Mitä mä teidän kanssa tekisin? Mistä tulisi hyvä mieli? Mikä vapauttaisi tunnelman?
Mistä te saatte voiman elää?
Mä tapasin ihanan miehen, joka ymmärsi mua heti paremmin kuin kukaan toinen ikinä! Se oli treenannut itsensä huippukuntoon ja korosti vielä omaa vartaloaan mustalla.
Se oli niin upea ilmestys että mä todellakin ihmettelen miksi se näytti päättäneen että tahtoi mut.
Sen kotina oli tavallinen poikamiesboxi ja kavereina tavallisia poikamieskavereita, joiden kanssa sef ryyppäs ja kuunteli heavymetallia. Nukuin sen vieressä yöt, mutta se ei halunnut seksiä ja se ihmetytti mua.
Vaikka mä en ole mikään kuningatar niin mulle alkoi kertyä ns.jonoa. Tuli ratkaisun aika ja tämä mies sai nyt lopulta kertoa mitä halusi.
Seksistä ei tullut yhtään mitään ja aina kun se lähti töihin se imi mun varpaat ja tuli itsekseen ja taas häipyi.
Sitten se oli taas niin viatonta ihan kun ei ois mitään koskaan tehnytkään!
Alko tuntua siltä, että sen käytös oli vihjettä mulle, että mun pitää lähteä pois. Mustasukkaisena soitin sen entiselle tyttöystävälle ja työkaverille ja kysyin pettääkö mies mua.
Sain tietää että ei. Itkin kun puhelu päättyi.
Kaikki tuntui niin nololta. Inhosin itseäni. Hän sanoi että ymmärtää koska hänkin oli transu.
Sen jälkeen(tästä on vuosi)se on juossu mua karkuun. Tulee luo vain, kun leikin sen kanssa. Se tekee ruuan, siivoaa, sisustaa ja on hiljaa ja onneton.
Mun sydäntä särkee katsoa! Mitä mä voin tehdä enemmän?? Mitä niille jaloille...kun aina kun on seksistä kysymys se kiihottuu vain mun varpaista.
Se sano, että sille on tosi iso asia että puen sen mun vaatteisiin. Ennenkin olen vakavasti seurustellut ja oon meikannut ja pukenut miehen ja he on pelleilleet iloisina ne päällä. Ei oo silti tullut mieleenkään, että he ois transuja.
Tämä oli erilaista.
Mun mies...kun se sai puuterikerroksen ja huulipunaa ja naisen vaatteet ja silmät sillä on jo ennestään kauniit..se aivaan kuin nukahti. Kun se kävi röökillä se näytti ku hullulta...ihana...ihana, hullu mies!
Koko illan se tepasteli mun liian isossa juhlapaidassa täällä ja mä sanoin että se näyttää ihan 50-vuotiaalta sihteeriköltä. Se kehu mun hajuvettä ja kertoi, että haluaa vihreät silmät niin kun mullakin.
Sillon mä vasta heräsin ja se raasu tajus sen. Sä olet transu!!!!!!!!!
Ei miehelle koskaan saa olla väliä minkäväriset silmät on. Mua itkettää. Miten mä voin elää niin ettei se kärsi? Herkkä. Se on niin herkkä!! Mun mies..tai siis...
Hei, opettakaa mua...mä tahtoisin huolettoman elämän.
Ja tää mies ei aio tulla keskustelemaan tänne, saatte tyytyy muhun. Onko vinkkejä? Miten tehdä transusta, joka ei tahdo olla transu..onnellinen aviomies?????
Mistä te saatte voiman elää?
Mä tapasin ihanan miehen, joka ymmärsi mua heti paremmin kuin kukaan toinen ikinä! Se oli treenannut itsensä huippukuntoon ja korosti vielä omaa vartaloaan mustalla.
Se oli niin upea ilmestys että mä todellakin ihmettelen miksi se näytti päättäneen että tahtoi mut.
Sen kotina oli tavallinen poikamiesboxi ja kavereina tavallisia poikamieskavereita, joiden kanssa sef ryyppäs ja kuunteli heavymetallia. Nukuin sen vieressä yöt, mutta se ei halunnut seksiä ja se ihmetytti mua.
Vaikka mä en ole mikään kuningatar niin mulle alkoi kertyä ns.jonoa. Tuli ratkaisun aika ja tämä mies sai nyt lopulta kertoa mitä halusi.
Seksistä ei tullut yhtään mitään ja aina kun se lähti töihin se imi mun varpaat ja tuli itsekseen ja taas häipyi.
Sitten se oli taas niin viatonta ihan kun ei ois mitään koskaan tehnytkään!
Alko tuntua siltä, että sen käytös oli vihjettä mulle, että mun pitää lähteä pois. Mustasukkaisena soitin sen entiselle tyttöystävälle ja työkaverille ja kysyin pettääkö mies mua.
Sain tietää että ei. Itkin kun puhelu päättyi.
Kaikki tuntui niin nololta. Inhosin itseäni. Hän sanoi että ymmärtää koska hänkin oli transu.
Sen jälkeen(tästä on vuosi)se on juossu mua karkuun. Tulee luo vain, kun leikin sen kanssa. Se tekee ruuan, siivoaa, sisustaa ja on hiljaa ja onneton.
Mun sydäntä särkee katsoa! Mitä mä voin tehdä enemmän?? Mitä niille jaloille...kun aina kun on seksistä kysymys se kiihottuu vain mun varpaista.
Se sano, että sille on tosi iso asia että puen sen mun vaatteisiin. Ennenkin olen vakavasti seurustellut ja oon meikannut ja pukenut miehen ja he on pelleilleet iloisina ne päällä. Ei oo silti tullut mieleenkään, että he ois transuja.
Tämä oli erilaista.
Mun mies...kun se sai puuterikerroksen ja huulipunaa ja naisen vaatteet ja silmät sillä on jo ennestään kauniit..se aivaan kuin nukahti. Kun se kävi röökillä se näytti ku hullulta...ihana...ihana, hullu mies!
Koko illan se tepasteli mun liian isossa juhlapaidassa täällä ja mä sanoin että se näyttää ihan 50-vuotiaalta sihteeriköltä. Se kehu mun hajuvettä ja kertoi, että haluaa vihreät silmät niin kun mullakin.
Sillon mä vasta heräsin ja se raasu tajus sen. Sä olet transu!!!!!!!!!
Ei miehelle koskaan saa olla väliä minkäväriset silmät on. Mua itkettää. Miten mä voin elää niin ettei se kärsi? Herkkä. Se on niin herkkä!! Mun mies..tai siis...
Hei, opettakaa mua...mä tahtoisin huolettoman elämän.
Ja tää mies ei aio tulla keskustelemaan tänne, saatte tyytyy muhun. Onko vinkkejä? Miten tehdä transusta, joka ei tahdo olla transu..onnellinen aviomies?????
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siis eikö tämä mies halua olla transvestiitti? Jos näin on, se on vaikea paikka, sillä moni muukin transvestiitti on vuosikymmenet yrittänyt päästä eroon suuntauksestaan eikä ole onnistunut. Helpompaa on elää transvestiittina.
Ehkä nuo muut naisiksi pukemasi miehet eivät olleet transvestiitteja ja ottivat pukemisen tosiaan pelleilynä. Jos kyseessä on transvestiitti, pukeutuminen ei ole pelleilyä, se on totista asiaa.
Hyvin moni transvestiitti on avioliitossa ja onnellinen aviomies ja isä, ei se ole mikään mahdoton yhtälö. Mutta ongelmaa voi tulla siitä että haluat seksiä mieheltä, joka ei sitä halua kanssasi.
Miksi mies ei saisi olla kiinnostunut silmien väristä.
Se tosiaan on se suurin ongelma. Mä en enää tunne itseäni, en naiseksi, enkä enää edes ihmiseksi. Koko elämä on pelkkää teatteria.
Minusta se on syvimmiltään vain hyvä juttu, että se on transu. Mut en mä osaa suhtautua kun se kuiskii, ettei ääni kuulosta möreältä ja töpeksii epävarmana. se on naisellista.
Mä aina lähden pois, kun se alkaa muuttua. Toisaalta, nytkin se toi mulle kahvin.
naiselliset piirteet vaan korostaa miehekkyyttä, ettäs sen tiedätte.
Sinäkin, joka kirjoitit, että on ihanaa pukea päälle suihkun jälkeen miehelle balettikengät ja hieroa ohutta nahkaa...et voi olla tosissas???
Onko teille transvestiiteille ulkonäkö muuten elämässä, tärkeää?
Mä en pidä että se olisi huono piirre, miehessä...ylikorostunutta seksuaalisuutta.
miten se kertoa...käytännössä?
Ei kovin helppo tilanne tosiaan. Kertomasi perusteella kylläkään kyse ei ole pelkästä transvestismista, sillä varpaiden imeskely seksuaalisessa mielessä on lähinnä fetismiä ja joka ei sinällään liity mitenkään transvestismiin. Miehellesi taitaa tuottaa osalataan hyvin suurta murhetta tämä erikoinen seksuaalinen käytös sen lisäksi että on transvestiitti. Monilla tiiteillä on erilaisia fetissejä, mutta ei suinkaan kaikilla. Transvestismista tai transseksuaalisuudesta ei pääse eroon vaan on itselle helpompaa kun vain pystyy itsessään ominaisuutensa hyväksymään. Ehkä jonkinlainen terapia voisi auttaa kun asiasta saisi puhua ammattilaisen kanssa jos asia tuntuu kovin vaikealta. Jos tiitillä koko vapaa-aika ja elämä keskittyy vain sen ympärille se voi olla todella raskasta puolisolle joka toki haluaa muutakin elämää. Kyllä varmasti jokainen tiitti haluaa olla hyvännäköinen ja ulkonäöllä on merkitystä toki. Se että eikö tiitillä saisi olla naisellisia piirteitä on aika mahdoton vaatimus jo sinällään. On hyvin vaikeaa toteuttaa ns naisellista puoltaan olematta edes jossain määrin naisellinen. Kyllä siinä kiinnostaa silmien väri, hiusten tyyli, asujen kuosit ja mallit, kenkien korot, rintaliivien koko, meikkien sävyt jne listaa voi jatkaa loputtomiin. Eli jos ei voi sietää miehessä naisellisuutta niin silloin on aika mahdotonta olla tiitin kanssa, vaikka tiitti miehenä ollessaan oliskin normimiehekäs.
ole vähä väärä mies neuvvoon häntä. Olet kuuskymppinen mies jolla lihakset supistuu etenkin pakaroissa ja sinusta tulee lähes naisen irvikuva. Pierut sulla on miehen pieruja ja hampaat on miehen hampaita, korvat on miehen ,napa on miehen ja sydän isokokoisena on miehen ei ne muutu miksikään ymmärrä ihminen hyvä...."merzimummo@
Tässä on nyt tainnut käydä niin että toi mun tiitti on alkanut itse itsensä terapeutiksi. Se nyrkkeili suomenmestaruustasosten kanssa ja muutenkin; huippukunto. Se on Suomeksi sanottuna työnarkomaani.
Se pitää itsensä kurissa, mutta heti kun on hetkenkin yksin, vajoaa.
Siitä tulee nainen.
Se vaan että se haluais olla mies sillonkin, mutta ei aina jaksa ja sitten se alkaa änkyttämään ja hakeutuu syliin.
Miten sitä ns.naisen piirrettä voisin inhota?
Olen vaan surullinen, kun se ei puhu mulle, miltä kaikki tuntuu.
Se tilas YvesRocherilta juitsuja ennen mua. Nyt mainokset joutuu roskiin, koska se ei kehtaa ns.toteuttaa itseensä koska mä olen olemassa.
Aluksi saatoin nauraa sen kuvitteelliselle "ulostulolle" sen paljastuksen jälkeen. Yhdessä.
Nyt se vaan käpertyy itseensä ja toivoo mun alistavan itsensä.
Toiveet ovat tulleet selväksi...
Vinkkejä?? Mitä sille teen?
nainen parhaimmillasi?
Vai haetko täältä hyväksyntää jyrkälle linjalle? Jos haluatte suhteenne toimivuutta, alkakaa keskustella suurista asioista kuinka kummatkin tuntevat tulevansa hyväksytyiksi ja minkälaisia tarpeita teillä on. Jättäkää keskustelu pikkutavaroista tai siitä onko viisasta käyttää vaatteita.
mä en tiedä mitä sä tarkoitat?
Se, mun mies ei halua seksiä.
Se haluaa naimisiin ja perheen.
keskustelusta ei tule mitään kun se nukkuu.olen kertonut että tarviin seksin.
mut kun sitä väsyttää, ei voi mitään.
ei innostunut mun farkkumekosta eikä puuvillayöpaidasta.
en saa ottaa siltä edes tänä yönä suihin.
se kai opettaa mua kunnioittamaan itseänsä.
mutta kun mä olen puutteessa.
se vaan ei ole munkaan elämän tärkein asia.
Mikä laittaa ihmisen kirjoittamaan tällaisia viestejä? Mitä sä hyödyt tästä? Varmasti jokainen prosessissa oleva on jo ehtinyt nämäkin asiat moneen kertaan miettiä, joten turha luulla niiden enää vaikuttavan mitenkään. Miten se voikaan olla niin hauskaa yrittää pilata toisen ihmisen päivä? Onko mahdollisesti mielessäsi käynyt ollenkaan sellainen ajatus, että näiden viestien kirjoittajat saattavat olla ihan oikeita todellisessa elämässä olevia henkilöitä, eikä vain pelkkää tekstiä ruudullasi? Ethän sä jokaiselle kadulla vastaan tulevalle ihmisellekään ala vittuilla? Kyllä sinua täydellisenä ihmisenä edes vähän pitäisi kaduttaa tällaisten viestien lähettely, kun vähän tarkemmin ajattelet asiaa. Ehkä olet vahingossa eksynyt tälle foorumille, ja sinulle uusista asioista hämmentyneenä olet päättänyt avautua täällä harkitsemattomasti. Toivon todella, että olet hyvin nuori henkilö, joka ajattelemattomuuttaan on tällaisen viestin lähettänyt. Monilla täällä saattaa olla pitkä ja rankka elämä takanaan, etkä voi ymmärtää kuinka pahasti arkaan paikkaan osuminen voi sattua.
Tämä saattaa nyt kuulostaa ylimieliseltä tilitykseltä, mutta tarkoitus oli vain tehdä tästä maailmasta edes vähän parempi paikka.
Että olette lopettaneet toistenne kuuntelun ja teillä molemmilla on siilipuolustus käynnissä.
Usko, että kumpikin teistä on oikeassa. Lähtekää tästä. Transsukupuolinen tai transvestiitti ei voi mitään taipumukselleen, joten hänestä ei kasva mitään kunnollista aviomiestä mikäli mittarina pidetään normiheteroa. Hänestä saa ihanan kumppanin ja puolison mikäli hänen tarpeitaan ymmärtää.
Ilmeisesti niitä ei ole ymmärretty ja se on satuttanut puolisoasi. Siitä voi seurata kuvaamaasi kiukuttelua. Ettei hänkään tunnusta tarpeitasi. Kiukuttelua. Tuttua. I've been there.
Voin suositella pariterapiaa täydestä sydämestäni. Mutta valitkaa terapeutti, joka tuntee transihmisten ongelmia. Mikä tahansa terapeutti voi aikaansaada tuhoa. Teillä on vielä aikaa, toivottavasti myös motivaatiota *halaa lujasti*. Osasi ei ole helpoimpia.
Itse käytimme Väestöliiton seksuaaliterveyspolikliniikan pariterapiaa. Väestöliitolla on pätevät seksologit, psykologit. Esimerkiksi Tuula Emas.
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaaliterveys/seksuaaliterapia/
Kyllä huomaa selvästi, ettet tiedä mitään transsukupuolisista!
Pitää myöntää, että olin kovaa vauhtia äijittymässä ennen hoitoa. Oikeastaan kaikkein tyytyväisin olen juuri pakaroiden takaisin saamisesta, ne ovat nyt kauniin naiselliset. Tietenkin lihakset kutistuu, sen aiheuttaa antiandrogeeni ja vaikutusta vähennän käymällä säännöllisesti lenkillä. Kyllähän naisetkin piereskelevät, vai etkö ole kuullut, naisten vessassa kuulee paljon. Mitä hampaat tai korvat asiaan vaikuttaa, ne ovat henkilökohtaisia ominaisuuksia ja yllättäen ne ovat minulla melko naisellisia, samoin koko vartalon malli napaa myöten. Kunhan hoidot on saatu loppuun, voisin asettua alastomana riviin samanikäisten naisten kanssa ja sinulla olisi vaikeuksia löytää minut sieltä. Henkisesti olen ollut aina nainen, vain kroppa on ollut virheellinen tähän saakka. Se riittää minulle.
Täällä on alkanut ilmetä kummallista, mutta hyvin yleistä ikärasismia, vai olisikohan kyseessä vain yksi kaikkitietävä alaikäinen, tai ainakin henkisesti sellainen.
Todella huvittavaa että tiedät miten jonkun pakarat supistuvat ja ylipäätään että jaksat tuollaisia asioita miettiä? Sulla taitaa olla todella tekemisen puute tai muuten vain tyhjä elämä.
Minä en jaksais päätäni vaivata jonkun korvalehdillä tai pakaroilla, paitsi ellen olisi todella kiinnostunut kyseisestä henkilöstä.
Luultavasti keskustellessani naisystävän kanssa, joka toteaa että hän voi puhua minulle kuin naiselle, on paraskohteliaisuus siitä kuinka hyvin olen tiittinä onnistunut naisenroolissa. Se ei tarkoita mitään tietoista jäljittelyä tai teeskentelyä vaan luontevaa olemista ja asettumista toiseen rooliin. Siinä ei tarvitse esittää mitään tai yrittää pitää kiinni miehenroolista tyyliin "vaikka onkin mekko päällä niin oon kovajätkä ja enkä varmana homo prk"
Rooli tulee luonnostaan ja kieltämättä pukeutuminen, meikkaus yms auttaa pääsemään oikeaan tunnelmaan ja mielentilaan. Siihen ei pääse vain laittamalla mekon päälle ja alkamalla kuvitella, että olenpas nyt nainen. Niin se ei todellakaan mene, että katselee mekko päällä sohvalla löhöten kaljapullo kourassa jalkapalloa tai autokilpailuja. Enemminkin sitä on keskustelu asioista, ihmisistä, huolista, ongelmista, kodista, perheestä, puutarhasta, terveydestä, muodista jne.
Uskoakseni naisen on helpompaa unohtaa keskustelukumppanin fyysinen sukupuoli jos kumppani on pukeutunut naisellisesti. Puheääni ei ole niinkään oleellista vaan tapa, jolla puhuu ja käyttäytyy. En tietenkään väitä, että olisin täydellinen roolissani ja parannettavaa on varmasti vielä paljon. Tarkoitus ei olekkaan olla 100 % täysi nainen, sillä sitä on tuskin kukaan luomunainenkaan kuten ei kukaan mies ole 100 % mies. Me kaikki olemme enemmän tai vähemmän siellä välillä jossain.
On mielenkiintoista miten kuitenkin jokainen ihminen esittää tavallaan eräänlaista roolia ja erilaista roolia eri ihmisille. Kyllä tavismiehilläkin se rooli kummasti muuttuu työn ja kodin välillä ja naiset voivat olla erilaisessa roolissa naisporukassa kuin kotona tai työpaikalla. Sukupuoliroolit ovat kuitenkin monien mielestä niin pyhiä ja koskemattomia, että niiden rikkojia ei suvaita kovin helpolla. Missä on se laki tai kirjoittamaton sääntö, ettei fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli saa olla erilaisia?
ja vastaan että ei missään.
Se raja on niin häilyvä ja hämärä, että sitä tuskin huomaa. Vasta silloin kuin toinen heittää nailonsukat naamalle riisuutuessaan vinkiksi siitä että hanki näitä mulle lisää. silloin siihen havahtuu. Että olipas siro kädenliike.
Tai kun toinen katselee itseään peilistä ja sanoo vienosti "tyttökaverilleen", että tosi hyvin mut meikkasit...silloin sen rajan myöskin oppii huomaamaan. Tekisi mieli iskeä naisellisesti litsari poskelle, että HERÄTYYYS, mihin sä oikein katosit?
Mieheni tunnistaa mut ei tarvitse kuin vähän hengähtää niin se kyllä ymmärtää häipyä ulos tupakalle "järkiintymään".
Mutta sitten sillä ei seiso päiväkausiin.
Kun mä yritän jotain, niin se menee siihen että se hipeltää mun uusia korvakoruja ja vaatteita ja tuijottelee niillä kauniilla ja seksikkäillä silmillään joidenka kuuluisi olla vihreät.
Ja sitten se kääntää selän..ja nauraa mulle vihaisena.
Se on piilottanut mun nahkasaappaat. Repinyt vähän saumaa auki..ja nyt ne on kadonneet kokonaan.
Mikä niissä kengissä on?
Sitten kun vaadin että hakis ne takas sieltä minne ne on piilotettu, niin se ei sano mitään.
Istuu vaan kaljapullon kanssa urheiluruudun ääressä ja haaveilee kunnon yöunista.
Joo...muoti-, ja ruokavinkkejä se mielellään kertoilee. Se loihtii tästä kodista hetkessä rauhan pesän..niin kuin naisen kuuluukin.
Heti, jos lähden pois.
Eihän sun galleriasivuskaan ole julkinen koska pelkäät ja häpeät jotain. Me oltais uteliaita näkemään sun kuvasi.
Elämä on sellaista. En minäkään levittele julkisuudessa tietojani enkä kuvaani - minulla on ns. terve järki tallella.
Samalla tavalla kuin kukaan synnynnäinen nainenkaan, en kaipaa kaikenlaisia kuolaajia ja ahdistelijoita elämääni.
Ahaa! Hyökkäsit heti syynäämään minkä näköinen "tapaus" olen. Galleria on suljettu siksi, että se on tyhjä. Minulla ei ole mitään intoa levitellä kuvia tai taustatietojani täällä, eikä muuallakaan julkisilla nettisivuilla.
Miksi pitää sitten transun kanssa seurustella? Sekin on syntiä uskovaisten keskuudessa..
Se selitti olevansa joku helvetin enkeli, joka haluaa kääntyä uskovaiseksi. En arvannut asioiden todellista laitaa.
Sitten se kääntyi uskovaiseksi.
Se on vaan niin helvetin vaikeaa pysyä semmosena...yksi ainoa kirosana ja se niistä uskonasioista.
En minäkään mikään kukkanen ole...en voi vaatia toiseltakaan täydellisyyttä.
Ihan sama onko toinen transvestiitti vai tuleeko ne ongelmat parisuhteeseen jonain muuna asiana. Kun vaan oppisi ymmärtämään toista.
Se on vaikeinta.
Vaatii tietynlaisen nöyrtymisen..jos on leimattu yhteiskunnassa..ja ymmärrät...tulet asettuneeksi yhteiskuntaa ja sen normeja vastaan. Ei se ole helppo tilanne. Varsinkin kun siinä olet yksin.