Päätin viimeinkin avautua asiasta jollakin tavoin. Toivon, että joku pystyisi samaistumaan tähän.
Ala-asteikäisenä minulla oli maailman paras kaveri. Leikimme ja teimme kaikki jutut aina yhdessä.
Sitten meidän perheemme muutti vuodeksi ulkomailla. Ystävyys säilyi tiheän kirjeenvaihdon muodossa. Kun palasin takaisin olimme aluksi yhtä ystäväni kanssa, mutta melko nopeasti hän alkoi etääntymään minusta. Vuoden aikana hän oli luonnollisesti saannut toisia hyviä ystäviä. Minä otin asian silloin hyvin raskaasti enkä aluksi ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Muistan kuinka soitin joka päivä hänen kotiinsa. Joka kerta vanhemmat vastasivat ja sanoivat että tyttö ei ole nyt kotona. Pyysin aina häntä soittamaan minulle takaisin. Ei hän koskaan soittanut mutta minä jatkoin joka päiväistä yhteyden ottamista, kunnes vähitellin tajusin lopettaa.
Erostamme on nyt kulunut noin 10 vuotta. Olen viimeaikoina alkanut pohtimaan yhä enemmän miksi näen aina toisinaan (noin muutaman kerran vuodessa) hänestä unia. Unet ovat aina sellaisia, missä minä tapaan ystäväni uudelleen pitkästä aikaa. Hän on yhä se sama ihana ihminen.
Onko kenelläkään antaa minulle neuvoja, jakaa kanssani samanlaista kertomusta? Lisäksi minua on alkanut mietityttämään, että miksi hänen vanhempansa vain hyväksyivät sen että soitan epätoivossani heille joka päivä? Olen kokenut vuosien aikana muitakin ystävien ja läheisten menetyksiä, mutta siltikään sydämeni ei tunnu koskaan olleen yhtä särkynyt.
Ala-asteikäisenä minulla oli maailman paras kaveri. Leikimme ja teimme kaikki jutut aina yhdessä.
Sitten meidän perheemme muutti vuodeksi ulkomailla. Ystävyys säilyi tiheän kirjeenvaihdon muodossa. Kun palasin takaisin olimme aluksi yhtä ystäväni kanssa, mutta melko nopeasti hän alkoi etääntymään minusta. Vuoden aikana hän oli luonnollisesti saannut toisia hyviä ystäviä. Minä otin asian silloin hyvin raskaasti enkä aluksi ymmärtänyt mitä oli tapahtumassa. Muistan kuinka soitin joka päivä hänen kotiinsa. Joka kerta vanhemmat vastasivat ja sanoivat että tyttö ei ole nyt kotona. Pyysin aina häntä soittamaan minulle takaisin. Ei hän koskaan soittanut mutta minä jatkoin joka päiväistä yhteyden ottamista, kunnes vähitellin tajusin lopettaa.
Erostamme on nyt kulunut noin 10 vuotta. Olen viimeaikoina alkanut pohtimaan yhä enemmän miksi näen aina toisinaan (noin muutaman kerran vuodessa) hänestä unia. Unet ovat aina sellaisia, missä minä tapaan ystäväni uudelleen pitkästä aikaa. Hän on yhä se sama ihana ihminen.
Onko kenelläkään antaa minulle neuvoja, jakaa kanssani samanlaista kertomusta? Lisäksi minua on alkanut mietityttämään, että miksi hänen vanhempansa vain hyväksyivät sen että soitan epätoivossani heille joka päivä? Olen kokenut vuosien aikana muitakin ystävien ja läheisten menetyksiä, mutta siltikään sydämeni ei tunnu koskaan olleen yhtä särkynyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..että tämä voi johtua asian "keskeneräisyydestä", jos tuollaista sanahirviötä käyttäisi.
Eli sulle ei vissiin valjennut silloin lapsena, miksi hän ei ottanut enää yhteyttä ja miksi kaveruus loppui, voisiko olla näin?
Se ehkä vaivaa sua alitajuisesti vieläkin.
Ehkä sun pitäis vaan hyväksyä, että lapsen elämässä vuosi on tavattoman pitkä aika ja niitä uusia ystäviä kyllä ilmestyy sillä aikaa.
Ystäväsi saattoi vieraantua sinusta enemmän kuin sinä hänestä.
Nää on vähän kinkkisiä nää ystävyysjutut, varsinkin lapsena koetut. Niille kun ei aina löydy mitään selitystä, miksi ystävyys lopahtaa.
Käyhän toki aikuisillekin näin.
Onhan se surullista, mutta kuitenkin vain elämää.
Tietysti, jos oikein haluat, voit yrittää tavoittaa ystäväsi vieläkin.
Ja jos saat häneen yhteyden, ei kannata kysellä miksi näin kävi, vaan soittaa/meilata aivan vaan vanhojen aikojen takia, kysellä kuulumisia jne.
Hän saattaa jopa ilahtua.
Niin tai näin, ei tästä elämästä mitään tiedä etukäteen ja loppujen lopuksi, kannataako kaikkea muistella niin syvällisesti, eletään tätä päivää.
Ja onhan hän unissasi kanssasi, ehkä se on tarkoitettu niin.
Kiitoksia kauniista sanoistasi. Jotain tällaista kommenttia kaipasinkin.