Hei äipät, kertoilisitteko omista murkku-ikäisistä (pojista).
Itselläni on sellainen, ja välillä tuntuu että voimat on vähissä ja ymmärrys.
Hän ei liiku oikeastaan tuolla "raitilla", muttta tuntuu että minulla ja hänellä on aivan eri maailma.
Olisi kiva jos joku kertoilisi omista kokemuksista ja pikku vinkitkään ei olisi pahitteeksi (miten niitä jaksaa).
Kyllähän sitä suurin piirtein tietää miten niitten kanssa täytyis toimii, mutta kun välillä RAIVOSTUTTAA!!!!! Ja ei jaksais sitä napit vastakkain meininkiä.
Itselläni on sellainen, ja välillä tuntuu että voimat on vähissä ja ymmärrys.
Hän ei liiku oikeastaan tuolla "raitilla", muttta tuntuu että minulla ja hänellä on aivan eri maailma.
Olisi kiva jos joku kertoilisi omista kokemuksista ja pikku vinkitkään ei olisi pahitteeksi (miten niitä jaksaa).
Kyllähän sitä suurin piirtein tietää miten niitten kanssa täytyis toimii, mutta kun välillä RAIVOSTUTTAA!!!!! Ja ei jaksais sitä napit vastakkain meininkiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
helpottaa kun tietää että muillakin on murkun kanssa ongelmia. Joskus tuntuu ettei jaksa millään,minä odotan että poika menee armeijaan se auttoi toisen pojan kohdalla.Armeijan jälkeen poika oli kun toinen ihminen jotenkin aikuinen.Meillä on murkkuilua kestänyt nyt 4v, poika on 18v ja onneksi armeija häämöttää.18v ei ole ihan niin päätön murkku kun esim.16v mutta kyllä siinäkin kestämistä on.En tosiaankaan osaa antaa mitään vikkiä miten noita jaksaa, meillä mennään päivä kerrallaan ja napit on tosi usein vastakkain.Joskus tuntuu että murkku on vanhemmille "rangaistus", mietin usein että mitä niitten päässä oikein liikkuu.Meillä on tytöt olleet vielä pahempia, niitten jutut kun on ihan erilaiset.
just näin.Tuntuu kuin pojalla olisi hirven sarvet joita pitää saada kalistella pikin oven karmeja.olen ollut pitään pojan kanssa yksin.olen ajattellut että tällänen jumalaton sarvien kalistelu johtuu siitä ettei talossa ole aikuista miestä,onko näin?onko niin että kodeissa joissa esim.isä asustaa poikien ei tarvitse näyttää niin kauhesti isoksi tuloaa?meillä kyllä on miespuolisia ympäristössä jopa isään on ollut yhteyksissä koko ajan.Ainoa lohtu minulle on ollut se että hän on terve kun murroikä on ja koti ilmeisen turvallinen kun uskaltaa kokeilla rajojaan.
Amerikkalainen, edesmennyt komedienne Erma Bombeck sanoi aikoinaan, että vanhemmista tulee teini-ikäisten silmissä yhtä kiinnostavia kuin keittiön yleiskoneista. Bombeck kuvaili:
- Murrosikäinen lapsesi tulee kotiin, katsoo sinua silmiin ja kysyy, onko kukaan kotona.
Sen lisäksi, että teineillä on omasta mielestään lyömätön ironian taju, heidän fyysiset ruumiintoimintonsa hidastuvat. He nousevat kesäisin puolilta päivin, siirtävät kehonsa aamiaispöydän ääreen (ensin alavartalo, sitten ylävartalo) ja osoittavat heikkoja elonmerkkejä.
Et voi ikinä tietää, onko heillä nälkä. Nälkä "ei ole heidän päätettävissään".
Heitä pitää ymmärtää, sillä he ovat siirtymässä aikuisuuteen. He voivat olla järkyttyneessä mielentilassa. Ussanmaikka on saattanut kertoa juuri kesäloman kynnyksellä, että hän säästää itseään Jeesukselle ja on siis ikuinen neitsyt.
Ei sellaisesta heti toivuta.
Murrosikäisten elämä on "ihan"-elämää. Suurin osa asioista on "ihan sama". Sitten on myös "ihan hyvä".
Kun murrosikäinen pitää luokassa esitelmän ja muut arvostelevat sen, opettaja voi kirjata 28 kertaa "ihan hyvä". Murrosikäisille myös kuuluu aina "ihan hyvää" - jos on siis pakko vastata niin typerään kysymykseen.
Ja aina joku urpo kysyy.
Turussa neljätoistavuotias tyttö istui lääkärin vastaanotolla. Lääkäri - teinipoikien isä itsekin - jutteli kesästä ja kysyi, mitä tyttö on tehnyt, mitä on tullut puuhailtua. Teini katsoi äitiään. Siis niinku mitä? Sitten hän katsoi lääkäriä hitaasti, kurtisti kulmiaan ja selvensi:
- Ai siis koska. Ai siis nyt vai?
Lääkäri katsoi äitiä ja viestitti, että samassa veneessä ollaan. Onneksi kumpikaan ei erehtynyt mielistelemään tyttöä oman aikansa antiikkisilla heitoilla, kuten "faijas oli kun sua teki", "housuissas on" tai "mä kerron susta äidille".
Murrosikä on elämänvaihe, jolloin aikuisten tekemiset eivät kiinnosta. Se osoitetaan lisäämällä verbaaliseen viestintään ns. teinisoundi eli vokaalien liioitteleva venyttäminen. Sävy on halveksivan säälivä.
- Älääääää taaaaaaas jaksaaaaaa.
Tälle sairaudelle on vain yksi parannuskeino: aika. On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa evoluutio surkastuttaa teinien jalat ohuiksi tikuiksi. Heidän suunsa kasvavat salamipitsan muotoisiksi, ja korvat venyvät niin, että isoimmatkin kuulokkeet mahtuvat korvalehtien sisään. Peukalot kasvavat kaksi kertaa isommiksi ja vaihtavat paikkaa.
Teiniä juttu ei naurata:
- Mitä sä heität, kiviäkin kiinnostaa.
Eli jos kiviäkin kiinnostaa, niin ei siis kiinnosta pätkääkään. Evvk, ihan sama, mitä välii, älä vinee (valita)!
Ei siinä voi itse kuin huudahtaa OMG (oh my god) tai LOL (laughing out loud) ja todeta, että teinin musta t-paita, jossa lukee Violent Femmes (väkivaltaiset naiset), on kerrassaan upea.
Se on bändi, urpo.
toi pitäis printata porukoille :D
toi printtaus todellakin oli hyvä idea, sitä vois soveltaa todellisuudessa, myös useammankin nuoren kohdalla..
Jere on sarjakuvahahmo, joka mielestäni hyvin kuvaa 15 vuotiaan tavallisen teinipojan maailmaa ja vanhempienkin tunteita. Ilmestyy suurimmissa päivälehdissä, Iltalehdessä ja sarjakuvaalbumina.
meidän 14.v poika on nyt tänä kesänä ottanut kaksi kertaa alkoholia kunnolla ja viimeisen kerran jopa riehui kotona nyrkit pystyssä. pyyteli kyllä myös anteeksi mutta olemme todella huoisamme pojan elämän suuntausta ja kaveri piiri on muuttunut täysin. mistä voisi hakea apua? tämä on tullut täytenä järkytyksenä perheeseen.