Olen lukioikäinen ja pojaksi syntynyt.
Kuudennella ja seitsemännellä luokalla aloin satunnaisesti kokeilemaan naisten asusteita, ja huomasin että tämä sai itselleni paremman olon ja itseluottamusta runsaasti. Seuraavina vuosina aloin harrastaa tätä välillä jopa joka päivä, kotona yksin tietenkin. Olen monesti miettinyt että ehkä minun pitäisi olla nainen, tai ehkä se olisi minulle parempi. Olen omasta mielestäni herkkä ja tunteiden mukana kulkeva, mutta en tiedä tekeekö se minusta naisen. Monet naisten asiat saavat oloni turvalliseksi ja iloiseksi. En aina tunne sopeutuvani miesten maailmaan.
Ainoastaan yksi ystäväni tietää tästä.
Monesti tahtoisin selvittää asiaa käymällä esim. asiantuntijan juttusilla, mutta en vain tiedä tahdonko lähteä sellaiseen prosessiin ja olisiko minusta siihen. Mitä jos minusta tulisi ruma? Tai mitä jos en pitäisikään siitä? Syitä on kymmeniä, ja monesti heitänkin vaatevarastoni roskikseen ja lupaan lopettaa. Ja silti taas kun tuntuu pahalta, ajelen karvani, meikkaan itseni ja puen hameen ja hymy palaa huulilleni nähdessäni itseni peilistä.
Itken heti kun näen tarvetta.
(Morsian karkuteillä saa kyynelet virtaamaan :)
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Mikä auttaisi ymmärtämään itseäni?
Mikä saisi hyväksymään asian?
Mikä antaisi hyvän olon.
Kuudennella ja seitsemännellä luokalla aloin satunnaisesti kokeilemaan naisten asusteita, ja huomasin että tämä sai itselleni paremman olon ja itseluottamusta runsaasti. Seuraavina vuosina aloin harrastaa tätä välillä jopa joka päivä, kotona yksin tietenkin. Olen monesti miettinyt että ehkä minun pitäisi olla nainen, tai ehkä se olisi minulle parempi. Olen omasta mielestäni herkkä ja tunteiden mukana kulkeva, mutta en tiedä tekeekö se minusta naisen. Monet naisten asiat saavat oloni turvalliseksi ja iloiseksi. En aina tunne sopeutuvani miesten maailmaan.
Ainoastaan yksi ystäväni tietää tästä.
Monesti tahtoisin selvittää asiaa käymällä esim. asiantuntijan juttusilla, mutta en vain tiedä tahdonko lähteä sellaiseen prosessiin ja olisiko minusta siihen. Mitä jos minusta tulisi ruma? Tai mitä jos en pitäisikään siitä? Syitä on kymmeniä, ja monesti heitänkin vaatevarastoni roskikseen ja lupaan lopettaa. Ja silti taas kun tuntuu pahalta, ajelen karvani, meikkaan itseni ja puen hameen ja hymy palaa huulilleni nähdessäni itseni peilistä.
Itken heti kun näen tarvetta.
(Morsian karkuteillä saa kyynelet virtaamaan :)
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.
Mikä auttaisi ymmärtämään itseäni?
Mikä saisi hyväksymään asian?
Mikä antaisi hyvän olon.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haluaisit olla jatkossa miehen vai naisen kanssa?
Miten tuo kysymys nyt liittyy mihinkään?!?
Ajattele asiaa näin:
Haluaisitko olla nainen, jos et voisi seurustella miehen kanssa?
Elämä voisi olla ongelmallista, jos haluaa toisen rakkautta ja läheisyyttä. Kumppanin pitäisi olla melko suvaitseva, jos on "miesnaisen" kanssa :>
Ymmärrätkö?
"Haluaisitko olla nainen, jos et voisi seurustella miehen kanssa?"
Mikä sen estäisi? Tottakai transsukupuolinen nainen voi seurustella ja jopa mennä avioliittoon miehen kanssa. Yhtä hyvin hän voi seurustella naisen kanssa jos on seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali (lesbo).
"Kumppanin pitäisi olla melko suvaitseva, jos on "miesnaisen" kanssa :> "
Tottakai suvaitsevuutta tarvitaan, mutta ei se ole riippuvainen sukupuolesta. Myös naiselta tarvitaan suvaitsevaisuutta. Tuo "miesnainen" nimitys on tosi loukkaava, sitä ei voi koskaan käyttää naisesta, vaikka hän olisikin korjattu fyysisesti. Senhän voi käsittää suorana käännöksen shemalesta, jolloin onkin kyseessä miehen ja naisen "sekamuodosta", mutta transsukupuolinen nainen ei ole sitä koskaan. Monelle luomunaiselle on tehty suurempiakin leikkauksia (jopa samalle alueelle) tai laitettu vaikkapa silikonirinnat, eikä se vähennä yhtään hänen naiseuttaan. Kyllä se naiseus on suurimmalta osalta korvien välissä.
Vähän liian moni mutkikasta asiaa sun pikku aivoilles. Että, älä laita kommenttia asioista, josta et tajua yhtään mitään.
Sinulla on aikaa ikäsi vuoksi. Siksipä voit hyvin kokeilla miltä elämä tuntuisi naisena. Riittääkö hetkellinen pukeutuminen, jolloin olisit transvestiitti. Tai koetko olevasi tyttö ja sen perusteella transsukupuolinen. Asiaa kannattaa tutkiskella kaikessa rauhassa ja miettiä asiaa. Apua tähän tutkailuun saa Transtukipisteen henkilökunnalta ja jos asut kaukana Helsingistä, Transtukipisteeltä saa myös tietää transystävällisten psykiatrien yhteystietoja. Tavallinen psykiatri joka ei tunne transilmiöitä perusteellisesti voi pyrkiä "parantamaan" suuntautumisesi ja aiheuttaa näin vahinkoa.
Sukupuolinen ja seksuaalinen suuntautuminen ei ole toisistaan riippuvaisia, joten sillä että kumpaan sukupuoleen tunnet seksuaalista vetoa ei ole ratkaisevaa.
Mieti nyt rauhassa ja pyri löytämään vaikkapa toisia transihmisiä, joiden kanssa voit keskustella. Vertaistukiryhmiä kokoontuu säännöllisesti ainakin Helsingissä ja Tampereella. Transhoitoja voidaan antaa vasta täysikäiselle, joten ilmeisesti aikaa vielä on miettimiseen ja päätösten tekemiseen.
hieman samanlaista.
Naistenvaatteita käyttämällä lähtee huono olo pois.
Tosin olen kai vähän yksinäinen ja jos minulla on jonkinlainen tyttöystävä niin silloin ei pukeutuminen kiinosta.
Tosin jos sinun on pakko pukeutua silloin, kun sinulla on tyttöystävä/poikaystävä niin se on ehkä toinen juttu.
Mielestäni ihmisen pitää tehdä asioista joista nauttii ja kokemuksesta voin kertoa, että mm. salailu ja se, että kiistää itseltään mielihalun pukeutumiseen, niin tuo huonovointisuutta. Saatat toisinaan pitää itseäsi myös jollakin tavalla sairaana kun koet tarvetta naiseuteen, mutta mielestäni parannuskeino on avoimmuus ja että tuot esille naiseuttasi, niin se tuo sinulle myös hyvinvointia. Sairaus on siis se salamyhkäisyys. Sinun pitää voida laittaa aamulla hame jos se sinusta hyvältä tuntuu ja edes hieman soveliaaksi sen koet.
Tajusin itse vasta kun aloin avoimesti ostamaan kotikontujen kaupoista naisten vaatteita, että kuinka palveluhalukkaita ja ymmärtäväisiä mm. naismyyjät ovat ja että kun minusta osataan nähdä naiseus ja suurin haavehan olisi myös jossakin määrin shokeerata pukeutumalla rohkeasti ja avoimesti naiseksi.
Edellinen kirjoittaja puhui ihan asiaa siitä, miten myyjät voivat auliisti ja ymmärtävästi palvella miesasiakasta, joka ostaa naisellisia vaatteita ja asusteita.
Olen kuullut ystävältäni samaa.
Kirjoittajan mielestä pitäisi aamulla voida laittaa hame, päälle, jos siltä tuntuu.
Siinä se ongelma onkin.
Konstikos se on hametta pitää yksin kotona.
Mutta entäs kun pitää jonnekin lähteä? Vaatii melkoista kanttia astella eka kertaa hameessa kesäistä katua... Tai mennä syksymmällä koulua jatkamaan, jos ympärillä jo supatellaan. Puhumattakaan että kouluun voisi hameessa mennä, no way.
"Haave voi olla shokeerata". Miksikäs ei, mutta moni TV joutuu kalliisti maksamaan kaapista tulostaan ja ensi ulkoiluistaan. Kannattaa miettiä ensin ja jos suinkin mahdollista hankkia joku tueksi.
Minun ulkoilut näki naapurin pojan likakkaveri. Naapurin pojan äiti on entuudestaan tuttu ja joki aika sitten poika kävikin kyselemässä, että onko minulla murheita ja enkö saa nukutuksi kun hänen mielestään valvoin nukkumaan mennessä ja aamulla herättyään. Olin toki melko huonossa kunnossa tuolloin. No, kaikesta huolimatta juttu siitä , että olin naisen vaatteissa ulkona, niin levisi nopeasti ja eräs toinen naapuri (hieman hassu) tokaisi, että lopeta ryyppääminen, tiedätkö mitä tämä tyttö oli minusta sanonut. Kaikki se mitä tyttö oli sanonut, niin piti paikkaansa ja tämän jälkeen olen ollut joidenkin alueemme naisten suosiossa, tervehtivät mennen tullen iloisesti. En minäkään päivisin tohdi pukeutua vaikka mieli tekisi ja vaikka en kaapissa olekkaan, ostan mm. kaikki vaatteeni aivan lähikaupasta. Rohkeutta toki vaaditaan ja olisi minullekkin helpompaa jos joku voisi sen minulle suoraan sanoa, että jos haluan, niin voisin olla pihallakin hameessa näin halutessani.
Voit ehkä pohtia onks pukeutuminen se tärkeä asia. Mulle nimittäin ei ole, mulle on tärkeintä olla myös alastomana nainen. Tykkään kyllä nyt vaatteista enemmän kuin ennen prosessia ja tuhlaan niihin enemmän rahaa, mutta naisen sosiaaliseen rooliin kuuluu olla huoliteltu ja samoissa ryysyissä ei voi mennä joka päivä töihin kuten miehet voi.
Sillä salailemalla vaan teet itsellesi ongelmia. Voit toki ottaa tiukan miesroolin, mutta viihtynetkö siinä lopun ikääsi? Rinnalla voi tietysti pukeutua naiseksi ja tuntea naiseutta. Tätä et voi tehdä koko ajan kaikilta salaa, mutta suurelta yleisöltä kyllä.
Tuota mallia kutsutaan transvestismiksi ja siinä on paljon ihmisiä. Käy Dwc:n tilaisuuksissa. Linkit löydät kotisivuiltani
http://www.freewebs.com/heli_h/translinkkejlinks.htm
Itse saman ikäisenä kuin sinä koin aivan vastaavia tuntemuksia naisten vaatteista. Mutta pidemmän päälle niistä tuli vain huono olo, koska tunsin että ne alleviivasivat kehoni väärää olemusta. Olin kuitenkin roolieni vanki. Yritin selvitä transvestisminkin avulla, mutta ei se tehnyt muuta kuin ajoi stereotypisoimaan maailmaa. Roolit kun piti huolellisesti pitää erillään.
Nyt olen kokonainen ja ehjä sekä saanut jo mielestäni ihan kivan naisellisen kehon. Transsukupuolisuus on vaivani nimi.