Huolen saartamana. osa 1

Ennen viidennen lukukauden päätttöä, Harry oli sopinut Deanin, Ronin ja Nevillen kanssa tapaamisesta Harryn luona viikkoa ennen koulun alkua. Harry oli ilmoittanut asiasta Vernorille, mutta pelkkä yritys pään kääntämiseen tuntui toivottomalta.
"Taas sinä raijaat tänne niitä outoja ystäviäsi!" Vernor pauhasi keskellä olohuonetta.
"Mutta me ollaan ihan hiljaa minun huoneessani?" Harry yritti.
Vernor empi.
"Tämän kerran, sitten." Vernor sanoi.
Sen enempää mitään sanomatta, Harry meni omaan huoneeseensa suupielet korvissa. Hän oli saanut siivottua, kun ajatteli lukea kirjaa siihen mennessä ennen kun vieraat tulivat.
Harry oli juuri alkamassa lukea kirjaa, kun kotipuhelin alhaalla soi.
Vernor ei tiettävästi pitänyt Harryn ystävien soitosta.
"Kuka siellä?" Kuului suinkin epäystävällinen ääni.
"Hermione. O-onko Harry..."
Siinä samassa Harry jo kalppi portaita alas vähintään kolme askelta kerrallaan, että jytinä kävi. Hän riuhtaisi luurin Vernorin kädestä.

"Moi."
"Harry... tää juttu... se ei vaan toimi."
"Meijän seurusteluko? Miksi?"
"Se vaan ei toimi. Olen pahoillani."
Piip...Piip...Piip...

Harry laski luurin ja meni huoneeseensa.
"Vai ei toimi." Harry sanoi hiljaa ja lössähti sängylleen.

Pim Pom Pim Pom.... (ovikello)
Vernor syöksähti oven eteen ja avasi sen:
"Hei. Sä taidat olla se Harryn vajaa-" Dean aloitti, mutta ei kerennyt sanoa lausettaan kun Ron paiskasi kätensä Deanin suun eteen.
"Niin siis, me tultiin Harryn luokse?" Neville sanoi.
"Kai me ollaan tervetulleita?" Ron kysyi, irrottaessaan Kätensä Deanin suun edestä.
Vernorin ilme ei näyttänyt tarkoittavan kyllää ei eitä. Pahamainen ilme katsoui heitä vähän aikaa, mutta häipyi keittiöön sanomatta mitään.
Kaikki kolme jättivät takkinsa ja kenkänsä eteiseen. Dudley oli juuri tulossa vessaan, mutta nähdessään heidät kolme, hän häipyi kun raketti takaisin olohuoneeseen.

Jatkuu...