Kuinka paljon sijoitetut lapset saavat olla biologisilla sukulaisillaan tai vanhempiensa luona kesäloman aikana? Onko lapselle hyvä olla mahdollisimman paljon lomilla biologisilla sukulaisillaan?
miten lomat
rehar
6528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla mahdollisimman pitkiä jaksoja omassa kodissa rakastavan vanhemman tai vanhempien kanssa. Miten yleensä tällaista kysyt?
Oma lapseni oli sijoitusaikanaan kuukauden kesälomalla luonani, eli sen ajan jonka oma lomanikin kesti.
Lomillahan pyritään vahvistamaan oman suvun merkitystä ja kiinnittämään lasta takaisin sukuunsa.
Tietty, myös syys- ja talvilomat ajoitimme samaan aikaan.
Lapseni kotiutui sitten tällaisen pitkän kesäloman jälkeen.
Niin, tottakai ymmärän, että siinä tapauksessa jos asiat ovat kunnossa kotona on lapsen hyvä vietää siellä paljon aikaa. Minulta unohtui mainita että vanhempien asiat eivät vielä ole kunnossa.
Keäskuussa 25 päivää kotona, heinäkuussa 15 päivää ja elokuuksi on jo sovittu ainakin viikko putkeen jo aikaisemmin sovitut joka toinen viikonloppu kotona.
Silloin kun lapseni sijoitus oli "tuoreempi", sovimme, että vain 2 viikkoa kerrallaan kotona. On sitten taas helpompi asettua perhekotiin. Mutta koska nyt menee hyvin, lomiakin on paljon.
Se vaan on "hassua", että saan näiltä päiviltä vain ruokarahan vaikka lapsi onkin näin paljon kotona. Mutta revitään ne rahat vaikka mistä eli tingitään vielä kaikesta muusta, että lapsi voi olla kotona.
Eihän se ruokaraha riitä mihinkään. Ihan samalla tavalla sitä lasta on "pyöritettävä" kuin kotona asuvaakin ja kun ollaan kotilomilla, sitä rahaa palaa muuhunkin kuin ruokaan.
Joskus ajattelen, että tähän maksuhommaan pitäisi saada joku muutos, että kotiinkin tulisi vähän enemmän tukea kuin tuo ruokaraha. Mutta sitten tästä voisi seurata se, että lapsen kotilomia alettaisiin rajoittamaan, koska se raha olisi sitten pois perhekodilta. T: Ellu
Olin opiskelujen puolivälissä ja toimeen piti tulla tosi pienillä rahoilla. Koska lapseni oli sijoitettuna, ei minulle luonnollisesti maksettu lapsilisää eikä isän maksamaa osuutta.
Olisin halunnut kesälomalla pitää lapseni mahdollisimman kauan ja lähteä vaikka Särkänniemeen suodakseni lapselleni vähän iloa lisää äidin kanssa kahden. MUTTA EI?
Sosiaalitoimi määritteli lapsen ruokarahaksi silloin 90-luvulla, 7 mk 14 penniä/per.päivä.
Onneksi meillä oli mummo, joka halusi LAPSEN PARASTA, jota mikään muu taho ei tuntunut edes haluavan?
Saimme matkan Tampereelle järjestymään ja sosiaalitoimentyöntekijälle sanoin, että ne pennit ehkä kannattaisi sentään säästää muita suuria kuluja varten. Niin naurettavaa tuo oman perheen tukeminen todellisuudessa on???
Hei !
Meidän sijaispoika reagoi seitsemän yön kotilomaan olemalla hyperlevoton, kun palasi sijaiskotiin. Seuraavan kerran kotiloma oli kolme yötä.
Hei!
En voi ottaa kantaa kuin siihen, minkä verran omani olivat luonani, he olivat luonani kaksi erillistä lomaa, toinen viikon ja toinen melkein kolmen viikon mittainen.
Sen voin kuitenkin sanoa, että tuohan on tapauskohtaista, ei kaikki biot pärjää lasten kanssa noin pitkään. Joku ehkä kokee pärjäävänsä, mutta lasta katsottessa huomataankin, ettei näin ole.
Onhan paljon bioja, joille lasta ei voida antaa kotilomalle ollenkaan, vaan tapaamiset hoidetaan joko sijaiskodissa tai päivämuotoisena valvotusti esim. sossun tiloissa. Ja tietysti sukulaisten luona pidetyt heidän valvomansa lomat ovat myös yksi vaihtoehto.
Vaikka olenkin itse bio, ja nyt varmasti joku bio kiroaa minut, haluan sanoa, ettei mitään yleistä "lapsen paras tavata paljon bioja"-fraasia kannata suinpäin uskoa!!!
Jos lapsen alkutaival on ollut helvettiä, voi pitkä loma jopa kääntyä ahdistavaksi, vaikka lyhytloma onkin lapselle positiivinen kokemus.
On myös lapsia, joiden bio-olot ovat olleet niin hirveät, ettei lapsi voi koskaan kokea turvaa näiden luona, vaikka nämä olisivatkin "muuttuneet", silloinhan pitkät tapaamiset palvelevat vain ikävöivää bioa.
Toki lapsella on oikeus tuntea vanhempansa, olivatpa he millaisia hyvänsä.
Ja on mös paljon lapsia, jotka uskaltavat ja voivat turvata myös bioperheeseensä tai voivat ainakin sen oppia, jos saavat tilaisuuden!