Ikäerosta puhutaan tuossa alempanakin. Mutta itse haluaisin kommentteja niiltä "nuoremmilta" naisilta, jotka ovat seurustelleet/seurustelevat "vanhemman" kanssa. Ikäerolla tarkoitan vähintään 10 vuoden tai suurempaakin ikäeroa.
Onko esim. toisen vanheneminen aiemmin "uhkakuva". Pelottaako se? Sillä moni vanhempi ehkä saattaa pelätä sitä, että hänet jossain vaiheessa dumpataan ja vaihdetaan nuorempaan. Tietysti todellinen rakkaus ei toimi niin, mutta ymmärtävätkö nuoremmat tätä pelkoa ollenkaan? Kun ns. "yhdessä vanhenemisen" ideaali ei toteudukkaan...(tai toki molemmat tietysti vanhenevat, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.)
Onko esim. toisen vanheneminen aiemmin "uhkakuva". Pelottaako se? Sillä moni vanhempi ehkä saattaa pelätä sitä, että hänet jossain vaiheessa dumpataan ja vaihdetaan nuorempaan. Tietysti todellinen rakkaus ei toimi niin, mutta ymmärtävätkö nuoremmat tätä pelkoa ollenkaan? Kun ns. "yhdessä vanhenemisen" ideaali ei toteudukkaan...(tai toki molemmat tietysti vanhenevat, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.)
Vastaukset 41
Vanhimmat
mitään tekemistä jotkun on voi olla henkisesti aikuisia jo varhaisessa iässä jotkun jälkeen jääneitä ei koskaan pidä tuomita ihmistä ikä ryhmän perusteella .
Heh heh - ei todellakaan oo jos sulla on tarpeeksi märkä kieli, tietysti kun ikää tulee enemmän niin ei hormoonit enää hyrrrää, ja jos sitä mietit ja pelkäät, miksi ylipäätäs noita asioita mietit, keskitä energias ikäisiis. ps. 'ikäihmisil' on uskomaton *tatsi*, jota sä et ikinä tavoita, ainakin sun kirjoituksen perusteella. Toiset saa ja toiset ei - oli ikää tai ei -
Mulla oli 11v. vanhempi nainen, olin silloin 32v itse. Kadun syvästi itä, että hommat meni pieleen, en ollut siloin kypsä vielä mihinkään suhteeseen naisen kanssa.
Jälkeenpäin tajuan minkä helmen menetin. Hän ymmärsi, oli Kuuma!, antoi erityisesti hellyyttä ihan erilailla kuin nuoremmat siihen saakka.
Kysymyksestä tulee hieman kylmä fiilis, tarkoitan että jos kohtaa rakkauden, mitä ei kai joka päivä tapahdu, niin h-tinkö takia pitäis lähteä numeroiden perusteella ihmistä vaihtamaan. Vai ehkei kysymys sulla ole rakkaudesta, tuskin ehkä muuten noin kyselisit.
Tuli muuten mieleen, että exäni joka puolestaan aikoinaan oli mua 11v nuorempi, oli kaikkineen äärettömä paljon "vanhemman" oloinen. Ei ollut intohimoa, ei syvyyttä, no nothing niin paljon.
Biologinen ikä ai paljon kerro on mielipiteeni tähän siis.
Olen itse sitä mieltä, että mitä enemmän elinvuosia karttuu, sitä vähemmän pelkoja ja ahdistuksia toisarvoisista asioista, kuten iästä numeroina on jäljellä.
Olen itse vanhempi osapuoli suhteessamme ja pelot suhteemme mahdollisesta kariutumisesta ovat nuoremmalla rakkaallani, valitettavasti. Onneksi vain ajoittain.
Nuorempien saattaa ymmärrettävästi olla vaikea käsittää sitä, että tasapainoisella ihmisellä ikä merkitsee harmonian lisääntymistä sekä sitä, että hyväksyy itsensä ja sitä kautta myös toisen kivuttomammin. On kaikkinaisesti rentoutuneempi, pienet asiat eivät häiritse, on helpompi nauttia elämästä.
Ei sellaisessa tilassa mieti sitä, "vaihtaako nuorempi vielä nuorempaan".
Jos niin kävisi, olisi se aivan yhtä suuri järkytys, kuin rakkaussuhteissa yleensäkin. Henkisyyden lisääntyessä iän tuoma kokemus auttaisi luultavasti paremmin käsittelemään asiaa.
Ikä opettaa näkemään metsän puilta, mikä on tärkeää ja mikä ei. Tosin ei ikäkään ole mikään tae ihmisen henkisestä kypsymisestä. Kuten edellä on todettu, voi nuorempikin ihminen löytää oman sisäisen "vanhuksensa":) ennen biologisen kellon kilinää. Ja tunnenpa niitä ikäihmisiäkin, jotka valitsevat seuransa ainoastaan rahan, titteleiden, arvon...muun helposti katoavan maineen perusteella. Toisarvoista minulle ellei ihminen niiden takana ansaitse kunnioitusta.
Kaikenkaikkiaan vois vaan todeta, että numeroilla määritellään tietyn ajanjakson pituus, jota sanotaan esim. ihmisen eliniäksi. Ihan niin kuin paperinpalassa euron merkki antaa sille oman leimansa muihin paperinpaloihin nähden.
Aito rakkaus kunnioittaa kohdettaan. Ja kuten sanoit suhteen päättyminen tavalla tai toisella on aina järkytys iästä riippumatta.
Mä seurustelen 28 vuotta vanhemman naisen kanssa. Toisen vanheneminen ei tod ole uhkakuva, eikä asia pelota millään tavalla. Jotenkin sitä ei arjessa tule ajateltuakaan.
Joskus vain on mielessä käynyt ajatus että kun toinen olisi nuorempi niin olisi "enemmän aikaa" olla yhdessä. Mutta toisaalta niin ei voi ajatella, ikinä ei voi tietää elämästä eteenpäin. voihan olla että itse "potkaisen tyhjää aiemmin". No se oli huono juttu :) mutta tidätte mitä takoitan.
Meillä on hyvä, tasapainoinen suhde. On ihanaa olla kypsän ihmisen kanssa ja hellyys on aivan toista luokkaa kuin nuorempien kanssa.
Naiseni on nuorekas, ja samalla tavalla häntä tullaan iskemään kuin minuakin. ellei enemmänkin ;) Hän ei pelkää menettävänsä minua, enkä minä häntä.
Itse seurustelen 13 vuotta vanhemman kanssa. Ikä ei missään nimessä ole mikään "uhka" tai ongelma, jos suhde on kunnossa. Mutta jos suhde on muista syistä toimimaton tai vaikea, niin saattaa ikäerokin alkaa ahdistamaan. Elikkä mielestäni ikäero ei varsinainen ongelma.
Jos suhde ja keskinäinen kunnioitus toimii, ja rakkautta on, niin eihän sitä silloin toista dumpata. Ei nuorempaa, eikä sitä vanhempaakaan.
On hyvä että kunnioittaa toista, mutta siinäkin voi vähän tehdä ylilyöntiä.Eikös rakkaus suhde olekkin sitä että halutaan olla yhdessä mahdollisimman paljon? se joka toistuvasti jättää itsensä vähän niinkuin taustalle,ajatellen esim. antavan toiselle tilaa.Hän ei ehkä edes huomaa että,se toinen voi sen tulkita välinpitämättömyytenä.Näin minä sen ajattelen.Olen nuorempi ja myös ihastunut vanhempaan naiseen,ikäero meillä on huomattava,mutta se ei minua haittaa vaan juuri tämä mistä yllä kirjoitin.Haluan että tämä vanhempi sekoittais vähn mun "pakkaa ja päiväjärjestystä.
Minä mielelläni kirjoittelen näistä aiheista,että anna palaa rakas ;)
vai kunnioitanko liikaa :), jos annan sulle tilaisuuden jättää myös vastaamatta. No kysymys siis, onks tää ihastus vasta ihastusasteella vai oletteko jo yhdessä kenties??
Totta kyllä, liika tilan antaminen voidaan tulkita helposti välinpitämättömyytenä. Itse taidan syyllistyä siihen, vaikkei se ole ollenkaan tarkoitettu niin.
ihastus asteella...
työkaluja, joilla pääsen eteenpäin. Sen ihmisen edessä minunkin normaalijärjellä varustettu "pakki" on ihan hukassa. Olen täysin idiootti ja pahinta kun sen huomaa itsekin. Yleensä menen huumorilla eteenpäin, kun ei tämä elämä niin turhan jäykkää ole.
Miten itse toimit tän ihastuksen suhteen. (ilman ? ei pakko vastata:)) Huomaatko, mulla on aina tapana antaa toiselle mahdollisuus perääntyä.
no yritän tehdä kaikennäköistä , etten ajattelis liikaa tai "nuppi hajoo ;)
Mä olen noin ulkoisesti,tosi varma ja tasapainoinen.Ne jotka on sattunut huomaamaan jotain epävarmuutta minussa,yleensä järkyttyy että,sillai. ;)Mä olen joutunut pärjäämään vaikeissakin tilanteissa joten siitä johtuu,varmuus asioissa,mutta tunne elämän puolella olen kuin pikkunen 5vuotias. :)
joo,sun täytyis kyllä vähintään laittaa sille joku viesti tjn. aina voi kaverilta kysyä että miten menee.
nauraa paljon sun seurassa,se on jo selvä merkki siitä että hän pitää sinusta. :)
Hänen seurassa,yritän olla oma itseni,joskus huomaan että meinaa lähtee mopo hanskasta,silloin lähden vähän jäähdytteleen...hihihi ;)välillä tekis mieli van napata kiinni ja pussata,mutta sit tosiaan täytyy hetkeksi poistua.huh,tuli ihan hiki kun muistelen tiettyjä hetkiä...
Mun mielestäni 10v ei välttämättä tunnu missään eikä mitenkään.
Olen itse 10v nuorempi ja aina luullaan kultaani vanhemmaksi. Hän on ikänsä hoitanut kuntoaan erittäin hyvin, on muotoa kohdallaan myös, huh, huh!!!
Häntä sitä isketään, kai kun on niin htin naisellinen ja ihana. Itse olen poikamaisempi, täydennetään toisiamme satasella (anteekksi, on vaikea olla kuumenematta nyt).
Siis jos 10v ikäero mietityttää,kannattanee harkita onko suhteessa muutenkaan paljoakaan.
Tiedän pareja, joilla on mittava ikäero ja hommat toimii, siis kaikki hommat. Ja nyt puhun 22-28v ikäerosta.
Itselläni 16v vanhempi nainen enkä haulikollakaan uhaten iän takia vaihtaisi, ei kyllä ole tarvetta minkään muunkaan takia.
Ja nyt ehkä saan (taas kerran) vihoja niskoilleni, mutta meillä ainakin voidaan yhdessä "viattomasti" nauttia itseäni vielä nuoremmista. Eli siis ei tosiaankaan yhteisessä sängyssä konkreettisesti, vaan voimme yhdessä ihailla jotakin kaunista, nuorta ihmistä, elokuvaa tai kuvia tms.
Emme ole liiallisen mustasukkaisia, koska suhteemme on kunnossa. Olemme vain mielestäni avarakatseisia ja avoimia asioille. Suhteemme saa koko ajan lisäväriä sekä sänkyyn että muuhunkin elämään sillä, että olemme "hereillä" elämälle; näemme ja koemme paljon ja voimme keskustella kaikesta.
Tämä on mielipiteeni ja kokemukseni, etten taatusti itseäni nuorempien (olen nyt 34) kanssa ole voinut olla yhtä avoin ja rehellinen, hyväsytty vaikka katselisin jotakin nuorta typyä naiseni ollessa vierelläni. Hän tietää ja kuuluukin tietää, etten ole lähdössä yhtään mihinkään. Kaikkihan katselevat nuoruutta ja kauneutta ainakin kai joskus. Yleensä se vain valitettavasti joudutaan suhteessa salaamaan, ei meillä ;) Hyvää kesän jatkoa kaikille ihanille naisille!
Olen ollut jo kauan ihastunut erääseen, ja olen ymmärtänyt, että kiinnostusta voisi olla toiseenkin suuntaan. Meillä 20v ikäeroa, minä olen se nuorempi (31). Millä keinoilla saisin hänen sydämensä? Miten saisin hänet uskomaan, ettei ikäero ole minulle este, vaikka hänelle se ehkä on.
Mikäli suhteeksi juttu joskus kehittyisi, siitä tulisi ns. salasuhde. Ympäristö on hyvin konservatiivinen. Ajatteleeko hän mahdollisesti juuri tällaisia seikkoja?
Kun ei tässä kuitenkaan sillä mielellä olla liikkeellä että naimisiin mentäis heti jne.
Hmm, harmillinen tilanne!
Heippa!
Yritän vastata... Kysyit, millä hänet saisi uskomaan, ettei ikä ole sinulle este. Sanoisin, että käyttäytymällä siten, ettei ikä todellakaan rasita suhdettanne. Usein jonkin asian "jankuttaminen" ja vakuuttelu vain pitää yllä asetelmaa, että jokin ei nyt ole ihan normien mukaista... Ymmärtänet, mitä tarkoitan! :)
Voi hyvinkin olla, että ystäväsi pelkää ympäristön reaktioita, mutta toisaalta voisi ajatella, että teidän keskinäinen rakkaus ja luottamus hälventäisi niitä - olettaen tietysti, että suhteenne etenee sille tasolle, ettei epävarmuutta toisen tunteista ole.
Uteliaisuuttani kysyisin, mikä sinut on saanut uskomaan, että tunteita on puolin ja toisin... En halua olla tunkeileva, mutta olen itse ihan samanlaisessa tilanteessa ja alituiseen pelkään tulkitsevani toisen viestejä väärin.
Harmilliseksi kuvasit tilannettasi... tottahan se on harmillista, jos kaksi toisistaan kiinnostunutta ihmistä eivät pysty avautumaan toisilleen. Mikä ihme siinä onkin, että tosirakkauden edessä tulee niin avuttomaksi. Toivoisi vain, että toinen tulisi vastaan ja antaisi yksitulkintaisen viestin, että saa tai ei saa lähestyä!
Jopa tuskallisen harkitsevia!
Mulla kans tilanne, että oon vuosikaudet ollut ensin ihastunut, nyttemmin rakastunut 14v vanhempaan. Eikä homma tunnu etenevän ainakaan nopeasti ja satavarmaa on, että ikäni jarruttaa (oon 30).
En käsitä, oon turhautunut ja rakastunut korviani myöten ja se et hän vanhempi, kiihottaa ja kiinnostaa mua vaan enemmän mitä hän ei varmasti edes uskois.
Tää ikäero saa mut todella kuumenemaan ja henkisesti rauhoittaa. Kuumaksi siksi että hän nimenomaan on niin "hidas", seksikäs ja itsevärma hyvällä tavalla. Ei näköjään ole mitään tarvetta todistella mitään, kiirehtiä sänkyyn ym, kyllä oon opinut odottamaan, aaaaaaaaaaaaaaaaarrrggghhh!!!! En kestä enää!
Hän sanoo, että oon nuori ja mul elämä edessäni, ei tunnu haluavan olla esteenä ja sotkemassa mukamas.
Voimia sulle! Samassa veneessä ollaan!
No tuskin juuri kukaan nelikymppinen lesbo viitsisi tuhlata elämäänsä kaltaiseesi naiseen, jobnka kans ei voisi rakastaa, vaan täytyisi kaapissa olla.
nelikymppinen alkaa olla jo aikuinen, eikä viitsi enää tuhlata elämää, joka on annettu elettäväksi.
Sinänsä ei 31 ja nelikymppinen ole mikään ongelma, jos rakastavat, mutta belikymppiset on jo sen verran aikuisia, ettei todella viitsi enää tuhlata elämänsä vuosia kaappeiluun ja rakkauden kieltämiseen.
Jos rakastuisin 31 vuotiaaseen asia olis ok, mut jos hän on niin keskenkasvuinen, että on vielä ympäristön hallittavissa, niin etsiköön vastaavan kakaran itselleen: itse en alkaisi sen kanssa suhteisiin.
Luulen, että jos ihastuksesi on tavallinen aikuinen nainen, niin tuskin hän on sinusta kiinnostunut vakavasti, mikäli sinä salasuhteen haluat.
Aikuiset aika useesti haluaa elää tätä elämää, eikä pelleillä kuin murrosikäiset ympärstöltään rakkauksiaan salaillen.
En usko salasuhteen olevan varsinainen este, eiköhän ymmärrystä löydy ympäristön rauhoittamiseks siltä vanhemmaltakin.
Mulle se ei ainakaan olis.
Yksi nainen netissä vietteli munt täysin. Oli muuten tasan kymmenen vuotta nuorempi
(30 v). Ihastuin ja rakastuin siihen niin palavasti. Oli seksuaalisuudeltaan niin estoton, etten ollu
ikinä sellasta tavannut. Sillä oli ollut naisiakin enemmän kuin mulla.
Oltiin kuukauden päivät oltu, kun se yhtäkkiä sanoi olavansa vanhoillislestadiolainen
ja että se lopettaa suhteen nyt. Se näytteli konservatiivissa piireissään kunnon uskovaista
ja eli sit niinkuin kaksoiselämää netissä ja naisia iskien ja saaden ne itteensä rakastumaan.
Mikään ei siinä viitannu lestadiolaisuuteen: se poltti, joi, kuunteli musaa, tanssi jne.
Se ei meikannut, mut aika moni lesbo ei meikkaa joten se ei kiinnittänyt mun huomiota.
Oltiin enimmäkseen mun luona. Sen se sano kyllä, että niiden perheessä on 11 lasta yhteensä.
Mut en sitäkään tajunnut.
Sit kun oli korvia myöten rakastunut, niin isku tuli kuin salama taivaalta: suhde poikki.
Ei se nainen muuta tehnyt kuin käytti vaan hyväkseen erootiikan tarpeisiinsa. Mua ennen se oli tehnyt saman toiselle itteänsä 10 vuotta vanhemmalle lesbolle, jonka sattumalta sitten tapasin.. aivan uskomaton juttu sekin ja että sitten tuli puheeksi ja pikkuhiljaa huomattiin, että saman lestadiolaisen naisen uhreja ollaan.
On kuulemma ollut netissä sen jälkeen taas etsimässä itselleen vähän vanhempaa naista.
(Toisaalta oon kuullut että niitä lestadiolaisia hyväksikäyttäjiä on useita liikkeellä)
Kai se jotenkin kuvittelee, että vanhemman onnistuu iskemään paremmin.
Voi paska!
sanon vaan, että jos olet konservatiivisissa piireissä ja näyttelet niille piireille heteroa ja tiedät
koko ajan sen, että tulet niin myös loppuelämäsi tekemään, niin mitä helvettiä varten sinä
sitten isket vanhempia naisia eroottisiin ja seksuaalisiin tarpeisiisi?!
tee se ainakin heti selväksi sille naiselle, että sinä tulet loppuelämäsi
näyttelmään heteroa, etkä koskaan muuta aiokkaan. Älä vedätä naisia harhaan.
itse olet itsellesi valinnut konservatiiviset piirisi. Jos naista tahdot oikeasti rakastaa ja
kohdata elämänkumppanisi, niin jätä ENSIN ne piirisi (mitä tahansa ne onkaan) ja tutustu vasta sitten siihen naiseen, ettet niin
helvetisti satuttaisi tahallasi! Jos ne sun piirisi sattuu olemaan vielä jotain uskonnollisia
tai lestadiolaisia piirejä, niin mieti vähän asioita sen jumalankin kannalta, että tykkääkö se jumalasi todella
siitä, että isket naisia minkä kerkeät ja käytät niitä hyväksesi.
Jätä ekaksi ne piirisi ja kohtaa vasta sitten se nainen.
Jos haluat ihastuksesi kohteelta pelkää seksiä, niin kerro se heti alussa ja suoraan.
Jos haluat suhdetta, niin jätä ensin ne konservatiiviset piirisi.
Omasta kokemuksestani johtuen, en voi muuta sanoa kuin että kaltaisesi naiset
on jotain niin älytöntä, että en edes sanoja löydä.
tehkää ensin itsellenne oma ideniteettinne ja elämänne aikuisella tavalla selväksi ja
vasta sitten etsikää niitä kumppaneita.
Eli tunnut teini-ikäiseltä. Luit oikein ja jos jatkat lukemista tulet loukkaantumaan enemmän ;)
Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni.
Ikävästi yleistäen sanon (tiedän, poikkeuksia on)että kokeneempi lesbo ei jaksa eikä halua rakkausleikkejä. Katsos, rakkautta joko on tai sitä ei ole. Mikäli se on olemassa, ei sitä tarvitse miettiä sen pitemmälle, sen kyllä TUNTEE.
Mutta mutta pikkuinen, se vaatii elämänkokemusta ja itsevarmuutta. Täytyy ensinnäkin tietää, mitä itse tuntee ja haluaa. Sen jälkeen on lastenleikkiä nähdä toisenkin tunteet. Ja olisi siinä vaiheessa kyettävä sanomaan, jos niistä haluaa puhua.
Tässä murrosikäisen ja aikuisen ero. Ja ensin mainitut eivät kiinnosta galluppini mukaan se kummemmin ystäväpiiriä, kuin itseänikään.
Yritin tässä taannoin hieman "opettaa" avautumaan n.30v tyttöstä. Hän oli korviaan myöten rakastunut minuun, häntä oli suorastaan liikuttavan helppo lukea. Olin itsekin ihastunut, ei siinä mitään.
Kuitenkaan, vaikka seksuaalisesti olisin voinut sananmukaisesi syödä hänet suuhuni siinä paikassa, en tehnyt mitään. Kummallista, eikö?
Noh, se johtui siitä, että murrosikäisestä on otettava vastuu, minkä mielestäni siis tein antamalla asian olla. Age is just numbers..
Harrastanko välillä rajumpaakin seksiä ihmisen kanssa, joka itkee rakkauttaan joka toinen päivä, välillä esiintyy saavuttamattomana. Tuskin. Olisin voinut rakastua häneen kaikkinielevästi, mutta pelleily vei fiilikset ja siirryin ikäiseni sänkyyn ja sydämeen. Molemmat tietävät mitä haluavat, sanovat sen ja elämä rullaa hienosti ilman turhanpäiväisiä leikkejä. Grow a bit dear and I'll be there ;)
Anna mulle lohkare tosta helvetistäsi, jonka olet joutunut yksin kantamaan, kaksin on taakka kevyempi:).
Enpä tommoseen myllytykseen haluaisi itse joutua.
Ajattelen tasan tavallasi :) En olisi kyennyt noin hyvin ilmaisemaan kuin sinä: ilmaisit ajatukseni.
Aikuisena naisena tahtoo aikuisen naisen kanssa aikuisen ja ihanan suhteen :)
kyllä toi sun kirjoitus oli hyvä , mutta kyllä toisaalta todella ärsyttävää lukemista,niih ;)
ehkä toi sun teksti vaan osu aika hyvin "nilkkaani...
Olen 12v rakastani vanhempi. Kirjoituksesi perusteella minun kai kuuluisi nyt olla peloissani.
En todella ole, sen sijaan äärimmäisen onnellinen ja parhaassa ihmissuhteessa, mitä kummallakaan meistä on ollut.
Joitain hyvin vastenmielisiä mielikuvia aiemmasta elämästäni tuli mieleeni luettuani viestisi. Elin nimittäin avoliitossa 6v itseäni nuoremman miehen kanssa ja _hänen_ kanssaan koin noita pelkoja, että hän haluaa nuoremman ym, joskus ilkeästi vihjaili sellaista.
Olin silloin liian nuori ja kokematon käsittääkseni, millainen voi ihana ja hyvä ihmissuhde olla. Oman kokemukseni mukaan se on parhaimmillaan toisen täydentämistä. Onneni, henkisen ja seksuaalisen, löysin naisesta, olin väärin kuvitellut olevani hetero. Naisten välillä ei onneksi taida olla niin paljon tuota "machoilua", josta puhut. Riippuu toki aina ihmisestä.
Ikäero saattaa tuoda suhteeseen jotain sellaista vastakohtaa, että sähköä riittää! Meillä nuorempi on erittäin energinen, valpas, itse rauhallisempi, pehmeämpi osapuoli. Se tuo seksuaalisuuteenkin erittäin antoisia sävyjä. Sitäpaitsi iän karttuessa estot vähenevät, mielikuvitus lisääntyy, niistä olen saanut rakkaaltani kiitosta.
Olen...Olin se kymmenen vuotta nuorempi osapuoli.Mun mielestä meilläkin oli kaikki balanssissa,mut ei näköjään ollutkaan.Itse olen(en osaa vieläkään ajatella menneessä aikamuodossa,vaikeaa...)Niin siis olin se energisempi ja vauhdikkaampi.Mielestäni se ei kultaani häirinnyt,päin vastoin hän monesti sanoi miten ihanaa oli kun sain hänetkin innostumaan uusista asioista jne.
Seksikin oli mahtavaa,ja musta tuntui aina että ollaan luodut toisillemme...
Missä siis vika että mut dumpattiin?Hän sanoo että ei jaksa sitä epävarmuutta meidän välillämme.En jaksa ymmärtää mitä ihmeen epävarmuutta?Suhteemme aikana hän ei koskaan antanut ymmärtää mitään sellaista,enkä minäkään ole hänelle antanut sellaisia viestejä.Vai olenko sitten ollut rakkaudesta sokaistunut.
Mun mielestä meillä oli just sitä vastakohtien luomaa sähköä,ja kuitenkin täydennettiin toisiamme.Mä haluun sen ihmisen takaisin,mut en tiedä mitä pitäisi tehdä.Kun en ymmärrä,tiedä mikä sen epävarmuuden nimi on,joka hänen mielestään meidä välillämme on?
En ole koskaan seurustellut, tapaillut tai mitään muutakaan tehnyt siinä mielessä itseäni huomattavasti vahemman naisen kanssa. Suurin ikäero on ollut 3 vuotta. Mutta olen jo kauan aikaa miettinyt millaista se olisi.. Jos sattuisin ihastumaan itseäni 10-20 vuotta vanhempaan naiseen, en pitäisi sitä esteenä.
Itseasiassa on ollut pientä, viatonta flirttiä työpaikalla minua n.15 vuotta vanhemman naisen kanssa, hän vain sattuu olemaan onnellisesti naimisissa ja lapsiakin löytyy, mutta pieni flirtti ja silmäpeli vain piristää päivää, kunhan ei pidemmälle men. Ei ainakaan minun puolelta, sen verran kunnioitan hänen avioliittoaan.
Kysyin tuossa ylempänä neuvoja, miten kannattaisi lähestyä mukavalla tavalla itseäni vanhempaa naista.
Vastaajat olivat jostain syystä todella negatiivisella kannalla. Kysymykseni kirvoitti todella kyynisiä ja aggressiivisiakin kommentteja, vaikka mielestäni olin varsin varovaisesti liikkeellä. Ehkäpä heillä on sitten ollut tosiaan huonoja kokemuksia meistä kolmekymppisistä, joita nyt halusivat "murrosikäisiksi" nimittää.
Joku kirjoittajista väitti, että vain kypsä aikuinen nainen osaa lukea toisen tunteita ja tulkita niitä oikein. EIpä kyllä tätä palstaa lukiessa ihan tästä voi olla vakuuttunut. Eiköhän toinen ihminen ole minkä ikäiselle tahansa lopultakin suuri arvoitus. VOiko toisen tunteet ja ajatukset oppia lukemaan tietyssä iässä? Käsittääkseni tulkintaongelmien kanssa painivat kaiken ikäiset. Jospa toisen ajatukset voisikin täysin tietää, elämä olisi niin helppoa.
En siltikään - valitettavasti - suostu tästä eteenpäinkään ajattelemaan negatiivisesti ikäerosta, vaan yritän edelleen lähestyä, varovaisesti, hienotunteisesti ja kunnioittaen toista osapuolta niin kuin tähänkin asti. Käsittääkseni tälläista käytöstä moni arvostaa eikä suinkaan pidä murrosikäisen touhuna.
Mielestäni on jokseenkin irroganttia ajatella, että (aikuinen) ihminen osaisi lukea toisen tunteita ja tulkita niitä oikein. Äkkiseltään ajateltuna tuntuisi, että tällainen lähestyminen jo lähtökohtaisesti sulkee pois mahdollisuuden kohdata Toinen aidosti toisena, itsenäisenä yksilönä, ilman ennakko-odotuksia. Siinä mielessä kyse ei nähdäkseni ole lainkaan siitä, kohdataanko aikuismaisesti vai lapsellisesti, vaan ennemminkin, kohdataanko toinen ihminen omista vai Toisen lähtökohdista käsin. Viimemainittua etiikkaa soveltaen ihminen todellakin on toiselle arvoitus - ikään katsomatta - kuten Medeia totesi.
Eri asia on, voidaanko aikuismainen vs. lapsellinen -akselilla arvioida sitä, miten ihminen tekee OMAT tunteensa, tarpeensa ja toiveensa näkyväksi ja tois(t)en tiedettäväksi. Tässä katsannossa lienee kallistuttava kannalle, että aikuisen tulisi kyetä selkeään itsensä ilmaisuun, vaikka - paradoksaalista kyllä - lapsilta sekin tuntuu sujuvan luontevammin! Mitähän tässä lopulta pitäisi pitää ihanteena?! :)
Ei tällä palstalla juuri ole kypsiä aikuisia lesboja :)
Kypsiä aikuisia lesboja ei kiinnosta nainen, joka kirjoittaa sellaisia kuin sinä aloituksessasi ;)
Siksi he eivät ole tällä palstalla, ja jos sattuvat käväsemään, niin aloituksesi kaltaiset kirjoitukset saavat heidät hymyilemään ja poistumaan palstalta :)
Mitä yhteistä voisi aikuisella naisella ja sinulla olla, kun et edes ymmärrä aikuisen naisen elämää (kuten tämä kirjoituksesi antaa ymmärtää)?
Täältä sinä löydät nettilesboja ja saat nettilesbojen vastauksia.
Elämä on.
Tää ei enää leikkis niiden "aikuisten" kaa, kun tästä alkaa tuntua, ettei niiden aikuisuus ole muuta kuin toisten latistamisesta pönkittynyt illuusio.
Onko se aikuisuus sitä sitten että,kaikki leikkimielisyys katoaa ? Ei kiitos siinätapauksessa. Minä olen 30 v ja olen kyllä ihan aikuinen,enkä vaan omasta mielestäni.En yksinkertaisesti ymmärrä niitä vanhempia eukkoja jotka jostain syystä on kadottanut pilkkeen,huumorin ja leikkimielisyyden,ilman näitä on elämä kuoleman vakavaa. Siis ei kiitos vielä kerran,tällaisille eukoille. :)
et nää "eukot" on nyt kesälomilla. Työssä jossain "verotoimistossa", joka nyt ei oo mikään repäsevien ihmisten työpaikka muutenkaan. Seura tekee kaltasekseen :) Annetaan me noitten pystyynkuolleitten myrtsien olla omissa liemissään. Pidetään me pilke silmäkulmassa!!
Ja vielä sitä että,jos vanhemmat eukot vielä ovat noi laskelmoivia ja pelaavat tollasta peliä,kun tässä ylempänä eräs kuvaili.On nuorempi palavasti rakastunut,eikä hän sitten viitsinyt sen enempää sen nuoremman kanssa ruveta pelehtimään, kun toinen niin rakastunut. Mitä ihmettä tuokin on,peliä toisen kustannuksella,ilkeetä.
Valitettava tosi asia on että yleensä nuo vanhemmat rakastuvat minuun,eli tästä lähtien pitää vaan olla tyly,niinkuin miehillekin.
Onneks löytyy fiksujakin naisia. :)
vielä tavattu. Ihanan kipakkaa tekstiä. Tosi vaan on ettei kaikilla oo pelisilmää, jotkut pelaa omaan pussiin, jotkut toisten piikkiin, ei oo ikärajaa eikä sääntöjä. Ite oo joskus ollu pelinappulana, enkä semmoseen enää alistu/lähe mukaan. Siks kai ookin yksin. Ja onhan mulla unelma pilkettä kaihinkirkastamissa silmissä:)
toi nalkuttaminen ja toisten mollaaminen. Hyvinhän se sujui teiltäkin "pilkesilmäisiltä".
Tuntuu hassulta tulla nimitetyksi lapsukaisen kaltaiseksi, kun en ole ajatellut olevani enää niin keskenkasvuinen (31v), mutta tiedä sitten. Mukavaa, että täältäkin löytyy suvaitseviakin ihmisiä, jotka eivät tuijottele ikää vaan tarkastelevat kohtaamaansa ihmistä ihan vain ihmisenä. Useimmathan ns "vanhoista" ovat kai itsekin olleet nuoria? Korjatkaa jos olen väärässä.
Katkeruus ei mielestäni ole kovin hedelmällinen mielentila uuden ihmissuhteen synnyttämiselle, sitä vastaan aion taistella kynsin ja hampain. Valmiit ajatusmallit estävät jotenkin näkemästä muita ihmisiä. Yllätyksiä kun voi tulla kenen tahansa eteen. Paljon en ole oppinut elämässäni, mutta sen ainakin, että ei koskaan kannata heti ajatella kenestäkään etukäteen jollakin tietyllä eikä varsinkaan negatiivisella tavalla ennen kuin on tutustunut toiseen tarpeeksi hyvin. Meillä kaikilla taitaa olla erilaisia naamioita ja rooleja ylle vedettynä arjen tilanteissa.
Olen edelleen sitä mieltä, että toinen ihminen on aina arvoitus. Ei voi koskaan täysin tietää, mitä toinen ajattelee ja tuntee, kun ei edes omiakaan tekoja ja ajatuksia meinaa tunnistaa ja ymmärtää.
se vastaa. Tämä metsä kyllä vastaa,kun tarpeeks huutelee. ;)
minullapa on ihan vastaavanlainen kokemus,mutta vanhemmasta naisesta,kun tuo yllä oleva kertomus siitä nuoremmasat. ;)
Oli kyllä huvittavaa,kuinka se vanhempi nainen(ihana kyllä oli) oikein rupes hutaan ja rähiseen kun ei heti saanut mitä halus.Tilanne meni ohi,lyhyen pinnan takia.niinkin voi käydä. :)
eli ehkäpä myös näillä ihmisillä joista pitää teidän valittaa on myöskin siis ihan aihetta valittaa? Te valitatte siitä että joillain on huonoja kokemuksia ja he siitä kertovat.