Kun kuuli että mies muuttaa minun luokseni. He erosivat yli vuosi sitten, naisen tahdosta. Ihmettelen tosiaankin että hän, (mieheni ex) on ollut aina ystävällinen ja kiltti ja "hyväksynyt" minut lapsensä äitipuoleksi, no nyt kun sai tietää muutostamme yhteen niin asiat ovat muuttuneet...kummaa
Miehen ex suuttui...
Mamma0205
212891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hän tajusi, että suhteenne onkin vakavampaa, kuin hetken yhdessä hengailu.
Se on kumma juttu, miten sitä on existään mustasukkainen, vaikka itse olisi aikanaan eroa halunnut ja kuvitellut päässeensä yli suhteesta.
Kun uusi kumppani sitten ilmestyy exän kuvioihin, alkaa vanha suola janottaa!
Toivottavasti nainen ymmärtää teidän kaikkien takia lopettaa kiukuttelunsa heti alkuun, eikä ainakaan vedä lasta mukaan kuvioihinsa!
Tsemppiä teille!
Yleensä kuvio menee juuri noin että asiat on hyvin siihen asti ennenko ex puoliso löytää uuden kumppanin. Minä olen mustasukkaista ex puolisoa saanut kestää koko suhteemme ajan. Haukkumista ja halventamista lähes päivittäin. Loppua ei tälle näy, emme asu mieheni kanssa edes yhdessä. Mieheni onneksi jaksaa puollustaa ja yrittää saada exä kuriin.. Ajan myötä toivottavasti tilanne helpottaa. Jaksamisia sinne!
Kiitoksia kummallekkin vastauksista, toivotaan että se menee ohi, tähän on vaan naapuritkin jo sekaantuneet, tämä exä lähtenyt juoruilemaan ja mieheni sitten riidellyt exänsä kanssa ja nyt koko piha juoruilee. Toivotaan että se tästä jotenkin menee, odotellaan "innolla" kun ex tulee Oulusta pian pois
Miksi veit miehen? Jos et olisi se väliintulija, ei kukaan olisi sulle suuttunut. Kukaan fiksu mies ei hyväksy lapselle mitään ilman, että lapset ja heidän äitinsä sitä ensin itse hyväksyy. Mutta kuvitellahan aina saa, joteei putoa liian korkealta.
eli he olivat eronneet ennenkuin minä astuin kuvioihin, alussa jopa tämä ex hyväksyi minut, ja olimme jopa ystäviä. Tämä ex oli se joka jätti, eli he asuivat erillään, eivät harrastaneet seksiä eivät olleet yhdessä, tajuatko. Eli mieheni oli sinkku kun häneen tutustuin. Tämä ex ja minä olimme ystäviä, hän piti siitä että minä olin kuvioissa, nyt tuntuu kun sai tietää että muutamme yhteen että hän ei sitä sulata, no ei tietenkään sulata, puhumme naisesta joka ei edes ruokaa osaa tehdä eikä ole päivääkään töitä elämässään tehnyt, hän menettää jokapaikan höylänsä minulle
Ettei vain sulla olisi omat muistot nyt kirvelleet sisintä. Jos pariskunta on vuosi aikaisemmin eronnut ennenkuin toinen löytää uuden, niin siihen ei kyllä mielestäni ex-rouvan mielipidettä tarvita, kenen kanssa mies saa elämää jatkaa eteenpäin. Vai ?
On se kummaa jos pitää pyytää "Lupa" exältä
On heinäkuu ja hoitolaitoksilla lappu luukulla. Se ei voi olla näkymättä katukuvassa eikä myöskään palstalla. Ikävää.
jaella noita katkeroituneen vanhanpiia 'fiksuja' ja aina hieman kommentteja asian vierestä.
Moi! Kerron sulle minun tarinani: noin 10 v. sitten, kun tapasin nykyisen aviomieheni, tilanteemme oli samantapainen. Mieheni ex-vaimo oli itse lähtenyt lätkimään avioliitosta tavattuaan itseään nuoremman, sittemmin rentuksi huomatun, tyypin. Miehelleni jäi pari muovikassia vaatteita, exä piti asunnon, huonekalut, viihde-elektroniikan ym. Lapset jäivät myös hänen luokseen asumaan, ja tapaamis elatuspaperit tehtiin.
Sitten me kaksi tapasimme. Heidän eronsa ei ollut vielä papereita myöten valmis, mutta erillään olivat asuneet jo usean kuukauden. Minun kotiini eivät lapset saaneet aluksi tulla lainkaan - "syntinen paikka". Eiks olekin huvittavaa? Näin puhuu aviorikkoja!
Aikaa kului noin 1 vuosi. Miehen exän UO häippäs ja exä halusi baareilemaan. Johan saivat lapset tulla - ja vaikka joka viikonloppu:) Siinä vaiheessa tutustuimme mieheni lapsiin hyvin ja se oli ja on edelleen antoisaa aikaa. Mutta kun teillekin alkaa tulla perheenlisäystä, voi voi. Se on näille exille se viimeinen pisara!
Ajattele, että meidän tapauksessa miehen exä oli valistanut omia lapsiaan, että kun uusi vauva tulee, niin teille ei ole enää aikaa, paikkaa eikä halua meidän puolesta(lapsoset silloin 5 ja 7 v.). Exä oli niin raivoissaan, ettei pystynyt pitämään hermojaan hallinnassa edes omien lapsiensa aikana. Kyllä on säälittävää. Näinhän ei suinkaan asia mennyt, kuten arvannetkin.
Muista että meillä on vaan yksi elämä ja anna kateellisen exän muhia omissa liemissään, vai mitä!
täysin rinnoin. Tuollasia ootte lähes kaikki. Hehkutellaan miten miehen vaimo suuttuu kun itse tuntee olevansa parempi kuin kukaan, ja lasten kustannuksella vielä. Olet aika ala-arvoinen ihmiseksi! Häpeisit edes jos osaat.
No vika on miehessäkin, jos ei yhtään ex vaimoa ja lapsiaan puolusta moiselta käyttäytymiseltäsi. Muuten tiesitkös että eka vaimo on aina se paras, eihän se muuten eka olisi ollutkaan, vaan sinä tai joku muu, ja valitettavasti muut tulee perästä.
...kyllä hoito taas syssymmällä jatkuu!!!!
kenestäkään osapuolesta nautittava, ahdistava ja surullinen kylläkin.
Kuule tuleppa oikein katsomaan kuin nautin tilanteesta! Ja miten sä voit yleistää hemmetti kaikki naiset. Olenko missään vaiheessa sanonut olevani parempi?Jos olisin parempi niin en varmaankaan olisi edes ensimmäistä miestäni jättänyt vaan yrittänyt yrittämisen jälkeen paikata sitä liittoa. Taidan tosiaan olla tosi hyvä ja parhain kun jätin entisen mieheni, mutta hei minähän olin hyvä, mulla oli kanttia jättää mies joka raiskasi, joka käytti henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Hei totta, minähän olen hyvä, kenties parempi.
Tiedän että vikaa on nykyisessä miehessäni, hän on liian kiltti. Yrittää olla avuksi, nyt se vaan loppui. Hän ei anna enää exän sekaantua meidän elämäämme. Vai on eka vaimo aina se parhain, kumma. Siinä tapauksessa tämä mieheni ex-avopuoliso on kyllä kaikista parhain, koska hän ei tehnyt töitä(ei kertaakaan eläessään täyttää 30v) Hän ei siivoa, hän ei kokkaa. Siinäpä kunnon nainen. Arvaa mitä mieheni sanoi minulle meidän seurustelun alkuvaiheessa, hän sanoi "vau, sitä teet ruokaa" Kyllä, minä olen parempi kuin hänen entisensä, minä pystyn omatoimisesti liikkumaan ilman autoa ja kuskia, minä hoidan kaksi villiä poikaani täysin yksin, minä siivoan, maksan laskut ja teen ruoat, minä käyn töissä. Joten siitäpä sait, taidat olla onnellinen siitä että olitkin oikeassa. Kiitos kun avasit silmäni
harjoituskappale.
on harjoituskappale, niinkuin sinäkin ole ollut tai olet paraikaa, mutta ero onkin siinä, että eka on aina se johon miehet vertaa tulevia kumppaneitaan ja vaativat häntä tekemään asioita samalla lailla. Myös appivanhemmille eka pojan vaimo on aina se paras. Eka on aina eka, eikä sitä muuta mikään! Siksi uudet naiset ovat niin katkeria, kun mies vertaa heitä entiseensä, ja etsiikin samanlaista kuin edellinen vaimo ;)))
Ai mieskö etsii ensimmäisen naisen kopiota? Salli mun nauraa. Me kaveriporukassa ollaan kaikki etsitty ensimmäisen vastakohdat ettei vaan tule taas samoja ongelmia kuin ekassa liitossa. Mitä sitä huonoa kopioi?
lissukkainen on se ensimmäinen vaimo ;)
ja olet katkera? On täällä muitakin ekoja vaimoja kuin Lissu! esimerkiks mä!! Mun ex mies on siit kiva, ettei se ikinä ole minua julkisesti haukkunu tai sanonna pahaa!
Mielestäni ketään ei tarvitse varsinkaan julkisesti parjata. Ei omaa puolisoa, ei hänen exää. Eikä myöskään sen exänsä nykyistä puolisoa.
On ihmisiä, joille se eka vaimo/kumppani on paras. Jotkut näistä, suurin osa, jäävät siihen liittoon, jotkut eivät. On myös niitä joille ei ollut, heistäkin osa jää ja osa lähtee. En voi tietää sinun entisen miehesi suhdetta eikä kiinnostakkaan, se on teidän asianne.
Ehkä se ikuinen parjaaminen niin nykyisiltä kuin entisiltä on todellakin mustasukkaisuutta, omistushalua. Toivottavasti itse kukin pääsee sen yli. Kuitenkaan ei kannata olettaa, että se ensimmäinen on aina paras kuten ei myöskään, että nykyinenkään. Ja mitä väliä sillä on? Jos suhde on ohi ja kuopattu, miksi on niin tärkeää saada kuvitella olevansa se ainoa oikea ja kaikkein paras? Kaikki ovat juuri sopivia ja parhaita ihmisiä, mutta yhden kanssa se ei vain pakolla pääse niin esille kuin toisen kanssa.
Kun ihmisiä ei voi pakottaa olemaan jonkun kanssa. Et sinä ex-miestäsi eikä hänen nykyinenkään. Miksi haluta sellaista, joka ei enää halua sinua?
Onko muuten ketään teistä itse avioero lapsi? Miten silloin suhtaudutte omaan eroonne, yritättekö tehdä erilailla kuin omat vanhempanne?
Minä olen yrittänyt olla tekemättä samoja virheitä mitä äitini on tehnyt, ja yksi niistä juuri on se että en hauku lasteni isää, ei minulla ole mitään syytä häntä haukkua, vaikka meidän liitossa tapahtui paljon pahaa, josta masennuin ja josta olen toipunut. Ex anoppini häiriköi minua kun sai tietää meidän erosta, sitäkin kestin yli puolivuotta kunnes häiriköinti loppui poliisin väliintuloon. En edes silloin haukkunut en ex miestäni enkä edes hänen sukuaan. Minun mielestä jos lapsia on kyseessä kun eroaa niin mun mielestä on turha ruveta entisiä puolisoita syyttelemään tai haukkumaan.
Ja tästä aiheesta jonka aloitin, olisin niin mielellään ollut ystävä tai hyvä tuttava tämän nykyisen mieheni entisen kanssa, ainakin tähän päivään mennessä olemme olleet, ei mulla ole missään vaiheessa ollut suunnitteilla että katkaisisin välini häneen, hän on ollut apuna, kiirehtinyt apuuni kun makasin tuskissani oman kotini eteisen lattialla, lapset vieressä hysteerisenä itkien. En aio viedä hänen lastaan pois häneltä, tosin hänestä voi tuntua siltä kun sai kuulla meidän muutosta yhteen, jos hän vaikka kokee sen että hänen tyttärensä viihtyisi meillä paremmin kuin kotonaan.
Pidän siitä pikkutytöstä, ja ainakun hän on meillä niin häneen pätee samat säännöt kuin poikiin, hänellä ei ole mitään erityisasemaa, eikä pojillakaan ole.
Nyt lyö aivot tyhjää, pitänee lopettaa kirjoittelu ja katsoa minkälaista kommenttia tulee