Eilen tein sen mitä olin jo n.2kk harkinnut ja miettinyt päivittäin. Laitoin äitini kanssa välit poikki. Taustalla oli vanhempieni ero, joka ei varsinaisesti vaikuttanut minuun, koska en ole asunut kotona vuoteen. Taustalla on äidin täydellinen muutos. Hän elää kuin 18-vuotias vastuuntunnoton sinkku nainen. Hänellä on huolehdittavana vuoroviikoin 10-vuotias siskoni. Josta ei tunnu välittävän paskanvertaa. Hengailee vaan mies ystävän kanssa, eikä vietä kotona öitään. Jättää 10-vuotiaan pikkusiskoni, siskolleni 18-vuotiaalle hoitoon. Huomaan molemmista siskoistani masentuneisuuden.
Äiti ei ole tehnyt minulle minkäänlaista pahaa, mutta minuun sattuu, koska tiedän että molemmat siskoni kärsii. Niinpä laitoin äidin kanssa välit poikki, ja toivoin että hän avaisi silmät, ja miettisi että paljonko on valmis menettämään elämässään. Olen miettinyt soittoa lastensuojeluviranomaisille yms..
Tein sen minkä lupasin siskoilleni kauan aikaa sitten. Teen mitä vain heidän hyvinvointinsa eteen. Nyt siis uhrasin minun ja äitin välit, jotta siskoillani olisi MAHDOLLISESTI parempi elämä. Tulen käymään psykiatrilla tämän tilanteen takia, koska meillä oli erittäin läheiset välit, mutta anteeksi en anna/takaisin en mene!
Äiti ei ole tehnyt minulle minkäänlaista pahaa, mutta minuun sattuu, koska tiedän että molemmat siskoni kärsii. Niinpä laitoin äidin kanssa välit poikki, ja toivoin että hän avaisi silmät, ja miettisi että paljonko on valmis menettämään elämässään. Olen miettinyt soittoa lastensuojeluviranomaisille yms..
Tein sen minkä lupasin siskoilleni kauan aikaa sitten. Teen mitä vain heidän hyvinvointinsa eteen. Nyt siis uhrasin minun ja äitin välit, jotta siskoillani olisi MAHDOLLISESTI parempi elämä. Tulen käymään psykiatrilla tämän tilanteen takia, koska meillä oli erittäin läheiset välit, mutta anteeksi en anna/takaisin en mene!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.