken aina tämän ikäsena alamme muistella lapsuuden juttuja ja tuskin kukaan meistä on dementoitunut,päivastoin.