hyvä prosciutto

olen PERfektionisti
sinä ainoa nainen
SE jota rakastan

HUOnosti sinua kohtelin
tunnustan tässä
keRIPUKKIa liikkeellä

keväällä lähtivät jäät
kirjoittavat sormet kuin koukut
kun katselen ikkunasta
ajan kulumista

tutkin kuinka tympeitä sanoja
voin vielä kirjoittaa
eläytyen itseeni
melkein kuin tarkoittaisin sitä

aika kuluu kuin siivillä
kaikki mitä on sanottu
palaa paperin läpi sieluuni
joka menee vesien mukana

ryskyen häipyvät tehdyt tarkoitukset
alajuoksulla totuus odottaa
näpeissäni ei mitään muuta
vain vastuu puhutusta

...

UNESSA

helakanpunainen lohi
pöydällä
tykytti kuin silmä
sisältä näkyivät ruodot

Kaikki se
Mihin sinussa kyllästyin
Olet minä itse

- -

Peilikuvassa valkoiset varjot
Maidonpimeä yö
Kosketusten risteyskohdassa

Tajuaminen säpsähdyttää
Kuin karille osuessaan
Vasta pääsisi liikkeelle

Pilvet valuvat ohimoille
Ja ohimoilta alas
Riisuva sade

Jättää minut vaatteitta tuuleen
Rannalle jossa paljastun
Enkä enää tiedä

- -

Onko tämä hyvä
Hyvä juuri näin kysyn
Tuntuuko hyvältä

PURENTAVIKA À LA TOTUUS (KO?)

en sitten voinut sinua syödä
sellaisena kuin olisin tahtonut
mielikuvissani pidellen
kuin belleä

nasu ja puttepossu
ovat sanoja paperilla
sinänsä eivät kerro mitään muuta
itsensä verran maukkaita
äänteitä

jos et tuntisi lastenkirjallisuutta
ja possukin olisi poissa
lukisit pelkästään nasu ja putte
se olisi runo
sinänsä

olen niin kova jätkä uimaan
että naapurin vaimoltakin jäi silmät rannalle

sinun ilmakuivattuun kinkkuusi
hampaani upottaa haluaisin
tihkuisiko rasva raatelujäljistä
pohdin miltei jo ryhtyen toimeen

olen kahden asunnon loukussa
vanhasta en ole vielä päässyt
ja voi olla että uusikin
jättää ennen kuin sinusta pääsen

tekisi mieli sanoa kaikelle piut paut
antaa periksi hulluudelleni
tulehan tänne tyttöseni
kuorrutan lihasi sinapilla ja yrteillä

- -

kirjoitin siis ajan kulumisesta
katselen näyttöruudulta
kaksi ja puoli tuntia hävinnyt bittiavaruuteen
merkitykset tyhjää täynnä

lähti uimaan perässäni

- -

sinun ilmakuivattuun kinkkuusi
hampaani upottaa haluaisin
tihkuisiko rasva raatelujäljistä
pohdin miltei jo ryhtyen toimeen

olen kahden asunnon loukussa
vanhasta en ole vielä päässyt
ja voi olla että uusikin
jättää ennen kuin pääsen

tekisi mieli sanoa kaikelle piut paut
antaa periksi hulluudelleni
tulehan tänne tyttöseni
kuorrutan lihasi

sinapilla ja yrteillä

Mitä tavoitat et saavuta koskaan
Minkä saavutat et tavoita
Annan sinulle vielä yhden lauseen
Ecce homo

Beautyfull pleasure

senkö vuoksi rakastan
kyynelsilmin
ruostunutta rautapalkkia väänteissään ja
seinää jossa maalikerrokset tulevat toistensa läpi
rannalla lahonneita veneitä
joiden reunaa kosketellen tunnen jotakin uutta

katson sinuun hiljaa

ei uskoisi
saman miehen kirjoittamaksi
toiseen olkapäähän tatuoitu elämä
toisen kuolema
näiden kahden välillä sykkii sydän
ja elän

katson sinuun hiljaa tietoisuus
joka väistät katsettani
ja kuitenkin
näytät minulle katseeni
kuin kuperan lasin
pinnalta

hetken aikaa katson
ajan kulumiseen kuin sinuun
en saa siitä kiinni
en ymmärrä mitä on luisua pois
koska minulle on aina tämä hetki
ja miltei näen itseni

katson sinuun hiljaa
minusta on niin moneksi
toiseen olkapäähän tatuoitu elämä ja rakkaus
toiseen viha ja kuolema
näiden kahden välillä sykkii sydän
ja elän

katson sinuun hiljaa
tietoisuus
joka väistät katsettani
ja kuitenkin
näytät minulle katseeni
kuin kuperan lasin pinnalta

heken aikaa katson
ajan kulumiseen kuin sinuun
en saa siitä kiinni
en ymmärrä mitä on luisua pois
koska minulle on aina tämä hetki
ja miltei näen itseni

katson sinuun
äänestä kumpi on parempi
ei uskoisi saman miehen kirjoittamaksi
vai minusta on niin moneksi
tavoitan katsettasi
me ikäännymme

hiljaa ymmärrän
hetken aikaa hiukset haarmaantuvat
maalattu puu hilseilee
katson pois luisumiseen kuin
sinuun katsotaan
puu

sillä poisluisumisen kokemus
voi olla vain tässä missä mikään ei luisu pois
minä olen kuin poisluisuminen
valokuvattuna
kuin pysyvä liike ja
valheet sanalliset

joissa totiset elävät

totisesti me elämme
minä rakastan
katsoen puuta joka tule näkyviin
käden liikettä
maalin alta tätä elämää
ruostunutta rautapalkkia väänteissään ja

senkö vuoksi rakastan
kyynelsilmin
ruostunutta rautapalkkia väänteissään ja
seinää jossa maalikerrokset tulevat toistensa läpi
rannalla lahonneita veneitä
joiden reunaa kosketellen tunnen jotakin uutta

katson sinuun hiljaa

ei uskoisi
saman miehen kirjoittamaksi
toiseen olkapäähän tatuoitu elämä
toisen kuolema
näiden kahden välillä sykkii sydän
ja elän

katson sinuun hiljaa tietoisuus
joka väistät katsettani
ja kuitenkin
näytät minulle katseeni
kuin kuperan lasin
pinnalta

hetken aikaa katson
ajan kulumiseen kuin sinuun
en saa siitä kiinni
en ymmärrä mitä on luisua pois
koska minulle on aina tämä hetki
ja miltei näen itseni

katson sinuun hiljaa
minusta on niin moneksi
toiseen olkapäähän tatuoitu elämä ja rakkaus
toiseen viha ja kuolema
näiden kahden välillä sykkii sydän
ja elän

katson sinuun hiljaa
tietoisuus
joka väistät katsettani
ja kuitenkin
näytät minulle katseeni
kuin kuperan lasin pinnalta

heken aikaa katson
ajan kulumiseen kuin sinuun
en saa siitä kiinni
en ymmärrä mitä on luisua pois
koska minulle on aina tämä
hetki

ja miltei näen itseni kun katson sinuun
äänestä kumpi on parempi
ei uskoisi saman miehen kirjoittamaksi
vai minusta on niin moneksi
tavoitan katsettasi
me ikäännymme

hiljaa ymmärrän
hetken aikaa hiukset haarmaantuvat
maalattu puu hilseilee
katson pois luisumiseen kuin
sinuun katsotaan
seinä

sillä poisluisumisen kokemus
voi olla vain tässä missä mikään ei luisu pois
minä olen kuin poisluisuminen
valokuvattuna
kuin pysyvä liike ja
valheet sanalliset

joissa totiset elävät

totisesti me elämme
valehtelematta
minä rakastan sinua
tarkastellen puuta joka tulee näkyviin
käden liikettä maalin alta tätä elämää
ruostunutta rautapalkkia väänteissään ja

...

RUNO KIVITALOISTA JA PYHÄSTÄ HYMYSTÄ

...


Ankeimmat kivitalot eivät ole väriltään harmaita,
ne ovat taloja, joita katsomme
sisällämme harmaus
Ankeimmissa kivitaloissa ei asu naisia ja lapsia, miehiä -
harmaimmissa taloissa asuu yksinäisiä miehiä, jotka ovat juoneet
perheensä, alkoholisteja ja naisia arpisin rantein
huutavia lapsia ja työttömyyttä
Ihmisiä, joita tunkkaisten ajatustemme harmaus kietoo sisäänsä

- -

Ja ankeimman kivitalon sisällä asuu
rakkaus, sen muisto
mikä on mennyttä, hellimpien suudelmien tunkkaisuus
kun kaikki paljastui jo kauan sitten

Sait hänet kiinni valheesta, katkerimmasta petoksesta
että hänellä oli ollut toinen jo seitsemän vuotta, kaikkien syleilyjenne
ja kiihkeiden yöllisten huokausten läpi
jotka voit vieläkin muistaa, kuuluu heidän vino kujerruksensa
harmaannuttaen kaiken mikä sinulle joskus oli
kauneinta

Liian pitkään olet kulkenut ankeimman kivitalosi ohi
silmät kääntyneinä sisäänpäin,
katkeruus, viha – syvälle haudattu kipu
joka niin helposti muuntuu kyynisyydeksi
koko elämää kohtaan
Astu sisälle, avaa ovi ja talosi komerot:
et lähimmäisten petosta
kohtaa ainoastaan
Itsesi kohtaat täällä huoneissa

Hiljaa kosketellen tavaroita

Ehkäpä pääset ulos
ankeimman kivitalon harmaudesta,
jonne katkeruutesi nyt vielä sitoo ja telkeää
mahdollisuutesi avoimuuteen?
Ja kipeimpien muistojesi tunkkaisuus
ei sitten enää harmaannuta
kaikkea mihin katsot ja mitä kosketat

- -

Mitä vielä kertoisin ankeimmista kivitaloista
Mitä vielä ajattelisin

- -

Annoit minulle pyhimmän hymysi
Haljennein huulin, kellastunein hampain,
silmissäsi arka katse lähelle, haparoiva kosketus
Tartuin käteesi ja kuuntelin

Koskaan ennen
ei ankea harmaus ollut puhjennut
niin täyteen värejä
ja laulua

- -

Kummallista
että juuri ankeimmat kivitalot
kätkevät sisäänsä kauneuden maailman

Täynnä heleitä sointeja
joiden vakavuudessa käsiini
virtaa elämän täyteys

- -

Sillä kun rakkaus häätää sisältämme harmauden
jotta näkyviin tulisi ihminen – paljas ja peittelemätön –
Ankeimmat kivitalot
ovat valmiit avautumaan ikkunoiksi elämään
jossa emme enää tarvitse
kulisseja
Tuulen puhaltaessa avointen haavojen läpi
ehkä vielä hetken aikaa kirvellen
kivi halkeilee

Annoit pyhimmän hymysi
sydämeni kiviseen huoneeseen, kukat alkoivat kasvaa siellä

- - -

Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä,
niin että te puhdistutte;
kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne
minä teidät puhdistan.
Ja minä annan teille uuden sydämen, ja
uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne.
Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen
ja annan teille lihasydämen.

Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen,
että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte
minun oikeuksiani ja pidätte ne.

(Hesekiel 36:25 – 27)