lapsista.onko joku tilanteessa mun lapset ja sun kakarat?tilanne tämä:12 vuotta avoliittoa miehellä 5 kersaa,6lastenlasta,mulla 3 ipanaa ja 4 lastenlasta.yksikään ei asu samassa taloudessa meidän kanssa,mun nuorin 22 miehen 18.ongelma on se että mies mollaa mun lapsia varsinkin kakskakkosta,jonka elämä pirstoutui kun isänsä kuoli muutama vuosi sitten.opinnot jäi kesken,meni lujaa ja tuli kaikkea muutakin ikävää.avomies tulee aivan hysteeriseksi kun poika käy noin parin viikon välillä visiitillä.lapsenlapseni ovat aivan mahdottomia hänen mielestään¨.oman nuorimaisensa toi yhtenä talvena asumaan meille neljäksi kuukaudeksi,kysymättä multa mitään.vein kouluun aamuisin,syötin,pesin pyykit ja leikin emoa.tiedän olleeni ihan liian TYHMÄ!onko tämä kuinka tavallista näissä liitoissa kysyy utelias avovaimo(tätä menoo entinen)
oi uusperheen ihanuutta
huewi
4792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
uusperheellinen myös
Kirjoittanut: eri teille ehkä 26.7.2006 klo 19.20
Heip.kohtalontoveri siis siellä.Mulla lapset 5 ja 6 vuotta. Miesystävä tosi tiukka,vaikka monissa asioissa kyllä vinha perä onkin.Poikani tosi vallattomia,eikä aina- siis ei melkein koskaan usko ensimmäisestä pyynnöstä/käskystä.Joskus tuntuu kun mieheni räjähtää,että kiukkuun on latautunut niin paljon vihaa.Jotenkin tuollainen räksytys olisi biologiselta isältä helpompi hyväksyä , voi kuulostaa tyhmältäkin,mutta voisi ainakin ajatella,että oma isä monesti kuitenkin rakastaa lastaan,vaikka ei olisikaan pitkäpinnaisin tyyppi.Olen ajatellut,että jos eroan,en ainakaan muuta kenenkään kanssa yhteen.Mieheni on suutuspäissään tosi paha suustaan ja minusta hän jopa alentuu käytöksessään lapsen tasolle.Aikuisen pitäisi kuitenkin tajuta olevansa se aikuinen,ja saada tilanne hallintaansa ilman tuollaista ala-arvoista öykkäröintiä.Välillä ajattelen tosiaan,että pitäisi varmaan käväistä terapiassa itsekin ja löytää itsestäni joku trauma tai syy miksi aina ajaudun tuollaisten tunnevammaisten miesten seuraan.
Eikö olisi parempi jos yrittäisit laittaa lapsesi kuriin ihan itse, ettei isäpuolen tarvitsisi sitä tehdä. Olet kerran eronnut, taas eroamassa jne. jne... Todellinen roolimalli pienille lapsille.
Toivon keskustelua,mutta en kommentteja kaltaisiltasi "täydellisyyksiltä".Eronnut ehkä olen,mutta et voi leimata minua ja arvostella elämääni pienen kirjoituksen perusteella,joka antaa pienen ja kapean kuvan elämästäni.Et siis tiedä taustoja.Tosiasia on,että ihmiset eroavat valitettavasti paljon,eikä kyse ole siitä,että etsitään uusi ja parempi, ja eroon näinollen suhtaudutaan kevyesti.Ei.Pyydänkin sinulta,ettet hirveästi ottaisi kantaa tällä plstalla,koska kommenttisi ovat ala-arvoisia.Tällä palstalla olisi tarkoitus purkaa huonoja fiiliksiä rakentavassa hengessä ja saada vertaistukea ja ymmärrystä.Ehkä olet itse vain niin kapea katseinen,tai elämä ei vielä ole tarpeeksi sinua lyönyt - miten vain en koe saavani irti kirjoituksestasi yhtään mitään.Toivotan sinulle huhhuijakkaa hyvää jatkoa täydelliselle elämällesi.
Minulla on myöskin kaksi vilkasta lasta. Jokusen vuoden vanhempia kuin sinulla. Joka päivä painitaan käskyjen ja tottelemisen kanssa. Välillä hyvällä ja toisinaan huonolla menestyksellä. Kommentti "laita itse lapsesi kuriin" - hoh hoh hoijaa. En jaksa sitä sen enempää kommentoida.
Meillä on minun lapsen säännöt ja sitten miehen lapsen säännöt. Hän myöntää, että on välillä puolueellinen. Sovitaan, että kaikilla on samat säännöt. Joopa joo...
Mitä vanhemmaksi lapset tulee; sitä hankalampaa tämä uusperhe-elämä on. Lapset tulee teini-ikään. Teini-ikäiset on muutenkin hankalia. Sitten kun sitä kiukuttelua kuuntelet, kun biologinen side puuttuu. AAAArr.. Omissa on ihan tarpeeksi kestämistä. Niidenkin kanssa on hermot tiukoilla, kun yrittää muistaa, että on ollut itsekin joskus teini. Eikä mikään helppo sellainen.
5-vuotiaalla on ihana uhmaikä. Ole muuten onnellinen, että lapsillasi on sentään oma tahto. Heitä ei potkita kovassa maailmassa niin helposti päähän, kun sitä sisuakin riittää.
Niinhän se on minun lapset ja toisen kakarat. Ellen olisi edelleen kahdeksan vuoden jälkeen rakastunut, niin empä tiedä mitä sitten tekisin. Olen kuitenkin sen päättänyt, että lapset ei saa kärsiä suhteen takia. Siksi laitan vastaaan - ja tappeluhan siitä tulee.
Uutta suhdetta en varmasti aloita niin kauan kuin lapset on pieniä. Sittenkin taidan ottaa kauko suhteen. Parasta niin..