tarha vs. pph

Itse olen työskennellyt pph:na, ja myös päiväkodissa. Tällä hetkellä en enään kummassakaan... Omani laitoin pienenä pph:lle, ja 3vuotiaasta tarhaan. Pph:lla on pienemmät ryhmät joten vauvelit pysyvät helpommin terveenä, aikaa on tädillä enemmän lasta kohden, helpompi joustaa uni-ruoka tms.rytmien kanssa... Isommalla lapsella on tarhassa enemmän kavereita, voi leikkiä leikkejä joihin tarvitsee paljon lapsia esim, kirkonrottaa, hippaa, rosvoo ja poliisia... Itse tosin kun olin pph:na oli minulla yksi vuosi myös "isoja lapsia" koko ryhmä kun olivat tulleet pieninä (2 yksi vuotiaana ja 2 kolmevuotiaana), ja kasvoivat ja kun meillä meni tosi hienosti niiden lasten kanssa niin vanhemmat piti nämä kaksi kouluun asti ja viimeisen vuoden tein sitten töitä että ryhmässä oli 2 kolmevuotiasta ja kaksi kuusivuotiasta. Mutta yleensähän pph:n ryhmä koostuu aika pienistä lapsista. Nyt nämä kouluun asti hoitamani on jo yläasteella ja pidetään vieläkin yhteyttä, hyvin heillä menee ja heidän kohdalla luulen että pph:lla olo oli hyvä ratkaisu.

Olen aikanani ollut pk:ssa hoidossa, nykyään olen itse hoitajana.

Lapsena en pitänyt kaikista hoitajista, mutta koska heitä on useampia, aina on joku miellyttävä ja ihana ihminen, johon turvautua. Pidin siitä että sain olla ison ryhmän mukana, jokaisella oli oma paikkansa, selkeät säännöt kaikille jne. Olin ensin kaksi kuukautta pph:ssa, mutta _jokaisena_ aamuna järjestin hysteerisen kohtauksen, kun en halunnut mennä kyseiseen paikkaan hoitoon. Siellä tunsin itseni yksinäiseksi, kun ei ollut ketään sopivaa kaveria. Siirryttyäni pk:hon en enää koskaan järjestänyt kohtausta. Tykästyin uuteen hoitopaikkaan samantien.

Nyt kun olen pk:ssa töissä, saan nähdä joka aamu lasten kohtauksia. Ne järjestetään tavallisesti vain vanhempien huomion saamiseksi. Kun äiti tai isä on lähtenyt, mennään aamupalalle ja leikkimään. Pienemmät (3-vuotiaat) usein ottavat eron vanhempiin raskaammin. Mutta huomiotta he eivät jää! Hoitajat ovat päiväkodissa nimenomaan lapsia varten! Muistathan sen!

Lapset ovat kuitenkin kovin erilaisia. Liian nopeasti ei kannata hoitopaikkaa vaihtaa, sillä eivät lapset totu talon tavoille vielä parissa päivässä. Sitten kun pk:n rutiinit ovat tutut, on aika miettiä, viihtyykö lapsi. Jos ei viihdy, on mietittävä mistä se johtuu. Hoitopaikasta vai siitä, ettei äiti ole näköpiirissä. Jos lapsesi vielä kahden viikon jälkeen haluaa pois päiväkodista, kannattanee yrittää hankkia toinen hoitopaikka. Kysele kuitenkin ensin pk:n hoitajilta, miten lapsesi päivä kuluu. Itkeekö hän paljon ja on yksinään, vai leikkiikö ja menee muiden mukana? Jos lapsi itkee usein, mistä hoitajat arvelevat sen johtuvan?

Olet vaikeassa tilanteessa. Toivottavasti asiat järjestyvät hyvin ja lapsesi alkaa viihtyä hoitopaikassaan, mikä se sitten tuleekaan olemaan.

Minun mielestäni se ei ole niin mustavalkoista, että toinen olisi parempi, tai että toinen sopii isoille ja toinen pienille. Kun on paljon hyviä perhepäivähoitajia ja on myös paljon hyviä päiväkoteja. On huonoja perhepäivähoitajia (jolloin ongelmana voi olla sekin, että niistä huonoista puolista ei tiedä varsinkin jos lapsi on pieni, eikä osaa kunnolla kertoa mitä päivien aikana tapahtuu) ja on myös huonoja päiväkoteja (eli esim. työntekijät ovat niiin maireaa kun vanhempia on paikalla, mutta toisin on sitten kun heitä ei ole näkyvillä).

Paras olisi, jos löytyisi ystäviä tms. joilla olisi kokemusta eri paikoista, mieluiten vaikka työskennelleet eri paikoissa, jolloin olisi todellista tietoa paikoista. Perhepäivähoitajista taas voi kysellä, jos tietää jonkun jonka lapsi on ollut ko. hoitajalla (varsinkin jos ko. hoitajalla on paljon vaihtuvuutta lapsissa, niin voi kysellä, että onkohan jossain vikaa).

PPH
Perhepäivähoidon hyvänä puolena pidän ryhmien pientä kokoa. Tarhassa on enemmän lapsia samassa tilassa ja väkisinkin melutaso nousee.

Perhepäivähoidossa on ne samat lapset kokoajan ja lapsen on turvallista mennä, kun kaikki on tuttua. Tarhassa on useita lapsia ja lapsi voi ystävystyä monen lapsen kanssa.

Rauhalliselle, hiljaiselle, ujolle lapselle suosittelisin perhepäivähoitoa ja vilkkaalle, sosiaaliselle taas tarha on parempi paikka.

Omat lapseni ovat olleet sekä tarhassa että perhepäivähoidossa. Yhden pph:n luona lapseni eivät viihtyneet ollenkaan, vaikka varahoitopaikkaan menivät mielellään. Onneksi silloinen hoidon tarve oli vain määräaikainen.

Tarhaan menivät mielellään olivathan silloin jo isompia (5 ja 6), varsinkin kun pph:n leikkikaverit olivat pieniä ja leikkiä ei syntynytsamalla tavalla.

Keskustele hoitopaikassa että lapsella on huono olla. Kiinnittävät vähän enemmän huomiota tähän lapsesi. Ja auttavat löytämään kavereita.

Kummassakin on varmasti puolensa. Meillä lapsi meni 1,5 vuotiaana päiväkotiin ja on viihtynyt todella hyvin, mitään sopeutumisvaikeuksia ei ole ollut. Itse halusin hänet nimenomaan päiväkotiin, en perhepäivähoitoon. On totta, että pph olisi näille pienille kodinomaisempaa hoitoa. Mutta jos hoitajaa ei tunne entuudestaan, ainakin itseäni vähän epäilyttää, mitä päivän aikana oikeasti tapahtuu. Nämä pienet kun eivät vielä itse osaa asioista kertoa. Päiväkotitoiminta tuntuu läpinäkyvämmältä. Lisäksi minua mietitytti, miten perhepäivähoitaja ehtii tehdä ruoat, ulkoilla lasten kanssa jne., päiväkodissa sentään on erikseen keittiöhenkilökunta.

Jos perhepäivähoitaja tai hänen lapsensa sairastuu, yleensä varahoito on jossain päiväkodissa. Sekin tuntui hurjalta, että sitten viedään sinne päiväkotiin pieni lapsi ilman mitään tutustumista vieraille hoitajille isoon ryhmään.

tämän takia päädyttiin päiväkoptiin ja tyytyväisiä ollaan oltu. Meillä on päiväkodissa ns. omahoitajasysteemi ja hyvin toimii.

Meillä esikoinen oli yksityisellä pph:lla 1,3-2½ vuotiaana. Hoito oli ihan ok ja joustavaakin (hoitaja piti yön yli kun nuorempi syntyi, eikä ollut muuta hoito mahdollisuutta). Mutta hoitajalla oli ajoittai liikaa lapsia eikä ilmoittanut niistä kenellekään.

Kun nuorempi oli 1v3kk ja isompi 4v menivät molemmat päiväkotiin. Ja olivat kouluun menoon asti. Isomman ryhmässä oli alussa pari juuri eläkkeelle jäävää hoitajaa, jotka olivat o vaähän leipääntyneet. Aamut oli ajoittain hankalia, mutta kun hoitaja vaihtui ja sylipaikka löytyi, niin asia helpottui. Kokonaisuutena olen tyytyväinen hoitoon ja kasvatukseen. lapsista on kasvanut ihan normaalia koululaisia, kohta murkkuja.

Vieläkin tuossa päiväkodissa on paljon samoja hoitajia, vaikka aikaa on jo yli 7 vuotta ja kyse ison kaupungin isosta pk:sta.