mul on kaks sakemanninarttuu...meil ei oo ikinä ollu mitää ongelmii,ei nii missää,tosi hienoi tytteleitä ,toinen 1v.,toinen 5v..molemmat käyttölinjasii aika hektisii ja sellasii joka-paikan-höylii,mut enempää en vois toivoo,paremmin en olis voinu valita...kisata saa toisen kans minkä jaksaa,toinen kotikoirana terveys syistä mut molemmat aivan "taivaallisii"! otuksii...joskus sitä vaa miettii kaikenlaista tälläst"tyhmää"...ku pohjatonta rakkautta näihin koiriin...se saattaa tuntuu ulkopuolisen mielestä jopa "vähän" sairaalta,mut,no joo..se on mun elämää..
jipijaajee...
kesäheinä
2256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun täällä kerrankin on kirjoitettu mukavasta ja ei niin vakavasta aiheesta, niin munkin täytyy kertoa oma tarinani ;)
Oltiin eilen pitkästä aikaa uimassa. Meidän poika on varsinainen vesipeto ja voi sitä riemua kun se pitkästä aikaa pääsi veteen! Kaukaa alkoi jo vetäminen rantaan ja sinne päästyä hirveällä tohinalla uimaan. Se juoksenteli edes takaisin rantaa pitäen huolta ettei rannalla olijatkaan olleet kuivia ja ryntäsi sitten taas veteen tekemään kierroksen. Yritti välillä pelastaa parempaa puoliskoanikin vedestä eikä millään meinannut lähteä pois rannasta. En muista milloin viimeksi se olisi ollut niin riemuissaan kuin eilen, kun pääsi polskimaan. =) Tuollaisen katselemisesta tulee väkisin itsellekin hyvä mieli.
Aurinkoista kesänjatkoa kaikille!!
Samat tunteet ovat minullakin koiriani kohtaan. Mikäs ihme se on, kun sakemanneista puhutaan? ;)