Miten jos sairastaa masennusta niin saahan lääkäriltä kokonaan vapautuksen palveluksesta? Kannattaako hakea psykologin lausunto jo ennen ku menee kutsuntoihin? Itse en armeijaan halua enkä siellä sairauteni kanssa pärjäisi...
Masennus ja armeija?
Masentunut...
143452
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hanki ihmeessä lääkärin lausunto ja kerro avoimesti masennuksestasi. Kyllä masennuksen perusteella saa nykyaikana vapautuksen. Armeija ei halua sinne masennuspotilaita.
ei saa kokonaan vapautusta, vuodeksi aluksi ja sen jälkeen katotaan uudestaan
hanuriin ja tesettiin jos et nyky inttii pysty käymään niin vedä ittes narunjatkoks.
Kyl sä pärjäät.Mee vaikka rättivarastolle saappaita jakaan tai muonitupuolelle maitopurkkeja puristaan.Aina sulle jotain hommia löyetään.Ja voit huomata et se masennuski katoaa kun saat uutta virikettä elämääs.Ihan oikeesti.
Kuule kloppi ! Hanurii ei mihinkäs työnnetä.Sillä nääs pelastettiin monta kertaa Suomalaisen miehen henki ku niitä ratiomiinoja häirittiin säkkijärven polkalla jota soitettiin hanurilla.
Sanoppas tuo sitten kun masennus pahenee ja on ittensä tapettu. Siinähän oli sit hyötyä vittuuntua armeijassa.
Mikäli diagnosoitu masennus ja ko. sairautta oikeasti sairastaa, ei elämä niin vain alakaan hymyilemään positiivisilla lausahduksilla tai uusilla virikkeillä - se on fakta. Eli lääkärinlausuntoa suosittelen, ehdottomasti!
Kannattaa hankkia se lääkärin lausunto. Masennuksen kanssa ei oo pelleilemistä. Ei varmasti ainakaan parane intissä.
Masennus, väsymys, vittumaiset esimiehet ja kovat piipussa ei todellakaan sovi yhteen.
Masennus yms henkiset vaivat paranee armeijassa. On mielenkiintoista ja reipasta toimintaa sekä fyysistä rasitusta niin siinä vaivat unohtuu kuin itsestään. Reippain mielin armeijan harmaisiin vaan.
Taidat olla niitä, jotka luulee masennuksen johtuvan vaan laiskuudesta ja siitä pääsee eroon kun vaan ottaa vähän itteensä vähän niskasta kiinni ja rupeaa reippaaksi? Eli toisinsanoen pikkasen yksinkertanen.
Mä en ainakaan haluais olla paikassa, jossa jollakin on elämänhalu kateissa ja rynkky täynnä kovia saatavilla. Näin ainakin kasarmin päivystysvuorossa tai vaikka vartiossa.
Sitäpaitsi, eiköhän sitä ihminen osaa käydä lenkillä ilman inttiäkin. Eikä se masennus sillä mihinkään lähde...yleensä.
Armeijan voi suorittaa myös aseettomana! Turhaa vapauttaa kaikki velmut nykyään jos vähän nuppiaan valittaa. Liian helpoksi tehty intin kiertäminen.
Samaa mieltä olen muidenkin psykiatrilausuntoa ehdottaneiden kanssa ja toivottavasti pystyt ohittamaan nuo ilkeämieliset kommentit, joiden mukaan masennus paranee itsestään liikuntaa harrastamalla. Ei todellakaan parane.
Mikä ihme saa kuvittelemaan, että ihminen, joka on toimintakyvytön, pystyisi käymään töissä, koulussa saati armeijaa, olipa kyse sitten aseellisesta tai aseettomasta palveluksesta!
On totta, että löytyy ihmisiä, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä yrittää luistaa vastuusta, mutta eikö ensin pitäisi kysyä tarkemmin, eikä motata oitis päin taulua.
Kukaan ei kertaakaan edes kysynyt, että haluaisitko mahdollisesti mennä intiin, jos olisit terve. Sanoit, ettet halua, mutta johtuuko se siitä ahdistuksesta, jota et tällä hetkellä pysty hallitsemaan. Tiedän muutaman, jotka eivät halunneet mennä ja saivat vapautuksen ja kun masennuksesta selvittiin, niin ajatus oli toisenlainen.
Ajatelkaapas nyt hyvät ihmiset. Ihminen on sairas ja sillä, että menee inttiin saatetaan aiheuttaa pitkä psykiatrinen hoitojakso, työ ja opiskelukyvyn menetys pitkäksi aikaa, mahdollisesti lopullisesti, myös nuoren ihmisen kuolema ja minkä takia. Vain sen takia, että pitää mennä inttiin. Sitä paitsi, siitä tulee yhteiskunnallekin todella suuria, turhia kustannuksia!
Jokainen on hyvä jossakin ja myös sinua "masentunut" tarvitaan. Kuka tietää oletko Suomen seuraava Sibelius tai Alvar Aalto. Jos et kumpaakaan, niin arvokas joka tapauksessa omana itsenäsi, ihmisenä.
Nyt on kyse sinun elämästäsi. Et varmasti toivoisi sairauttasi kellekään toiselle, edes näille tuomitsijoille, jotka ovat ilmeisesti heittäneet aivonsa ja sydämensä nurkkaan jo ajat sitten. Sillä sitä tehdään maahamme lisää tunteettomia ihmisiä ja paha olo sen kun lisääntyy. Hienoa, olenpa todella ylpeä teistä. Toivottavasti ette kasvata lapsianne samanlaisiksi!
Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi "masentunut" ja tuomitsijoillekin. Ehkä siitä hyvästä on apua sitten, kun itse, ystävänne tai perheenjäsenenne sairastuu masennukseen. Näin tulee todennäköisesti käymään ennemmin tai myöhemmin.
En sinne armeijaan haluakaan... En ennen sairauttani enkä sairauden ollessa päällä... Olo on todella voimaton ja itkuisuutta,väsymystä,uupumusta ym. päivittäin... Tekisi mieli nukkua kellon ympäri... Mikään ei kiinnosta, kaikki ilo elämästä on hävinnyt :( Ja että vielä pitäisi mennä armeijaan... Tässä kunnossa en voisi taata mitä siellä tapahtuisi...
No ei ole kyllä hyvin sun asiasi. Toivottavasti saat apua, siis oikeata apua, eikä mitään keskustelupalstajupinoita!!! Jos saat, niin ei taida tehota, jos fiilikset on tuollaiset jatkuvasti. Olisi siis syytä tehdä asialle jotain tai pyytää jotakuta luotettavaa henkilöä tekemään se puolestasi, jos et itse pysty. Tosin en tiedä kauanko oot sairastanut, kun lääkityksen kohdalleen hakemisessa saattaa kestää jonkin aikaa ja lisäks tarvitaan terapiaa, kun mitään mielen sairauksia ei paranneta pelkillä lääkkeillä.
Jos ei ole kiinnostanut ennen mennä inttiin, niin ehkä silti kannattaisi hakea sitä lykkäystä ensin. Saahan sitä sitten vaihdettua sivariin jne., kun sen aika on ja saattaa olla, että tarvitset sitten lopulta sen vapautuksen kuitenkin. Ei sun intti juttuja kannata nyt miettiä sen tarkemmin. Parannat itses ensin, kun et sä nyt joka tapauksessa sinne voi tossa kunnossa mennä.
Tämä nyt on sitten todellakin mun mielipide, mutta opiskelu-/työkunnon saavuttaminen on paljon tärkeempi asia kun palvelukseen astuminen, joten mieti mieluummin sellasia asioita tulevaisuudessas. Jos vaan suinkin pystyt. Voimia =)