Kun menneisyydelle ei voi enää mitään, pitäisi katsoa eteenpäin. Virheet on tehty, niistä pitää oppia. Jollei opi, on kovapäinen, joka ei opi edes seuraavassa elämässäänkään.
Yritän päästä irti menneisyydestäni, mutta se pitää otteessaan. Se on varmaan enemmän mun sisäistä tappeluani kuin ulkoista elämää, koska ulkoisesti elän ihan tavallista muijan elämää.
Yritän päästä irti menneisyydestäni, mutta se pitää otteessaan. Se on varmaan enemmän mun sisäistä tappeluani kuin ulkoista elämää, koska ulkoisesti elän ihan tavallista muijan elämää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
karmanlakiin kun puhut seuraavasta elämästä minusta se on puppua.
jep :)
Hyvin sanottu semafooora.
uskon, koska muistan 3 viimeistä elämääni. Niistä kaksi nais- ja yksi mieselämä. Edellisen elämäni muistan nimen ja kuolinajanhetken tarkkuudella ja se on varmistettu dokumenteista. En vaan jaksanut ruveta plaraamaan sen tarkemmin...mulle riitti.
seurausta huonosta karmasta vai olemmeko me vapaaehtoisesti halunneet syntyä tällaisiksi kuin olemme?
ja on vaikea sanoa onko tämä huonoa karmaa (kenties huono karma on jotain minkä vapaaehtoisesti ottaa niskoilleen kannettavaksi? Seuraukset ovat mukavan painavia mutta kannan ne miehekkäästi loppuun asti). Kenties onkin. Mutta toisaalta on tää olla aika opettavainenkin kokemus. Voi sanoa ettei mun elämä oo ollu mitään herkkua, mutta en oo niitä jotka valittaa ja ruikuttaa, jos asiat menee vähänkin huonosti. Kaipa oon oppinut oikeanlaisen rennon asenteen kaikkea kohtaan. Joten uskaltaisin väittää etten ole varma, mutten itse pitäisi tätä omaa kohtaloani surkean karman seurauksena. Jos nyt pelaan korttini oikein enkä sorru siihen mihin ihmiset yleensä sortuu: toisten vahingoittamiseen, niin kenties seuraavassa elämässä ei tule tällaista sukupuoli-sotkua :)
Mutta juu, mielipiteensä kaikilla. Eikä mielipide asioista voi kiistellä, kunhan ilmaisin omat ajatukseni tässä.
Mun tulkintani on että me ollaan jostain ihme syystä valittu tällainen osa. Ja tässähän tulee hyvää karmaa läjäpäin.
Mietin jossain välissä, että voisko tää johtua edellisestä elämästä...että ois jotenkin vaikka jäänyt joku naiselämä pahasti kesken. Mutta kun mulle selvisi, että viimeinen edellinen elämä oli mieselämä, putos teorialta pohja pois. Ja muutenkin...sukupuoli kuuluu vain yhteen elämään ja liittyy läheisesti fyysiseen ja henkiseen kroppaan, ei ikuiseen henkeemme, joka on sukupuoleton.
olisikin aika mukavaa. Ei stressiä sukupuolesta. Mutta aika hyvää harjottelua tämä on. Oppii käsittelemään ikäviä ja stressaavia asioita kun on sukupuoli.
Mutta saanko kysyä miten muistat edelliset elämäsi? Oliko se hypnoosi minkä avulla muistit ne vai ihan jo pitkään oot muistanu? Olisi kiva tietää jos itsekin saisin selvitettyä vähän mitä sitä on tullut edellisissä elämissä tehtyä :)
Juu...regressioterapiassa palautui. Eli siis hypnoosissa palautettiin taaksepäin. Muistui jopa nimi, syntymä- ja kuolinaika....pystyttiin tsekkaamaan jälkeenpäin. Piti paikkansa.
Ja maksaako miten paljon? Kiinnostas kokeilla :)
Olikohan se Tiia Louste tai jotain sinnepäin, jenkeissä opiskellut, vastaanotto Vallilassa... kävin kolme sessiota ja tuli maksaan silloisissa markoissa muutaman huntin.
olla _todella_ kieroontunut huumorintaju - tai sitten jokaisen TS:n täytyy olla vähintään joku arkkienkeli tuonpuoleisessa - että tämän riesan voi itselleen valita vapaaehtoisesti.
Mutta jonsei muuten, niin tässä kertyy kivitalon kokoinen elämänkokemus - ja vain aniharva saa elää sekä miehen että naisen elämää...
Ketä Jumala rakastaa, sitä hän rankaisee.
Jumala ruoskii jokaista joka haluaa hänen lapsekseen.
Tällaista muistan Raamatusta.
Lisää siihen Jobin kertomus.
= Jumala on sadisti. Mutta kuka meistä haluaa olla hullun sadistin suosiossa.
Etteivät normiheterot nappaa hyvän monopolia. Sitä kun ei ole koskaan annettu farisealaisille päiviräsäsille vaikka he sen mielellään ottaisivat.
Olemme ehkä erilaisia luotuja, mutta meidän oma asenteemme ilmeisesti kaipaa niin hirveästi norminmukaisuutta että syytämme Jumalaa vääryydestä ja kieroutuneesta huumorintajusta.
Ehkä olemme viheliäisessä etulinjassa normiheteroa yhteiskuntaa vastassa, mutta ei se liene Jumalan vika.
Muistan Esko Jalkasen kertoneen kirjassaan Varjoja peilissä, että kun on elänyt monta elämää naisena ja sitten syntyykin mieheksi, niin mieltymys miehiin saattaa säilyä ja henkilöstä tulee homo. Lesbo taas toisinpäin, useita elämiä miehenä…
Henkilökohtaisesti uskon, että kun naisen olemus –joka on ollut vallitseva useiden elämien ajan – on tarpeeksi vahva, niin nyt mieheksi syntynyt kokeekin olevansa väärässä kehossa. Transmiehillä miehen olemus…
Uskon niin, koska minulla on henkilökohtaista kokemusta asiasta: Olen 16-vuotias poika ja koen ja olen aina kokenut sieluni olevan enemmän naisen sielu kuin miehen. Olen aina ollut eleiltäni ja henkiseltä olemukseltani naisellinen. En kuitenkaan koe olevani transvestiitti, eikä tunne ole seksuaalinen –sitä paitsi pidän miehistä. Jollakin tavalla olen transgender: haluan näyttää naisellisemmalta kuin mitä olen. Eikä minun ole ikinä sallittu näyttää niin feminiiniseltä kuin olisin halunnut.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000018061785
13- vuotiaana aloin tutkia yliluonnollisia asioita ja muita henkisen puolen juttuja; koin kristittyjen jumalan julmaksi, eikä luterilaisuus antanut haluamiani vastauksia. Viime vuosina olen omaksunut teosofisen maailmankatsomuksen, mutta on hyvä muistaa, ettei tätä maailmaa voi ymmärtää vain yhden maailmankatsomuksen avulla. Kerran näitä asioita tutkiessani sain näyn edellisestä elämästäni: olin nainen 1400-luvun Ranskassa ja kuolin nuorena.
Asia vaivasi minua kauan –sillä kokemus oli todella voimakas ja pysäyttävä-, kunnes tänä keväänä tulin käyneeksi selvänäkijän luona. Muiden asioiden joukossa kysyin tästä asiasta ja hän kertoi täysin saman tiedon, lisäksi hän tiesi minun olleen nunna. Enkä ollut sanallakaan kertonut näystäni! Tämä ja pari muuta asiaa, jotka hän tiesi täysin oikein –vaikken kertonut mitään niihin viittaavaa. Esitin vain kysymyksen ja pidin huolta siitä, ettei minusta vahingossakaan irtoa mitään tietoa, minkä voisi esittää nähtynä- vakuuttivat minut hänen aitoudestaan. Hän kertoi minussa olevan edelleen läsnä hyvin voimakkaan naisen olemuksen ja homouteni johtuisi siitä.
Vaikka nämä tiet –olla homo, lesbo, bi, transgender- ovat vaikeat, niin näillä teillä oppii ja kasvaa ihmisenä ehkä enemmän kuin jokin ”normihetero”; on pakko nähdä muita ei-materialistisia asioita, ihminen ja inhimillisyys, maailman ahtaus ja pahuus. Voisi ajatella, että meillä on tarkoitus näyttää, että on paljon muuta, eikä kaikkeen ole yhtä oikeaa ratkaisua. Toki itse olen nuori ja kokematon enkä tiedä asioita vähäisen elämänkokemukseni vuoksi, mutta näin minä olen ajatellut.
>>Mun tulkintani on että me ollaan jostain ihme syystä valittu tällainen osa. Ja tässähän tulee hyvää karmaa läjäpäin.
Mietin jossain välissä, että voisko tää johtua edellisestä elämästä...että ois jotenkin vaikka jäänyt joku naiselämä pahasti kesken. Mutta kun mulle selvisi, että viimeinen edellinen elämä oli mieselämä, putos teorialta pohja pois. Ja muutenkin...sukupuoli kuuluu vain yhteen elämään ja liittyy läheisesti fyysiseen ja henkiseen kroppaan, ei ikuiseen henkeemme, joka on sukupuoleton.>>
No. Minulla jäi ainakin kesken. Vaikka viimeinen elämä olikin miehen elämä, niin ei se sulje asiaa pois esim. tämän elämän karmavelat sovitetaan kolmannen ja/tai neljännen seuraavan tulevan inkarnaation aikana, ellei jokin tärkeä asia aikaista tai lykkää asioita. ”Isäin pahat teot minä kostan neljänteen ja kolmanteen polveen” vai miten se menikään?. Ikuinen henki eli korkeampi minä on sukupuoleton, mutta se kuitenkin muovailee/ on mukana suunittelemassa tulevaa elämää, jossa meidän on määrä kehittyä ja kasvaa ja pyrkiä saavuttamaan tuo minä. Jokainen asia, jonka koemme on tavalla tai toisella valitsemamme; olemme täällä sovittamassa karmavelkaamme ja korkein minämme on tässä vaikuttamassa karman alaisena ja raamittaa elämään tietyt kokemukset. Loppu määräytyy valintojemme seurauksista; jokaisella elämällä on tavallaan ”perustyylinsä”.
Jotenkin näin muistan mm. Pekka Ervastin kirjoittaneen. Hän kertoi muistaakseni homoista ja transsukupuolisista ”hermadofriitteinä”. En muista tarkkaan, mutta positiivista se oli ja hän piti heitä täysin normaaleina ja luonnollisina.
Minä päätin kirjoittaa, koska aihe on niin mielenkiintoinen. Toivon, ettei minua kirjoitukseni perusteella ajatella joksikin kiihkouskovaiseksi, sillä en ole sitä. Mielestäni oikeaa uskonnollisuutta on se, että on pyrkimys hyvään ja tahto tehdä lähimmäiselleen hyvää ja auttaa tätä; hedelmistään puu tunnetaan. Uskonto on sitä paitsi ihmisen henkilökohtainen asia. Minusta esim. jehovien änkeäminen taloon käännyttämään ei ole sitä ja aina vaan tullaan uudestaan, vaikka sanoo: ”Kiitos, mutta tämä ei ole minun juttu.”
Muistan, kun tätini sairastui syöpään ja joutui ”jehovapommituksen” kohteeksi: he vierailivat monta kertaa, vaikka sanottiin, että teitä ei tänne tarvita. Rahaahan ne olivat kyttäämässä. Juuri tuollainen kaksinaismoralismi ja tekopyhyys ärsyttävät minua. Kristityissä olen saanut huomata saman. En tarkoittanut tällä millään tavoin loukata jehovia tai kristittyjä, mutta mitä sitä kaunistelemaan karua todellisuutta; uskonnoilla ja niiden dogmeilla tehdään niin paljon pahaa.
Vaikka on se kyllä varmaan kamala olla jehova-opetus lapsi: jehova-mamma varttuu saabissa ja takaisin ei ole tulemista ennen kuin on käynyt ovella tuputtamassa ja ottanut haukut vastaan. Todellista kahden tulen välissä oloa. Täytyy varmaan olla tosiuskovainen, että hommaan ryhtyy.
Tässä yksi regressioterapeutti: http://www.elisanet.fi/mirva.soinio/