Palasin kotiin ja tietsikan ääreen.Kävitkö Loviisassa ennen juhannusta ja kävitkö Riossa?
Mitä tykkäsit astua sisään laillisesti,vastasiko mielikuvasi aikoinaan kielletystä mestasta?
Luulen että petyit ellet löytänyt originaali sun ikäistä seuraa.
Nuorena jos lähdit seilaamaan,luultavasti moni ei muistanut sinua.
Sen huomasin että vanhempasi haudalle on tullut keltaisia samettiruusuja,eli olet käynyt ainaskin siellä.
Mitä tykkäsit astua sisään laillisesti,vastasiko mielikuvasi aikoinaan kielletystä mestasta?
Luulen että petyit ellet löytänyt originaali sun ikäistä seuraa.
Nuorena jos lähdit seilaamaan,luultavasti moni ei muistanut sinua.
Sen huomasin että vanhempasi haudalle on tullut keltaisia samettiruusuja,eli olet käynyt ainaskin siellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuten aika usein vapaalla valkoisella miehellä ;0)
En vaan ehtinyt käymään Loviisassa ja Valkossa. Tuli muuta tekemistä Jussina. Täytyy yrittää "syssymmällä" uudestaan, ja ihan tosissaan!
kun ei ole mitään kerrottavaa viime Juhannuksesta, yks juttu lapsuuden ajoista.
Silloin joskus, kun Valkon Laiva oli olemassa, järjestettiin Juhannustansseja Sandön saaressa. Telakan moottoriveneillä (ja ehkä myös Nordsrömin hinaajilla) vietiin porukkaa saareen tansseihin. Ja yöllä sitten takaisin. Minä kaverini Erkki R...onen, oltiin menty jo muutama päivä aikaisemmin saaren kallioiseen päähän kalastelemaan ja koulupoikien lomaa viettämään. Varusteet olivat siihen aikaan ruhtinaalliset. Vettä, näkkileipää, suolaa, tulitikut ja onkivälineet. Niillä eli saaressa aika mukavasti. Juhannuspäivänä, kun kaikki oli hiljaista, mentiin tanssilavan reunoille katsomaan mitähän sieltä löytyis. Ja löytyihän sieltä ;o) Valkon telakan porttivahti! Kutsumanimeltään "Tattari". Koko saaressa ei ketään muita, ainoastaan "Tattari" ja me pienet pojat. Ja miehellä kauhea kiire töihin! Pyysi/käski meitä viemään hänet äkkiä Valkoon. Sehän ei onnistunut, kauhea vastatuuli ja pikkuinen vene joka hädintuskin kantoi meidät, puhumattakaan "Tattarista". Siinä ei auttaneet uhkaukset eikä rahat. Keksittiin sitten Erkin kanssa soutaa mies naapurisaareen jossa asui kalastaja "A" ja vei fiskarillaan "Tattarin" töihin. Mutta kiire oli miehellä, ei ehtinyt edes kiitosta meille sanoa. Kuinkahan sen olis käynyt jos me Ekin kanssa ei oltas oltu saaressa. Huutomatkan päässä ei ketään, eikä uimallakaan niissä vesissä olisi kauas jaksanut, ainakaan siinä kunnossa. Nå, Juhannus sekin :o)
Oliko porttivahti, mutta asui parakeissa. Ja oli hyvin pihi, melkein kuin Pulliaisen Pentti. Sai kerran syödä vedon päälle ruokalassa korppuja ja piimää tunnin ajan niin paljon kuin jaksoi. Söi ja tuli pirun kipeeksi.
Gråstenin Alpo vahti sodan aikana Tesjoen vanhainkotia puupyssy olkapäällä ja odotteli Saksasta oikeaa asetta. Alpon vahtima porti oli siellä parakin puolella, ja halkojahan se pääasiassa sahaili. Uiton Armas teki aikananaan kansalaiskeräyksen "Antakaa ropo Alpolle mopo," kun vanha menopeli veti viimeiset.
Siihen aikaan pidettiin "vähävirtasistakin" firman puolesta huolta.
Oli 60:luvun alkua kun Alpo rakastui Centrum baarin myyjään.Seurattiin kun tuli mopolla baarin eteen,kampasi tukkaansa vaatetusliikkeen ikkunan edessä,avasi miehekkäänä oven.Ensi tuli partaveden tuoksu,sitten Alpo hymy huulessa,ja alkoi iskeä tarinaa.Ei saanut vastakaikua,joten epäilen että jatkoi poikamieselämää.
Ei ole enää mitään isompia juhannussaarijuhlia täälläpäin niinkuin ennenvanhaan.
Onhan meillä kylläkin tuo metelisaari,eli Svartholm.Siellä jussina meluttiin 72 tuntia yhtäsoittoa.Onneksi mökki on niin kaukaa ettei näkynyt kun ilotulitus.Tuttavien mukaan oli outoa nukkua maanantai vastainen yö kun oli niin hiljaista.
"Tattarin" tapaista tuskin nykyaikana sattuu,on veneitä ja paatteja ja kännyköitä.
Tuli mieleen,50:luvun alussa olin joskus repsikkana kun telakalle ajettiin Woikoskelta kaasua.Erik Berlinin kalusto ajoi yötäpäivää,kofeiinipillereillä pysyivät hereillä.
En muista sun mainitsemaa "Tattaria",mutta helvetin hienon vartijan,poikamies Alpo Gråstenin kyllä muistan.Se tais olla jo 60:lukua.
...Ainakin minun mielestäni ja minulla oli kunnia asua naapurinaan viimeisiä vuosiaan. Innokkaasti Alpo kertoili elämästään ja varsinkin nuoruudestaan "tehtaalla" sekä myöhemmin "saunamajurina". Kovan elämänkoulun oli Alpo läpi käynyt, kun osa "lähimmäisistä" oli kautta elämänsä pyrkinyt hyväksikäyttämään hyväuskoista Alpoa.
Myös Alpon lapsuus ja nuoruus poikakoteineen oli ollut aika kamalaa. Usein ihmettelinkin, että hän pystyi noista ajoista puhumaan ilman suurempaa katkeruutta. Vaikka olihan Alpon elämässä toki monta hauskaa ja iloistakin tapahtumaa, joista minulla oli ilo kuulla monena yhdessä istuskeltuna tuokiona.
Alpon hautajaiset erityisesti ovat jääneet mieleeni. Alpon sukuhan ei halunnut edes järjestää hänen hautajaisiaan, puhumattakaan, että olisivat tulleet paikalle, joten eräs hyväntahtoinen kyläläinen otti asiakseen hautajaisten järjestämisen.
Eräs sukulaisnainen oli sitten kuitenkin saapunut paikalle ja kovin oli ihmeissään. Suvun "vähäväkinen mustalammas" oli saanut saattojoukkoa koko kirkon täydeltä ja moni halusi sanasenkin sanoa Alpon muistoksi. Vapaapalokunnan salskeat sankarit seisoivat koko toimituksen ajan univormuissaan arkun vierellä, sillä Alpohan oli koko aikuisikänsä innokas vapaapalokunta-aatteen kannattaja, kuten saattoi päähän "kiinni kasvaneesta" suikastakin päätellä.
Kaiken kaikkiaan Alpo oli suuri ja hyväntahtoinen persoona, jollaisia soisi olevan kylällä enemmänkin, sillä suhtautuminen juuri hänenlaisiinsa, on meille "taviksille" oivallinen oman ihmisyytemme mittari.
Vaan hyvinhän Alpon asiat ovat sentään, sillä hän lepää juuri siellä missä halusikin, eli siunatulla maalla rakkaan äitinsä vieressä. Oli suuri kunnia, että hän joskus kutsui minua ystäväkseen.
alpo itki aina sen suuren tammen juurella kuin pieni lapsi ja lopuksi päästi alleen kuin pieni lapsi.
Elävätä historijata.