Kiitos, että olet avannut tämän viestin. Kaipaan mielipidettä asiaan, jonka kerron seuraavassa.
Olemme miesystäväni kanssa päättäneet mennä naimisiin joko vuonna 2009 tai 2010. Olemme opiskelijoita joten häihin säästämiseen menee varmasti aikaa. Siksi haluamme häät vasta 3-4 vuoden päästä. No anyway, lupauksemme myötä olemme nyt kihloissa ja aiomme ensi kuussa tilipäivän jälkeen käydä ostamassa sormukset. Emme ole kertoneet asiasta kuin muutamalle luottoystävällemme toistaiseksi.
Aioimme laittaa sormusten oston jälkeen viestin kaikille parhaille kavereille ja vanhemmillemme ja pyytää heidät samantien seuraavaksi päiväksi kihlajaiskahveille. Olin suunnitellut tekeväni ison täytekakun ja paistaisin coctailpiirakoita joiden kanssa tarjoaisin munavoita, kylmäsavulohta ja leikkeleitä.
Mietin vain loukkaako vanhempiamme jos vain täräytemme täysin yllättäin ja ohimennen että tervetuloa kihlajaiskahveille. Kaikki kihloihin ja sitemmin naimisiin menneet ystävät/sukulaiset ovat viettäneet kihlajaiskahvittelut vanhempien kotona ja sponsoroimana. Mutta the thing is että me ei haluta vielää mitään ihmehössötystä. Hössöttää nimittäin sulhasen että minun äitini saavat sitten 3v päästä ihan sydämensä kyllyydestä.
Toiseksi pelottaa reaktiot. Uskon minun vanhempieni luottavan arvostelukykyyni, mutta pelkään kihlattuni vanhempien reaktiota. Vielä 4kk sitten kun ystäväparimme meni naimisiin niin katsoivat mielitiettyäni huolestuneesti ja sanoivat "eihän vaan sulla oo vielä mikään kiire naimisiin". Ei ole kyse siitä, etteivätkö kai minusta pitäisi mutta ovat itse menneet n.30-vuotiaina naimisiin ja halusivat kai molemmilta pojiltaan samaa. Me olemme kuitenkin 20 ja 23-vuotiaita tällä hetkellä.
Mistään pikakihlauksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Olemme seurustelleet piitkälti yli 2 vuotta, josta vuoden ja rapiat päälle asuneet yhdessä. Tätä asiaa on mietitty pitkään ja hartaasti kaikilta kanteilta. Meillä ei ole mikään pelkkä nuoruuden lihaisa ja himoinen seksisuhde vaan olemme parhaita ystäviä ja kumppaneita ja rakastajiakin tietenkin. Meillä on myös seurustelukokemusta aikaisemmin joten ei ole sellaista tarvetta kokeilla ja katsoa olisiko ruoho vihreämpää jne.
Nyt jos olet jaksanut lukea mietteeni loppuun niin kysyisin, että pitäisikö meidän vihjata kihlauksestamme jo ennen kahvituskutsuja. Antaisi sitten vain kahvitusajankohdan tulla yllärinä tms? Haluan mennä vain kerran elämässäni mennä naimisiin, enkä halua että pieleen menneet "kihlajaiset" pilaisivat alkaneen matkan kohti avioliiton satamaan.
Kiitos mielenkiinnostasi:)
Olemme miesystäväni kanssa päättäneet mennä naimisiin joko vuonna 2009 tai 2010. Olemme opiskelijoita joten häihin säästämiseen menee varmasti aikaa. Siksi haluamme häät vasta 3-4 vuoden päästä. No anyway, lupauksemme myötä olemme nyt kihloissa ja aiomme ensi kuussa tilipäivän jälkeen käydä ostamassa sormukset. Emme ole kertoneet asiasta kuin muutamalle luottoystävällemme toistaiseksi.
Aioimme laittaa sormusten oston jälkeen viestin kaikille parhaille kavereille ja vanhemmillemme ja pyytää heidät samantien seuraavaksi päiväksi kihlajaiskahveille. Olin suunnitellut tekeväni ison täytekakun ja paistaisin coctailpiirakoita joiden kanssa tarjoaisin munavoita, kylmäsavulohta ja leikkeleitä.
Mietin vain loukkaako vanhempiamme jos vain täräytemme täysin yllättäin ja ohimennen että tervetuloa kihlajaiskahveille. Kaikki kihloihin ja sitemmin naimisiin menneet ystävät/sukulaiset ovat viettäneet kihlajaiskahvittelut vanhempien kotona ja sponsoroimana. Mutta the thing is että me ei haluta vielää mitään ihmehössötystä. Hössöttää nimittäin sulhasen että minun äitini saavat sitten 3v päästä ihan sydämensä kyllyydestä.
Toiseksi pelottaa reaktiot. Uskon minun vanhempieni luottavan arvostelukykyyni, mutta pelkään kihlattuni vanhempien reaktiota. Vielä 4kk sitten kun ystäväparimme meni naimisiin niin katsoivat mielitiettyäni huolestuneesti ja sanoivat "eihän vaan sulla oo vielä mikään kiire naimisiin". Ei ole kyse siitä, etteivätkö kai minusta pitäisi mutta ovat itse menneet n.30-vuotiaina naimisiin ja halusivat kai molemmilta pojiltaan samaa. Me olemme kuitenkin 20 ja 23-vuotiaita tällä hetkellä.
Mistään pikakihlauksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Olemme seurustelleet piitkälti yli 2 vuotta, josta vuoden ja rapiat päälle asuneet yhdessä. Tätä asiaa on mietitty pitkään ja hartaasti kaikilta kanteilta. Meillä ei ole mikään pelkkä nuoruuden lihaisa ja himoinen seksisuhde vaan olemme parhaita ystäviä ja kumppaneita ja rakastajiakin tietenkin. Meillä on myös seurustelukokemusta aikaisemmin joten ei ole sellaista tarvetta kokeilla ja katsoa olisiko ruoho vihreämpää jne.
Nyt jos olet jaksanut lukea mietteeni loppuun niin kysyisin, että pitäisikö meidän vihjata kihlauksestamme jo ennen kahvituskutsuja. Antaisi sitten vain kahvitusajankohdan tulla yllärinä tms? Haluan mennä vain kerran elämässäni mennä naimisiin, enkä halua että pieleen menneet "kihlajaiset" pilaisivat alkaneen matkan kohti avioliiton satamaan.
Kiitos mielenkiinnostasi:)
Vastaukset 17
Vanhimmat
minun mielestä mitään vihjailla, eikä niitä kutsuja tarvitse pitää jos ei itse halua. Minä (24) ja miheni (29) menimme kihloihin keväällä emmekä puhuneet siitä kenellekään. Ihmiset saivat ihan itse huomata sormukset, vanhempani eivät meinanneet huomata joten heille oli hieman sormuskättä tyrkytettävä mutta todella onnellisia olivat meidän puolesta. Naimisiin olemme menossa ensi keväänä ja senkin teemme ilman hössötyksiä, eli maistraatissa käymme sanomassa tahdon ja sitten pieni kahvitus vanhemmille ja sisaruksille meidän kotona. Emme halua häitä, haluamme vain naimisiin :)
On kaunista, että ajattelet noin paljon sitä, miten läheisenne suhtautuvat kihlautumiseenne. Se on hyvä asia. Pitää kuitenkin muistaa että se on teidän kihlajaispäivänne, ja läheisillänne on ollut / tulee olemaan omansa. Jos siis teille suurinta iloa tuo kunnon yllätys, järjestäkää kunnon yllätys. Jos taas tärkeintä teille on että läheisenne saavat asiasta suurimman mahdollisen ilon, järjestäkää asia heidän mielensä mukaan. Siinäkään ei ole mitään pahaa, jos läheistenne onni on näin ollen myös teidän onnenne.
Lange Rede, kurzer Sinn: Tehkää niin kuin OIKEASTI haluatte. Haluatteko yllättää ja välttää hössötyksen vai miellyttää, sen päätätte itse.
Noin minä sen itekin ajattelin. Toivoin vain "kihlajaisten" olevan mieluisat sekä meille, että vanhemmillemme. Itseasiassa meidän piti alunperin pitää juhlat vasta marraskuussa, koska silloin täytän 20v, mutta jotenkin kierolla tavalla äitini sai tietää suunnitelmasta (siis arvasi kun kyselin jotain ympäripyöreetä vanhempieni kihlauksesta aikanaan ja kun kysyi niin naama meni sellaiseen hymyyn, että "ei olla kihloissa" ei todellakaan mennyt läpi:D). Siitä sitten alkoi heti hössötys!! Oli kai ihan mielissään vaikkei onnitellutkaan (mun äiti on ennemmin järki kun tunneihminen joten en sitä oottanukkaan). Hän alkoi heti kuitenkin miettimään pitopalvelua mistä tilata kakkuja ja voileipäkakkuja meidän kihlajaisiin. Sen lisäksi hän kyselee ollaanko jo kerrottu mun miehen vanhemmille ja sanoi ITSE soittavansa niille jos me ei kerrota ennen marraskuuta... Ei siis auttanu muuta kun aikaistaa juhlia, kun tarkotus ei ollut edes miun vanhemmille kertoa:(
En halua loukata yhtäkään osapuolta, mutta haluan juhlia kihlaustamme pienesti lähipiirin kesken. Pitopalveluihin yms törstätään sitten häissä. Niihinkään kuluihin en muuten haluisi meidän vanhempien osallistuvan, koska raha on valtaa ja miun lakkiaiset oli aikanaan sellanen valtataistelu, etten toista vastaavaa halua. Piste!
Emmeköhän pitäydy suunnitelmassamme. Huh, toivottavasti kaikki vaan menis hyvin... Pääasia kuitenkin, että rakastamme mieheni kanssa toisiamme ja siihen ei muutama kärttyisä tuleva appiukko tai anoppi voi vaikuttaa:)
olikin? Kärttyisä tuleva appi ja anoppi.
Ihan kiva asenne, tulevaisuutta ajatellen.
En todellakaan halua saada omia taikka miekkoseni vanhempia kärttyisiksi! Jos luit viestini kunnolla niin ymmärsit vanhempieni haluavan juhlia kihlajaisia eri tavalla kuin me haluamme. Kuitenkin tämä on meidän asia, joten haluamme tehdä ja teemmekin oman päämme mukaan. Siksi PELKÄÄN, mutten toivo, että vanhempamme voivat pahoittaa mielensä. Mielen pahoittamisesta taas ainakin omien vanhempieni kohdalla voi syntyä kunnon riitoja. Ehkäpä tunnen omat vanhempani kun heidän kanssaan 18 vuotta tuli eleltyä.
Itse menin avomieheni kanssa kihloihin kertomatta omille vanhemmille. Avomiehen vanhemmat tiesivät asiasta, mutta heillä oli ehdoton kielto kertoa siitä kenellekkään. Avomiehen vanhemmilla kun on hyvät suhteet erääseen kultaliikkeeseen ja saimme siis sieltä sormukset noin sata euroa halvemmalla kuin muualta olisimme saaneet.
No menimme sitten kihloihin kenenkään muiden tietämättä, edes parhaat ystävämme eivät tienneet asiasta ja eipä kukaan hirveän pahoillaan ollut. Vanhemmille ja isovanhemmille jouduimme kuitenkin kahvittelutilaisuuden pitää jälkikäteen ja kihlakuvankin halusivat.
Häät sitten onkin eri juttu, niistä tulee sitten huomattavasti isompi tapahtuma aikanaan.
Me ei ainakaan edes tajuttu että kihlauksesta pitäis ottaa mitään paineita. Se oli meidän kahden välinen ihana asia, josta ei etukäteen kerrottu kellekään. Kihlajaisjuhlia ei vietetty, kyllä sit häissä ehtii juhlia tarpeeks. :)
Ei teidän vihjailla tarvitse etukäteen (noh, onhan äitisi jo arvannutkin), mutta voisitte kihlajaiskahveilla sitten kertoa suunnitelmistanne edetä rauhallisesti. Kun aikomuksena ei ole suoraapäätä juosta naimisiinkin, voit varmasti luottaa siihen, että teidän molempien vanhemmat ottavat asian ihan rauhallisesti. Voitte järjestää omat kihlajaisenne millaiseksi haluatte, tietenkin. Kihlautuminen on enempi kahden ihmisen välinen lupaus, kuin häät, joiden järjestelyyn usein osallistuu jollain tavoin vaihteleva määrä sukuakin.
Hyvä juttu, teette niinkuin itse haluatte eikä muiden pillin mukaan:)
Ainoa mikä tuli mieleen, muiden aikataulut. Meinaan sitten kun kutsun laitattte niin pääseeköhän kaikki varmasti niin lyhyellä varoitusajalla käymään? Tähän en kyllä ratkaisua keksi.
...muiden aikataulut jonkun verran, mutta olen vähän kautta rantain ottanut selvää omien läheisteni kesäsuunnitelmista. Kaikki eivät varmaankaan pääse mutta sille ei voi mitään. En usko kaikkien pääsevän vaikka siitä ilmoitettaisiin kuukausi aikaisemmin. Siksi toisekseen, emme halua tehdä vielä kihlajaisista niin isoa numeroa joten siksi ilmoitamme ns. viime tingassa. Uskoisin enemmistön kuitenkin pääsevän tulemaan. Lisäksi varsin harva ystävämme on töissä sunnuntaisin. Ainoastaan yksi aviopari, joka työskentelee paperitehtaalla.
niin kuin itse parhaaksi näet, jokainen menee kihloihin omalla tavallaan ja viettää kihlajaiskaffet jos haluaapi.
Me ei varmaan kihlajaiskahveja vietetä kun sitten joskus vuosien päästä mennään kihloihin, mutta jokainen tavallaan. :)
Jos sitä muitten reaktiota alkaa jännätä niin ei se enää tunnukaan omilta kihloilta kun kelaa et mitähä neki tuumaa..? Vähän kuin lastasi kastaessa miettisit et onkohan tämä hyvä nimi, tykkääkö muut? :P
Onneksi olkoon kihlojen johdosta, ja toivotan seesteistä tulevaisuutta ja avio-onnea näin etukäteen. ;)Ja iloista kesän jatkoa.
yllärijuhlat, jos haluat mielipiteeni. Kihlaus on niin iloinen asia, että se miten sitä juhlitaan on melko yhdentekevää ja jos haluatte juhlia sitä kutsumalla ihmisiä kotiinne, niin sehän on ihan ok. Vanhemmilla ei ole siihen mitään sanomista, koska kyseessä on teidän elämänne ja mielestäni on turha kangistua kaavoihin "juhlimme vanhemmillani koska niin on aina tehty".
Onnea!
Itse kihlauduin nykyisen avopuolisoni kanssa kolme ja puoli vuotta sitten (19-kesäisenä). Salaa haimme sormukset ja pujotimme ne toistemme sormiin. Kenellekään emme varsinaisesti kertoneet mitään vaan annoimme läheisten huomata kultarinkulat sormissa itse. Oli hauskaa yllättää ja suvun reaktioista päätellen myös hauska tulla yllätetyksi. :) Näin ollen en usko kenenkään suutuvan, jos ilmoitatte kaikille tärkeimmille ihmisille suuresta päätöksestänne yhtä aikaa. Meilläkin vain yksi mummo kitisi, kun ei päässyt kihlajaiskahville - kaikki ymmärsivät, että kihlautuspäivä oli meille suuri ilon, ja rakkauden, juhla.
Mutta jos tahdot tehdä asian vielä tahdikkaammin, mutta edelleen iloisesti yllättäen, ehdotan, että askartelet itse suvun jäsenille oikeat kutsukortit. Kavereille riittänevät tekstiviestitkin. Postitettavat kortit tuovat lisää arvokkuutta juhlaan - ja toisaalta antavat arvoa myös vanhemmille, joille oman lapsen sitoutuminen on taatusti suuri asia.
Onnea joka tapauksessa päätöksenne johdosta!
on kahden ihmisen välinen asia ,juhlii sitä tai ei.
Kihlaus on Teidän sopima ja myös oma juhlanne. Ei kummankaan vanhempien tuollaisesta pitäisi loukkaantua,vaikka kutsu kihlajaiskahveille tuleekin kotiinne.Makuja ja perinteitä on tietenkin monia, mutta kukin tavallaan ja mistä pari itsekin pitää.
Asuttehan te jo yhdessä, tavallaan se on luonteva ratkaisu pitää juhlakahvituskin samalla yhteisessä kodissa. Ja tulevissa häissännehän kummankin vanhemmat saavat antaa apunsa mukaan.
Tämä on "n.50:n anopin ja äidin" mielipide.
Onnea sylin täydeltä ja rakkautta & hellyyttä ja ihania asioita tulevaisuuteen Teille!
Me sulhaseni kanssa menimme kihloihin salaa, ja hän soitti etukäteen kotiinsa ennenkuin menimme käymään (olimme ulkomailta suomeen tulossa, soitti matkalta) ja kertoi lyhyesti että olemme kihlautuneet. Heitä piti varoittaa vähän. minun vanhempani taas oikein hyvin kestävät yllätyksiä. Tulimme meille, katselimme koko perheen kanssa jotain elokuvaa ja sen jälkeen vain pomppasimme pystyyn. Sanoin "hei, isä ja äiti... me ollaan menty kihloihin" Isäni tuli välittömästi halaamaan ja liikuttui vähän, sanoi että jo on tuota odottanut, ja koko perhe tuli meidän ympärille halaamaan ja nauramaan yhtäaikaa. Itkin vähän ilosta kun ymmärsin sillä hetkellä miten ihana asia se on.
Sulhaseni kotona taas olivat huomattavasti hillitympiä, anoppini äimisteli väkinäisesti hymyillen, sanoi "kylläpäs yllätyksen järjestitte!!!!" Uskon että hän tarkoitti että hyvän yllätyksen järjestimme, mutta tuon olisi voinut toisinkin käsittää. Ja eihän kihloihin menossa ole kysymys siitä järjestetäänkö yllätys vai ei, vaan siitä että kaksi toisiaan rakastavaa nuorta on päättänyt mennä naimisiin. Minulle on aivan samantekevää onko se jollekin yllätys vai ei. Se on niiden kahden nuoren välinen asia milloin kihoihin menevät. Jäi ehkä vähän vaivaamaan tuo anopin suhtautuminen.. no, hyvät välit meillä on :) ja ovat iloisia minusta ja että me menemme naimisiin.
Minunkin anoppini olisi halunnut järjestää kihlajaiset yms. varmasti, ja inhoan kaikkea hössötystä, hyvä että menimme salaa kaikilta kihloihin. Suosittelen. Onnea teille kovasti! :)
Kihlaus ja naimisinmeno on täysin oma asianne, teette sen just niin kuin itse haluatte. Me mentiin kihloihin (mies kosi yllättäen sormuksen kanssa) yllättäen ja sitten vaan otettiin puhelimet kouraan ja ilmoitettiin vanhemmille, että kihloissa ollaan. Häätkin järkkäsimme itse ja vanhemmille lähetettiin kutsu postissa juuri tämän kaikenlaisen hössötyksen välttämiseksi. Ei aikuisten itsenäisten ihmisten tarvitse selitellä tekemisiään kenellekään. Jos on itse epävarma siitä, mitä haluaa, saattaa miettiä liikaa toisten reaktioita.
Teimme melkein samoin kuin te, mutta soitimme vanhemmille aikaisemmin ja "varoitimme" että olemme kihlautumassa:)