Tässä teille vähän fantasiaa ja seksiä, ensimmäinen tarinani. kitokset monille hyville kirjoittajille joiden ansiosta rohkaistuin julkaisemaan omani!
ANSASSA
"Aaah!" Haltianaisen kauhunkiljaisu leikkasi läpi ilman kovana, kimeänä. Yhtä äkillisesti huuto vaimeni. Lähinnnä olijat katselivat jähmettyneinä kun pää pyöri ilmassa ympyrää ja tömähti maahan. Sitten helvetti pääsi irti. Kymmeniä ratsastajia rynni haltiakylään karjuen ja ulvahdellen; ihmiset hyökkäsivät kylään. Hetkessä oli kaaos; Haltianaiset-ja lapset huusivat pelosta, miehet juoksentelivat ympäriinsä yrittäen suojella rakkaitaan, ihmiset ohjasivat ratsunsa juoksemaan haltioiden yli ja iskivät miekallaan mielipuolisesti kaikkea mikä liikkui. Lassot viuhuivat ja majoja vedettiin nurin. Jeram, haltianuorukainen, ryntäsi teltastaan keskelle aseiden kalsketta,raivonulvahduksia ja tuskan parkaisuja. Hänen päässään soi yksi lause, miten ihmiset olivat löytäneet heidät! Jeram etsi epätoivoisesti katseellaan perheenjäseniään. Hän veti tikarin vyöltään ja juoksi keskelle painajaista joka muodostui keskenään taistelevista haltioista ja ihmisistä. Hän ei nähnyt isäänsä. Raivo purskahti ja hän ryntäsi auttamaan tuttua haltiatyttöä jota kaksi ratsastajaa ahdisteli. Huutaen hän sukelsi ensimmäisen hevosen mahan alitse väistäen täpärästi viuhuvan terän ja viilsi tikarillaan sen etujalan jänteen poikki. Hän teki saman toisellekin ja hevoset kaatuivat kiljuen tuskasta ja vieden ratsastajansa mukanaan. Jeram pyörähti ympäri etsien katseellaan seuraavaa kohdetta. Hän halusi tappaa, aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa! Äkkiä kuului ujellus ja köysi kiristyi jeramin ympäeille, kädet puristuvat vasten kylkiä ja tikari putosi. Hänet nykäistiin nurin ja hän riuhtoi itseään vapaaksi raivon vallassa. Huolimatta ympäröivästä melusta Jeram kuuli metallisen naurun joka tuntui pilkkaavan häntä. Samassa Jeram nykäistiin liikkeele ja hän liukui pisin maata kovaa vauhtia, yli kivien ja kantojen , läpi verilöylyn. Ratsastaja kannusti hevostaan lujenpaan vauhtiin ja he loittonovat kylästä, Jeran tajusi. " Ei!" Hän huusi epätoivoissaan, tuska sydämessään ja kiemurteli narun päässä, kaikkien rakkaittensa jäädessä taakse, äänten vaimentuessa. Hän kuuli taas hiljaisen naurun. Jeram osui polulla olevaan isoon kiveen ja miltei menetti tajunsa. Köysi kiristi käsiä estäen verenkierron. Häntä kiskottiin yhä kauemmas metsään.
Matka kesti sen verran että Jeramin kieno nahkainen nuttu oli hieroontunut melkein rikki selkäpuolelta. Kivulias matka loppui järven rantaan, enää ei kuulunut kuin laineiden liplatusta, hevosen puuskutusta ja valjaiden kilinää. Jeram huohotti maassa kivusta, mutta ennen kaikkea tuskasta, että hän ei ollut kylässä puolustamassa perhettään. Kaikki, isä ,siskot, isoäiti ja jopa pieni Joaguin olivat kuolleet varmasti elleivät olleet päässeet metsään pakoon. Hän nieli nyyhkytykset ja alkoi ajattelemaan omaa tilannetaan. Miksi hänet oli tänne raahattu, olisi ollut yksinkertaisempaa tapppaa hänet kylässä! Kuului askelten ääni ja Jeramin yläpuolelle ilmestyi nuorehko ihmismies jolla oli pitkaät mustat hiukset kiinnsi niskassa ja harmaat silmät. Mies oli pukeutunut hienoon rengaspaitaan ja viittaan , vyöllä oli miekka huotrassaan. Mies katsoi haltiaa hetken hymyillen ja sitten kumartui ja kiskaisi Jeramin ylös yhdellä vedolla. Jeramin jalat eivät pitäneet ja hän horjahti miestä vasten. Mies piti heidät helposti pystyssä, Jeram kavahti taaksepäin vihasta ja inhosta, mutta ihmisen ote käsivarsista oli tiukka. " Sattuuko kovasti?" Mies kysyi hymy komeilla kasvoillaan, selvällä haltiakielellä! Senkin paskiainen, hetken hämmästys meni ohi ja raivo palasi. Ihminen oli päätä Jeramia pidempi ja raskasrakenteisempi mutta Jeram ei ajatellutkaan pakoa. Ihminen ehkä huomasi haltian vihreissä silmissä vaarallisen välähdyksen muttei ehtinyt tekemään mitään. Jeram iski otsallaan miestä otsaan kaikin voimin ja miehen hyymy vaihtui irvistykseksi ja ote kirposi. Jeram osutti miehen mahaan iskun joka sai tämän taittumaan tuskasta kaksin kerroin. Nopeasti Jeram sujautti kätensä vapaaksi löystyneestä silmukasta. Hän kävi uudestaan päälle: iskuja päähän ja potku mahaan ,mutta ihminen oli ehtinyt toipua yllätyksestä ja väisteli ketterästi kovimmat iskut. " Senkin murhaaja!" Jeram sähisi. Ihminen näytti yllättyneeltä haltian raivoisasta hyökkäyksestä. Kuitenkin, melkein yli- inhimillisellä nopeudella, mies nappasi kiinni Jeramin jalasta tämän potkaistessa. Mies kaatoi Jeramin maahan lujaa ja kipeästi ja heittäytyi itse päälle yrittäen lukita haltian käsivarsia. Jeram sai polven itsensä ja ihmisen välin, mutta ei jaksanut potkaista tätä kauemmas. jeram oli hengästynyt ja mieskin hengitti raskaasti. " Tappele vain vastaan niin paljon kuin haluat.Minä pidän siitä!"Mies kähisi. Jeramilla ei ollut hajuakaan mistä mies puhui mutta hän teki työtä käskettya ja iski miestä nyrkillä kasvoihin, veri alkoi vuotamaan. Vihreät silmät kohtasivat harmaat ja haltian tyrmistykseksi miehen huulille kohosi hymy, aivan kuin tänä olisi vain pelkkää huvittelua! Raivoissaa Jeram huusi ja suuntasi sarjan nopeita iskuja miehen vartaloon. Hankala asento haittasi paljon ja ihminen torjui niistä suuren osan ja nauroi ääneen! Sitten mies iski kämmenellä kovaa poskelle, iski toisenkin kerran ja Jeram näki tähtiä. Kivusta huolimatta hän väänsi vartaloaan ja he alkoivat kieriä maassa painien , molemmat yrittäen päästä voitolle eikä hetkeksikään ivaava ilme kadonnut miehen silmistä. Arvaamatta maa loppui ja kaksikko putosi järveen. Kylmää vettä tulvahti Jeramin suuhun ja sieraimiin ja nieli sitä ennenkuin tajusi olla hengittämättä. Pahaksi onneksi hän oli juotunut alle heidän kieriessään järveen ja vaikka Jeram oli vahva, ihmismies oli painavampi eikä upottava mutapohja antanut jalansijaa. Mies istui Jeramin päällä ja piti kiinni hartioista. Ilma loppui ja selkä upposi mutaan ja vaikka Jeram kuinka riuhtoi ja vääntelehti mies ei ollut moksiskaan. Jeram näki miehen silhuetin järven liplattavan pinnan läpi ja tiesi hukkuvansa. Keuhkoja poltti ja liikkeet hidastuivat, raukeus valtasi Jeramin... Hämärästi hän tajusi painon olevan pois päältää ja seuraavaksi raittiin ilman! Jeram haukkoi ilmaa ja yski ja oksensi järvivettä, sumun läpi hän tajusi että häntä kiskottiin ylös vedestä. Vahvat käsivarret kiertyivät ympärille ja hänet laskettiin ruohikolle ja mutaiset hiukset vedettiin pois kasvoilta. Joku piteli Jeramin päätä kun hän yski vettä keuhkoistaan. Kesti aikansa ennenkuin Jeramin aivot alkoivat toimia kunnolla ja hän tunsi käden silittävän poskeaan. Jeram käänsi päätään ja näki ihmisen makaavan vierellään kyynärpäähänsä nojaten ja katselevan haltiaa hymyillen sekä hitusen uteliaasti. Jeram ei kestänyt miehen paljasta tuijotusta van murisi ja liikahti hyökätäkseen mutta keho kieltäytyi toimimasta ja häntä alkoi hillittömästi vapisuttaa. Mies liikahti lähemmäs, osittain haltian päälle ja kuskasi: "Urhea pieni haltiani, melkein hukutin sinut itsepäisyytäsi, olet varmasti kylmissäsi." Jeram yritti käsittää miksi mies oli kiskonut hänet ylös. Sitten ihminen siirtyi kokonaan haltian päälle, kahlitsi kädet väliinsä ja katseli Jeramia ahneesti. Jeram inhosi miehen kosketusta ja kuivitteli purevansa miehen nenän poikki kun tämä kuiskaili hänen korvaansa. Hänellä oli kuitenkin täysi työ pitää pahoinvointi aisoissa ja väsytti kuin kuolema, mutta silti hän yritti laittaa vastaan. Ihminen piti hänet helposti aloillaan. Jeram ei ymmärtänyt miehen tarkoitusperiä. " Älähän nyt rimpuile kaunokki, tiedän että opit pitämään tästä!" Mies kuiskasi haltian korvaan. Sitten hän painoi kuumat huulensa haltian kaulalle.Jeram järkyttyi ja säpsähti rajusti.Mitä luonnottomuutta ihminen oikein yritti! Miehen huulet vaelsivat Jeramin kaulalla kuumina, vaatimina ja ahneina. Vähäisillä voimillaaan Jeram työnsi miestä kauemmas, yrittäen vääntäytyä pois alta. Mies oli kuitenkin raskas ja vain naurahti heikolle yritykselle. Hän tarttui jeramia ranteestä ja toisella kädellä nappasi kouraansa tukun vaaleita hiuksia. Jeramille kihosi vedet silmiin kun ihminen raa`asti tukisti häntä." Älähän nyt, olet niin herkullinen." Ihminen huokaisi hengästyneenä. Sitten hän ahmaisi Jeramin hulet omiaan vasten ja suuteli rajusti. Inhosta sairaana Jeran käänsi päätän poispäin mutta miehen huulet seurasivat mukana. Hänen kielensä etsi pääsyä Jeramin suuhun mutta haltia puristi huulensa tiukasti toisiaan vasten. Miestä se tuntui enimmäkseen huvittavan. Ihminen nipisti Jeramia korvasta tietäen että korvat olivat haltioden herkkä kohta. Jeram älähti pistävästä kivusta ja mies tunki kielensä haltian suuhun, käsi hiusten ympärillä kiristyi uhkaavasti ettei haltia tekisi mitään epämiellyttävää. Jeram oli lamaantunut järkytyksestä, tätä ei voinut tapahtua hänelle! Ihmisen kieli tutki röyhkeästi Jramin suuta, haltia miltei oksensi kun mies tunki kielensä melkein kurkkuun. Mies ruhjoi haltian huulia, näykki ja huohotti kiihotusesta. Hän irrotti otteensa Jeramin huulilta ja ahmi Jeramin poskipäitä, leukaa ja kaulaa. Hän imi kaulan ihoa ja puri sitten niin että ilmestyi pieni mustelma. "Pieni muisto minusta." Hän huohotti haltian korvaan. Jeram puristi silmiään kinni, hän ei halunnut uskoa mitä oli tapahtumassa.
Mies suuteli udelleen, tunki kielensä suuhun ja hiljaa voihkien alkoi hivelemään haltian kylkeä ja liikkui alemmas, reidelle... Silloin Jeram iski miestä palleaan ja heitti tämän kauemmas.Hän ei päässyt kuitenkaan nopeasti ylös puutuneilla jaloillaa ja ihminen kierähti ähkien pystöön ja lähestyi uhkaavan näköisenä. " Älä edes kuvittele lähteväsi mihinkään! Minulla ja sinulla on asiat kesken!" Mies lähestyi vihaisena. Jeram kurkotti kohti kiveä ja mies potkaisi häntä kylkeen. Jeram lennähti potkun voimasta ja käpertyi maahan henkeään haukkoen ja kivun kyyneeet silmistä valuen. Ihminen käveli hänen luokseen ja hymyili sadistinen mielihyvä silmistä loistaen."Antaudutko? Tämä on täysin turhaa. En haluaisi satuttaa sinua enempää."
"Ikinä, sinä äpärä!" Jeram karjahti raivoissaan ja hyökkäsi kohti ihmistä. Salamannopeasti hän lennähti takaisin nurmelle, kasvot miehen iskusta kipunoiden. " Hyvä on," mies totesi arkisella äänellä. " Sitten minun on pakko sitoa sinut. Nousehan ylös." Mies tarttui puolitajuttomaan haltiaan, kiersi käsivartensa Jeramin kaulan ympärille ja lähti raahaamaan tätä kohti hevosta. Jeram piti kiinni miehen käsivarresta ja yritti saada jalkojaan liikkumaan takaperin jottei kuristuisi. Köysi oli siellä mihin oli jäänyt. Mies sysäsi Jeramin puuta vasten ja poimi köyden maasta. Hän sitoi haltian ranteet yhteen ja kietoi köyden puun ympärille.
Mitä pidätte alusta? Jatkoa seuraa...
ANSASSA
"Aaah!" Haltianaisen kauhunkiljaisu leikkasi läpi ilman kovana, kimeänä. Yhtä äkillisesti huuto vaimeni. Lähinnnä olijat katselivat jähmettyneinä kun pää pyöri ilmassa ympyrää ja tömähti maahan. Sitten helvetti pääsi irti. Kymmeniä ratsastajia rynni haltiakylään karjuen ja ulvahdellen; ihmiset hyökkäsivät kylään. Hetkessä oli kaaos; Haltianaiset-ja lapset huusivat pelosta, miehet juoksentelivat ympäriinsä yrittäen suojella rakkaitaan, ihmiset ohjasivat ratsunsa juoksemaan haltioiden yli ja iskivät miekallaan mielipuolisesti kaikkea mikä liikkui. Lassot viuhuivat ja majoja vedettiin nurin. Jeram, haltianuorukainen, ryntäsi teltastaan keskelle aseiden kalsketta,raivonulvahduksia ja tuskan parkaisuja. Hänen päässään soi yksi lause, miten ihmiset olivat löytäneet heidät! Jeram etsi epätoivoisesti katseellaan perheenjäseniään. Hän veti tikarin vyöltään ja juoksi keskelle painajaista joka muodostui keskenään taistelevista haltioista ja ihmisistä. Hän ei nähnyt isäänsä. Raivo purskahti ja hän ryntäsi auttamaan tuttua haltiatyttöä jota kaksi ratsastajaa ahdisteli. Huutaen hän sukelsi ensimmäisen hevosen mahan alitse väistäen täpärästi viuhuvan terän ja viilsi tikarillaan sen etujalan jänteen poikki. Hän teki saman toisellekin ja hevoset kaatuivat kiljuen tuskasta ja vieden ratsastajansa mukanaan. Jeram pyörähti ympäri etsien katseellaan seuraavaa kohdetta. Hän halusi tappaa, aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa! Äkkiä kuului ujellus ja köysi kiristyi jeramin ympäeille, kädet puristuvat vasten kylkiä ja tikari putosi. Hänet nykäistiin nurin ja hän riuhtoi itseään vapaaksi raivon vallassa. Huolimatta ympäröivästä melusta Jeram kuuli metallisen naurun joka tuntui pilkkaavan häntä. Samassa Jeram nykäistiin liikkeele ja hän liukui pisin maata kovaa vauhtia, yli kivien ja kantojen , läpi verilöylyn. Ratsastaja kannusti hevostaan lujenpaan vauhtiin ja he loittonovat kylästä, Jeran tajusi. " Ei!" Hän huusi epätoivoissaan, tuska sydämessään ja kiemurteli narun päässä, kaikkien rakkaittensa jäädessä taakse, äänten vaimentuessa. Hän kuuli taas hiljaisen naurun. Jeram osui polulla olevaan isoon kiveen ja miltei menetti tajunsa. Köysi kiristi käsiä estäen verenkierron. Häntä kiskottiin yhä kauemmas metsään.
Matka kesti sen verran että Jeramin kieno nahkainen nuttu oli hieroontunut melkein rikki selkäpuolelta. Kivulias matka loppui järven rantaan, enää ei kuulunut kuin laineiden liplatusta, hevosen puuskutusta ja valjaiden kilinää. Jeram huohotti maassa kivusta, mutta ennen kaikkea tuskasta, että hän ei ollut kylässä puolustamassa perhettään. Kaikki, isä ,siskot, isoäiti ja jopa pieni Joaguin olivat kuolleet varmasti elleivät olleet päässeet metsään pakoon. Hän nieli nyyhkytykset ja alkoi ajattelemaan omaa tilannetaan. Miksi hänet oli tänne raahattu, olisi ollut yksinkertaisempaa tapppaa hänet kylässä! Kuului askelten ääni ja Jeramin yläpuolelle ilmestyi nuorehko ihmismies jolla oli pitkaät mustat hiukset kiinnsi niskassa ja harmaat silmät. Mies oli pukeutunut hienoon rengaspaitaan ja viittaan , vyöllä oli miekka huotrassaan. Mies katsoi haltiaa hetken hymyillen ja sitten kumartui ja kiskaisi Jeramin ylös yhdellä vedolla. Jeramin jalat eivät pitäneet ja hän horjahti miestä vasten. Mies piti heidät helposti pystyssä, Jeram kavahti taaksepäin vihasta ja inhosta, mutta ihmisen ote käsivarsista oli tiukka. " Sattuuko kovasti?" Mies kysyi hymy komeilla kasvoillaan, selvällä haltiakielellä! Senkin paskiainen, hetken hämmästys meni ohi ja raivo palasi. Ihminen oli päätä Jeramia pidempi ja raskasrakenteisempi mutta Jeram ei ajatellutkaan pakoa. Ihminen ehkä huomasi haltian vihreissä silmissä vaarallisen välähdyksen muttei ehtinyt tekemään mitään. Jeram iski otsallaan miestä otsaan kaikin voimin ja miehen hyymy vaihtui irvistykseksi ja ote kirposi. Jeram osutti miehen mahaan iskun joka sai tämän taittumaan tuskasta kaksin kerroin. Nopeasti Jeram sujautti kätensä vapaaksi löystyneestä silmukasta. Hän kävi uudestaan päälle: iskuja päähän ja potku mahaan ,mutta ihminen oli ehtinyt toipua yllätyksestä ja väisteli ketterästi kovimmat iskut. " Senkin murhaaja!" Jeram sähisi. Ihminen näytti yllättyneeltä haltian raivoisasta hyökkäyksestä. Kuitenkin, melkein yli- inhimillisellä nopeudella, mies nappasi kiinni Jeramin jalasta tämän potkaistessa. Mies kaatoi Jeramin maahan lujaa ja kipeästi ja heittäytyi itse päälle yrittäen lukita haltian käsivarsia. Jeram sai polven itsensä ja ihmisen välin, mutta ei jaksanut potkaista tätä kauemmas. jeram oli hengästynyt ja mieskin hengitti raskaasti. " Tappele vain vastaan niin paljon kuin haluat.Minä pidän siitä!"Mies kähisi. Jeramilla ei ollut hajuakaan mistä mies puhui mutta hän teki työtä käskettya ja iski miestä nyrkillä kasvoihin, veri alkoi vuotamaan. Vihreät silmät kohtasivat harmaat ja haltian tyrmistykseksi miehen huulille kohosi hymy, aivan kuin tänä olisi vain pelkkää huvittelua! Raivoissaa Jeram huusi ja suuntasi sarjan nopeita iskuja miehen vartaloon. Hankala asento haittasi paljon ja ihminen torjui niistä suuren osan ja nauroi ääneen! Sitten mies iski kämmenellä kovaa poskelle, iski toisenkin kerran ja Jeram näki tähtiä. Kivusta huolimatta hän väänsi vartaloaan ja he alkoivat kieriä maassa painien , molemmat yrittäen päästä voitolle eikä hetkeksikään ivaava ilme kadonnut miehen silmistä. Arvaamatta maa loppui ja kaksikko putosi järveen. Kylmää vettä tulvahti Jeramin suuhun ja sieraimiin ja nieli sitä ennenkuin tajusi olla hengittämättä. Pahaksi onneksi hän oli juotunut alle heidän kieriessään järveen ja vaikka Jeram oli vahva, ihmismies oli painavampi eikä upottava mutapohja antanut jalansijaa. Mies istui Jeramin päällä ja piti kiinni hartioista. Ilma loppui ja selkä upposi mutaan ja vaikka Jeram kuinka riuhtoi ja vääntelehti mies ei ollut moksiskaan. Jeram näki miehen silhuetin järven liplattavan pinnan läpi ja tiesi hukkuvansa. Keuhkoja poltti ja liikkeet hidastuivat, raukeus valtasi Jeramin... Hämärästi hän tajusi painon olevan pois päältää ja seuraavaksi raittiin ilman! Jeram haukkoi ilmaa ja yski ja oksensi järvivettä, sumun läpi hän tajusi että häntä kiskottiin ylös vedestä. Vahvat käsivarret kiertyivät ympärille ja hänet laskettiin ruohikolle ja mutaiset hiukset vedettiin pois kasvoilta. Joku piteli Jeramin päätä kun hän yski vettä keuhkoistaan. Kesti aikansa ennenkuin Jeramin aivot alkoivat toimia kunnolla ja hän tunsi käden silittävän poskeaan. Jeram käänsi päätään ja näki ihmisen makaavan vierellään kyynärpäähänsä nojaten ja katselevan haltiaa hymyillen sekä hitusen uteliaasti. Jeram ei kestänyt miehen paljasta tuijotusta van murisi ja liikahti hyökätäkseen mutta keho kieltäytyi toimimasta ja häntä alkoi hillittömästi vapisuttaa. Mies liikahti lähemmäs, osittain haltian päälle ja kuskasi: "Urhea pieni haltiani, melkein hukutin sinut itsepäisyytäsi, olet varmasti kylmissäsi." Jeram yritti käsittää miksi mies oli kiskonut hänet ylös. Sitten ihminen siirtyi kokonaan haltian päälle, kahlitsi kädet väliinsä ja katseli Jeramia ahneesti. Jeram inhosi miehen kosketusta ja kuivitteli purevansa miehen nenän poikki kun tämä kuiskaili hänen korvaansa. Hänellä oli kuitenkin täysi työ pitää pahoinvointi aisoissa ja väsytti kuin kuolema, mutta silti hän yritti laittaa vastaan. Ihminen piti hänet helposti aloillaan. Jeram ei ymmärtänyt miehen tarkoitusperiä. " Älähän nyt rimpuile kaunokki, tiedän että opit pitämään tästä!" Mies kuiskasi haltian korvaan. Sitten hän painoi kuumat huulensa haltian kaulalle.Jeram järkyttyi ja säpsähti rajusti.Mitä luonnottomuutta ihminen oikein yritti! Miehen huulet vaelsivat Jeramin kaulalla kuumina, vaatimina ja ahneina. Vähäisillä voimillaaan Jeram työnsi miestä kauemmas, yrittäen vääntäytyä pois alta. Mies oli kuitenkin raskas ja vain naurahti heikolle yritykselle. Hän tarttui jeramia ranteestä ja toisella kädellä nappasi kouraansa tukun vaaleita hiuksia. Jeramille kihosi vedet silmiin kun ihminen raa`asti tukisti häntä." Älähän nyt, olet niin herkullinen." Ihminen huokaisi hengästyneenä. Sitten hän ahmaisi Jeramin hulet omiaan vasten ja suuteli rajusti. Inhosta sairaana Jeran käänsi päätän poispäin mutta miehen huulet seurasivat mukana. Hänen kielensä etsi pääsyä Jeramin suuhun mutta haltia puristi huulensa tiukasti toisiaan vasten. Miestä se tuntui enimmäkseen huvittavan. Ihminen nipisti Jeramia korvasta tietäen että korvat olivat haltioden herkkä kohta. Jeram älähti pistävästä kivusta ja mies tunki kielensä haltian suuhun, käsi hiusten ympärillä kiristyi uhkaavasti ettei haltia tekisi mitään epämiellyttävää. Jeram oli lamaantunut järkytyksestä, tätä ei voinut tapahtua hänelle! Ihmisen kieli tutki röyhkeästi Jramin suuta, haltia miltei oksensi kun mies tunki kielensä melkein kurkkuun. Mies ruhjoi haltian huulia, näykki ja huohotti kiihotusesta. Hän irrotti otteensa Jeramin huulilta ja ahmi Jeramin poskipäitä, leukaa ja kaulaa. Hän imi kaulan ihoa ja puri sitten niin että ilmestyi pieni mustelma. "Pieni muisto minusta." Hän huohotti haltian korvaan. Jeram puristi silmiään kinni, hän ei halunnut uskoa mitä oli tapahtumassa.
Mies suuteli udelleen, tunki kielensä suuhun ja hiljaa voihkien alkoi hivelemään haltian kylkeä ja liikkui alemmas, reidelle... Silloin Jeram iski miestä palleaan ja heitti tämän kauemmas.Hän ei päässyt kuitenkaan nopeasti ylös puutuneilla jaloillaa ja ihminen kierähti ähkien pystöön ja lähestyi uhkaavan näköisenä. " Älä edes kuvittele lähteväsi mihinkään! Minulla ja sinulla on asiat kesken!" Mies lähestyi vihaisena. Jeram kurkotti kohti kiveä ja mies potkaisi häntä kylkeen. Jeram lennähti potkun voimasta ja käpertyi maahan henkeään haukkoen ja kivun kyyneeet silmistä valuen. Ihminen käveli hänen luokseen ja hymyili sadistinen mielihyvä silmistä loistaen."Antaudutko? Tämä on täysin turhaa. En haluaisi satuttaa sinua enempää."
"Ikinä, sinä äpärä!" Jeram karjahti raivoissaan ja hyökkäsi kohti ihmistä. Salamannopeasti hän lennähti takaisin nurmelle, kasvot miehen iskusta kipunoiden. " Hyvä on," mies totesi arkisella äänellä. " Sitten minun on pakko sitoa sinut. Nousehan ylös." Mies tarttui puolitajuttomaan haltiaan, kiersi käsivartensa Jeramin kaulan ympärille ja lähti raahaamaan tätä kohti hevosta. Jeram piti kiinni miehen käsivarresta ja yritti saada jalkojaan liikkumaan takaperin jottei kuristuisi. Köysi oli siellä mihin oli jäänyt. Mies sysäsi Jeramin puuta vasten ja poimi köyden maasta. Hän sitoi haltian ranteet yhteen ja kietoi köyden puun ympärille.
Mitä pidätte alusta? Jatkoa seuraa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haltia saa varmaankin pian jotain hyvää. Josta ei ole aikaisemmin edes osannut kuvitella. Mutta minun eräs fantasiani on tälläinen.
Josta osaan fantasioida, mutta koskaan sellaista ei voi tapahtua tosielämässä. Vaikka niinhän niiden fantasioiden täytyisikin olla, pelkkää mielikuvitusta.
Tykkään fantasioida vähän minun kurituksesta, ja väkisin ottamisestani. Olen tälläinen hoikka, jo vanhempi mieshenkilö. Parasta minussa on hoikkuus, ja omastamielestäni juuri sopivan kokoinen nätti tapapuoli. Joka tulee kyllä esiin sopivantiukoissa farkuissa, ja töissä dimexseissä.
Siispä jos joskus sattuisin viemään tavaraa vaikka jollekkin mökkityömaalle. Vaikkapa villapaketteja tässätapauksessa. Sitä rakentaisi sellainen 30-40 mies, jolla olisi apumiehenä omapoika. Sellainen parikymppinen farkkumussukka, joka tihkuisi seksiä jo sadanmetrinpäähän niissä tiukoissa farkuissaan. Ja joka olisi sellainen reipas ja railakas leikkisä hulivili. Jolle sattuisi ja tapahtuisi jotain alinomaan.
Siispä ajoin heidän mökkinsä pihaan kuorma-autolla joka oli täysi villapaketteja. Kysyin pojalta mihin villat kipataan, kun hän tulossa ensin minua vastaan. Poika osoitti ympäriinsä, ja sanoi että tuohon vaan mihin sattuu putoamaan. Mutta samassa isäntä saapui paikalle ilman paitaa hiestämärkänä, ja sanoi pojalleen. Että nyt saat sinäkin hienpintaan, sillä niitä ei suinkaan siihen kipata. Vaan laitetaan nättiin pinkkaan lautojenpäälle, ja pressut viellä hyvin niiden päälle. Joten alas heittää paitaa pois, ettet ihan kuumuuteen läkähdy. Poika katseli isäänsä vähän kieroon, mutta näytti kuitenkin heti tottelevan kehoitusta, ja riisui paidan pois. Tuumasi sitten, että tehdään niinkuin pomo käskee. Ja mikä ettei, minusta he olivat ihan katseltavan näköisiä ilman paitaa. Ja kaikesta näki että töitä oli tullut paiskittua ennenkin.
Niinpä minä sitten peruutin auton sopivaan kohtaan, ja aukaisin laitapressun. Jolloin muutama paketti sattui vyörähtämään maahan. Siihen tarkalta tuntuva isäntä sanoi, että eikä sitten heitellä niitä paketteja, vaan kannetaan ja laitetaan nätisti ehyenä ne kasaan. Niinpä me kolmestaan alettiin purkamaan kuormaa, isännän varoituksen muistaen. Mutta vähänajan kuluttua, kun alkoi lämpö kehossa nousta. Niin ohje unohtui, ja paketit alkoi lennellä ilman kantamista. Isäntä huomautteli aikansa, mutta kun ei se oikein tehonnut. Niin seuraavaksi tehosti sanomisiaan, antamalla ukaasin. Ja seuraava paketin viskaaja saa kunnon selkäsaunan, jos ei muuten ala paketit kulkemaan nätimmin. Pojalla taisi olla kokemusta selkään saannista, sillä hän nähtävästi alkoi totella isäänsä. Mutta minulta pääsi aina silloin tällöin, kun korkealta pudottottelin paketteja. Lipsahtamaan paketti käsistä maahanasti vauhdilla. Isäntä sanoi siihen, että selkäsauna koskee myös kuljettajaa. Sillä paketit ovat hänen omaisuutta. No yritinhän minä olla niitä pudottamatta, mutta aina sillointällöin pääsi vahingossa paketti lipsahtamaan. Ja sitten se vaan ykskaks isännän hermo petti. Se tuli vaan yllättäen siihen autonviereen, ja tempasi minut sieltä lavalta alas. Heitti minut siihen yhden villapaketin päälle mahalleen, ja tempoi minulta dimexhousut kokonaan jaloista pois. Käski poikansa hakea koivusta vitsoja, ja itse piteli minua aloillaan. Yritin kyllä siinä pyllypaljaana selkäsaunaa odotellessa selittää vahinkoa, mutta ei se auttanut. Isäntä vaan sanoi, että hän kyllä varoitti aikansa. Joten nyt uhkaus rankaisusta on lopullinen.
Tietystihän minä aloin tykkäämään asiansaamasta käänteestä, joten minulla alkoi seisomaan ihan homona. Mutta eihän sitä voinut huomata, kun makasin mahallani villapaketin päällä. Poika toikin kohta vitsakimpun isälleen. Isäntä riipi enimpiä lehtiä kimpusta, ja alkoi suimia minun paljasta pyllyäni sillä. Tekihän se kipeää, kun aikamies tosissaan lyö vitsalla paljaallepyllylle. Mutta jotenkin kiihottuminen esti enimmän kivun, vaikka pylly muuttuikin alta-aikayksikön helakanpunaiseksi. Poika seurasi virnuillen sivusta, ja sanoi että tälläistä tämä on tällä työmaalla tämä työmaakuri. Isäntä siihen murahti, että ole ilvehtimättä tai saat kohta itsekkin samankäsittelyn. Niinpä minä sain oikein kunnolla selkääni. Pyllyni tärähteli joka iskun voimasta ja oli pakko huutaa kivusta,tai nautinnosta. Sitten yllättäen piiskaus loppui, ja taas jatkettiin villanpurkua. Minun täytyi purkaa loppukuorma ilman housuja, vähänkös hävetti kun seisoi kokoajan ja pyllyä aristi ihan hitosti se piiskaus. Isäntä sanoi, että ole ilman housuja jos sattuisi taas paketti lipsahtamaan vahissa lentoon. On helpompi jatkaa pyllysi kärsimystä, kun kädet eivät saa oikein otetta. Vaikka kehaisikin pyllyni muotoa, että aika näpsäkännäköinen piiskattavahan tuo kyllä onkin. Ainakin yhtäherkku kuin tuo pojankin takamus on, jota silloin tällöin joutuu opettamaan. Poikakin siihen vaan punasteli, ja keikutteli persettään tiukoissa farkuissaa. Sitten kun saatiin kuorma tyhjäksi. Isäntä antoi housut minulle, ja mentiin sopukahveille mökkiin. Ja myönsihän isäntäkin sen, että ei hän piiskannut minua pakettien pudottelun tähden. Vaan yksin kertaisesti häntä halutti kurittaa jotain muutakin persettä, kuin vain oman poikansa pyllyä. Ja sanoi minun tykänneen siitä itsekkin, ainakin seisokista päätellen.
Jopas oli luettava fantasia *virn* Eikö olisikin mukavaa pystyä toteuttamaan ne, pidän itsekin kaikkein eniten hoikista pojista/miehistä joilla on herkkuperse ja hieman sadistinen luonne! Kiitos pisimmästä palautteesta jonka olen ikinä saanut
"Jos haluat saada on pakko antaa."Tämä on todellisuutta. Se toteutuspuoli yleensä tahtoo pilata koko fantasian. Mutta kun sitä fantasiaa kehittelee, ja muuntelee mielialan mukaan, niin aina löytyy uusia piirteitä samasta asiasta.
Hyvää lomaa sinne pohjoiseen, tai sitten tervetuloa takaisin sieltä. Riippuu hyvinpitkälti koska viestin lukaisee.
*Wirn* masokisti "sadisti".
jatko-osaa en ehdi kirjoittamaan ainakaan viikkoon, kun lähden lomalle pohjoiseen, enkä voi vastata viesteihinne, sori =)
Jatka ihmeessä hyvää tarinaa :=)
Tee seuraavat tarinat jommankumman osapuolen näkökulmasta.
Eikös siinä sen haltian näkökulmasta ole enemmän kirjoitettukin, ainakin yritetty :)
Missä se jatko-osa viipyy?!? ;)
jatko-osa on jo siellä:)
mahtavaa, todella taitava kirjoittaja olet! :)