Nyt sitten alkaa pikkuhiljaa keinot loppua kesken pikkuneitin, 1v2kk, nukuttamisessa. Kaikki "hellät" keinot on käytetty, onko jäljellä enää huudattaminen ja yksin sänkyyn jättäminen??
Nytkin tulin makuuhuoneesta oltuani siellä tunnin neitiä nukuttamassa. Ei halua nukkua, istuu, seisoo, vääntelehtii aivan tajuttoman paljon, on silmät ristissä, huutaa, pälättää ja huutaa taas. Ollaan oltu samassa huoneessa mutta reagoimatta mihinkään. On yritetty unimusiikkia, hämärää huonetta, rauhoittumista hyvissä ajoin, tapahtumarikasta iltapäivää (että olisi muka väsynyt illan koittaessa...), äitin/isän vieressä nukuttamista, lukemista ja mitä vaan mielikuvitus on keksinyt. Eli antakaahan viisaammat ja kokeneemmat neuvoja.
Nytkin tulin makuuhuoneesta oltuani siellä tunnin neitiä nukuttamassa. Ei halua nukkua, istuu, seisoo, vääntelehtii aivan tajuttoman paljon, on silmät ristissä, huutaa, pälättää ja huutaa taas. Ollaan oltu samassa huoneessa mutta reagoimatta mihinkään. On yritetty unimusiikkia, hämärää huonetta, rauhoittumista hyvissä ajoin, tapahtumarikasta iltapäivää (että olisi muka väsynyt illan koittaessa...), äitin/isän vieressä nukuttamista, lukemista ja mitä vaan mielikuvitus on keksinyt. Eli antakaahan viisaammat ja kokeneemmat neuvoja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ehkä hämärä ei riitä. Pimentäkää huone täysin. Meillä ei yksikään lapsi ole ruvennut nukkumaan, jos vähääkään on valoa tai kajastusta. Eivät malttaneet, joten hommasimme pimennysverhon. Ja sitten makasin kuin lahna omassa sängyssämme. Alussa pitempään ja pikkuhiljaa ne oppi, että kun sammutellaan kotoa valoja ja makkari laitetaan pimeäksi. Meillä oli vielä tuossa iässä maitopullo, joka annettiin siellä pilkkopimeässä ja kun pullo oli tyhjä, niin sitten lapsi vain sänkyyn rauhallisesti ja äippä/iskä hiipien omaan sänkyyn odottamaan.
Kyllä se siitä, voimia ja pitkää pinnaa;)
on pimennysverho makuuhuoneessa ja ovi eteiseen joko kiinni tai auki, molempia kokeiltu.. Pitkään meni niin, että pimeässä tuntui nukahtavan nopeammin mutta nyt alkaa hätäinen huuto ja olen laittanut vähän valoa jostakin kajastamaan.
Pullo on kai monella ollu se "nukkumispelastus", mutta meillä ei olla tuttipulloa ollu enää neljään viiteen kuukauteen niin sitäkään konstia ei enää voi yrittää;( Välillä oli tipaton nokkamuki (vettä) mukana nukahtaessa mutta sekin jäi pois.
samanikäinen ei nuku enään öisin...illalla menee ihan kiltisti nukkumaan.tosin pötköttelen omassa sängyssä vieressä.parin tunnin kuluttua alkaakin "narina" ja itku joka jatkuu aamuun asti. nukkuu n.30min pätkissä. tosi rasittavaa...tsemppiä teille.lapsen uniongelmat käyvät tosissaan voimille.
Onko lapsi ennen nukkunut samassa paikassa ok ilman samanlaista venkuilua, eli onko vasta nyt hiljattain alkanut tuo?
Meillä on ollut aina tuollaisia kausia silloin, kun on hampaat vaivannu. Vääntelehtinyt on vaan eikä millään ole asettunut, ennen kuin on laitettu geelit ja joskus tarvinnut särkylääkkeenkin. Eli se saattaa olla.
Toinen mikä meillä oli, että nukahti kyllä aina meidän vanhempien sänkyyn tyytyväisenä, mutta sitten ei omaansa. Kieltäydyin huudattamasta (oma sydän liian kipeä siitä) ja ongelma jatkui. Sitten me vaihdettiin korkeat laidat lapsen pinnasängystä pois alempiin laitoihin, ja lisäksi vaihdettiin sängyn paikkaa huoneessa (tyyliin ajattelin, että jos itse nukkuisin tässä huoneessa, miten päin ja mihin laittaisin sänkyni) ja niin outoa kuin olikin, lapsi rauhoittui omaan sänkyynsä kuin taikaiskusta heti, mieluummin nukkuu nyt siellä kuin meidän sängyssä. Paitsi sitten on vaikeuksia just asettua, jos noi hampaat vaivaa.
Ehkei teillä syynä mikään noista, joten vielä kysyn semmoisen, että onko iltapalalla vaihtunut mikään ruoka-aine hiljattain? Eli siis jos on tullut iltapalaan jotain uutta vaikka, joka ehkei vatsalle sopisi?
On se vaikea tietää noin pienissä, kun ei ne osaa kertoa, mutta noi hampaat esim. voisi saada laskuista, jos joku ilta koitatte antaa sen särkylääkkeen, että rauhottuuko siitä vartin päästä. Meillä talttuu ku nakutettu.
Neitokainen on ollut aina aika huono nukahtaja, jo ihan vauvana taisteli unta vastaan vaikka luultiin, että kyllä niin pienen olisi pitänyt nukahtaa sillon kun nukuttaa. Neuvolassa asiasta puhuttiin, siellä täti kyllä sanoi huomanneensa, että tyttö on ollu pienestä asti erittäin valpas ja seuraa koko ajan mitä ympärillä tapahtuu. Meinasi, että siitä johtuisi tuo nukahtamisen vaikeus. Mutta ei hälläkään ollut antaa mitään konkreettista neuvoja.
Ruokiin ei olla kajottu eli ei ole saanut illalla (eikä päivälläkään) mitään uutta, samaa vanhaa puuroa tai joskus jugurttia ja leipää.
Sekin on aina kummastuttanut, että neiti nukahtaa kyllä päiväunille todella hyvin. Ei mene kuin 10 minuuttia ja on unessa. Siksi ihmetelläänkin, että mikä siinä yöunille menossa on sitten niin kamalaa ettei voi nukahtaa...
Ollaan kokeiltu kans muuten sitä, että pidetään kiinni eikä anneta nousta seisomaan tai istumaan, mutta siitä on seurauksena kamala huuto, joka jatkuu tasan tarkkaan niin kauan kun kiinni pidetään. Sen jälkeen on sitten niin nyyhkyttelevän hysteerinen, ettei rauhotu aikoihin.
Mutta jotain on kai tapahtunut, eilen nukutin vain puoli tuntia! Saa nähdä kuinka tänään käy, kun on isän vuoro. On nimittäin ollut ilmassa sellaista, että neiti ei aio isän seurassa kovin hevillä nukahtaa (vaikka aina ollaan vuoroteltu eikä nukuttaminen ole ollut vain äitin tehtävä). Lienee sekin taas joku vaihe...
Kyllähän sängyssä seisomaan nousevan lapsen voi nostaa ja laittaa takaisin makuuasentoon. Jämäkästi vain estää istumisen, seisomisen, sängystä pois tulemisen tai jalkojen ja käsien tunkemisen pinnojen välistä tai laitojen yli.
Meillä toimii se, että ensin istuu sängyn vierelle ja lapsi saa häärätä pienen hetken omiaan (pistää nallen nukkumaan, järjestää tyynyä). Sitten supatellaan hetkinen, ja ilmoitetaan nukkumisajan olevan käsillä.
Lapsi joko laittaa pään tyynyyn ja pyytää tuutulaulua tai aloittaa temppuilun. Kun temppuilun "estää", sitä ei myöskään tapahdu, eikä lapsi halua sitä usein tai ainakaan kovin pitkään jatkaa.
On jokseenkin "brutaali" tapa, mutta nukutusaika lyheni meillä tunnista (jopa tunneista!) vain muutamiin minuutteihin!
Tuo temppuilun estäminen ei kyllä kaikilla lapsilla toimi. Meillä ainakin poika huutaa kuin syötävä, jos häntä väkisin pitää makuuasennossa. Kyllä puolenkin tunnin painimisen jälkeen on vanhemmatkin aika poikki. Joskus tämä voi kestää vaikka tunninkin.
Meidän tyttö on kans ollu aina huono nukahtamaan. Vuoden ikäseksi nukahti maitopulloon syliin. Sen jälkeen yritettiin, että silitellään ja lauletaan, mutta ei...
Sitten jätettiin vaan omaan sänkyyn huutamaan ja kolisteltiin sen verran, että kuuli, että lähellä ollaan vaikkei meitä näekään. Mutta ei... Vaikka yritettiin melkein kuukausi tuota niin ei...
Sitten palattiin silittelyyn ja laulamiseen (lapsi omassa sängyssään), vaikka siinä saattoi tuntikin mennä.
Nyt tyttö on 1v.6kk ja tilanne tämä: Pari viikkoa sitten otin tyynyn ja kävin "nukkumaan" pinnasängyn viereen lattialle ja laitoin oman käden pinnojen välistä, että siitä voi pitää kiinni. Tyttö viskoo tuttiaan ja pelleilee ja tekee vaikka mitä. Mutta en reagoi siihen. Jos ei asetu puolen tunnin jälkeen, niin lähden pois vähäksi aikaa. Ja nyt sitten 3 päivää hän on nukahtanut itsekseen. Ymmärtää jo sen verran, että sanon hyvää yötä, äiti on toisessa huoneessa, kuuntele. Siellä itekseen pelleilee vähän aikaa ja käy nukkumaan.
Onnistuisiko teillä tuo lattialle käyminen? On vaan ihan hiljaa ja antaa pelleillä. Sit jos ei heti onnistu niin välillä pois huoneesta ja hetken päästä takaisin. Aikaa voi mennä ennenkun tottuu, mutta kokeilemisen arvoinen juttu.
me kyllästyimme pojan iltaiseen pompotteluun hänen ollessaan n 11 kk ja pidimme unikoulun. eli illalla normaalit iltarutiinit, hoidot, sylittelyt ja vähän silittelyä. ja sitten maate tyyliin tiukasti vaan "nyt on yö, nyt nukutaan, hyvää yötä" ja huoneesta pois. jos huuteli, niin ensin ootettiin 5 min ja mentiin laittamaan uudestaan maate samalla "unilauseella" ja taas pois. sitten jos huutelua jatkui, seuraavan kerran 10 min päästä sitten 15 min jne... kaksi iltaa rimpuili, sitten uskoi että tosissaan ollaan ja on sittemmin käynyt nätisti nukkumaan ja nukkuukin tosi hyvin! (on nyt 1,5 vuotias)
Jos kaikki muu kokeiltu, suosittelen vanhan kansan oppeja, kerros talossa asuen viikonloppuna ja naapureille ilmoittaen etukäteen ettei sitten tule sanomista jos omistaa pirullisia naapureita.
Eli vanha kunnon unikoulu: lapsi syöttää kiinteällä ruualla ja jos tarvii niin antaa pullo ja tutti mukaan, laittaa sänkyyn ja ovi kiinni. Itse vaikka parvekkeelle istumaan jos sydäntä riipii eikä voi kuunnella. Eka iltana antaa puoli tuntia huutaa, toisena tunti, kolmantena kaksi ja neljäntenä ei mennä huoneeseen ollenkaan. Paitsi jos huutaa jo kolmatta tuntia. Mutta on erittäin harvinaista että kukaan jaksaa huutaa niin kauan.
Suosittelen pitämään tv tai radio ihan hiljaeselle päälle, niin että jotain ääntä kuuluu jotta ymmärtää että siinä lähellä on joku olemassa mutta ei häiritsevän isolla saa olla jottei se pidä hereillä.
Tsemppiä sinulle! :D
-neljän äippä-