Varjokansa

malcolmina

Title: Varjokansa
Pairing: -
Rating: R (K-15), ihan vaan varmuuden vuaks
Genre: Jonkinmuotoista angstia. Enhän mä osaa muuta kirjoittaakkaan.
Beta: ystäväni Rosa, joka "sattui olemaan" online kun halusin jonkun betaavan ^^ Ktos.
Summary: En kerro, kun kuitenkin paljastan jotain ratkaisevaa n__n
A/N: Kirjoitin tämän, kun sain jostain syystä inspiksen eräästä jatkiksesta, joka ei liittynyt asiaan mitenkään. Että sillälailla mun pääni toimii ^^

***

Olen ulkona, ensimmäistä kertaa aikoihin. Sinä käskit minun mennä ulos, sanoit, että olen ollut liikaa omissa oloissani, ja hautonut ongelmia, suurentanut niitä, kuvitellut asioita, kunnes mieleni on vienyt pohjan todellisuuteni alta. Kävelen pitkin kauppakatua, kädet taskuissa, pää painuksissa. Silloin tällöin nostan katseeni, ja tarkastelen ihmisiä, kun luulen ettei kukaan huomaa, ja totean ettei tämä maailma ole muuttunut vähääkään sinä aikana kun minä linnoittauduin kotiini.

Kohotan katseeni, ja joku ohikulkija hymyilee minulle. Aion hymyillä takaisin, mutta hymyni kuolee ennen kuin se ehtii huulilleni asti. Olen ollut niin pitkään yksin, enkä ole enää varma mitä kaikkea hymy voi tarkoittaa. Epäröin vielä hetken, ja kasvoilleni leviää pieni, epävarma hymy, mutta tämä hymyilevä ihminen on jo kadonnut muiden joukkoon. Seison yksinäni keskellä väenpaljoutta, ja seuraan katseellani kuinka nämä ihmiset rientävät suurella kiireellä kuka minnekin. Muutama hymyilee minulle hieman, ja jotkut virnistävät eksyneelle ilmeelleni.

Minä haluaisin juosta, kauas pois, kauas näistä tuntemattomista ihmisistä, jotka katsovat minua ilkeästi, vain harva hymyillen, keskellä tätä viidakkoa joka on rakennettu betonista ja tiilestä. Lähden kävelemään, nopeammin, nopeammin, pois täältä, mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pitkälle.

Kävelen jo niin nopeasti että sen voisi laskea juoksuksi. Juoksen ohi pilakauppojen ja hyvin hoidettujen puutarhojen. Näen kerrostaloja, ja jopa muutaman omakotitalon, mutta ihmiset ovat silmissäni pelkkää vilinää. Keuhkojani repii, eikä happi enää riitä. Hidastan vauhtiani ja pysähdyn, nojaan kädelläni seinään ja hetken kuluttua valun sitä pitkin maahan. Tasaan henkeäni pitkään, ja lopulta kerrostaloasunnon talonmies tulee pyytämään minua poistumaan. Nousen ylös ja lähden kävelemään poispäin kaupungin keskustasta.

Kävelen pitkään, monta kilometriä, ja ilta alkaa pimetä. Yhtäkkiä huomaan, etten ole ollut täällä ennen, tämä on minulle uusi alue tässä kaupungissa. En tunne tätä paikkaa enkä tiedä missä olen. Alan hätääntyä, sillä täällä ei ole ketään. Vain sivukaduilta kuuluu kuiskauksia ja voihkintaa, silloin tällöin pieni huudahdus jostain kauempaa. Mutta ketään ei näy. Nämä ovat varmastikin varjokansaa, niitä jotka elävät kahta elämää, toista päivisin ja toista öisin. Päivällä he ovat tavallisia ihmisiä, töissä pienessä firmassa, tai kaupan kassalla. Joskus iltaisin he suukottavat puolisoaan, ja ilmoittavat lähtevänsä työkavereiden kanssa iltaa viettämään, ja päätyvät tänne, pimeille sivukujille, kuiskimaan sen yön rakkaansa nimeä tummuvaan yöhön.

He tietävät pettävänsä itseään ja kaikkea muutakin, mutta he eivät välitä. Heillä ei ole yhteisiä kerhoja tai tapaamisia muutoin kuin öisin, ei kummallakaan näistä vaihtuvista osapuolista, jotka makaavat kaduilla joille ei näe. Jotkut ovat jopa satunnaisia ohikulkijoita, jotka ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta niin heistäkin tulee osa varjokansaa. Sillä yksikään joka on täällä kerran käynyt, ei jätä tilaisuutta käyttämättä, vaan tulee takaisin heti kun avovaimo on Lontoossa, itsekin työmatkalla pimeille kujille, tai poikaystävä lähtenyt moottoripyöräsafarille kohti huorataloja, kenties ystäviensä kanssa. Ja kun tulee uudestaan, tietää minne mennä. Sillä täällä opastetaan ensikertalaisia, ja toteutetaan fantasioita liiankin kanssa.

Kävelen eteenpäin, ja kuulen kuiskauksen joka kiinnittää huomioni. Äänen omistaja sanoo sen yön rakastajaansa enkelikseen, pelastajakseen. Jään hetkeksi paikalleni, kuvittelen että silmäni ovat kuivat, kun kuulen käheän kirkaisun ja pienen inhottavan äänen joka kertoo että veitsi on löytänyt sen herkän alueen lapaluiden välissä ja lävistänyt tiensä sydämeen asti. Jatkan matkaa hiljaa, välinpitämättömänä, sillä en voi kertoa kenellekään. Minäkin jäin koukkuun, aikoja sitten, siksi jäin kotiin kun muut menivät töihin, hylkäsin sen elämäni jota ennen elin päivisin. Istuin kotona ja kuvittelin, että en ollut koskaan ollutkaan täällä. Ja onnistuin siinä. En tunnistanut tätä paikkaa, kuvittelin itseni ulos siitä. Mutta nyt olen taas sisällä, eikä minulla ole enää mitään menetettävää. Sillä minäkin olen osa varjokansaa, näitä jotka elävät kahta elämää. Minulla on enää kuitenkin vain yksi elämä jäljellä, enkä enää epäröi hetkeäkään kumpaan sen käytän, yöhön vai päivään.

A/N2: Eikä se kommentointi teitä tapa. Sitä on aina kivaa saada ^^

3

473

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • black_fan

      Kirjota toki lisää.. se oli hyvin kirjotettu. :)

    • Raatotanssija

      Pidin, varsinkin ensimmäisestä kappaleesta. Jatkajatka. ^^

    • punk_prinsessa

      Pidin tarinan juonesta, mutta jotkut pikkuseikat(jotka eivät varmasti muita haittaa) kuten: "sen yön rakkaansa nimeä tummuvaan yöhön." (joo pilkunviilausta).
      Olen kuitenkin lukenut muitakin tarinoitasi ja pidän kirjoitustyylistäsi, joten jatka ihmeessä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suureksi onneksesi on myönnettävä

      Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️
      Ikävä
      93
      2129
    2. Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu

      Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia
      Apua aloittelijalle
      167
      1557
    3. YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua

      Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä
      Äänekoski
      74
      1339
    4. Euroopan lämpöennätys, 48,8, astetta, on mitattu Italian Sisiliassa

      Joko hitaampikin ymmärtää. Se on aivan liikaa. Ilmastonmuutos on totta Euroopassakin.
      Maailman menoa
      240
      1237
    5. No ei sun asunto eikä mikään

      muukaan sussa ole erikoista. 🤣 köyhä 🤣
      Ikävä
      73
      1190
    6. Hyvin. Ikävää nainen,

      Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan
      Ikävä
      88
      1106
    7. Martina lähdössä Ibizalle

      Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      151
      1051
    8. Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.

      https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava
      Maailman menoa
      253
      1016
    9. Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin

      Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.
      Ikävä
      51
      936
    10. Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta

      Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli
      Pyhäjärvi
      88
      901
    Aihe