Olen 22-vuotias mies. Jos määrittelisin itse oman sukupuoleni, olisin mies, mutta androgyyni sellainen.
Suurin osa miehistä on aika sukupuolineutraaleja. Itsessäni on sekä miehisen tuhoava että naisellisen hoivaava luonne selvästi vahvempana esillä kuin keskiverrossa sukupuoleni edustajassa.
Koen rehellisesti olevani biseksuaali, mutta tuntuu että pidän eri asioista eri sukupuolissa. Monet tuntuvat ajattelevan ettei miesten biseksuaalisuutta olisi olemassakaan vaan että biseksuaalimiehet "löytävät" joskus oman suuntautumisensa joka on sitten homo tai hetero. Olen 12-vuotiaasta asti mieltänyt itseni biseksuaaliksi.
Kaikki ihastukseni ovat olleet naispuolisia. Kadulla tyttöjen pyllyt saattavat kääntää pääni pitkäksikin aikaa. Esim IRC-Gallerian etusivulla huomaan usein klikanneeni puoleensavetävän tytön kuvaa seksuaalisen mielenkiinnon vuoksi. Miekkosten suhteen tätä ei ole mielestäni koskaan tapahtunut. Kaikki "romanttiset" ihastukseni ovat olleet tyttöjä, samoin seurustelukumppanini. Varsinaiset panokokemukset naisten kanssa ovat olleet usein tylsiä. Niitä on ollut paljon Uskoisin syyn seksihaluttomuuteen olevan minulle kehittynyt käsitys naisten seksuaalisuudesta niin laimeana. On silti ollut harvoja, hyvin kiihottavia seksikokemuksiakin naisen kanssa.
Miehiin en ihastu "romanttisesti", eikä haluta esimerkiksi suudella näiden kanssa tai helliä näitä. Kadulla en katso himokkaana miesten perään. Sensijaan pelkän raa'an seksin osalta ehkä parasta on naida öristen kiinteää miehekkään miehen persettä hien ja testosteronin haistessa. Naisen kanssa ei jotenkin tunnu luontevalta tuoda tällaista irstasta puoltaan esiin. Eri asia olisi tietenkin huorissa käydessä, mutta se tuntuu jotenkin moraalittomalta.
Siis, voidaan sanoa että olen hetero joka nai mieluummin miehiä tai että olen homo joka rakastuu mieluummin naisiin.
Nk. "shemalet" sytyttävät minut todella vahvasti. Näen heissä naisellista kauneutta ja herkkyyttä yhdistettynä miehiseen voimaan ja vahvaan seksuaalisuuteen. Miellän itseni biseksuaalin ohella transdiggariksi. Lisäksi shemaleissa kiihottaa tabu ja oletettavasti eksotiikka. Tuntuisi todella onnekkaalta päästä panemaan tällaista harvinaista herkkua.
Tässä mietin että olenko kummallinen? Vai onko kaikki tällaiset mielihalut tyypillisiä bi-ihmisille tai erityisestikin bi-miehille?
Missä muuten ovat bi-miehet? Tuntuu että tällä palstalla on aika naisvaltainen meininki (pikaisten nicknamejen silmäysten perusteella).
Suurin osa miehistä on aika sukupuolineutraaleja. Itsessäni on sekä miehisen tuhoava että naisellisen hoivaava luonne selvästi vahvempana esillä kuin keskiverrossa sukupuoleni edustajassa.
Koen rehellisesti olevani biseksuaali, mutta tuntuu että pidän eri asioista eri sukupuolissa. Monet tuntuvat ajattelevan ettei miesten biseksuaalisuutta olisi olemassakaan vaan että biseksuaalimiehet "löytävät" joskus oman suuntautumisensa joka on sitten homo tai hetero. Olen 12-vuotiaasta asti mieltänyt itseni biseksuaaliksi.
Kaikki ihastukseni ovat olleet naispuolisia. Kadulla tyttöjen pyllyt saattavat kääntää pääni pitkäksikin aikaa. Esim IRC-Gallerian etusivulla huomaan usein klikanneeni puoleensavetävän tytön kuvaa seksuaalisen mielenkiinnon vuoksi. Miekkosten suhteen tätä ei ole mielestäni koskaan tapahtunut. Kaikki "romanttiset" ihastukseni ovat olleet tyttöjä, samoin seurustelukumppanini. Varsinaiset panokokemukset naisten kanssa ovat olleet usein tylsiä. Niitä on ollut paljon Uskoisin syyn seksihaluttomuuteen olevan minulle kehittynyt käsitys naisten seksuaalisuudesta niin laimeana. On silti ollut harvoja, hyvin kiihottavia seksikokemuksiakin naisen kanssa.
Miehiin en ihastu "romanttisesti", eikä haluta esimerkiksi suudella näiden kanssa tai helliä näitä. Kadulla en katso himokkaana miesten perään. Sensijaan pelkän raa'an seksin osalta ehkä parasta on naida öristen kiinteää miehekkään miehen persettä hien ja testosteronin haistessa. Naisen kanssa ei jotenkin tunnu luontevalta tuoda tällaista irstasta puoltaan esiin. Eri asia olisi tietenkin huorissa käydessä, mutta se tuntuu jotenkin moraalittomalta.
Siis, voidaan sanoa että olen hetero joka nai mieluummin miehiä tai että olen homo joka rakastuu mieluummin naisiin.
Nk. "shemalet" sytyttävät minut todella vahvasti. Näen heissä naisellista kauneutta ja herkkyyttä yhdistettynä miehiseen voimaan ja vahvaan seksuaalisuuteen. Miellän itseni biseksuaalin ohella transdiggariksi. Lisäksi shemaleissa kiihottaa tabu ja oletettavasti eksotiikka. Tuntuisi todella onnekkaalta päästä panemaan tällaista harvinaista herkkua.
Tässä mietin että olenko kummallinen? Vai onko kaikki tällaiset mielihalut tyypillisiä bi-ihmisille tai erityisestikin bi-miehille?
Missä muuten ovat bi-miehet? Tuntuu että tällä palstalla on aika naisvaltainen meininki (pikaisten nicknamejen silmäysten perusteella).
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä palsta naisvoittoinen on. Sinänsä ikävää teidän bimiesten kannalta. Ja luulempa, että joku bimies voisi jakaa kanssasi samanlaisia mieltymyksiä, mutta naisena en kyllä koe mitään tuommoista. En ymmärrä lainkaan juttujasi, mutta se ei tarkoita sitä, että tuomitsisin. Minulla vain on totaalisen erilaiset mieltymykset. Toivon kuitenkin, että löydät itsellesi saman henkisen ja eihän sinun ole mikään pakko itseäsi määritellä. Olet mikä olet eikä mikään sana sitä miksikään muuta. Tsemppiä!
Lueskelin palstaa ja minun mieltymykseni (joko sellaisenaan tai toisinpäin käännettynä) näkyy olevan ominaista biseksuaaleille. Mikä lie syynä?
Lapsuuden prinssi ja prinsessa-sadut (seksiähän niissä ei ole)?
Tabuista kiihottuminen, jännityksen kaipuu, taipumus ainaiseen pitkästymiseen (itseäni kiihottaa monet tabujutut)?
Stereotyyppisen miehen ja naisen seksuaalikäyttäytymisen erot ja näihin perustuvat ennakkokäsitykset?
Lapsuudenaikainen vahvoja tunteita aiheuttanut homoseksuaalien pelko joka purkautuu varttuneemmalla iällä eräänlaisena "homoseksuaalisuusfetissinä"?
Narsistiset taipumukset (seksi "itsen" kanssa)?
Asenteet; monoseksuaalisuuden rajoittuneena pitäminen, biseksuaalisuuden luonnollisuus (ottaen huomioon miehen ja naisen väliset erot jotka eivät ole oikeastaan suuriakaan)?
Halu alistaa tai alistua - taikka olla alistumatta (en tarkoita nyt sadomasokismia vaan miedompaa, top/bottom-jakoa) joka onnistuu paremmin tietyn sukupuolen kanssa esim. kulttuurisista syistä?
Eräänlainen "transvestismin variaatio" - siinä missä esim transvestiitti heteromies haluaa joskus toisinaan pukeutua naiseksi, biseksuaali haluaa kokeilla naisen roolia (eräs seksuaalisesti hyvin aktiivinen homo on kertonut, että monet bi-miehet haluavat nimenomaan olla bottomeita miehisille miehille, siinä missä homomiehet ovat enemmän versatileja ja pitävät feminiinisemmistä miehistä)?
"Luontaisilta" taipumuksiltaan homo kulttuurin vaikutuksesta heteroutuu (joka puolella on heteroita ja ne tuntuvat nauttivan) tai hetero homoutuu (homopornossa pojat tuntuvat nauttivan)?
(tarkoitukseni ei ole saada biseksuaalisuutta kuulostamaan mielenterveysongelmalta)
Ja vaikka näin pohdiskelen en tosiaan ole ahdistunutkaan asiasta, olen vain kiinnostunut seksuaalisuudesta ja ihmismielestä, ja kun itse olen bi, on tullut mietittyä mikä on ilmiön taustalla.
... ajatuksia.
Kiva, että bimies on kirjoittanut itsestään. Olen toki nainen, mutta jotakin yhtäläistä ehkä saatan löytää.
Rakkauteni naiseen ja mieheen on kuitenkin samanlaista: romanttista ja seksuaalista. Tietysti suhteiden olemus on aina erilainen riippuen siitä, keiden välillä se on - ei pelkästään sukupuolesta.
Tunnistan itsestäni nämä:
Narsistiset taipumukset (seksi "itsen" kanssa)? Sanoisin kuitenkin tätä seksuaaliseksi nautinnoksi samastumisen kautta. Kun taas heterosuhde on nautintoa erilaisuudesta, toistensa täydentämisestä. Voin myös nauttia seksistä miehen kautta samastumalla mieheen - ihana kokemus :)
Asenteet; monoseksuaalisuuden rajoittuneena pitäminen, biseksuaalisuuden luonnollisuus (ottaen huomioon miehen ja naisen väliset erot jotka eivät ole oikeastaan suuriakaan)? Ilman muuta!
Halu alistaa tai alistua - taikka olla alistumatta (en tarkoita nyt sadomasokismia vaan miedompaa, top/bottom-jakoa) joka onnistuu paremmin tietyn sukupuolen kanssa esim. kulttuurisista syistä? En minä oikeastaan puhuisi alistumisesta ja alistamisesta, vaan passiivisuudesta ja aktiivisuudesta - tyyliin naisellinen passiivisuus ja maskuliininen aktiivisuus. Meissähän on tätä kaikkea kai? Mutta kaipaan niitä kumpaakin. Nainen antaa helpommin tilaa maskuliinisuudelleni.
Niin, ainakin noita yhdistän jollain tapaa itseeni. En todellakaan pidä asiaa mielenterveysongelmana. Kaikilla meillä on erilaisia ominaisuuksia - niitä ei ole vaan aina helppoa eritellä ja tiedostaa.
Toki minussa on paljon muutakin...
...tunnistin gilan kirjoituksessa itsessäni hyvinkin vastaavanlaisia piirteitä(miehisiä ja naisisia), vaikkakaan kahdenkeskisiä seksuaalisia kokemuksia omasta sukupuolestani ei toistaiseksi olekaan.
Pidän tärkeänä kahden ihmisen välisessä intiimissä suhteessa luottamuksellisuutta ja turvallisuutta, jolloin heittäytyminen molemminpuoliseen hellimiseen sujuu itsestään. Uskallus antautua mielikuvituksen ja tunteiden vietäväksi onnistuu mielestäni parhaiten toisiaan arvostavien ja kunnioittavien ihmisten välillä. Alistaminen eikä alistuminenkaan oikein kuulu tällaiseen suhteeseen; minäkin mieluummin puhuisin aktiivisuudesta ja passiivisuudesta, joka tunne voi ja saakin vaihdella itse kullakin.
Ei ole vain yhtä tapaa tuntea, kokea ja rakastaa. Onneksi.