olenko ainut?

Ei tuo mitään outoa ole. Itse olen 23-vuotias enkä enää opiskele, mutta silloin kun olin koulun penkillä, niin minua alkoi myös jännittämään viikkoja aikaisemmin koulun alkua. En tiedä meneekö tämä ehkä jo vähän yli, mutta minä välillä jopa viikonlopun jälkeen jännitin kouluun menoa.

Nyt muutaman vuoden vanhempana oon tullut siihen tulokseen, että koululaitos ei vaan sovi ympäristöksi kaikille (kymmeniä suunnilleen samanikäisiä pienissä luokissa, ruokaloissa yms. tungettu samaan tilaan) Minua kauhistuttaa vieläkin ajatella sitä näin jälkeenpäin.

Olen kuitenkin hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva ja minulla on paljon ystäviä ja kavereita, enkä muutenkaan ole mikään kummajainen. Se vaan on jostain syystä niin että jännittää ja et muuten varmasti ole ainut.

Minuakin jännitti aina syksyllä koulun alkaminen. Tavallaan se oli kivaakin, mutta kyllä siihen liittyi pelkojakin, koska tiesi, että olisi raskas kouluvuosi edessä. Sekin jännitti, että tuleeko samat tyypit syksyllä jatkamaan.

Tiedätkö, nyt kun opetan ammattioppilaitoksessa itse niin jännitän lukuvuoden alkua varmaan yhtä paljon kuin opiskelijana. Jännitän nyt sitä, että minkähänlaisia opiskelijoita tulee. Onko joku, jolla on vaikeaa jo heti alussa. Pohdin, että osaanko opettaa ja kohdella tasapuolisesti opiskelijoita. Mietin miten suhtautua taas lintsaamiseen ja motivaation puutteeseen. Jännitän myös uusien alaikäisten opiskelijoitteni vanhempien kohtaamista.

Ensimmäisinä päivinä ääneni varmaan värisee ja pelkään, että opiskelijat huomaavat sen ja pitävät minua ihan nynnynä opettajana.

Keväällä sitten kun opiskelijat valmistuvat, tunnen suurta iloa ja monesti on niin, että se opiskelija, jonka kanssa oli vaikeinta, on minulle rakkain kun näen hänen ilonsa kun on voittanut vaikeudet ja valmistuu ammattiin.

Vaikka sinua pelottaa niin et ole yksin pelkosi kanssa! meitä on muitakin.