kirjoitti seuraavaa minulle hiljattain: "Sinä täytit yli kuukausi sitten vuosia. Niitä on jo tainnut kertyä ihan kunnolla."
Olen 43... Parhaassa työiässä, enkä ajattele itseä 'vanhana', en edes keski-ikäisenä. Näytän vielä (melkein:) samalta kuin 35-vuotiaana.
Mitä arvelette moisesta synttäritoivotuksesta? Ajattelevatkohan kaikki nuoret tuolla tavalla? Ja mikähän oli motiivi moisen kommentin takana? Halusiko hän olla ilkeä, vai ihastella, kun olen saavuttanut niin korkean iän?
Olen 43... Parhaassa työiässä, enkä ajattele itseä 'vanhana', en edes keski-ikäisenä. Näytän vielä (melkein:) samalta kuin 35-vuotiaana.
Mitä arvelette moisesta synttäritoivotuksesta? Ajattelevatkohan kaikki nuoret tuolla tavalla? Ja mikähän oli motiivi moisen kommentin takana? Halusiko hän olla ilkeä, vai ihastella, kun olen saavuttanut niin korkean iän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
enkä varsinaisesti tunne olevani enää parhaassa iskussa, joten onnittelut.
Sen kyllä muistan omasta nuoruudestani että 15-vuotiaana kolkymppiset tuntuivat ikivanhoilta.
Ei sitä itse huomaa, eikä aivan lähiympäristö, kauempaa kyllä joku voi.
Peilistä katsoen silmien ympäristö vanhenee ensin, käsien selän ihon elastisuus vähenee.
Kaikki tietää kuolevansa, mutta vanhaksi ei kukaan miellä tulevansa, se on yllätys.
Asenne ja suhtautumiskysymys itseltä.
Ei sitä pääse pakoon, joten on mentävä mukaan, laskettava kosken mukana.
Kuten aina niin tässäkin on kysyttävä asian hyötyjä itselle ja miten sen voi käyttää eduksi.
Pisnes on siinä missä sen näkee.
16-vuotiaaksi ei voi muuttua, mutta ei tee kyllä enää samoja virheitäkään. Edessä on noin 17-vuotta työikää, tässä vaiheessa on viimeistään funtsittava miten sen jälkeisen elämän varmistaa.
Kas, kun toi huoltosuhde kääntyy noin parinkymmenen vuoden päästä ja ton tytön ja pienemmän määrän muita pitäisi maksaa suuremman määrän eläkeläisiä sekä valtion ja kunnan virkamiehiä.
Se on kestämätön tilanne eläkkeiden ja eläkkeelle jäämisen kannalta. Vain toinen voi joustaa.
Joten turhaa tässä on paitaa repiä ja ripotella tuhkaa päälleen, vielä voi pelata ja laulaa, pikkasen kannattaa varmistella.
Jonkin nuoren elämää näkemättömän ihmettely ei paljoa paina.
Kun nyt noin ystävällisen kommentin kirjoitit, myönnänpä nyt sitten, että kyllä se siinä 41-vuotiaana kolahti, että ei tässä nyt enää ihan teinityttöjä olla. Mutta elämä tuntuu olevan vasta alussa. Olen ehkä myöhään heräävää laatua. Suurimmat saavutukset (jos niitä tulee) ovat vielä edessä.
Ja sanoit aivan kuin viisas ystäväni, kuusikymppinen, että ei nuoren ihmisen kokemattomalla asenteella pitäisi olla merkitystä. Ehkä olen ikäisekseni nuori siinä mielessä, että tunnen tarvetta reagoida ja opettaa nuorelle, miten pitäisi ajatella. Tai ehkä se on vanhan naisen merkki?
Ai niin, ryppyjäkin on, aamuisin, mutta ne silottuvat päivän mittaan.
Ikääntyminen on kai usealle tragedia. Elämä on niin uskomattoman lyhyt.
Nautitaan nuoruudestamme niin pitkään kuin voimme!
Kyllä kai omien lastenikin mielestä mulla on ollut toinen jalka haudassa jo vähintään viimeiset 15 vuotta. Sehän kuuluu asiaan!
Jep, "fossiiliksi" ovat nimitelleet jo vuosia, vaikka pois eivät vaihtaisi.
Äitini kertonut, että olen kansakoulun alaluokilla kirjoittanut aineen "äiti" tyyliin: Minun äiti on lihava ja vanha ja harmaatukkainen ja tekee hyvää ruokaa... hmm, siis äiti oli silloin 29 vuotias, hoikahko koko ikänsä ollut, mutta lyhyt, siitäkö koin sitten lihavaksi, jos naapurin rouva olikin 170cm..? Harmaita ei ole vieläkään vaan hiustenväri suomalaisen "maantie", ja totta kyllä, tekee hyvää ruokaa :))
Ikä on kummallinen asia. Itseni nyt 44v. tunnen nuorekkaammaksi kuin koskaan, kauniimmaksikin, ja toki vuodet on tuoneet tasapainoa ja rauhaakin elämään. Varmaan murkkujen silmissä näytänkin pelleltä, koska pukeudun mielelläni muodikkaasti, vaikken sentään napapaitoihin... hymyilyttää kuitenkin enemmän kuin hämmästyttää nuorten suhtautuminen ikään, sillä itsekin muistan, kuinka 20 vuotias tuntui vanhalta...
Toki muistan myös kauhulla sen, kun pikkulapsi juoksi päin, ja lapsen äiti huusi tytölle;"älä juokse t ä t i ä päin (taisin olla parikymppinen, ja täti kuulosti tappotuomiolta) Muistan sen, kun ravintolan asiakkaat alkoivat näyttää alaikäisiltä penskoilta (havahtuen siihen, etten enää ollutkaan 20nen) Aina kuitenkin on tuntunut, että juuri NYT olen "parhaassa iässä" ;))
"..on kertynyt ihan kunnolla", on minusta ihan neutraali ilmaus. Siis 43 vuotta on pitkä aika. Saattaa olla, että kirjoittaja halusi vain osoittaa kunnioitusta, ja sananvalinta ei vain oikein osunut.
Silti 16-vuotias ajattelee, että 40-vuotias on vanha. Vaikka se näyttäisi kaksikymppiseltä.
45-vuotiaana nainen lienee parhaimmillaan, monessakin mielessä.
oli, mutta olin juuri kertonut hänelle, että tein hiljattain testamenttini (kun tämä ikä alkaa painaa:) ja jätin hänelle huomattavan osan toistaiseksi pienestä omaisuudestani.
Ehkä hän alitajuisesti alkoi pohtia, mitenkähän pian sen perinnön voisi saada.
Hän on kyllä suloinen tyttö, mutta tuo yksi kommentti vain jäi risomaan. Mutta kuten sanoit, tämä on hyvä ikä, ja onhan sitä tullut elettyä. Enkä minä kaksikymppiseltä näytä enää, vaikka mielestäni ikäisekseni nuorelta. Useimmat ihmiset tuntuvat pitävän itseään ikäistään nuoremman näköisenä, joten kai se sitten vaan näyttää sen, että tässä ollaan ihan tavallisia pulliaisia.
Ajatteletteko te muut nelikymmpiset jo kuolemaa ja alkaako tulla kiire saada jotain aikaan ennenkuin joutuu lähtemään?
Nuorena alle 20v kaikki yli 20v on vanhoja;). Muistan itse, kun seurustelin 19 vuotiaana 27 vuotiaan kanssa ja omasta mielestäni hän oli elämänsä loppuvaiheessa. Ei enää mitään odotettavissa.
Aika muuttaa ja muuttuu. Nyt on tohtorit, poliisit ja kaikki muutkin ammatti-ihmiset kaikki omissa silmissä kakaran oloisia. Ja ihmettelee kuinka ne voi jo olla vastuussa mistään;) Siis näin huumorilla ajateltuna.
Seitsemänkymppisenä varmaan koko maailma on kakaroita täynnä;)