Jäi jotenkin niin haikea olo, kun maitoni loppui lopullisesti viikko sitten. Olihan tuo tiedossa, kun alusta lähtien ollut ongelmia maidonriittävyyden kanssa, kun lapsi niin isokokoinen ja -ruokainen ja tuotanto ei lähtenyt alunalkaenkaan kunnolla käyntiin. Nyt jälkikäteen, näin ensisynnyttäjänä tajunnut, että sain aika huonot tiedot ja tuen imetystä ajatellen ja koska olin alkuun melkoisen masentuneenkin oloinen ja kaikki oli niin uutta, niin en osannut/jaksanut tukea ja tietoa hakea.
Onneksi on korvike keksitty ja lapsi hyvin sitä syö ja kasvaa. Loppuaikoina rintaruokinta kävi jo rintaraivareidenkin vuoksi hankalaksi puolin ja toisin.
Silti on jotenkin haikea olo ja toisaalta helpottunut, kun olihan se melkoista pelaamista, kun ensin syötät rintaa ja sitten perään pulloa. Ja rinnat kuitenkin vuotivat ja lapsi ei laiskuuttaan jaksanut imeä. Ristiriitaista.
Silti...jotenkin ihan masentaa !
Onneksi on korvike keksitty ja lapsi hyvin sitä syö ja kasvaa. Loppuaikoina rintaruokinta kävi jo rintaraivareidenkin vuoksi hankalaksi puolin ja toisin.
Silti on jotenkin haikea olo ja toisaalta helpottunut, kun olihan se melkoista pelaamista, kun ensin syötät rintaa ja sitten perään pulloa. Ja rinnat kuitenkin vuotivat ja lapsi ei laiskuuttaan jaksanut imeä. Ristiriitaista.
Silti...jotenkin ihan masentaa !
Vastaukset 2
Vanhimmat
tunteen aivan liian hyvin ja tunnen kovasti myötätuntoa sua kohtaan. Oma imetysura esikoisen kanssa koki samanmoisen lopun jo kolmen viikon kohdalla. Tilanne kyllä helpottui kovasti, kun lopetin sen imetys"räpellyksen", mutta kyllä se otti koville henkisesti. Sen vuoksi olin päättänyt, että toisen lapsen kohdalla onnistun. No, onnistuin toki, mutta nyt meni sitten vähän toiseen suuntaan överiksi. Poika on nyt 9 kk, eikä osaa syödä pullosta, mukista tai muustakaan. Korviketta ei huoli kunnolla ja nyt mun pitää lähteä töihin viikon päästä. Olen melkoisessa pulassa tämän tilanteen kanssa. Viime yö menikin taas pitkästä aikaa hyssytellessä itkevää lasta (korvike ilmeisesti tekee vatsan kipeäksi).
Eli nauti nyt siitä, että lapsi on tyytyväinen ja kasvaa hyvin, sama se millä konstilla ravinto alas menee.
lohdutuksesta. Totta, että toisaalta elämä helpottuu, kun ei tarvitse todellakaan "räpeltää" sen riittämättömän imetyksen kanssa. Saahan sitä lasta helliä ja pidellä muutenkin, mutta yksi läheisyyslinkki on loppunut totaalisesti.