En ole koskaan elämässäni katunut sunnuntain ryyppäämistä näin paljoa kuin nyt. Olin kaveiden kanssa liikenteessä viime sunnuntaina niinkuin melko monena muunakin sunnuntaina. Lonkeroa tuli kitattua ehkä liikaakin, aamulla selvisi että liikaa. Otin viimeisen lonkun joskus kolmen aikaa yöllä, nukuin pommiin ja heräsin varttia vaille yhdeksän ja yhdeksäksi töihin. 15km kun työmatka ajattelin että hyppään autoon ja ajelen töihin että kerkeän. Pomo on monta kertaa aiemmin sanonut että ei kärsi enää myöhästyä. Kotoa pääsin ehkä kilometrin kun koko liikenteen seisauttava ratsia oli mutkassa. Kylmä hiki nousi iholle ja aloin täristä pelosta. Konstaapeli pyysi avata ikkunan ja rullasin sen auki ja puhallus tähän. Sanoin jo että sopisiko että mentäisiin sivumalle ja puhaltaisin poliisiautossa. Eihän se tietenkään sopinut. Puhalsin sitten lukemat 1.45. Murruin ihan täysin, hyväkun pystyin kävelemään maijalle.
Istuin auton takapenkillä ja minua pyydettiin odottamaan hetki että saavat siirrettyä autoni ja purettua ratsian. En ole koskaan ollut niin pettynyt itseeni, kirjaimmellisesti tuntui että haluan kuolla.
Hetken kuluttua konstaapelit tulivat paikalle ja sanoivat että mennäänpä käymään laitoiksella. Pyysin että saisin soittaa töihin että en tule menisi töihin lainkaan. Se onneksi kävi.
Poliisilaitoksella sanoivat että varmistetaan tulos verikokeella. Verikoe tulosta en tietenkään ole vielä saanut, miten on laskeeko tulos verikokeessa vai voiko se olla korkeampi? Toivon sydämmessäni että tulos laskisi alle törkeän.
Lähtiessäni tiesin että olen pienoisessa krapulassa mutta en uskonut olevani kännissä kun olin kuitenkin nukkunut vajaan kuusi tuntia.
Kuullusteluissa tottakai myönsin kaiken ja pyytelin anteeksi. Itkin varmaan koko kuullustelun ajan.
Kun pääsin lähtemään soitin pomolle vielä töihin ja sovimme että saan pitää vapaata kunnes saan ajatukseni selvitettyä. Tänään kävin aamulla työterveysasemalla ja sain 2viikkoa sairaslomaa. En ole vieläkään toipunut yhtään pettymyksestä, tuntuu kuin jokin puristaisi sisintäni. Poliisit vain sanoivat että älä huoli, näitä sattuu paljon, et ole ainoa ja pääasia että ei sattunut mitään vakavaa.
Istuin auton takapenkillä ja minua pyydettiin odottamaan hetki että saavat siirrettyä autoni ja purettua ratsian. En ole koskaan ollut niin pettynyt itseeni, kirjaimmellisesti tuntui että haluan kuolla.
Hetken kuluttua konstaapelit tulivat paikalle ja sanoivat että mennäänpä käymään laitoiksella. Pyysin että saisin soittaa töihin että en tule menisi töihin lainkaan. Se onneksi kävi.
Poliisilaitoksella sanoivat että varmistetaan tulos verikokeella. Verikoe tulosta en tietenkään ole vielä saanut, miten on laskeeko tulos verikokeessa vai voiko se olla korkeampi? Toivon sydämmessäni että tulos laskisi alle törkeän.
Lähtiessäni tiesin että olen pienoisessa krapulassa mutta en uskonut olevani kännissä kun olin kuitenkin nukkunut vajaan kuusi tuntia.
Kuullusteluissa tottakai myönsin kaiken ja pyytelin anteeksi. Itkin varmaan koko kuullustelun ajan.
Kun pääsin lähtemään soitin pomolle vielä töihin ja sovimme että saan pitää vapaata kunnes saan ajatukseni selvitettyä. Tänään kävin aamulla työterveysasemalla ja sain 2viikkoa sairaslomaa. En ole vieläkään toipunut yhtään pettymyksestä, tuntuu kuin jokin puristaisi sisintäni. Poliisit vain sanoivat että älä huoli, näitä sattuu paljon, et ole ainoa ja pääasia että ei sattunut mitään vakavaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistelen että poliisi sanoi että minua tullaan syyttämään törkeästä rattijuopomuksesta (60pväsakkoa, ehdonalaista ja ajokielto) ja lisäksi saan syytteen törkeästä liikenteen vaarantamisesta, mitkä ovat tuomiot siitä? Ne ilmeisesti yhdistetään, eli luvassa voi olla siis aivan kamalan suurisakko ja todella pitkä ajokielto?
tarkempi ja nousee promilleluvut, kaverilla melkein puolet nousi verikokeissa ku puhallusarvot.
oot kyllä ollu tosi kännissä kun promilleluvut on noin kovat. törkeänä se menee.. uskon että kolmen kuukauden ajokielto( jos tarvit autoa työn vuoksi) ja sakot tulojen mukaan. Ole onnellinen että kukaan ei loukkaantunut... Vain näin saa parhaan opetuksen ettei aja kännissä/ krapulassa koskaan autoa. Kyllä selviät tästä.
nytku tullut muutamat yöt nukuttua tapahtuneen päälle alkaa valoa synkän tunnelin päässä näkymään. Rouvan kanssa eilen keskusteletiin ja kyllä se siitä helppotti todella paljon kun sai jakaa tuntojaan jonkun kanssa.
Tarkistettiin eilen myös kuulustelupöytäkirja, siinä oli rikos kohdassa vain maininta törkeä rattijuopumus. Siihen ei ilmeisesti enää voi lisätä mitään? No eipä sillä väliä, tulee mitä tulee niin ne otetaan vastaan.
Ja jos joku asia on varma niin se on aivan varma... minua ei tulla enää tapaamaan kännissä/krapulassa auton ratista!
itse olen tehnyt erään toisen rikoksen rahapulassa eli varastanut bensaa. tuli vaan yhtäkkiä olo, että en maksa vaan ajan pois ja niin tein. sydän hakkasi sataa ja arvasin, että tein tyhmästi. jäin kiinni ja siitä vasta häpeä tuli. nyt taas tulee tietysti ilkeää viestiä perään, tulkoon sitten, pahimman rangaistukseni sain tehdessäni noin ja hävetessäni sitä. silloin ajattelin että jospa olisin vaikka ajanut kännissä mieluummin, se olisi ymmärrettävämpää kuin epärehellisyys. minulla teosta on nyt puolisen vuotta ja olo alkaa pikkuhiljaa kohentua, masennuin myös. näköjään ihmisen pitää tehdä mokia, jotta tajuaa joitakin asioita, kaikkien ei kai tartte kun ovat jo niin hyvä ihmisiä, minä en ollut kun tuohon sorruin. ei ole ollut helppoa elää asian kanssa, mutta jälkeenpäin näen että minun piti tehdä noin jotta olisin oppinut rehellisyyden lopullisesti. kitkerä oppi oli. voimia sulle, kyllä tuo asia helpottaa ajan kanssa. sulla on kohtalotovereita paljon eikä tuo tee sinusta huonoa ihmistä ollenkaan, asioita sattuu ja tapahtuu. anna anteeksi itsellesi, siitä se lähtee, vähitellen.
Olen ihan samaa mieltä että kun saan annettua anteeksi itselleni tuon töpin niin kyllä se siitä. Jotenkin kirkkaammin kuitenkin nyt voi ajatella kun saa rauhassa kelailla asiaa. Ja todellakin en ole ainoa.
Vastaavanlaisen bensa kämmin kerran tein mutta unohdin vain maksaa. Porisin kännyyn tankatessa ja jotenkin tuli vain lähdettyä. Säikähdin kans aivan pirusti kun hoksasin mokani 10-15min päästä. Ajelin takasin huoltoasemalla ja lompsin sisälle nolana kertomaan miten kävi ja maksoin bensat pois ja jätin hyvän tipin kassalle. Poliisit oli jo soitettu, odottelimme kassaneidin kanssa heitä asemalla ja kerroimme tilanteen. Selvisin siitä pelkällä säikähdyksellä.
Minua oikein tyydyttää kun luen viestisi rattijuoppoudesta.
Se on aivan oikein sulle että jäät kiinni humalassa ajosta, tuskin sinä vahingossa sitä teet.
Noin suuri lukema kuvastaa joko välinpitämättömyyttä tai tyhmyyttä. Sitä yrität täällä keskustelupalstalla selvittää.
Usko jo itseäsi, luulit ettet jää kiinni RATTIJUOPPOUDESTA ja nyt yrität sitä RIKOSTA täällä itkemällä helpottaa.
Olet rikollinen ja sinun pitää kärsiä tuomio.
Toivon että kärsit ja koko tuttavapiirisi tietää tästä ja moittii sinua. Olet RATTIJUOPPO!!
Käsitin tekstistä, että kaveri oli saanut läksynsä. Onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt käydä. Lyötyä ei siis tarvitse lyödä enää enempää. Kaikki me teemme virheitä, virheetöntä ihmistä ei ole.
Oletko itse murhaaja, jos ajat lapsen kuoliaaksi, joka yllättäen juoksee autosi alle etkä ehdi pysähtyä?
Verikokeen tulos tuli tänään. Tipahti 1.20:neen. Eli roima lasku. Mutta edelleen törkeä rattijuopomus. Poltin tupakan juuri ennen ku mut pysäytettiin että siitä varmaan toi lasku?
Rankaisin itseäni tehokkaasti, möin auton pois ja ostin kunnon polkupyörän. Tässä on nyt jonkin aikaa ajettu töihin pyörällä. Päivässä tulee reilu 35km ajoa ja alkoi toi vatsan seutukin jo pienentymään.
Lokakuun lopussa on käräjät... paperissa oli että ei tarvitse olla paikalla. Olen kuitenkin jo myöntänyt syyllistyneeni törkeään rattijuopomukseen.